maanantaina, maaliskuuta 19, 2012

Leikitellen vakavakin luistaa

Omaan työarkeeni on kuulunut viime syksyltä maanantai-Hangout. Kyse on Google+-palvelun verkkojuttelusovelluksesta, jossa korkeintaan 10 ihmistä voivat olla yhtä aikaa virtuaalisesti naamatusten ja samalla voidaan chattäillä, työstää yhteisiä dokumentteja tai katsella YouTube-videoita.

Pidämme näitä maanantai-Hangouteja oman hankkeemme tiedotusasioiden synkronoimiseksi. Nakittelemme todo-asioita, muistuttelemme toisiamme ja kaikki kirjataan yhteiseen dokumenttiin, jolle on jo kertynyt syksystä mittaa 39 sivua. Fiilis on aina mukava. Kannustamme toisiamme.

Teemme urakalla töitä ja välillä on hektistä – tilanteita on päällä aina milloin missäkin. Erityisesti talven virus on liikkunut pisteestä toiseen ja hyydyttänyt ihmisiä, joiden tekemättä jääneitä töitä ei kukaan ole tehnyt sairauslomilla – niin se tapaa asiantuntijahommissa mennä. Silti kaatuvat työvuoret eivät masenna, asiat liikkuvat myös eteenpäin ja yhteishenki antaa siivet. Tälle yhteishengelle naamatusten jutustelu kätevästi toimivan somepalvelun avulla on eetvarttia. Käytämme monia muitakin etäyhteistyön välineitä, mutta tunnusta, Hangoutissa on sitä jotakin.

Tämä aamu räjäytti pankin! Nyt Hangoutiin oli ilmestynyt kerrassaan veikeitä virtuaalinaamareita. Itseäni ainakin nappasi heti, maanantaiaamuna meikki ei ole koskaan ihan kohillaan. Muutenkin tapaamme jutella ensin lemmikeistä, vauvoista, lapsenlapsista tai muusta mukavasta. Nämä naamarit kiinnittyivät hauskasti kavoille, naamari liikkui sulavasti pään tahtiin, elävää, veikeää ja leikkisää. Hymy herkässä.

Näin meillä alkoi työviikko, voi jee! Pitihän siitä ottaa potretti:



Aiheesta aiemmin tässä blogissa:
28.7.2011 Survival Kit: Google +
1.8.2011 Hengailtiin naamakkain etätyökavereitten kanssa
21.9.2011 Autuus: Google-dokumentit ja hangout

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2012

Facebook ja 13-v ikäraja

Viikolla serkku aloitti omassa FB-profiilissaan mielenkiintoisen keskusteluteeman siitä, miten alle 13-vuotiaat ovat Facebookissa, vaikka palvelu on tarkoitettu yli 13-vuotiaille. Keskustelu virittyi nopeasti puolesta ja vastaan argumentaatioon, kuten näillä nykymaailman kasvatuskysymyksillä on tapana.

Vein teeman astetta julkisempaan verkostoon, Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -Facebook-ryhmään. Kommentteja kertyi muutamassa kymmenittäin, keskustelu oli monipuolista ja oleelliseen pureutuvaa. Koska aihe on tilannesidonnainen, puolesta ja vastaan näkemysten lisäksi sekä-että kommentteja kertyi. Samoin muuta aiheen herättämää pohdintaa ja lisätietojen jakamista.

Puolustavissa kannanotoissa todettiin Facebookin merkitys yhteydenpidon ja sosiaalisten verkostojen osalta. Harrastukset, syrjäinen asuinseutu tai ulkomailla asuminen voivat olla päteviä syitä sallia turvallisesti vanhempien valvonnassa alle 13-vuotiaalle Facebookin käyttö.

Ikäraja perustuu yhdysvaltalaiseen lainsäädäntöön. Facebookin luonteen huomioon ottaen on myös esitetty kannanottoja siitä, että ikäraja on liian alhainen. Facebookiin on tärkeää oppia suhtautumaan kriittisesti. Turva-asetuksilla voi omia sisältöjään suojata, ainakin periaatteessa. Facebook on tavan takaa muuttanut toiminnallisuuksiaan ja käyttäjädata on vuotanut silloin tällöin epämieluisalla tavalla ulos.

Jos alle 13-vuotias luo oman Facebook-profiilin, hän joutuu valehtelemaan ikänsä palvelulle. Jos ilmoittaa todellisen iän, profiilia ei saa perustettua. Sallimisen puolesta argumentoivienkin mielestä tämä on ongelmallinen asia. Toisaalta aiheesta keskustelun todettiin olevan hyvä tilaisuus pohtia nettiin ja yhteiskuntaan liittyviä moraalisia kysymyksiä. Kaikki lait, säädökset ja suositukset eivät ole järkeviä.

Hankalaa totaalikieltäminen on myös siitä näkökulmasta, että lapset kuitenkin tekevät salaa asioita, joista heitä kielletään. Jos sitten salaa luotu Facebook-profiili johtaa ikävien asioiden kohtaamiseen, uskaltaako lapsi hakea turvaa ja suojaa omilta vanhemmiltaan?

Kieltämistä puolustettiin universaaliargumenteilla: valehteleminen on kiellettyä ja sovituista säännöistä on pidettävä kiinni. Ikäraja on oltava jossain kohdassa, koska Facebook ei sovi pienille lapsille. Ainakaan ei pidetty suotavana, että Facebookia käytetään alle 13-vuotiaiden kanssa koulussa. Kieltäminen nähtiin hyvänä myös siitä näkökulmasta, että nuoren on hyvä oppia odottamaan asioita: kaikkea ei voi elämässä saada heti.

Osa vanhemmista on aika ymmällään Facebookin käytön kanssa. Sekä käyttöehdot että turva-asetukset ovat mutkikkaita; kaikilla ei ole niistä edes tietoa. Facebook on maailman mittakaavassa jättimäinen yritys, joka tekee bisnestä käyttäjädatalla. Palvelulla on paljon myönteisiä puolia, mutta myös vakavia varjoja. Facebook on tehokkaimpia kyttäyskoneita, kuten Ilpo Puhakka todistaa.

Keskustelun tärkeinä johtopäätöksinä poimin itse seuraavat asiat:

  • Vanhempien on tärkeää tietää, missä ja keiden kanssa lapset liikkuvat, niin netissä kuin reaalimaailmassa. Välittävä vanhempi kysyy ja juttelee myönteiseen ja välittävään sävyyn, ei kyttäämis ja teilaamismielellä. 
  • Pienten lasten ei saa antaa touhuta netissä yksinään mitä tahansa. Aikuisten ja lasten yhteistä puuhaa olisi hyvä löytää. Myös sisarukset voivat osallistua keskusteluun. Isoveljet ja -siskot saattavat olla vanhempia tiukempia ikärajojen kanssa.
  • Vanhempien on syytä olla johdonmukaisia. Jokaisessa perheessä ei päädytä tässä asiassa samoihin ratkaisuihin, mutta lapsi ymmärtää, kun asia keskustellaan yhdessä, perustellaan ja sovitaan.
  • Koulussa noudatetaan somepalveluiden käyttöehtoja (ks. lisää Edu.fi-sivuilta, FlossManualsissa meneillään aineiston päivitys). 
  • Tietoturvakoulu ylläpitää kummipankkia, jonne voi ilmoittautua ja josta voi varata kummin koululle.
EDIT 19.3. järjestämme aiheesta AVO-opiston debattiwebinaarin 2.5.12 Sometun verkkokokoustilassa. Jos haluat käyttää hissipuheen näkökulmasi puolesta, voit ilmoittautua Gmail: rongas.anne. Lisää aiheesta piakkoin.

Kerään tähän esimerkkilinkkejä:

torstaina, maaliskuuta 15, 2012

Miksei leivällä ole Twitter-tiliä?

Kuulin eilen inspiroivan tarinan sorvista, jolla on oma Twitter-tili. Manuaalisen kammen sijaan sorvia voi ohjata tviittaamalla. Cool!

Eilen löysin vihdoin viimein opiskelukaupungista taivaallista ruisleipää. No, se olikin leivottu linnuntietä vajaan 40 km päässä kotikodistani. Hehkutin FB:ssä löytöä ja ajattelin, että voisin fanittaa myös leivän kotisivulla. Mutta voi sentään, leivällä ei ole Twitter-tiliä, ei Facebookia, eikä edes sähköpostia, jonne olisin voinut ihastuneen kuluttajapalautteeni lähettää.

Faxia olisin voinut leivälle lähettää, mutta en osaa. Minulla ei ole ollut toimivaa faxia enää vuosikausiin. Kai se jotenkin netitsekin menisi tietsikalla, jos osaisi.

Olisin ollut todella innokas mainostamaan leipää. Yli vuoden opiskelukaupungin leipätarjontaa ihmetelleenä olisin jakanut kaltaisilleni itäsuomalaisille aarteen löytöpaikan. Lähteehän tää nyt tälleenkin: Tampereen Stockmann: Koivulan leipomon Luomuleipurin jälkiuuniruisleipä (no oikeesti kirjoittavat yhdyssanan pussin kyljessä erikseen, huokaus, ja netissä näyttää olevan vielä Jälkiuuni Ruisleipä, kaksi huokausta).

Aivojumppaa mobiilisovellusten kanssa

Ei se aina niin helppoa ole. Mobiilikäyttöliittymien kanssa nimittäin. Eilen yritin jakaa täppäriltä Google-dokumentin kaverille. Mobiilikäyttöliittymään ei kuulu dokumentin jakaminen. Dokumentin voi avata kuitenkin myös tietokonenäkymään, mutta sepä ei onnistunut.

Tietotekniikan kanssa kannattaa aina kokeilla uudelleen. Niinpä avasin saman dokumentin puhelimella (tietokone ei ollut matkassa) ja vaikka se oli saman valmistajan mallia, sain kikkailtua puhelimella dokumentin jaon.

Tosin kikkailu oli vähän kuin mysteeripeliä olisi ratkaissut: Avasin Google-dokumentin tietokonenäyttöön. Se onnistuu dokumentin allareunassa olevalla painikkeella. Klikkasin auki Jaa-painikkeen. Jakamislaatikkoon ei päässyt suoraan kirjoittamaan, mutta siihen saattoi lisätä osoitekirjasta osoitteen ja sillä konstilla jakaminen onnistui. Tosin vain henkilöille, jotka löytyivät Gmailin osoitekirjasta.