Historian havinaa: uskalla erehtyä ja kokeile rohkeasti

Tuli mieleen, että koskas puhuinkaan ensi kertaa somen opetuskäytöstä ja sitä diaesitystä etsiessäni osuin ensimmäiseen keikkakoulutukseeni 6,5 vuoden takaa. Jo ennen sitä olin pitänyt omassa koulussamme Opit-opintokerhoa, jossa opettelimme yhteistuumin kyseisen verkko-oppimisympäristön käyttämistä.

Tuo ensimmäinen keikkakoulutukseni opettajille oli Heinolassa Kuuselan Juhan vetämällä kurssilla 11.11.2004. ja kohderyhmänä etälukio-opettajia. Opetussuunnitelma oli juuri uudistunut ja ensi kertaa yleisessä osassa puhuttiin aihekokonaisuuksista, joilla oli tarkoitus integroida oppiaineita ja saada aikaan liikettä siihen suuntaan, josta nykyisin puhutaan ilmiöpohjaisena oppimisena.

Olin jo silloin nauhoittanut pienen virikkeen kurssilaisille. Vaikka tuolloin puheena oli verkko-opetus ja hieman nykyistä enemmän painotus verkko-oppimateriaalin suuntaan, ei näissä perusjutuissa ole mitään kummasti muuttunut suhteessa oppijalähtöiseen sometyöskentelyyn. Slidecast eli 6,5 vuotta vanha kuusiminuuttinen pölötykseni synkattuna dioihin:

Matkaan 111104

View more webinars from arongas

Virtuaalisia teoskokoelmia

Vinkkaanpa tässä lyhyesti läksynteon keskeltä kaksi hyvää keinoa pysyä ajan tasalla opetusalaan liittyvien julkaisujen kanssa. Toinen hyvä paikka on Oppiminen.fi-raporttipankki Diigossa. Kyse on Opetushallituksen oppimisympäristöjen kehittämishankkeiden koordinaation avaamasta ryhmästä (suunilleen näin, tulipa kauniisti sanarunoiltua). Diigo-ryhmään jäsenet voivat tallettaa aiheeseen liittyviä verkkojulkaisuja. Tallentaminen käy kätevästi selaimen laajennoksella.

Toinen hyvä paikka seurailla tuoreita verkkojulkaisuja on Scribd, jonne juuri putkahti mm. keskiviikkona julkaistu Silmät auki sosiaaliseen mediaan. Scribdissä voi perustaa omia kokoelmia, hakea hakusanoilla ja seurata toisia käyttäjiä, heidän julkaisujaan ja kokoelmiaan. Ja siis mahdollisuus myös julkaista omia tekstejä. Meikäläinen löytyy osoitteesta http://www.scribd.com/anne_rongas.

Kannattaako blogikirjoittaminen näinä FB-aikoina

Sosiaalisen median suurhyöky 2005 alkoi blogeista, yltyi wikeistä ja sittemmin palvelutyyppien kirjo on kasvanut tiheää tiheämmäksi viidakoksi. Moni tuore viidakkoon sukeltava pää pyörryksissään ihmettelee, mitä palveluja kannattaisi ottaa käyttöön, kun kuitenkin ensi viikolla tulee taas tukullinen uusia ja kiiltävämpiä.

Kommentoin äskettäin erääseen somepalveluiden viidakkoihmettelyyn, että edelleen voin suositella peruslähestymisenä samoja palveluita kuin vuonna 2005. Blogit ja wikit ja jos malleja kysytään, kaksi kumpaisestakin on ollut toimivia kaikkien näiden vuosien ajan: blogeista Blogger ja WordPress, wikeistä Wikispaces ja MediaWiki.

Antti Poikola rakenteli nykyisellään Nettikansana tunnetun oppimis- ja toimintaverkoston perustuksia Mahdollista-blogiin. Blogi oli avainroolissa viime syksynä MindTrek-konferenssin yhteydessä järjestetyn Nettikansa-tapahtuman ennakko- ja jälkiaktiviteeteissa. Itse kirjoittelin oman leirinuotioni polttopuista elikäs nettikätilöinnistä kyseiseen blogiin ja viikko sitten kohtasimme Otavan Opistolla nettikätilöintipajassa, jossa nuo syksyiset bloggaukseni ovat yhtenä aineistona.

Samainen Nettikansan leiripäivä johdatti bloginuotiotulineen kirkastamaan omaa graduteemaani, joka siis on nettiverkostojen fasilitointi. Perustin syksyllä gradublogin. Eipä aikaakaan, kun sain kommenttina kultakimpaleen. Sama pieni ja vaatimaton blogi on poikinut paljon muutakin arvokasta.

Viimemmäksi bloggaamisen vaikuttavuutta olen ihastellut seuratessani Tero Toivasen näkymättömän oppimisen leimahdusta some-eloon.

Tero oli havainnut Twitterissä John Moravecin kuuluttavan tuoreimman kirjansa (yhdessä Cristóbal Cobo kanssa) pdf-version arviointia. Tero espanjantaitoisena twiittasi halukkuutta ja sai arvostelukappaleen itselleen. Kirja näkymättömästä oppimisesta osui suoraan siihen, mitä Tero oli viimeisten vuosien aikana hahmottanut eri suunnista. Muutosta ilmassa. Oppimisen menneet paradigmat ovat kypsyneet ja nahistuneet. Muutos on enemmän kuin välttämätön ja hannaavat voimat vakiintuneisuudessaan – sanon Esa Saarista lainaten – latistuksen mankeli.

Tero kirjoitti blogiin, muutamat lukivat, kannustivat innoissaan kommenteissaan, linkittivät Twitteriin ja Facebookiin, Tero perusti näkymättömän oppimisen ryhmän Sometu-verkostoon. Ainakin itse kutsuin lauman kavereitani ryhmään. Tiesin entuudestaan Pekka Ihanaisen ja John Moravecin kumppanuuden. Muistan sytyttävän innovaatiojunanodotustuokion Oulussa tammikuussa 2009, kun Pekka keroi pointtilistisesta oppimisesta ja vaikka mistä. Rajattoman oppimisen seminaari saman vuoden syksynä. Tekstin pätkiä ja ajatusluonnoksia, joita Ihanaisen Pekka linkitteli Teron perustamaan Sometu-ryhmään: yksilöllistäminen, henkilökohtaistaminen ja kyborgisointi.

Moravecin ja Cobon kirjan kääntämiseen tarvitaan 5000 dollaria. Meitä on Sometun ryhmässä jo 47. Ainakin itse olen valmis lähettämään pienen kolehtisumman käännöskassaan, jos saan englanninkielisen pdf:n vastineeksi.

Blogien suuri voima on verkostosolmujen muodostamisessa. Blogiin voi linkittää, sitä seuraavat ja siihen kommentoivat saattavat kohdata toisiaan. Blogi on vaikkapa Facebookin viestivirtaan verrattuna kuin peruskallio, nettikiveen hakkaamista. Vaikka laittaisin miten hienon kommentin Facebookiin, en voi linkittää siihen. Se on ja menee. Puhumattakaan siitä, mitä oikeuksia annan palvelun ylläpitäjälle puuhailla tuottamani sisällön kanssa. Facebook on kätsä, mutta se on kuin lentolehtinen blogien ja wikien peruskalliolla. Ja tuuli puhaltaa sen pois (kuten toki lopulta kaiken).

Yrittäjyyskasvatuksesta

Jari Välkkynen ja pintakäsitellyt

Tavastian teollisen pintäkäsittelyn opettaja Jari Välkkynen kirjoitti Osaava opettaja -blogiin Koulusta ja yrittäjyydestä. Jari on kevätlukukauden mittaan toteuttanut uraa uurtavasti ammattiopintojen avaamista verkkoon ja opiskelijoitten kannustamista avoimeen oppimiseen Pintakilta-sometoteutusten kautta (ks. wikin navigoinnista muut someympäristöt).

Tavoitin Jarin bloggauksen Facebook-virrasta, josta näyttää ainakin itselleni tulleen syötteenlukijan korvike työsaralla merkittävän informaation nettiseulonnassa (vaikka olenkin FB-kerettiläinen niin pakko tunnustaa: juuri nyt tässä se toimii). Suomalaiset opettajat ovat myös Twitterissä entistä aktiivisempia. Nyt esimerkiksi meneillään #finnedchat Twitterissä: suomalaiset opettajat kommentoivat meikäläisiä opetusalan asioita englanniksi.

Kommentoin Jarin kirjoitusta näin:

Nostit merkittävän kissan pöydälle. Itse siirryin kouluun 20 vuoden maanviljelijätaipaleen jälkeen. Olin opiskellut sekä yrittäjyyttä että yrittäjyyskasvatusta – opintojen ohella myös kouluttanut yrittäjyyttä painottavilla kursseilla. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun lukio-opettajana siellä täällä tuli vastaan nuivaa suhtautumista yrittäjyyskasvatukseen.

Jaan kanssasi käsityksen siitä, ettei yrittäjyys voi olla erillisoppiaine, paitsi silloin, kun opiskellaan ihan oikeasti yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyviä käytännön asioita, kuten kirjanpitoa, verotusta, markkinointia, tuotteistamista yms. Nuiva suhtautuminen yrittäjyyskasvatukseen selittynee juuri sillä, että vain osa opettajista mieltää yrittäjyyden asenteena ja elämäntapana, jota leimaa jatkuva elinikäinen oppiminen. Edes puhe sisäisestä yrittäjyydestä ei oikein avaa tätä asetelmaa.

On hienoa katsella ja kuunnella nuoria, joilla on ideoita ja ajatuksia. Olen parhaillaan ohjaajana verkkokurssilla, jossa opettajat (pääasiassa ammatillisen puolen) oivalsivat laajentaa omaa oppimisprosessiaan dialogiin opiskelijoitten kanssa. On tosi hienoa sivusta seurata, miten mainitsemasi opettajuuden tenho valtaa ihmiset. Pääsee jatkuvasti inspiroitumaan, oleman ajan hermolla, saa enemmän kuin antaa.

Yrittäjyyteen liittyy vahva itsenäisyys, omaehtoisuus, hyppy eteenpäin, rohkeus tehdä heittäytyen ja antautuen. Yrittäjämäinen oppija ei katso kelloa. Asiat ovat ja kun on aika, niitä tehdään. On urakoita ja tyytyväisyyttä onnistumisesta. Kuvasit hyvin sitä, miten elinikäisen oppimisen haasteet kuivahtavat, jos kaikki on jo nähty. Yrittäjämäinen oppija on aina nälkäinen ja nauttii siitä. Palkkatyöelämä ei välttämättä suo riittävästi liikkumatilaa ja vapautta näille knowmadeille, ks. Sometu-verkoston keskustelu näkymättömästä oppimisesta.

Edellä mainittua keskustelua inspiroi Tero Toivasen referointi John Moravicin ja Cristóbal Cobon kirjasta Aprendizaje Invisible. Knowmad on nykyajan oppija, hänet tunnistaa näistä (lainaus Tero Toivasen tekstistä):

1. Knowmad ei ole rajoittunut johonkin tiettyyn ikään.
2. Knowmad on luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut.
3. Hän käyttää ja tuottaa tietoa eri yhteyksissä.
4. Knowmad on kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita.
5. Hän pystyy luomaan sosiaalisesti rakennettua ymmärrystä.
6. Knowmad ei vain etsi pääsyä tiedon lähteille, vaan myös yrittää käyttää sitä avoimesti ja vapaasti.
7. Knowmad on verkostojen luoja, joka on aina yhdistämässä ihmisiä, ideoita, järjestöjä jne.
8. Hän tuntee ja hänellä on kyky käyttää työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen.
9. Knowmad on digitaalisesti lukutaitoinen.
10. Knowmad on kykenevä ratkaisemaan tuntemattomia ongelmia eri konteksteissa.
11. Knowmad osaa jakaa tietoa ja tietämystä ilman maantieteellisiä rajoja.
12. Hän on mukautuvainen eri yhteyksiin ja ympäristöihin.
13. Hän on tietoinen vapaan tiedonsaannin arvosta.
14. Hän on tarkka tiedon yhteyksien ja sovellettavuuden suhteen.
15. Knowmad on kykenevä poisoppimaan nopeasti sekä yhdistämään uusia ideoita.
16. Knowmad on kykenevä luomaan horisontaaleja osaamisverkostoja.
17. Hänelle on tyypillistä jatkuva ja koko elämän kestävä oppiminen.
18. Knowmad tekee jatkuvasti kokeita TVT:llä.
19. Knowmad ei pelkää epäonnistumista.