sunnuntaina, lokakuuta 06, 2024

Opeblogin historiasta tekoälyllä poimittua

 Googlen jännittävä tekoälytyökalu NotebooLM on todella lupaava. Sen ideana on tarkastella annettuja aineistoja keskustellen. Tekoäly tekee sen, missä se on hyvä eli ahmaisee suuren sisältömassan hetkessä, etsii siitä vastauksia annettuihin kysymyksiin ja antaa vastauksensa jäsennellysti.

NotebookLM on edelleen merkitty kokeelliseksi työkaluksi (Experimental). Kesän korvalla se alkoi juttelemaan sujuvasti suomeksi, mikä vaatii Googlen käyttöliittymätilin kieliasetukseksi suomen. Annettujen aineistojen kieli voi olla muu. Äskettäin lisätty uusi ominaisuus eli automaattinen podcast annetusta aineistosta toimii englanniksi lähdeaineiston kielestä huolimatta.

Kesän aikana Katri Manninen julkaisi NotebookLM-kokeiluistaan videon Googlen NotebookLM – uusi oppimisalusta – on ihan kreisin hyvä!!! Samoin Esa Riutan videokanavalta löytyy perusesittely NotebookLM - tekoäly joka vastaa kysymyksiin tiedostoistasi!

Toiminto lyhyesti: 

  • toimii Google-käyttäjätunnuksella, voit jakaa työkirjoja, mutta jos käytät organisaation Google-tiliä, jakaminen onnistuu vain saman organisaation sisällä (omissa kokeiluissani jakaminen ei toiminut loppuun saakka, vaikka kutsun lähettäminen onnistui)
  • voit koota eri aiheisiin muistikirjan per aihe, kokoaminen alkaa lataamalla aineisto, joka voi olla tekstidokumentteja, videoita, linkkejä ja kaikkiaan tällä hetkellä korkeintaan 50 dokumenttia per työkirja
  • aineistojen lataamisen yhteydessä NotebookLM tekee yhteenvedon aineistosta ja ehdottaa heti sopivia kysymyksiä, joilla voit aloittaa keskustelun aineistosi kanssa
  • keskustelu ei jää talteen ja palvelu lupaa, että tallentamaton keskustelu ei mene tekoälyn koulutusaineistoksi, keskustelun voi ottaa itselle talteen kopioimalla ja voit mylös tallentaa jokaisen vastauksen
  • NotebookLM:n hieno ominaisuus on, että se nöäyttää lähteet, mihin mikäkin yhteenveto perustuu, tämä kuitenkin näkyy vain livekeskustelussa eikä tallennu kopioon eikä keskustelutallenteeseen eli viittaukset pitää ottaa muilla keinoilola talteen, jos niitä tarvitsee (esim. ruutukaapaus).
Syötin koko tämän Opeblogin sisällön NotebookLM:lle, 1 523 bloggausta, Bloggerin varmuuskopiona koodiriveineen 3 299 sivua PDF:nä (xml-tiedosto suoraan muutettuna txt-tiedostoksi).

Varmuuskopion laataamisesta koneelle podcastjulkaisuksi kesti 22 minuuttia sisältäen sen 10 min, jonka kuuntelin tuotoksen ennen julkaisua. Podcastissa kelaillaan Opeblogin inspiroimia teemoja https://www.spreaker.com/episode/opeblogista-poimittua--62256350

Toki tuo podcast-toiminto on kokeellista ja aika hassu, mutta mitä se on lähitulevaisuudessa? Ovat nämä härvelit maagisia.

Ja odotellessani podcastin valmistumista, ehdin kysellä monenlaista oman blogini sisällöstä. Parasta ovatkin yhteenvedot, joita NopebookLM tekee. Voin nyt jutella oman blogini kanssa ja tarkistaa, olenko edelleen itseni kanssa samaa mieltä.



Esimerkiksi allekirjoitan todellakin NotebookLM:n tekemän yhteenvedon siitä, millaisena haluan nähdä opettamisen, opiskelun ja ohjauksen tulevaisuuden (käsitehuomautus, suomeksi puhun enimmäkseen opiskelijoista, toisinaan ja menneinä vuosina oppijoista yleistäen kaiken ikäisiin ja eri konteksteihin, mutta NotebookLM käyttää sanaa oppilas, koska sen aivot ovat englantia).

Kirjoittajan näkemys opetuksen, opiskelun ja ohjauksen tulevaisuudesta


Kirjoittaja ei esitä teksteissä yksityiskohtaista visiota tulevaisuuden opetuksesta, vaan pikemminkin pohtii nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita. Teksteistä nousee kuitenkin esiin selkeitä ajatuksia siitä, millaisia asioita tulisi kehittää ja mihin suuntaan opetuksen, opiskelun ja ohjauksen tulisi kehittyä.

Tärkeitä teemoja:
Oppimisen ilo ja innostus: Kirjoittaja on huolissaan siitä, että oppiminen nähdään usein liian suorituskeskeisenä ja että oppimisen ilo ja innostus unohtuvat. Hän peräänkuuluttaakin opetusta, joka innostaa ja motivoi oppilaita ja auttaa heitä löytämään oppimisen ilon.

Oppilaan aktiivinen rooli: Kirjoittaja korostaa oppilaan aktiivista roolia oppimisprosessissa. Opetuksen tulisi olla oppilaslähtöistä ja tukea oppilaiden omaa ajattelua ja tiedon rakentamista.

Yksilölliset oppimispolut: Kirjoittaja painottaa, että oppilaat ovat erilaisia ja oppivat eri tavoin. Tulevaisuuden opetuksessa tulisi entistä paremmin huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet ja tarjota heille mahdollisuus edetä omaan tahtiinsa.

Yhteisöllisyys ja vertaistuki: Kirjoittaja korostaa yhteisöllisyyden ja vertaistuen merkitystä oppimisessa. Opetuksen tulisi tarjota mahdollisuuksia yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen sekä oppilaiden että opettajien kesken.

Teknologian hyödyntäminen: Kirjoittaja näkee teknologian hyödyntämisen oppimisessa mahdollisuutena, mutta muistuttaa, että teknologia ei ole itsetarkoitus. Teknologian tulisi tukea oppimista mielekkäällä tavalla ja sitä tulisi hyödyntää monipuolisesti.

Kriittinen medialukutaito: Kirjoittaja painottaa kriittisen medialukutaidon merkitystä tulevaisuuden yhteiskunnassa. Opetuksessa tulisi antaa oppilaille eväitä arvioida kriittisesti verkosta löytyvää tietoa ja tunnistaa valeuutisia.

Kestävä tulevaisuus: Kirjoittaja on huolissaan ympäristön tilasta ja tulevaisuudesta. Hän toivoo, että opetus kasvattaisi oppilaita toimimaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Yhteenvetona: Kirjoittajan mukaan tulevaisuuden opetuksessa tulisi keskittyä oppimisen ilon ja innostuksen herättämiseen, oppilaan aktiiviseen rooliin, yksilöllisiin oppimispolkuihin, yhteisöllisyyteen ja vertaistukeen sekä teknologian ja kriittisen medialukutaidon hyödyntämiseen. Tärkeänä tavoitteena on myös kasvattaa oppilaita toimimaan kestävän tulevaisuuden puolesta.

maanantaina, tammikuuta 08, 2024

Selaimesta toiseen – Chromen huonontumisesta

Uuden työvuoden käynnistyessä viime viikon tiistaina vaihdoimme työkavereiden kesken selainkokemuksia. Kimmokkeena oli WebOpettaja Esa Riutan tietoisku Chrome-selaimen huonontuvasta tietosuojasta. Hän kertoi, ettei Chrome enää jatkossa tue mainosblokkereita. Olen käyttänyt mainokset estävää AddBlockia toistakymmentä vuotta. Selainkokemus on ollut rauhallinen. En halua työmaalleni kaiken maailman vilkkuvaloja ja kyltinheiluttelijoita. Chromen suojaus ilmeisesti muutenkin heikko.

Esa Riutta suositteli: "Firefox, Edge, Safari tai vaikka Vivaldi ovat kaikki parempia vaihtoehtoja." 

Ryhdyin muuttopuuhiin. Yhden Esan mainitsemista selaimista olen pyhittänyt henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen (pankki, vakuutus yms.). Toiselle avautuvat töihin liittyvät oikuttelevat Microsoftin palvelut. Meillä töissä on käytössä Googlen Workspace, joka toimii helposti millä tahansa selaimella, mutta kaupungin tasolla ovat käytössä Microsoftin palvelut, ja niiden kanssa on ollut vuosikausia ongelmia. Itselläni on seitsemän eri Microsoft 365 -käyttäjätunnusta. Kun Googlen palvelussa voi seikkailla sujuvasti sekä privaattipuolen että organisaatiopuolen tunnusten välillä, Microsoftilla sama ei todellakaan onnistu. Järkevin vaihtoehto on käyttää eri tilejä eri selaimilla, ja tähän selkiyttämiseen kuluu siis monta selainta. 

WebOpettajan selainehdotuksista Vivaldi oli uusi tuttavuus. Päätin kokeilla. Pienen firman tuote. Yksityisyys valttina. Rahoitusta tulee hakukonevalinnan kautta (Bing-oletus). Vaihdoin oletukseksi Googlen, koska Chromen ongelmista huolimatta Googlen hakukone on kätevä ja hyvä. Vaikka vasta kokeilen, laitoin Vivaldille pienen lahjoituksen, koska vaihdoin pois heidän rahoituslähteestään.

Siirtymä Chromesta Vivaldiin on erittäin helppo ja sujuva. Kirjanmerkit ynnä muuta siirtyivät vanhasta uuteen. Ja pyhä jysäys: tässä selaimessa on syötteenlukija! Sitten Google Readerin ei ole kunnollista sellaista ole ollut saatavilla, vaikka onkin tullut kokeiltua monelaisia. Syötteenlukija saattaa olla 2020-luvun Jonneille hepreaa: Atom, Feed, RSS! Ensimmäisenä lähti Matleenan blogin syöte seurantaan (Blogger-blogista löytää Atom-linkin rullaamalla alas, ellei syötettä ole sivupalkissa tarjolla). Vivaldi avaa syötesivun myös kauniisti luettavassa muodossa ja sivun alkuun tulee seuraamispainike (alla kuvassa Matleenan blogin syötesivu).

Vivaldi-selain näyttää syötteen lukukelpoisena ja antaa tilauspainikkeen.

Viikon käyttökokemus Vivaldista on häiriötön. Kaikki toimii. Selain ei kaatuile eikä huudata konetta.

Olen pitkään käyttänyt mobiililaitteilla eri selainta kuin tietokoneella. En kaipaa synkronointia. Pitkään kännykällä ensisijaisena oli Brave, mutta se meni jotenkin hajalle. Puhelimella ensisijainen on eri kuin tabletilla. Nettijälkien vuoksi tämä sekakäyttö. Samasta syystä poistin Facebookin mobiililaitteiltani kolme vuotta takaperin. Siitä seurasi yli vuoden mittainen FB-oikkuilu eli tietokoneen selaimella kotinäkymän syöte näytti sekalaisia vanhoja viestejä. Ihan kuin Facebookin algoritmi olisi loukkaantunut. Instagramin vuoksi Facebook-kytkentä kumminkin syntyy, mutta koska en näe Facebookin käyttöliittymässä mainoksia, en koe haittaa. En käytä Facebookia kuin yhdellä tietokoneen selaimella, enkä tietenkään sillä, jolla hoidan pankki- ja muita yksityisasioitani. TikTokia en käytä lainkaan, vaikka mediakasvatuksen nimissä ehkä olisi hyväksi.

Tässä on siis selainviisautta meidän työporukoilta ja luotettavilta nettiviisailta: "Ei kaikkia munia samaan koriin." Asioiden lokerointi ei ole sen kummempaa, kuin reaalimaailmassa. Pankkitiskillä en hoida uintiharrastuksiani, enkä apteekissa kirjastolainojani.

EDIT lisää suositeltuja selaimia:




maanantaina, tammikuuta 01, 2024

Harppaus tulevaisuuksiin

Vuodenvaihde on hyvä hetki katsoa menneeseen ja tulevaan. Tämä blogi sai alkunsa siitä murroksesta, jota web 2.0, sittemmin sosiaaliseksi mediaksi ja someksi nimetty, toi luokkahuoneeseen sekä etä- ja verkko-opetukseen. Nyt elämme uutta ja varmasti vielä suurempaa murrosten aikaa lukioissa ja koulumaailmassa kaiken kaikkiaan.

Openblogin kautta juttelua en ole ennättänyt harrastaa, vaikka mieli on tehnyt ja blogin konehuoneessa on monia luonnoksia. Elämän ruuhkavuodet pyörittivät meikää kuuskymppistä. Yhtä aikaa perhepiirissä monenlaista läheispuuhaa. Mummouden astekin on ennättänyt pykälään viisi. 

Koronavuonna 2020 aktivoin passiivirekisterissä olleen opinto-oikeuden, toisen niistä. Työn ohessa päivitin koko liudan akateemisia tietoja. Erityisesti tähtäimessä pedagoginen kestävyysosaaminen ja tulevaisuustoimijuus. Vuoden 2022 lopulla kuva täydentyi generatiivisen tekoälyn vaikutuksilla. Nämä kaikki ovat meillä töissä olleet isoja muuveja ja töitä on tehty perustusten kanssa urakalla. 

Toissa vuonna toukokuussa summasin kestävän tulevaisuuden työtiimimme 20-luvun matkaa ja peilasin sitä 4S-motivaatiomalliin (Salmela-Aro & Nurmi, 2017): suuntaaminen, suunnistaminen, sosiaalinen säätely ja sopeutuminen. Puhumme töistämme me-muodossa. Se on tärkeä työhyvinvoinnin indikaattori. 

Tärkeitä suuntimia töissä meille ja opinnoissa itselleni ovat viime vuosina olleet kestävä tulevaisuus, ekososiaalinen sivistys, tulevaisuusohjaus, pedagoginen Delfoi, jaettu pedagoginen johtajuus, radikaali aikuiskasvatus, tekoälykukutaito, kriittinen ajattelu, ajattelun taidot, yhteishyvä, meisyys ja ihmisiksi oleminen – ja näitä monin tavoin upeasti summaava planetaarinen sosiaalipedagogiikka.

Sosiaalinen media sisälsi alkuvuosinaan paljon yhteishyvää. Oli hienoa elää se aika. Sometu-vuodet olivat toivoa ja toimintaa, kuten omalla elämänpolullani maanviljelijänä EU-murrosvuosien ruohonjuuriaktivismimme Alkuvoima-ryhmän kanssa. 

Näillä vuosilustoilla rauhallisesti katson nyt aallokkoa. Pisa-paniikki viime vuoden lopulla on hyvä esimerkki älyllisestä väsymisestä, ajan katoamisesta kaikenlaiseen ja jaksamattomuudesta ottaa asioista selvää otsikkoa ja pari lausetta syvemmin. Jo 10 vuotta talaperin Pisa näytti, että ongelmia on. Tähän soppaan en muuten halua puuttua, mutta tämä totuus pitäisi kaikkien tunnustaa. Uusin tulos ei tullut puskista. Ja tuloksella on vahva kytkös 2000-luvun perhepolitiikkaan sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian leikkauksiin sekä opetussektorin säästöihin.

Pisamestaruuden katoamisessa syyllisyyden ulkoistaminen kännyköille on jännittävä ratkaisu. En toki vähättele tarkkaavaisuuden häiriöiden tuhovoimaa: aikuiset, hoi, kykenemmekö näyttämään esimerkkiä? Paniikkiliikkeenä kuri ja järjestys + paluu kynä ja paperi -aikaan on yhtälailla jännittävä ratkaisu. Millaiset arvot ohjaavat meitä? Millaisia valmiuksia haluamme lapsillemme ja nuorillemme antaa? Mikä on koulutuksen tehtävä? Onkohan ilmassa kaksinaismoralismia ja jopa alistamista (mitä muuta kuri-puhe voi olla)?

Nuoret sukupolvet eivät alistu. Sääli, jos sukupolvien välinen yhteys katkeaa ja kuilu kasvaa. Ehkä 1960-luvun isänmurhat toistuvat, viitteitä on jo ilmassa (nuoret aikuiset löytävät terapiassa syyn ahdistukseensa ylisukupolvisista traumoista ja puhumattomuudesta). Internetin myötä unelmoitu kohtaamisyhteiskunta jäi utooppiseksi haaveeksi. Vaan uusia utopioita kehiin. Elämää eletään eteenpäin.

Meillä töissä (Mikkelin kaupungin liikelaitos Otavia) käynnistyi 2022 strategiaprosessi, jonka myötä OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifiointi ulottuu koko oppilaitoksemme toimintaan (Otavan Opisto, Nettilukio, Nettiperuskoulu). Visiomme, missiomme ja strategiamme suuntaavat kohti toivottuja tulevaisuuksia. Merkityksellistä työtä. Ja mikä palkitsevinta, kyse ei ole pölyttyvistä kansioista, vaan elävästä aidosta toiminnasta. Sivistys kannatta aina – ja nyt sitä määritellään uudelleen. On kiva olla meillä töissä!

Tällä elämänkokemuksella oudoin 2000-luvun asia on ollut tieteellisen tutkimuksen vähättely – ja se, miten tämä on mennyt läpi mediassa. Kriittinen ajattelu, medialukutaito ja ylipäätään itsenäinen omilla aivoilla ajattelun taito – kas siinä työmaata. Leipä ja sirkushuvi sumuttavat yhä vain. Herätys ihmiset!

Miun mainiot paraat työkamut. Täs kotpihalla. Kiitollisna. Alkuvoimaa ja tulevaisuutta.

Lauri Ylä-Jussila, miä, puun takaa Kari A. Hintikka originaali Alkuvoima-T-paidassaan, Jukka Tikkanen, etualalta vierelläni Jenni Linturi ja Tuija Salminen. Kuvassa mukana myös toukokuun aurinko. Kuvaushetki 24.5.2022.








sunnuntaina, marraskuuta 22, 2020

Luokiopaineita

PS5-opetuskeskustelua liitutaulullani 7.5.2007
Kuluneen syksyn aikana olen kovasti intoillut yhden kirjan äärellä. Se kirja on Tiina-Maria Päivänsalon kirjoittama Oppimiskoodi (PS-kustannus). Kirjoittaja on psykologi ja lukio-opettaja, jonka blogeja Ajattelen, siis opin ja Oppimisen taidot olen seurannut. Oppimiskoodi on syntynyt aidoissa tilanteissa lukiolaisten kanssa, mikä myös näkyy ja kuuluu kirjasta. Kirja tähtää opiskelutaitojen oppimiseen, sillä oppiminen on taitolaji. 

Vaikka jokainen lapsi oppii varhaiset vuodet luontojaan, on tavoitteellinen opiskelu vaativaa eikä suju syntymälahjana. Taitavasta ja tuloksellisesta opiskelusta on olemassa paljon vääriä käsityksiä. Moni opiskelija tekee hullun lailla töitä, mutta suuntaa energiansa vääriin asioihin. Aika moni myös välttelee töihin tarttumista ja sitten viime tipassa joten kuten selviytyy, vaikka samalla energialla oikein rytmittäen olisi voinut päästä kaikin puolin parempaan lopputulokseen.

Viime perjantaina PS-kustannus lähetti ennakkotietoa toisesta lukio-opiskelua käsittelevästä kirjasta: Lukiolaisen selviytymisopas. Kirjan on kirjoittanut aivotutkija, kasvatustieteen professori Minna Huotilainen yhdessä kahden opiskelijan, Taimi Huotilaisen ja Helmi Uusitalon, kanssa. 

Vinkkasin näistä molemmista kirjoista Facebook-ryhmässä Tulevaisuuden lukio #uusilukio. Viime vuosina lukiossa on muuttunut suunilleen kaikki. Ei ihme, että eri puolilta kuuluu huokauksia, että pysäyttäkää lukiomuutokset vuodeksi. Tunne on sellainen, että sunnuntaihölkkääjän kunnolla pitäisi kipittää maailmanmestaruusmaratonilla. Maali näyttää siirtyvän aina vain kauemmas.

Keskustelu nosti elävänä mieleeni hetken Kotkan Lyseon lukion kauniin portaikon luona. Opiskelija pysähtyi nojaamaan porraskaiteeseen ja huokasi: "On niin kiire, ettei ehdi oppia." Siihen kiteytyy aika paljon tänä päivänäkin vaivaavasta lukiopaineesta, vaikka tuo tilanne tapahtui jo 16 vuotta takaperin.

Taitaa olla niin, että jo pelkkä kirjan nimi, Lukiolaisen selviytymisopas, herättää helpotuksen huokauksia. Vinkkini keräsi hetkessä kymmenittäin peukutuksia. Myös keskustelunpoikasta virisi. Konkariopettaja kaipasi lukiokapinaa. Itse tuumailin tilannetta keskusteluketjussa mm. tähän tapaan:

Uudistusten myötä lukiossa on varmasti aina pyritty tekemään hyvää. Uutta on tullut paljon, monesta vanhasta on ollut vaikeaa luopua. Myös maailma ympärillä on muuttunut todella paljon. Systeeminen ajattelu on ihmiselle vaikeaa. Systeemisiin ongelmiin ei voi löytää yhtä yksittäistä syntipukkia. Vikaa ja hyvää on monessa kohdassa.

Itse kirjoitin 81 ja palasin lukiomaailmaan 01. Vuosituhannen alussa 80-luvun laman lapset pingottivat eteenpäin pääsyä. Kurssimuotoinen lukio ei tukenut yhteisöllisyyttä, keskisuuressa lukiossa abit saattoivat vielä viimeisenä vuonna tutustua toinen toisiinsa. Lukiosta oli kadonnut politiikka, maailman muuttaminen, kapina, yhden asian liikkeet. Vaan niin oli muukin yhteiskunta muuttunut. Ei ole ihan oikein, että opettaja kaipaa takaisin oman aikansa lukiota kultaisena "oikeana" toteutusmuotona.

Lukion uudistaminen on paradoksi. Jokaisessa lukion opetussuunnitelman uudistuskierroksessa on törmätty ristiriitaiseen tilanteeseen. Jokainen oppiaine haluaa säilyttää paikkansa ja merkityksensä. Uusia halutaan lisätä. Kyse on opettajien työpaikoista, pätevyyksistä, toimeentulosta. Tämä neuvottelu käydään eri maailmassa kuin opiskelun arki kompromissien jälkeen. Moni lukio-opettaja on hämmästynyt arjen painoa, kun oma jälkikasvu on kulkenut läpi lukion.

Yleissivistävä ja monipuolinen lukio on arvokas. Monipuolisuus on hyvä pohja. Olisi kuitenkin hyvä, että 16-vuotiaana tehdyt valinnat eivät sulkisi reittejä eteenpäin. Tulevaisuuden ammateista emme tiedä. Tärkeintä on säilyttää henkinen voima, itsearvostus, oppimiskyky ja kyky tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Toiveikas ja energinen ihminen kyllä oppii lisää, kun tarvitaan. Kaikkea tärkeäksi ajateltua ei tarvitse survoa lukioon. Jostain voi luopua, että ehtii oppia kunnolla ja rakentaa hyvät pohjat.