Mikä Google-kalenterin vitsi avoimissa hankeverkostoissa?

Kollegani Kaisan kanssa olimme tiistaina opastamassa opettajaryhmää sosiaalisen median palveluiden hyödyntämiseen omassa työssään. Yhtenä esittelykohteena oli Google-kalenteri. Kommenteissa kyseltiin, mikä idea Google-kalenterin käyttämisessä on, kun koko oppilaitoksen henkilökunta käyttää intranetin kalenteripalvelua.

AVO-hankkeessa tutkimme ja kehitämme avointen oppimisverkostojen organisointia ja toiminnan mahdollistamista. Olemme monta vuotta opetelleet itse asioita, joita opetamme muille. Ajanhallinta on eräitä hankalimmin systematisoitavia asioita toimijaverkostossa. Kokoan tähän nyt listan käytännössä koeteltuja etuja, joita yhteisen kalenterin käyttämisestä syntyy.

Olen kokeillut erilaisia kalenteripalveluita. Google-kalenterin monipuolisuus on vakuuttava.

Eri kalentereiden synkronointi

Hankeverkostoissa on tyypillistä, että toimijat ovat useista organisaatioista. Heillä on työn puolesta erilaisia sähköisiä kalentereita tai ei laisinkaan sähköistä kalenteria. Google-kalenterin voi synkronoida kalenterijärjestelmien kanssa, jotka tukevat iCalendar-muotoa.

Kaikki kalenterit yhdessä kalenterissa

Monen hankeverkostoissa toimijan työnkuva jakautuu osahankkeisiin, jopa työtehtäviin usean työnantajan palveluksessa. Yhden ryhmän kanssa käytetään yhtä yhteistä kalenteria, toisen ryhmän kanssa toista. Jossakin projektissa ylläpidetään sekä ulkoista että sisäistä kalenteria. Google-kalenterissa on mahdollista yhdistää kaikki itseä koskevat kalenterit samaan kokonaiskalenteriin. Kalenterit voi erotella väreillä ja niiden näkymistä omassa kokonaiskalenterissa voi säätää itse. Google-kalenteria pitää siis lähtökohtaisesti ymmärtää usean kalenterin summana.

Kalenterien jakaminen

Jokaisen kalenterin voi jakaa rajatulle käyttäjäjoukolle (sisäinen kalenteri) ja julkaista myös avoimesti saataville linkin kautta tai verkkosivulle upotettuna (ulkoinen kalenteri). Muille käyttäjille jaettaessa kalenterin käyttöoikeuksia voi säätää. Toiselle voi antaa pelkän katseluoikeuden tai laajemmat muokkaus- tai hallinnointioikeudet. Verkkosivuille upotettavan kalenterin ulkoasua voi säätää helppokäyttöisen editorin avulla.

Kollegoiden kanssa voidaan jakaa myös henkilökohtaisten Google-kalentereiden varattu-näkymät eli työkaverit eivät näe, mitä toisen kalenterissa lukee, mutta näkevät, koska toinen on vapaa ja koska varattu.

AVO-hankkeen ulkoinen kalenteri upotettuna verkkosivulle.

Kalenterimerkinnän noukkiminen omaan kalenteriin

Jaetusta kalenterista kalenterimerkinnän voi liittää omaan Google-kalenteriin. Tämä oli vuosia sitten omien opiskelijoitteni esittämä toive Google-kalenterin käyttämiseen. Kun kalenteri on jaettu avoimeen verkkoon, kuka tahansa voi kopioida kalenterimerkinnän omaan kalenteriinsa.

Toimijajoukko merkitsee tapahtumia samaan kalenteriin

Henkilökohtaiseen kalenteriin vain minä merkitsen tapahtumia. Toimijaverkostossa ja työyhteisössä jaettuun kalenteriin voi jokainen osakas merkitä tapahtumia. On tärkeää luoda vastuutuksen rutiini: jos joku hoitaa tiettyä tapahtumaa, hän myös tekee kalenterimerkinnän. Vastuuvuoroa voi myös kierrättää.

Muistutusten lisääminen ja kalenterikutsut

Kalenterimerkinnän voi lähettää kutsuna tapahtuman osallistujille. He saavat tiedon sähköpostitse. Kutsutuille osallistujille voi antaa myös laajennetut oikeudet yksittäisen tapahtuman muokkaamiseen ja uusien osallistujien kutsumiseen, jos niin halutaan. Ja tämä onnistuu, vaikka kutsutuilla ei muuten ole käyttöoikeuksia kalenteriin.

Muistutuksen voi tilata monella tavalla: ponnahdusviestinä (näkyy jos olet muistutuksen aikaan koneella tai mobiililaitteen Google-kalenteri on aktiivisena), tekstiviestinä tai sähköpostina. Tekstiviestimuistutus vaatii oman kännykän yhdistämisen Google-käyttäjätunnukseen. Muistutuksen voi ajastaa haluamallaan tavalla.

Jos muokkaa tapahtumaa, voi muokkauksesta lähettää automaattisen sähköpostitiedotteen kaikille tapahtumaan liitetyille henkilöille.

Kalenterimuistutukset noudattavat aikavyöhykeasetuksia. On siis tärkeää tarkastaa, että kalenterin aikavyöhyke on asetettu oikein (GMT +02:00 Helsinki). Aikavyöhykkeen valinta löytyy kalenterin oikean yläkulman ratassymbolin takaa: Asetukset > Kalenterit > Kalenterin tiedot.

Tapahtuman tiedot

Tapahtuman lisääminen on helppoa. Klikataan haluttua päivää ja lisätään tarpeelliset tiedot. Tapahtuman voi merkitä koko päivän tai useamman päivän tapahtumaksi tai tiettyjen kellonaikojen välille. Kun tapahtumapaikkaan laitetaan osoite, paikka yhdistyy Google karttaan. Itse lisään tapahtuman tarkempaan kuvaukseen kaikki tapahtumakutsun tiedot, jolloin tietoja ei tarvitse etsiä sähköpostin syövereistä. Hankeverkostoissa käytetään nykyisin paljon etäpalavereita. Etäpalaverin toteutusohjeet ja esim. verkko-osoite kannattaa aina liittää tapahtumailmoitukseen, koska paikka on olellinen tieto, jota osallistuja etsii.

Synkronointi mobiililaitteisiin

Kun Google-kalenterit on synkronoitu mobiililaitteeseen, kulkee kalenteri ja muistuttaja aina mukana. Karttalinkit saa nopeasti aukaistua reittiohjenäkymään. Mobiililaitteeseen saapuva tapahtumamuistutus on ainakin itseni kaltaiselle flow-tilaan uppoajalle kullanarvoinen.

Hyödyistä huolimatta toimijaverkostossa rutiinien kehittämisen haaste

Niin hieno kuin Google-kalenteri onkin ominaisuuksiltaan, olemme todella pitkän tien kautta viimein pääsemässä omassa toimijaverkostossamme hyvään kalenterin yhteiskäyttörutiiniin.

Asioita sovitaan kovin helposti suullisesti ja sähköpostilla, mutta jaettuun kalenteriin vienti on heikko kohta. Kalenterimerkintä mielletään henkilökohtaiseksi asiaksi.

Nykyisin olemme jo noin 70 % rutiinissa eli melko monet kahden tai useamman väliset tapaamiset merkitään asianomaiseen kalenteriin. Hankeverkostollemme lähtee yhteisesti koottu viikkotiedote maanantaisin klo 12 jälkeen. Tiedotteesta vastaava on saanut kunniatehtävän tarkistaa, että kaikki tiedotteeseen liitetyt kalenterimerkinnät ovat myös Google-kalentereissa.

Hankeverkostossa oleellista on tietää, kenelle mikäkin tapahtuma jaetaan. Olemme laatineet Google-laskentataulukkoon yhteystietojen listauksen, josta kalenterimerkinnän tekijä voi halutessaan laittaa muistutukset kaikille, joita asia koskee.

Periaatteessa kaikki kalenterit on jaettu ihmisille, joita kukin kalenteri koskee. Tämäkin ideaali on vielä vaiheessa. Hankeverkosto elää ja yhteystietolistan ajantasaisena pitäminen vaatii toimenpiteitä. Joku Muu on huono hoitamaan asioita. On siis tärkeää jakaa vastuunakit nimetyille henkilöille ja luoda toimiva rutiini. Ja vaikka sellainen olisi luotu, pitää aika ajoin tarkistaa, toimiiko rutiini.

Opasteita:

• Googlen omat kalenteriohjeet
• Google+ -tapahtumat yhdistyvät Google-kalenteriin
• AVO-hankkeen diasarja: ensiaskeleet Google-kalenterin käyttöön.
• Opasvideo Google-kalenterin perusjutuista (vanha käyttöliittymä, samat ominaisuudet toimivat edelleen, meikäläinen ruutukaappausvideolla näyttää, kuin toimii, 6 min).

Virtuaalipiirtämisen auvo

Ei leviä väri käsiin eikä paperille, ei paina varustelaukku, eikä tyhjene maalipurkki. Täppärillä piirtäminen on yllättävästi jopa paperille piirtämistä helpompaa. Ja sanon tämän, vaikka todella rakastan papereita, värejä ja sitä uppouttavaa tunnelmaa, joka piirtämisessä avautuu.

Aloitin juuri toisen piirrossarjan virtuaalipiirtimillä. Ensimmäinen oli iPadin Paper53:lla toimiva Hipaisuhavaintoja-kuvablogi, johon talletan tunnelmia kosketusnäytöllisten kanssa toimimisesta (ja vähän muutakin). Paper53:stä saa yhdellä napauksella piirroksen lähtemään Tumblr-blogiin. Perjantaina perustin toisen piirrosblogin, joka valmistelee Sometu-verkoston 5-vuotisjuhlia. Kyseiseen blogiin houkuttelen muitakin mukaan (ja ainakin yksi jo saatu)! Siis tervetuloa kurkkimaan ja myös osallistumaan Sometu5v-blogiin. Olen myös piirrellut karttapohjia Thinglinkiin, mm. Virtuaali-Qelluntaille.

Näistä piirrusteluista on tullut sen verran monta kysymystä, että kerron tässä lyhyesti, miten virtuaalipiirtäminen käy. Valitettavasti nämä jutut koskevat nyt vain iPadiä – en millään muotoa haluaisi rajoittua yhteen käyttöympäristöön ja olen Androidia yrittänyt ohella opetella, mutta yhden ihmisen aika ei vain kaikkeen riitä. Facebookista löytyy täppäriryhmiä kaikille käyttöjärjestelmille, joten sieltä kannattaa apuja etsiä (iPad opetuksessa, Android-tabletit opetuksessa, Windows-tabletit opetuksessa ja yleisryhmä Tablet-laitteet opetuksessa).

 Paper53 on riisuttu piirrosohjelma. Valittavissa on muutama erilainen kynä ja väri. Äskeisiä piirtämisiä voi pyyhkiä pois pyörittämällä kahta sormea näytöllä. Piirrokset tehdään vihkoon, joita voi luoda eri teemoja varten ja kansikuvan voi tuunailla itse. Paper53 suuri etu on siinä, että sen kynät reagoivat painallukseen eli jälki on vahvempi ja leveämpi rankemmalla otteella ja ohuempi ja vaalempi herkällä otteella. Paper53 on sovellus, josta olen lukenut kriittisten taitelijoiden myönteisiä kommentteja. Taitavien kynänkäyttäjien käsissä on tällä appsilla syntynyt hämmästyttävää jälkeä. Yksi ikävä puoli on, että Paper53 ei tee kuvia vitivalkoiselle pohjalle. Omiin tarpeisiini kaipaisin valkoista pohjaa. Sen voi toki värittämällä tehdä helposti. Vinkkinä myös se, että ilmaiseen peruspakettiin ostettavat kynät saa pakkauksena hiukan halvemmalla kuin yksitellen, mutta palvelu ovelasti ohjaa ostamaan kyniä lisää yksitellen.

Adobe Ideas on piirtäjälle hintansa väärtti. Maksaa pienen tussipakkauksen hinnan. Tämän appsin valtteina on, että se pyöristää kaikki viivat nätisti, käytössä on tasoja (yksi kuvakirjastosta tuodulle kuvalle ja 7 piirrostasoa), sekä värien että tasojen läpinäkyvyyttä voi liukusäätää, kynän kokoa voi säätää, värimaailma on laaja ja pipetillä voi kätevästi kopioida värin, tosejen järjestystä vaihtamalla voi vaihtaa päällimmäiseksi tulevia osia.

Tänään piirsin eilisellä kävelyretkellä ideoimani kuvan, jolla kerroin siitä, miten viimeisen viiden vuoden aikana (Sometu-verkoston toiminta-aikana) sosiaalisen median palveluita on jo saateltu edesmenneitten joukkoon. Adobe Ideas sallii kuvan skaalauksen nipistämiseleellä suureksi ja pieneksi. Kuvassa sain helposti kirjoitettua Jaikun logoon viimeiseen iihin kuuluvan R:n, mikä olisi paperille piirtäessä vaatinut melkoisen suurta originaalikuvaa. Tein ensin luonnoksen, jonka lopuksi postin. Luonnoksessa kaikki osat eivät olleet sommittelun kannalta oikeilla paikoilla, mutta luonnosta saattoi liikutella vapaasti, joten se sai olla karkea.

Koska Adobe Ideas pyöristää viivoja, värittämisessä pitää olla tarkkana, jos käyttää läpinäkyvyys-toiminnolla haalistettuja värejä, ne nimittäin tummenevat jokaisella kerroksella, mitä taas voi käyttää myös hyödyksi piirtämisessä.

Paperille piirtäessä on todella kinkkistä hyödyntää valkoista. Olen joskus tehnyt munanvalkuaisella värittyvän alueen eliminoimista, mutta se vaatii hyvän paperin. Väriliiduilla ja raaputtamisella voi myös tehdä negatiivipiirtämistä eli siis väritään vaaleaksi ajateltuja kohtia. Paper53 tätä tekniikkaa voi soveltaa myös tosi kivasti. Siellä kynä-työkalu piirtää kaiken muun päälle (ja pyyhekumi).

Adobe Ideas hyväksyy vain yhden kuvan kuvakirjastosta. Tarvitsin erääseen kuvaan useamman hankelogon. Avun antoi SketchBookX, jonka ilmaisversiolla on käytettävissä kolme kuvatasoa, jotka kaikki voivat olla kuvakirjastosta noukittuja ja niitä kaikkia voi skaalata ja kierittää vapaasti.SketchBookX on kätevä mm. kuvan suoristamisessa ja skaalaamisessa. Ilmaisversiossa on laaja valikoima kyniä (siveltimiä). ja värimaailma laaja, myös läpinäkyvyyden sekä viivan leveyden säätäminen vapaata. Sovellus ei reagoi painamisen voimakkuuteen, eikä myöskään suorista viivaa kovinkaan paljoa. Reagointikosketukseen on miellyttävä.

Hyvä piirros-sovellus ei sisällä kaikkea mahdollista. Sovellusten välillä liikutaan kuvakirjaston kautta. Piirroksen voi aina tallentaa iPadin kuvakirjastoon. Muiden laitteiden kanssa kätevin keino on jakaa kuvat Dropboxin kautta (ks. AVO-hankkeen ohje Dropboxin mobiilikäyttöön).

PS. Tässä olevat ruutukaappauskuvat saat suuremmaksi klikkaamalla kuvia.

Senja opettaa ruotsia on wau-ilmiö

Kollektiivi opettaa verkostoa ja innostusta on ilmassa. Pakkoruotsia irvaileva kansakunta ahmii riemuruotsia. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Ja kaiken kukkuraksi ruotsia opettavat rasavillit noviisit, joilla ei ole järjestelmän legitimointia. Tai on. Kaikki keskusteluun heittäytyneet riemuruotsittelijat todistavat, että homma toimii ja sanavarasto karttuu, mikä onkin oikotie onneen kielen ymmärtämisessä. (Ja noviisiuskin on så o så, aikamoisen pätevää joukko konehuoneessa.)

Senja opettaa ruotsia -ilmiö on opettanut useita uusia asioita. Ensinnäkin pedagogisessa mielessä surkea ja käyttöehdoiltaan karmaiseva Facebook toimii. Systeemi pitää olla riittävän selkeä: aamun avaaa kansliassa tarkkaan mietitty, hurtilla huumorilla höystetty temaattinen avaus, jossa on mukana loikkivaa sanojen maistelua. Tähän päivänavaukseen on helppo tarttua. Toinen opetus onkin se, että tekstit kirjoitetaan epäortodoksisesti sekaisin suomeksi ja RUOTSIKSI, suomi pienellä, ruotsi isolla. Mitä seuraa? Lyhyt teksti on helppo lukea ja koska osa on suomeksi, osa käännetty tai arvattavissa, sanat tarttuvat mieleen. Homman juju on hersyvässä kommentoinnissa. Kolmas tärkeä opetus on, että virheitä ei tarvitse pelätä, koska joku kumminkin korjaa.

Muistan omia kielikommelluksiani Itävallassa. Aina voi kiertää ja kaartaa, selittää käsillä ja toisilla sanoilla. Kun ruokapöydässä jutustelimme matkailusta ja kerroin Suomen ja Ruotsin välillä seilaavista hotelleista, ei sanaa lautta löytynyt, mutta so einem Schiffsgerät (sellainen laivalaite) hoiti homman hienosti ja koko pöytäporukka nauraa käkätti.

Tällä hetkellä Senja opettaa ruotsia -Facebook-sivulla on lähemmäs 16 000 tykkääjää. Sivulle kertyneestä sisällöstä syntyi kirja, joka julkistettiin virallisesti tänään. Kirjan sisältö koostuu Facebookin keskusteluketjuista. Kirja on tuhti, sivuja 236. Kirjan sisältö syntyi yhteisellä ajatustenvaihdolla, kansliahenkilökuntaa kertyi parikymmenpäinen joukko, taittaja löydettiin netitse ja kustannuskin yritettiin tehdä joukkorahoituksella. Joukkorahoitus kaatui poliisihallituksen tulkintaan luvattomasta rahankeräyksestä. Suomen Messut riensi apuun ja sponsoroi Senjan pulasta. Joukkorahoituksesta käynnistyi somepiireissä vauhdikas ällistely, vinoon hymyilevä naljailu ja asiallisia aloitteita, kuten Effin aloite rahankeräyslain uudistamisesta. Kirjan syntymiseen liittyvistä käänteistä voi lukea Senja opettaa -blogista.

Tämän päiväinen kirjanjulkistaminen toteutettiin ensimmäistä kertaa Suomessa Google Hangouts on Air -streamauksena eli lähetystä saattoi seurata YouTube-kanavan kautta (tapahtumailmoitus Google+:ssa). Tallenne on edelleen nähtävillä ja suosittelen lämpimästi katsomaan varsinkin alkuosasta Senja Larsenin johdantosanat ja Nadja Anderssonin puheenvuoron.

Seurasimme työkavereittemme kanssa julkkareita (verkossa akselillä Miehikkälä – Hämeenlinna – Helsinki), ja kyllä oli tunnelmallinen tilaisuus. Oppimisverkostot ovat täällä nyt! Upeaa myös, miten akateeminen maailma ja omatoimioppijat saattavat kohdata näin hedelmällisesti.

Liveraportoin Facebookiin julkistustilaisuutta. Tässä raporttini:

"Me yhdistämme tässä maailman parhaan käyttöliittymän, kirjan, ja joukkoälyn verkossa..." ja Suomen Messut, joka lopulta sponsoroi kirjahanketta eli ihmisten kohtaaminen.

Kuvittaja Nadjakin löytyi netitse. Hän on vain 21-vuotias, äidinkieli ruotsi. Jos et päässyt livenä seuraamaan, suosittelen lämpimästi tallennetta. Nadja puhuu erittäin hienosti ja kuvaa ruotsinkielisen kokemusta suomenkielisessä ympäristössä. Nadja Andersson: "Tarvitsemme hieman sinisilmäistä filosofiaa mustavalkoisuuden keskelle." Kirjan taitto ja kuvitus on todella upea!

Liveseuraajia Hangoutin kautta yli 100.

Juontaja Peter Nyman: "Tätähän voisi laajentaa" Senja muistutti, että kielten ohella Vesa opettaa sähkötekniikkaa. Paneeli: tämä on innostava ja hyödyllinen projekti! Koulussa aikoinaan on opittu epäkäytännöllistä kieltä, kuten My tailor is rich. Teknologia ja sosiaalinen osallistuminen yhdistyvät. Senja on Linus Torvaldsin sukulaissielu!

Kaikki kielenopiskelu tarkoittaa virheiden tekemistä. Kun ei välitetä virheistä, laajennetaan sanavarastoa. Vuorovaikutteisuus ja hauskuus ovat tässä projektissa mahtavaa! Ei istuta ja opetella ulkoa vaan löydetään, selvitetään. Kieltä ei oikeastaan voi opettaa, mutta voidaan auttaa oppimaan (tutkimuksen todistamaa). Opitaan omista lähtökohdista, sisäinen motivaatio tärkeää.

Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen näkee tällä oppimisen tavalla suuria mahdollisuuksia. Ei kaikkien tarvitse oppia akateemisesti, kommentoi myös professori Mona Forsskåhl. FB-postausten idea pakottaa selvittämään, kun osa sanoista on suomeksi osa ruotsiksi. Tärkein sisältö tulee kommenteissa. Tuo tyyli saa ihmiset innostumaan ja osallistumaan. Tän tyyppinen toimintatapa voi olla mahdollisuus ylläpitää pieniä kieliä.

(Oma lisäykseni: Tuorein NN opettaa tulokas lienee muuten Neetan inarinsaame https://www.facebook.com/OpiInarinsaamea.)

Laatua pyritään pitämään yllä kansliassa, joka lähettää alkupostaukset. Kun virheitä on tapahtunut, korjauskommentteja tulee heti. Ruotsissa haikailtiin viime vuonna vanhojen kirosanojen kanssa. Järjestettiin siis manailumaaottelu, koska Suomesta pesee tällä saralla.

Elina Hiltunen: pitäisi olla demokratia innovaatioissa, toivottavasti tässä aletaan käyttää BONDFERNUFT. Tää on sosiaalinen innovaatio ja näitä tarvitaan. Kun ei bundeja enää ole, pitäisikö olla hipsterförnuft tai urbanfernuft, iveili Peter.

Joukkorahoituksesta panelisti: Ihmisille saa antaa hinnan ja siitä alennuksen, se ei ole keräys, mutta jos ihminen itse asettaa annetulle hinnalle ylennyksen, se on keräys.

Kielenopettaja: tää on tuonut riemun luokkiin, uskalletaan tehdä virheitä, opettajan tehtävä on johdattaa opiskelija tiedonlähteille, online-sukupolvi hakee tietoa muualta, sivustolla on ihanaa yllätyksellisyys. Kielenopettaja ideoi, että usuttaa nuorison Senja opettaa -sivulle kommentoimaan. Nuoriso on myös pyydellyt, että saadaanks me mennä sinne Facebookiin. Oppiminen ei rajoitu kouluun, siksi hienoa, että kaikille kaikkea. Kielenopettaja tunnusti, että oli vaikeaa oppia, että joka sana ei ole ruotsia, mutta tapa on tarttunut.

Vesa: monen alan bisneslogiikka on vielä se, että pidetään yllä illuusiota, että tää on vaikeaa. FB on ilmainen ja pelottaa virheelliset neuvot. Asia on muuttumassa.

Yleisö kysyy: oliko kateus liikkeelle joukkorahoituskohussa. Senja vastaa, että oli hyvä, kun asia nousi keskusteluun, poliisihan tekee vain tehtäväänsä. Onhan Islannissakin kirjoitettu joukolla perustuslaki uusiksi. Olen ilolla mukana tässä kohteena, mihin Peter nauraa: sulla ei olisi ikinä ollut varaa tällaiseen mainoskamppanjaan!

Mitä uutta tulossa Senjalta? Yhteisössä tapahtuu koko ajan. Nyt Petteri Kolehmainen kehittää Senjan kanssa jotain. Ideana tuoda kirja digitaaliseen muotoon loppuvuonna ainakin iPadille ja erilaisilla hauskoilla käänteillä (luvassa liikettä ja ääntä).

Yleisökommentti: tämä kielenopiskelukeino maailman paras kartuttaa sanavarastoa. (Tämän mainitsi juontaja Peterkin jo aiemmin.) Rohkeampi tapa opiskella saa kannatusta! (Oma kommenttini: riemuruotsi on mainio sana.)

Vähän vitsailtiin, että kauppakorkealla suunnitteilla projekti: Jaakko opettaa viranomaisille bisnestä.

Aiemmat bloggaukseni aiheesta:
Linda-Vesa-Senja ytyä (oppi)kirjamaailmassa 3.8.2012
Hurrit somehurmasivat – poliitikoista ei hajuakaan 5.3.2011

Turha väittää, ettei ehdi ylös, ulos ja lenkille

On niin kiire, niin kiire. Ja sitten ei jaksa, kun ei jaksa nousta sohvalta. Kissan viikset. Meistä yhä useampi tekee istuvaa työtä, joko jossain ohjaamossa, valvomossa, toimistossa tai tietokoneitten äärellä. Ihmisen runko on luotu liikkumaan eikä koskaan ole liian myöhäistä jatkaa iloista liikuntaa, vaikka korvien heiluttelua. Tärkeää, että keskeyttää staattisen lihasjännityksen ja tekee jotain muuta kehollaan. Mieli seuraa mukana.

Meillä etä- eli oman kielenkäyttömme (ja Jyrki J. Kasvin) mukaan lähityöläisillä ei arkiliikuntaa synny työpaikalle pyöräilystä ja koirattomilla välttämätön lenkittäjäkin puuttuu. Syyskauden alkaessa otin tavaksi kirjata samaan näkymään työtuntien kanssa omaa liikuntaharrastusta. Kovin helposti hupsahtaa päivä ilman jumppaa tai lenkkiä. Ja voi voi sentään, motkotin itselleni, se on vain lähtemisestä kiinni, ei ajasta.

Huomasin, että jo pelkkä itselle kirjaaminen tsemppaa. Ällistyy, että ei kääk, viimeksi kävin lenkillä maanantaina ja nyt on jo torstai. Eilen illalla luin tanskalaistutkimuksesta, jossa lihavia miehiä oli seurattu ja todettu, että puoli tuntia päivässä riittää painonpudotukseen. Toisessa jutussa kerrottiin, että luut vahvistuvat aika pienellä panoksella ja lyhyessä ajassa (liikuntaa 4 kertaa viikossa 2 kk ajan). Ajattelin, että siinä on myös selkeä tavoite taukojumppaan, istumatyön vastapainoon.

Juteltiin viikonavaus-hangoutissa, että perustetaanpas kannustuskerho meidän työporukalle. Ei mitään ryppyotsakilpailua vaan just sitä, että muistetaan toisillemme, että vois nousta välillä koneen äärestä. Keksitään erilaista liikuntaa. Hauskutusta. Työhyvinvointia ja työkykyä. Ajatuksetkin jalostuvat liikkumalla, joten tietotyö jopa nopeutuu, kun ei kökötä paikoillaan.

Siinäpä sitten kollega ehdotti HeiaHeiaa, suomalaista keksintöä, jolla liikuntaan sulautuu teknologiaa ja sosiaalista media. Palvelussa voi oman profiilin lisäksi perustaa ryhmiä ja meillä on nyt oma AVO-hankkeen liikkakerho.

Mobiileja seurantapalveluita on useita. Aiemmin esittelin tässä blogissa Endomondon. Myös Sports Tracker on monen suosima lenkkikaveri. En täällä korvessa ole perustanut noista träkkereistä, kun ne samaa reittiä lenkkeilevät osuu kohdalle ihan livenä eikä reittejä ole pilvin pimein.

Heia tracker toimi terävästi. Vaikka ollaan 3G:n rajamailla, piirsi kartan tarkasti (koska käyttää GPS:ää eli satelliittiyhteyttä). Yllätyin kolmesta asiasta: lenkin mitta oli 5,5 km, kun olin luullut summamutikalla sen olevan 5 km. Aikaa meni paljon vähemmän kuin (kellotonna) olin koskaan ajatellut (toki nuorena tuollainen lyhyt hujaus meni puolet nopeammin). Suurin ylläri oli lenkille osuvan nousun mitta 407 m. Sen kyllä tuntee hapenoton nousuna, mutta olisin veikannut vähemmän.

Asetin tavoitteeksi puoli tuntia hikiliikuntaa päivässä. Pyörälenkistä jäi vielä jumppaan 10 minuuttia. HeiaHeia näyttää havainnollisesti oman viikkotavoitteen edistymisen. Nolottaa ihan, miten vähän tosissaan aikaa menee. Selityksille ei jää suun vuoroa. Sillä on merkitystä, että kaveriporukka tietää tavoitteeni ja lempeä silmä valvoo.