Vappu näyttää ja kuulostaa netissä näin aattoaamuna tältä:
perjantaina, huhtikuuta 30, 2010
Spezifyä Vappua!
Kokeile netin kuvarunoutta veikeällä visuaalisella hakurobotilla ;-) Spezify
Vappu näyttää ja kuulostaa netissä näin aattoaamuna tältä:
Vappu näyttää ja kuulostaa netissä näin aattoaamuna tältä:
tiistaina, huhtikuuta 27, 2010
Uskalla(tko) innostua!? Opeblogin bloggaus no: 1000
Asioita voi tehdä harkitusti, tyylikkäästi ja pitämättä turhaa meteliä. Asioita voi tehdä myös heittäytyen, kokeillen ja ilman suuria suunnitelmia. Ihmiset sijoittuvat eri kohdille akselilla touhottavaa kohellusta vs. viileän maltillista harkintaa.
Itse sijoitun enemmän tuonne roiskuen rappaajien suunnalle. En pidä vaarallisena kokeilemista ja erehtymistä. Jos harkitsen pitkään, menetän innostuksen tunteen, joka taas on kiinteässä yhteydessä työniloon. En voi nauramatta katsella menneitä arkistojani. Tämä netin oppimis/opetuskäytön huuhailuni ei ole suinkaan ensimmäinen retkeni kokeilukentille.
Innostuminen herättää kahtalaisia tunteita. Joidenkin mielestä on ihanaa, että maailmassa on innostuvia ihmisiä ja innostus tarttuu. Joidenkin mielestä innostuvat hörhöt ovat rasittavia ja lapsellisia. Innostuminen lienee kytköksissä ihmisen temperamenttiin. Jotkut ovat hitaasti lämpiäviä ja tämä ominaisuus on biologinen. Hitaasti lämpiävä ja nopeasti innostuva voivat oppia sietämään toisiaan. Heistä voi tulla myös hyvä pari, kun vain osataan ylittää ensimmäisten tunnereaktioitten raja-aidat.
Meillä suomalaisilla on voimakas konsensushakuisuus. Pelkäämme eriseuraisuutta ja vääriä mielipiteitä. Pienen rajakansan kulttuurihistoria on ollut sopeutumista vallitseviin oloihin. Hämmästyttävää on, miten sitkeässä erilaisuuden pelko elää, mutta Suomi ei tietenkään ole tässä yksin. Suvaitsemattomuudesta näyttää tulleen jopa ihmisten välisen vuorovaikutuksen valtavirtaa. Brändeillä vahvistetaan eroja meidän ja muiden välille. Ääriliikkeille löytyy aina vain sijaa.
Yksimielinen hillitty ja hallittu, hyvin fokusoitu ja tarkkaan konseptoitu ei raivaa sivupolkuja. Vakavasti otettavat toimijat eivät kokeile asioita, joissa erehtyminen on onnistumista todennäköisempää. Yhteisön kannalta on kuitenkin eduksi, että epätodennäköisiäkin suuntia kokeillaan.
Se, mitä vielä ei ole, on eräille suuri innostuksen lähde. Eihän ihmiskunta muutoin olisi mennyt merimatkoille, kaukaisiin maihin tai avaruuteen. Tuttuuten nojaten eläisimme edelleen tyytyväisinä pannukakkumaailmassa. On hyväksi sietää hörhöjä. Vaikka he, tai meikäläsiten kaltaiset kevythörhöt, ovatkin järjestystä sotkemassa, heidän kauttaan voi joskus, enimmäkseen sattuman kauppaa, löytyä jotain jatkokehittelyn arvoista.
Niihin aikoihin, kun maanviljelijänä huuhailimme suuren murroksen vuosina menneestä rajasuojasta ja maataloustulolaista WTO- ja EU-maaseutuun, ajoimme kuluttajapolitiikkaa MTK:n toimintaan. Ensikuulemalla asiaa vastustettiin reippain ottein. Kun perustimme toimintaryhmä Alkuvoiman, jonka ovi oli auki myös kaupunkilaisille, ei-maanviljelijöille, katsoivat perinteiden kannattajat asiakseen ennustaa tuhoa ajamallemme aloitteelle. Eräs MTK-yhdistyksen puheenjohtaja näki erikseen vaivaa soittaa minulle ja ilmoittaa, että "Me emme sitten anna teille yhtään rahaa tuollaiseen toimintaan." Nyt voin määritellä, että ajoimme käyttäjälähtöistä palvelu- ja tuotesuunnittelua maataloustuotantoon. Siihen saakka bisnes oli pyörinyt tuonninrajoitusten ja idänkaupan hellässä sisäpiirissä, joka oli luonnollistunut. Muutos ja sen airuet olivat suuri uhka.
Balanssin uhkaajilla, soraäänillä, väärinajattelijoilla on paikkansa. Intoilen edelleen. Tiedän, että se häiritsee, mutta eihän näitä piipityksiä tarvitse kuunnella. Olen jo nuoruudessani löytänyt tärkeän kipinäni. Se tiivistyy Pelle Miljoonan biisiin Gabriel. Maailmassa on paljon ikäviä asioita, vaientajia, ojaan potkijoita, lannistajia, niitä, joiden mielestä kenenkään ei kannata ratsastaa villihevosella (netti näyttää, että jonkun mielestä Gabriel kuuluu huonoimpiin sanoituksiin... takana on kuitenkin tositarina, pateettista tai ei).
Tämä blogi kuten muukin (netti)puuhasteluni on lähinnä harmitonta elämän kunnostelua ja talvehtimista Luce Irigaray'n termistöllä. Arvostan kokeilua ja toimintaa, teen sitä itse. Mutta ei tätä niin vakavasti kannata ottaa. Omasta puolestani netti voi loppua vaikka huomenna. Elämässä on muuta merkityksellisempää. Hauskaa tämä someintoilu silti on! Jopa hyödyllistäkin moneen suuntaan. ;-)
Itse sijoitun enemmän tuonne roiskuen rappaajien suunnalle. En pidä vaarallisena kokeilemista ja erehtymistä. Jos harkitsen pitkään, menetän innostuksen tunteen, joka taas on kiinteässä yhteydessä työniloon. En voi nauramatta katsella menneitä arkistojani. Tämä netin oppimis/opetuskäytön huuhailuni ei ole suinkaan ensimmäinen retkeni kokeilukentille.
Innostuminen herättää kahtalaisia tunteita. Joidenkin mielestä on ihanaa, että maailmassa on innostuvia ihmisiä ja innostus tarttuu. Joidenkin mielestä innostuvat hörhöt ovat rasittavia ja lapsellisia. Innostuminen lienee kytköksissä ihmisen temperamenttiin. Jotkut ovat hitaasti lämpiäviä ja tämä ominaisuus on biologinen. Hitaasti lämpiävä ja nopeasti innostuva voivat oppia sietämään toisiaan. Heistä voi tulla myös hyvä pari, kun vain osataan ylittää ensimmäisten tunnereaktioitten raja-aidat.
Meillä suomalaisilla on voimakas konsensushakuisuus. Pelkäämme eriseuraisuutta ja vääriä mielipiteitä. Pienen rajakansan kulttuurihistoria on ollut sopeutumista vallitseviin oloihin. Hämmästyttävää on, miten sitkeässä erilaisuuden pelko elää, mutta Suomi ei tietenkään ole tässä yksin. Suvaitsemattomuudesta näyttää tulleen jopa ihmisten välisen vuorovaikutuksen valtavirtaa. Brändeillä vahvistetaan eroja meidän ja muiden välille. Ääriliikkeille löytyy aina vain sijaa.
Yksimielinen hillitty ja hallittu, hyvin fokusoitu ja tarkkaan konseptoitu ei raivaa sivupolkuja. Vakavasti otettavat toimijat eivät kokeile asioita, joissa erehtyminen on onnistumista todennäköisempää. Yhteisön kannalta on kuitenkin eduksi, että epätodennäköisiäkin suuntia kokeillaan.
Se, mitä vielä ei ole, on eräille suuri innostuksen lähde. Eihän ihmiskunta muutoin olisi mennyt merimatkoille, kaukaisiin maihin tai avaruuteen. Tuttuuten nojaten eläisimme edelleen tyytyväisinä pannukakkumaailmassa. On hyväksi sietää hörhöjä. Vaikka he, tai meikäläsiten kaltaiset kevythörhöt, ovatkin järjestystä sotkemassa, heidän kauttaan voi joskus, enimmäkseen sattuman kauppaa, löytyä jotain jatkokehittelyn arvoista.
Niihin aikoihin, kun maanviljelijänä huuhailimme suuren murroksen vuosina menneestä rajasuojasta ja maataloustulolaista WTO- ja EU-maaseutuun, ajoimme kuluttajapolitiikkaa MTK:n toimintaan. Ensikuulemalla asiaa vastustettiin reippain ottein. Kun perustimme toimintaryhmä Alkuvoiman, jonka ovi oli auki myös kaupunkilaisille, ei-maanviljelijöille, katsoivat perinteiden kannattajat asiakseen ennustaa tuhoa ajamallemme aloitteelle. Eräs MTK-yhdistyksen puheenjohtaja näki erikseen vaivaa soittaa minulle ja ilmoittaa, että "Me emme sitten anna teille yhtään rahaa tuollaiseen toimintaan." Nyt voin määritellä, että ajoimme käyttäjälähtöistä palvelu- ja tuotesuunnittelua maataloustuotantoon. Siihen saakka bisnes oli pyörinyt tuonninrajoitusten ja idänkaupan hellässä sisäpiirissä, joka oli luonnollistunut. Muutos ja sen airuet olivat suuri uhka.
Balanssin uhkaajilla, soraäänillä, väärinajattelijoilla on paikkansa. Intoilen edelleen. Tiedän, että se häiritsee, mutta eihän näitä piipityksiä tarvitse kuunnella. Olen jo nuoruudessani löytänyt tärkeän kipinäni. Se tiivistyy Pelle Miljoonan biisiin Gabriel. Maailmassa on paljon ikäviä asioita, vaientajia, ojaan potkijoita, lannistajia, niitä, joiden mielestä kenenkään ei kannata ratsastaa villihevosella (netti näyttää, että jonkun mielestä Gabriel kuuluu huonoimpiin sanoituksiin... takana on kuitenkin tositarina, pateettista tai ei).
Tämä blogi kuten muukin (netti)puuhasteluni on lähinnä harmitonta elämän kunnostelua ja talvehtimista Luce Irigaray'n termistöllä. Arvostan kokeilua ja toimintaa, teen sitä itse. Mutta ei tätä niin vakavasti kannata ottaa. Omasta puolestani netti voi loppua vaikka huomenna. Elämässä on muuta merkityksellisempää. Hauskaa tämä someintoilu silti on! Jopa hyödyllistäkin moneen suuntaan. ;-)
Viserretään kapunki runolle @runokaupunki
"Runokaupunki haluaa osoittaa, ettei runous ole enää kahlittu runokirjojen sivuille. Twitter-runokilpailun ajatuksena on valloittaa runoudelle myös uudet sosiaalisen median palvelut. Twitter-mikroblogissa miljoonat ihmiset kertovat päivittäin kokemuksistaan lyhyissä, 140 merkin mittaisissa viesteissä. Runoudessa suuretkin tunteet tiivistyvät muutamaan säkeeseen, joten mikäpä siis olisikaan oivallisempi paikka nykyaikaan taipuvalle runolle kuin Twitter."
maanantaina, huhtikuuta 26, 2010
Maalla ja merellä: #sometime2010 kutsuu!
Nyt kun ITK-päivillä käynnistä on eri puolilla Suomea toivuttu, heti uutta houkutusta kehiin: SoMeTime 2010. Kyse on Innovaatiojunan jälkitupruista, kyse on Sometun pikkujoulun kaiuista, kyse on Ystäväyrittäjyyden sivujuonteesta... tai no, oikeastaan kyse on Twitteristä, twiittien kudelmasta, aloitteesta ja siihen tarttuneista.
Kolmen vuoden takaisessa karvalakkimallisessa tapahtumakuvitelmassani haaveilin: luovaa hulluutta, iloa, hilpeyttä, hymyä, virkistysmeininkiä ja tosiAsiaa, tapaaminen luodaan sosiaalisen webin kautta ja hengessä. Kyllä noita kaikkia kaivataan edelleen. Ja niitä syntyy, kun uskalletaan heittäytyä kohti jotain mitä vielä ei ole. Yhdessä.
Jos aika passaa, tule rohkeasti mukaan! Luvassa on jotain kehkeytyvää... Maatapahtuma lauantaina 22.5. ja siitä jatkot Tukholman kautta koukaten. >>Ohjelma ja ilmoittautuminen. Kaveri kans mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)