Olemme viettäneet 8-vuotiaan kanssa mainioita hetkiä tietotekniikan äärellä. Mummon älykoulussa on opeteltu kaikenlaista elämässä tärkeää. Tietotekniikan ohella tiirailtu kasveja, leikattu paperihahmoja, alustettu taikinaa, keksitty uusi harrastus, polskuteltu järvessä – koska äly kasvaa monipuolisesta toiminnasta.
Olen opettanut opettajia 11 vuotta teknologian opetuskäyttöön. Ajattelin ottaa juniorin kanssa atk-jutut, kuten opettaisin itselleni, jos en mitään osaisi. Siis ei mitään matalaa kynnystä, vaan tähdellisiä asioita ja niin monimutkaisina kuin ne ovat. Lapset ovat aika nokkelia oivaltamaan. Ja kuinkas sitten kävikään. Joka kerta olen oppinut itse paljon ja juniori on hiffannut ihan kaiken.
Tietokoneiden ja mobiililaitteiden kanssa tarvitaan paljon sanoja. Samoille asioille on useita sanoja tai samalla sanalla useita ilmenemismuotoja. Otimme juniorin kanssa muun muassa monta käyttöjärjestelmää saman tien käyttöön. Kaikki mahdolliset taloudesta löytyvät, kaksi tietokoneen ja kolme mobiililaitteen käyttistä. Tämä ei ollut mikään ongelma.
Ensimmäisellä rupeamalla opettelimme mm. näppäinoikotiet ja sähköpostin suodatuksen. Kun ottaa huomioon, että juniorin pohjatiedot olivat olemattomat, oppimistulos oli verraton. Hän myös ymmärsi kertauksen merkityksen oppimiselle ja pyysi seuraavalla kerralla, että aloitetaan kertaamalla edellisen kerran jutut. Hän myös löysi mainion
Jyväskylän yliopiston sivun näppäinoikoteistä siinä samalla, kun minä selittelin asiaa. Tuo sivu laitettiinkin heti selaimen kirjanmerkkeihin (mikä juttu opeteltiin siis myös).
Tänään ilmestyneessä Mikrobitissä kolumnisti Sami Kuusela kuuluttaa ATK-ajokorttia takaisin ja kirjoittaa siitä, miten tehottomasti monet tietokonetta työkseen käyttävät nykyään toimivat. Ei ole opittu oikoteitä ja sujuvaa käyttöä, kun ei sitä ole missään opetettu.
Jos saman rutiiniasian toistuvasti tekee hitaalla tavalla, pienestä asiasta kasvaa suuri. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, niin esimerkiksi Ctrl+ -komennot ovat monille tuntemattomia. Voin vakuuttaa, että ne ovat niin helppoja, että lapsikin oppii ne hetkessä. Harmi, ettei tuota Mikrobitin kolumnia löydy verkosta linkitettäväksi tähän. Siteeraan: "Esimerkkejä raivostuttavan tehottomista ATK-rutiineistä löytyy loputtomasti." Tähän ei kiinnitetä työpaikoilla huomiota, koska kyseessä on henkilökohtaiseen työtapaan liittyvä asia eikä kukaan myöskään tiedä toisten työtavoista. Tietokoneella näpyttely on aika intiimiä toimintaa.
Olisi hyödyksi silloin tällöin ottaa työkaveri olan taakse katsomaan omaa työntekoa ja jutella samaan aikaan työn tekemisen tavasta. Tai ottaa vaikka lapsi siihen viereen ja puhua ääneen, jutella siitä, miten asioita tehdään ja miksi tehdään kuten tehdään ja voisiko ehkä tehdä toisin. Totunnaiset rutiinit ovat mainioita, mutta jos rutiini ylläpitää kiertotietä, se on huono rutiini.
