Somen syvin olemus pedagogille?

Viime aikoina olen mietiskellyt sitä, miten somepaine muuttuu toiminnaksi oppilaitoksissa ja opetuksessa. Some on pop. Näkyvyys Facebookissa ja Twitterissä on opiskelijoita hakeville oppilaitoksille tärkeää. Blogeista ja wikeistä puhutaan niin paljon, että kai niitä sitten pitäisi käyttää.

Suomessa on tyypillistä mennä asioissa äärestä laitaan. Nyt herkästi kaikki uusi näyttäytyy hyvänä ja kaikki vanha miltei tuomittavan vanhanaikaisena. Vaikka ahkerasti puuhastelen kaikenlaisten interaktiivisen opetusteknologian kokeilujen kanssa, pidän kaikenlaista opettamista ja oppimista arvokkaana enkä ollenkaan tykkää vastakkainasetteluista.

Itse rakastan liitutaulua, siinä on mainio käyttöliittymä, hyvä resoluutio, näkyvyys luokan perälle kaikissa valaistusolosuhteissa ja matala hiilijalanjälki (sen saa myös digikameralla kätevästi nettiin). Silti mielestäni kaikenlaiset kosketusnäytöt ovat ihan okei. Toisena esimerkkinä Second Life, joka ei itseäni ole vieläkään imaissut sisäänsä, kun en jaksa ylittää käyttöönottokynnystä. Silti pidän sitä mainiona ympäristönä toteuttaa myös pedagogisesti mielekkäitä toteutuksia (kuten äsken Kaisa Vähähyypän Facebookin kautta jakama matikanopetuksen juttu).

Tykkään hyvistä luennoista, parhaat saavat haltioitumaan. Silti kannatan myös aktiivista oppimista, jossa oppijat laitetaan töihin. Vaikka olenkin vuosien ajan kehitellyt portfoliotyöskentelyä arvioinnin kohteeksi, pidän vanhanaikaisia kokeiltakin hyvinä oppimistilaisuuksina, kunhan mittaamisen kohteina ei ole triviaali knoppitieto. Ajattelin muuten kerätä kaikki yhdeksän vuoden aikana tekemäni kokeet Opiskelutaitojen wikiin (jahka kesäkausi alkaa). Usein olen teettänyt opiskelijoilla koetehtävien muotoilua. Kysymisen opettelu on erittäin hyödyllistä.

Ajan innokkaasti ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttamista eli oppiaineita yhdistävää oppimista, mutta en pidä realistisena oppiainejakoisuuden poistamista. Nämä toteutustavat sopivat elämään rinnatusten. Jos opiskelija ei koskaan koe oppimisprojekteja, tutkivaa, ongelmalähtöistä oppimista, tosi sääli, tosi sääli. Oma biologian ja maantiedon opettajani Tapio Rintanen opetti meitä 70-luvulla käyttäen loistavia ja mieliinpainuneita metodeja, kuten maantieteessä kirjallisuutta ja karttaoppia: Tarzanin levinneisyys Afrikassa.

Auroran koulun rehtori, tohtori Martti Hellström laittoi kriittisiä jäitä hattuun opetustoimen tietoyhteiskuntapapereita lukeville (ja tekeville): toimintakulttuurin muutos on iso asia, kaikkea ei voi siirtää verkkoon ja erityisesti itseäni puhutteli hänen muistutuksensä ikäkausipedagogiikan merkityksestä (osa 1 ja osa 2).

Samu, Senja ja Lena ovat löytäneet jotain aivan huippua sosiaalisesta mediasta oppimisen tukena. Asialla ovat ihmiset, joita kielen oppiminen kiinnostaa ja joilla on iloista intoa heittäytyä. Some on ensisijaisesti ihmisiä, ihmisten välistä toimintaa, ajattelua, puheita, kuuntelua, ideointia, kysymistä, vastaamista, yhteistö kehittelyä, tsemppaamista, vinkkaamista, auttamista.

Anja Alasilta muistutteli yritysten someviestijöille tunteiden merkitystä. Hän pohtii, että some voisi vahvistaa tunnesiteitä. Sama asia koskee myös oppimisen maailmaa. Motivaatio ja tunteet (emootiot) on tärkeä pari ja tämän parin emootio-osapuoli on liiaksi unohdettu.

Ikäkausipedagogiikkaan liittyen on tärkeää miettiä ja ymmärtää oppimisen ja oppimaan oppimisen taitoja. Tiedonkäsittelykyvyillä on rajoituksia eivätkä ihmisen tiedonkäsittelykyvyt ole eri ikäkausina samanlaisia. Aivojen kypsyminen vaikuttaa sisäiseen säätelyyn ja siten mm. tarkkaavaisuuteen. Emootioilla on vaikutusta havaintoihin. Emootioihin kuuluvat siis yleiskielen ymmärtämien tunnetilojen lisäksi biologiset aisteihin ja kehon kemiaan perustuvat tuntemukset. Mikäli ihmisen stressihormonitaso on korkealla, hänen havaintokenttänsä kapenee ja saattaa suuntautua tiettyihin ärsykkeisiin. Ihminen on sopeutuva ja aivojen plastisiteetti eli muotoutuvuus on kautta ihmiskunnan historian auttanut sopeutumaan erilaisiin toimintaympäristöihin. Erilaiset temperamenttiominaisuudet (ärsykkeisiin reagoinnin tyylit) ovat säilyneet, sillä eri ympäristöissä heikkoidet ja vahvuudet ovat erilaisia.

Some näyttää helpolta jakelukanavalta ja siksi meillä opettajilla se tapaakin olla monistenipun korvaaja ja jonkinlainen portaali omaan opetukseen. Somen ydin ei ole kuitenkaan tässä vaan vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, yhteisessä tekemisessä, siinä, mitä ihmiset yhdessä luovat, tuottavat, työstävät ja jakavat. Siis yhdessä. Kyllä itse käsi sydämellä voin sanoa, että paljon paasausta on tullut nettiin laitettua, ei siis sen kummampaa kuin luokassa ovi kiinni ja nyt puhun minä täältä kateederilta, kuunnelkaa!

Gradublogi ynnä gradu-Qaiku: kohteena nettikätilöinti

Kuluvan talven olen opiskellut tiiviisti Tampereen suunnalla. Informaatiotieteen yksikössä gradusemma meneillään ja aiheeksi on kirkastunut fasilitointi internetissä ja siihen läheisesti liittyvät ilmiöt, vielä kirkastumisasteella.

Parhaillaan teoriakirjallisuuden metsästystä aiheesta, seminaarityön valmistelua (mm. etsin nettifasilitoinnin pioneereja haastateltaviksi), aihepiirin kaikkinaista tutkailua.

Nyt on gradublogi alussa. Kirjoitan sinne aiheesta. Qaiku-kanavalla jutustelua ja yhteiskehittelyä. Kaikenlaisia vinkkejä otetaan mielellään vastaan (ja kiitos vain, niitä on jo tullut).

Sosiaalisen median lukiokurssi – vassokuu

AVO-hankkeen tuotoksia alkaa tipahtelemaan kuin kypsiä hedelmiä puusta. Tätä hedelmää on kypsytelty jonkunmoisella joukolla puolitoista vuotta. Siis somen median luokiokurssia.

Vuonna 2009 järjestin omassa osahankkeessa (Vinkkiverkko) Harppaus-opintopiirin Wikiopistoon. Tarkoituksena netitse ottaa sosiaalisen median työtavoista ja ilmiöistä työkaluineen ite. Opintopiiri ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mikä oli inspiroivaa ja johti kehittelemään jatkoajatuksia. Yksi jatkoajatuksista oli lukiolaisille kohdennettu opinto-ohjauksen näkökulmasta suunniteltu sosiaalisen median kurssi. Opinto-ohjaus tässä tarkoittaa opiskelutaitoja ja valmiudet jatko-opintoihin sekä työelämään.

Alunperin Kotkasta piti löytää toteutuskoulut ja kurssilaiset, mutta monen tekijän summana homma ei lähtenyt käyntiin. Verkostoissa on voimaa ja niinpä kokeilu polkaistiin käyntiin Turussa ja Hämeenlinnassa. Turun Päivi Luoma ja Antti Huttunen sekä Hämeenlinnan Pieta Tukkimäki-Hildén saivat organisoitua ensimmäiset kurssit pystyyn. Assistenttina ensimmäisessä toteutuksessa oli abiturientti Riku Heininen, jolle myös vielä suuret kiitokset. Riku valaisi nuorisonäkökulmaa kurssin rakenteluun. Turusta löytyi kaksi pilottivalmiudessa olevaa opettajaa, Jatta Paakkinen ja Johanna Parvinen, joille myös iso kiitos.

Homma eteni etäluentojen ja verkkotehtävien kanssa. Viime syksynä pallo oli entistä enemmän kouluilla. Turkulaiset liittivät kurssin verkkotarjottimelleen ja Hämeenlinnalaiset toteuttivat kurssin osana yrittäjyysopintoja. Hämeenlinnalaisten lopputuotos oli onnistunut tapahtumailta paikallisille yrittäjille.

Kuulin, että muuallakin on vedetty sosiaalisen median lukiokurssia, mutta en silloin saanut mitään linkkejä, josko jotain olisi somessakin löydössä. Tämä meidän toteutus on CC BY-SA 3.0 mukaisesti käytettävissä. Kesän aikana rakentelen kurssipaketin Wikiopistoon, sinne mistä kaikki aikoinaan lähti.

Somen lukiokurssin wikistä löytyy mm. opetussuunnitelma, open opas kurssin yhdenlaista toteuttamista varten, portfolio-ohjeet, arvioinnista opiskelijoille, arviointimatriisi ja käänteismentroinnin idea yrittäjyyskurssilaisille. Kaikkia sisältöjä on mahdollisuus edelleen muokata ja kehittää. Tavoitteena on valmistaa kesän rauhallisena aikana ennen lomia vielä muutama sisältöalue. Rakennettakin on jatkuvasti hyvä selkiyttää ja miettiä vaihtoehtoisia toteutustapoja. Mutta tässä on nyt ainakin jotain, mistä lähteä eteenpäin.

Mitä on avoimuus nykynetin näkökulmasta?

Sarja jatkuu eli AVO-hankkeen kollektiivinen käsitteiden avaus. Kollegani olivat laittaneet tärkeitä asioita yhteiseen paperiin. Alla oma jatkoni. Näkökulma on verkoon ja verkostoihin ja ihmisten yhteistoimintaan nykynetin vallitessa. Tämä ei siis ole mikään täydellinen avoimuuden määritelmä vaan jatkoa jo aloitettuun erittäin ansiokkaaseen määrittelykirjoitukseen. Ja paljon näkökulmia vielä puuttuu... tätä kierjoittaessani mietin, että olisi ollut paljon fiksumpaa tehdä tätä käsitemäärittelyä kokonaan avoimessa verkossa. Mahdollisia muita näkökulmia olisi kertynyt enemmän, mutta toki on hyvä välillä harjoittaa oman ryhmän sisäistä avoimuutta.

• Avoimuus on oman toimintatavan ja toimintaprosessin dokumentointia, näkyväksi tekemistä (vrt. kabinettipolitiikka, vallan huoneet).
• Avoin toiminta antaa mahdollisuuksia osallistumiseen, mutta ei tarkoita sitä, että epäreilua toimintaa ja avoimuuden härskiä hyväksikäyttämistä nieltäisiin purematta. Avoimuus on myös väärinkäytösten paljastamista, jotta väärintekeminen vähenisi. Toisaalta avoimuudessa on oltava viisas, jottei vahingoittaisi sen avulla syyttömiä.
• Avoimuuten kuuluu maksuton omastaan antaminen, avoin jakaminen, ilmaisuus. Toiminta voi olla yhtä aikaa sekä maksullista liiketoimintaa tai palvelua että avointa jakamista (sosiaalisen median liiketoimintamalli).
• Avoimuuteen liittyy kyky kysyä. Tämä on siinä mielessä kyky, että edelleen monet asiantuntijat sulkeutuvat oman asiantuntemuksensa linnakkeeseen, jonka uskottavuutta kuvittelevat kysymisen vähentävän.
• Avoimuus sisältää kulttuurisen ymmärryksen siitä, että elämme aina tietyn käsiteavaruuden ja tulkintakehyksen sisällä. Merkitysperspektiivin siirtymä (Mezirow) on aina mahdollinen ja voi avata samaan kohteeseen aivan uuden näkymän. Avoimuus on siis avoimuutta kyseenalaistaa oma ymmärrys ja tulkinta ja siten avoimuus on lähellä dialogia (Bahtin, Freire).
• Avoimuus vaatii asennetta, koska avoin toiminta antaa informaatiota mahdollisten vihollisten käsiin. Avoimuus voi olla kuitenkin paras puolustus. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa avoin omalla nimellä ja omilla kasvoilla toimiminen luo muille käsityksen ja ymmärryksen toimijasta. Jos sitten joku käyttää avoimen toimijan nimeä väärin, tekee toisen nimissä jotain tai muuten hyödyntää toisen nimeä ilman lupaa, kiinnijäämismahdollisuus on suuri.
• Avoimuus luo luottamusta, mutta tässä suhteessa on toisaalta aina lunastettava luottamus. Jos hyödyntää avoimessa netissä sisältöjen ja avun saalistusta (sorsastusta, crowdcoursing) ammatillisesti, tämä on aina syytä kertoa heti kättelyssä (klassikkokeskustelu: Suviko: Sovitaanko jaikusourcingille säännöt).