Profiilikuva nettipalveluissa

Viime aikoina nettifoorumeilla on vilahdellut toiveita, että ihmiset pitäisivät kaikkialla samaa profiilikuvaa eivätkä vaihtelisi sitä. Ymmärrän toiveen ensisijaisesti tiedonkäsittelyä rasittavan informaatiotulvan keventämisenä. Varsinkin tuoreilla somemaisemissa seikkaileville visuaalinen informaatiohyöky on suuri ja tätä hyökyä mielisi vähentää.

Profiilikuvalla nettiympäristöissä on kaksi isompaa funktiota: 

a) Ensiksi se on osa henkilön identiteettiä, antaa informaatiota, äänen (itse tavallaan kuulen kuvan puhuvan, vaikka kyse on kuvasta ja tekstistä) ja kuva heijastaa persoonaa, niin pikkuinen kuin se onkin, sillä voi kertoa itsestään yllättävän paljon. Tämä profiilikuvan piirre on erityisen tärkeä henkilölle itselleen.

b) Toiseksi se tukee havainnointia ja muistia eli ihmisen tiedonkäsittelyä. Ihminen pystyy muistillaan liittämään yhteen erilaisia symboleja, merkkejä, kuten nimiä, lempinimiä, kuvia. Biologisesti meidät ihmiset on evoluution kuluessa ohjelmoitu tunnistamaan erityisesti kasvoja, mistä syystä kasvokuva on helpompi muistaa ja tunnistaa. Tämä profiilikuvan tiedonkäsittelyä tukeva piirre on erityisen tärkeä henkilön seuraajille.

Yhteenvetona voisi sanoa, että jos käytät kasvokuvaa profiilikuvana, vaihtaminen ei ole kovin iso tiedonkäsittelyn ongelma seuraajille. Jos taas käytät jotain ei-kasvokuvaa, seuraajille tulee hitusen enemmän jumppaa muistamisen kanssa, mutta ei sekään mitenkään ongelma ole.

Ihminen ei välttämättä edusta kaikissa nettiympäristöissä samoja persoonallisuutensa puolia eikä liity samalla tavoin sosiaalisiin piireihin. Henkilökohtaisen identiteetin ja persoonan ilmaisemisen kannalta vaatimus kaikkialla ja aina samana pysyvästä profiilikuvasta rajoittaa henkilökohtaista ilmaisua ja muuttumista. Voisi verrata siihen, että työpaikalla pyydettäisiin jokaista tulemaan samoilla vaatteilla töihin, kuin ensimmäisenä työpäivänään (ei nyt sentään koulupuku-tyyppinen vaatimus).

Yksi erityispiirre nettiin liittyen on silmäilevä seulonta suuresta profiilikuvavirrasta. Tällöin sama hyvin erottuva kuva helpottaa löytämistä. Tässä suhteessa eräs nerokkaimpia profiilikuvia on Tero Toivasella, sen huomaa nopeasti, vaikka ruutu olisi täynnä pikkiriikkisiä profiilikuvia.

Plussan puolella Google

Tälle kesäkaudelle sijoittui useita Googlen palveluiden uudistuksia ja kokonaan uuden testivaihe.

Gmailin perusleiska vaihtuu kevyeen ja vähäeleiseen. Sama ulkoasu-uudistus on raikastanut myös Blogger-palvelua. Tekstieditori muistuttaa Google-dokumenttia. Hallintasivun ilmekin on niin uusi, että ensin hieraisee silmiä.

Gmailissa voi nyt valita viestinäkymän useista vaihtoehdoista.

Gmailin paras uudistus on viestien perusnäkymän valikoima. Jo aiemmin tuli mahdollisuus seuloa tärkeät viestit (ja Gmail automaattisesti auttaa perusseulonnassa) ja halutessaan valita perusnäkymään tärkeät viestit. Nyt käyttäjä voi valita halutessaan myös perusnäkymän näyttämään ensimmäisinä lukematta olevat viestit tai merkityt viestit.

Gmailin käyttäjältä saattaa helposti jäädä huomaamatta myös kätevä pikku palvelu, joka oli aiemmin erillissovellus Remember the Milk. Nyt se on vakiona ja nimeltään Tasks/Työlistat eli perinteinen to-do-lista. Sähköpostin voi esimerkiksi suoraan merkitä tehtäviin. Työlistoja voi luoda tarpeen mukaan ja jokaisen tehtävän voi myös sijoittaa Google-kalenteriin. Työlistan voi lisätä iGoogleen. Se toimii myös mobiililaitteissa. Ks. lisää Googlen omalta ohjesivulta.

Jänskin somepiirejä pyörittänyt uutuus on moneskohan yritys Googlelta houkutella someilua omaan palveluunsa, viides vähintään: Groups, Orkut, Buzz, Wave. Nyt testikäyttöön avattu Google+ näyttää todella lupaavalta. Ensimmäistä kertaa palvelu on jo testivaiheessa integroitu kelvollisesti Gmailiin, Google-kalenteriin, dokumentteihin ja Picasaan (tulollaan on myös uusi kuvavirtapalvelu Photovine) ja integrointi on parantumassa jo ensi viikolla.

G+ yhdistää Facebookin, Twitterin ja sosiaalisten kirjanmerkkien ominaisuuksia. Listojen ja ryhmien tapaan G+:ssa luodaan piirejä. Saman tuttavan voi liittää useisiin piireihin. Omia viestejä voi julkaista kokonaan julkisesti, piireissä tai yksittäiselle kontaktilleen. Mitään valtiosalaisuuksia ei toki kannata vuodattaa, sillä viestejä voidaan jakaa piiristä toiseen.

G+ ei vaadi seuraamiseen Facebookin tapaan molemminpuolista hyväksyntää. G+:ssa on myös mahdollista seurata henkilöiden lisäksi tiettyä aihepiiriä (Sparks). Aihepiirin voi kiinnittää omaan perusnäkymään. Piirien ja aihepiirien selailu on jo nyt varsin kätevää eli tiettyjä nettiselailun ominaisuuksia on mukana palvelussa.

Arkikäyttö ratkaisee, miten G+ menestyy. Verkottuminen tuntuu olevan nopeaa ja tihentävää. Keskenään tuttavantuttavien kautta löytyvillä on kaikkia aiempia kokemiani palveluita matalampi kynnys lisäillä kontakteja. Itse arvelen, että syksyn tullen työkäyttöpiirit vilkastuvat. Se, mistä palveluista G+-aktiviteetti on pois, jää nähtäväksi. Keskustelua on käyty G+ versus Facebook ja arveltu, ettei G+:lla ole mahdollisuuksia lyödä FB laudalta ja että sillä on mahdollisuuksia ja ettei ole tarvetta keskustella koko asiasta.

Miten sinne G+:aan pääsee? Siten, että joku piireissä oleva kaveri lisää sinut omiin piireihinsä. Lisää aiheesta Diigo-linkkikokoelmastani (ja toki googlaamalla G+ / Google+ tolkuton määrä tavaraa). Toikkasen Tarmon 10 aloitusvinkkiä suositeltavia.

Poimintoja hallitusohjelman koulutuspoliittisesta osasta

Innostuin ensi kertaa eläissäni lukemaan hallitusohjelmaa. Kiinnostukseni kohteena oli, mitä koulutukseen liittyvistä asioista sanotaan. Rapoilin lukemiseni Facebookiin. Ai miksi sinne, Facebookhan on kuoleva taidemuoto... noo, sattui olemaan sopivasti auki ja nykyisin siellä ihmiset kommentoivat ahkerammin kuin esimerkiksi Qaikussa tai Twitterissä.

Olisi ihan kivaa kuulla muiden lukupoimintoja. Yleisvaikutelma oli ihan hyvä. Joissakin kohdin oli vain tavoitteita, pääsääntöisesti kuitenkin päätöksiä, jotka toteutetaan.

Hallituksen neuvottelutulos 17.6.2011 (pdf). (Pysyyköhän netissä... no, VM:n sivuilta löytyy jatkossa).

• Mielenkiintoinen termi tuo osaamisympäristö. Miten osaamisympäristö eroaa oppimisympäristöstä? Miksi puhutaan ympäristöstä ihmisten sijaan (vrt. osaamisverkostot)?

• Yleissivistävällä puolella näyttöjen kehittäminen on mielenkiintoinen asia: "Aiemmin ja muualla opitun tunnistaminen ja tunnustaminen otetaan osaksi kaikkea koulutusta perusasteelta aikuiskoulutukseen. Edistetään tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä."

• SADe ilmeisesti linkittyy ohjauksen ja elinikäisen oppimisen kanssa "Laaditaan hyvän opinto-ohjauksen kriteerit lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen. Elinikäisen oppimisen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat
• tarjolla kaikille yhden luukun periaatteen mukaisesti. "

• SADe Oppijan verkkopalvelut: http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/oppijanpalvelut/index.html

• Monet ovatkin jo kommentoinen iloisena uutisena varhaiskasvatuksen siirtymistä samaan hallintokuntaan opetustoimen kanssa.

• Miten laatutyö toteutuu niin, ettei ole pelkkää byrokratiaa vaan aitoa laadun tuottamista? "Edistetään laatukriteerien käyttöönottoa perusopetuksessa."

• Tämä on hieno tavoite: "Valmistellaan perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon vuonna 2016 tapahtuva uudistaminen vahvistamaan taito- ja taideaineiden opetusta, liikuntaa sekä yhteiskunnallista kasvatusta ja arvokasvatusta ja ympäristökasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistamalla kieliohjelmia. "

• Lukiokoulutuksen laadun takeena erikseen mainittu etäopetuksen kehittäminen.

• Lukion laatutyöhön porkkanana raha. Tämä on mielenkiintoista: "Sisällytetään lukiorahoituksen perusteisiin tuloksellisuusrahoitusosuus, joka palkitsee koulutuksen laadusta ja laadun parantamisesta, esimerkiksi yksilön oppimistulosten paranemisesta ja vähäisistä keskeyttämisistä. "

• Äidinkielen yo-koe muuttuu jälleen.

• Myös ammattioppilaitoksia palkitaan rahallisesti laadusta ja laadun parantamisesta.

• Arviointiasiat keskitetään puolueettomaan Koulutuksen arviointikeskukseen.

• Rapoilun aikana tuli kommentti: "Toivoisin, etteivät tavoitteet ole kiinni hallituksesta vaan hyvistä periaatteista." Vastasin siihen: Kyllä varmasti suuri vaikutus on kaikella sillä tekijäjoukolla, joka todellistaa asiat käytännössä. Rahalla ja laeilla voidaan toki ohjata. Tuntuisi, että ainakin tasa-arvoisuutta on koetettu pitää arvokkaana, maahanmuuttajataustaiset ja vähemmistöt mainittu useaan otteeseen (ensimmäinen hallitusohjelmapaperi, jota ikinä luen, joten en osaa vertailla entisiin).

• Tää on jännä. Aikuiskoulutuksessa tulee uutta: Sähköinen sivistyskeskus ja kansalaisten henkilökohtainen koulutustili (Osana SADe-ohjelmaa).

• Tutkintoa vailla olevilta aikuisilta poistetaan tutkintomaksut.

• Outoa, että opintotuen sitominen indeksiin tapahtuu vasta nyt ja sekin vasta 1.9.14.

Voin olla väärässä ja siksi kuuntelen herkin korvin sinua

Vertaisaika-kirjaa pohjustava keskustelu on ränsynnyt mielenkiintoisiin suuntiin. Eräs juonne Qaikussa lähti liikkeelle kärjistetyistä ajatuksista pomottamisen ja fasilitoinnin eroista. Twitterissä puhuttiin sekä kuuntelemisesta että johtajuudesta ja vallanhalusta. Facebookissa pohdittiin häpeän tunnetta.

Summasin alustavasti käytyä keskustelua Qaikussa:

Edellisestä muotoutui ajatelma siitä, että hyvä yhteisömanageri, nettikätilö tai verkostofasilitaattori asettuu alttiiksi ja hänen on siedettävä asemansa mukana tuoma tilanne, jossa hänen ei ole viisasta olla aina puolustamassa omia mielipiteitään, koska niin tehdessään hän joko sulkee erimielisten suut (meillä on taipumus hakeutua samoin ajattelevien seuraan) tai petaa maaperää leimahdukselle, jossa asiat kärjistyvät.

Yhteisöllisen luovuuspotentian vapauttamisessa on tärkeää antaa riittävän laaja pelikenttä. Yhtenä vaanivana ongelmana on sisäryhmän syntyminen, jolloin itsensä ulkoryhmään tuntevat sulkevat suunsa tai heitä ei kuunnella. Kuitenkin juuri heillä voisi olla tärkeää sanottavaa – sellaista, jolle sisäryhmä on omassa keskinäisessä kehumisessaan tullut sokeaksi.

Maarit Mäkinen kirjoittaa väitöskirjassaan Digitaalinen voimistaminen yhteisöjen kehittämisessä (s. 133): "Vuorovaikutus on kehityksen edellytys niin yhteisök´jen sisällä kuin niiden välillä. Vaikka esimerkiksi internet mahdollistaa vuorovaikutuksen tehokkaammin kuin aiemmat viestivälineet, yhtenä negatiivisena kehityssuuntana voi olla yhteisöjen fragmentoituminen sisäryhmiin ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostaminen sekä vuorovaikutuksen puuttuminen yhteisöjen väliltä. Yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttuminen voi johtaa näkemysten erilaisuuksien kärjistymiseen ja vihamielisyyteen."

On tärkeää kyetä kuuntelemaan, kuten @peeii:n (Pekka Ihanaisen) Twitterissä kirjoittamat ohjeet viisaasti opastavat: "Kuuntelun haasteet pamahtivat mieleen, kun taas kerran luin Peavya, joka lainaa Kierkegaardia. Miten nää 1-6 menisi vertaisajassa?"

1) kuuntele ihmistä hänen omasta näkökulmastaan; 2) kuuntele ennakkoluulottomasti ja anna kuulemasi tehdä itseesi vaikutus.
http://twitter.com/peeii/status/77063862314209280

3) ole kärsivällinen, kunnioittava ja suhtaudu toisiin tasa-arvoisesti
http://twitter.com/peeii/status/77064228112039937

4) aloita sieltä, missä toinen/toiset on/ovat, älä siellä, missä odotat, oletat tai haluat toisen/toisten olevan.
http://twitter.com/peeii/status/77064642396037120

5) tule tilanteeseen tietämättömyyden tilassa, anna toisen/toisten opettaa itseäsi
http://twitter.com/peeii/status/77065049738452992

6) hillitse turhamaisuutesi, tärkeytesi ja tarpeesi pönkittää omaa arvoasi.
http://twitter.com/peeii/status/77065254173024256

On toisaalta myös tärkeää ottaa kantaa, kuten @Ile mainitsi isänsä neuvoneen:

"Faijani on joskus sanonut, että kasvattaminen on kannanottoja ympärillä tapahtuviin asioihin. Näin syntyy kuva, mikä on oikein/väärin, mihin kannattaa pyrkiä jne. Ehkä jotain samanlaista ideologiaa voisi soveltaa myös johtamisessa, vaikka sitä ei kasvattamiseksi sanotakaan."

Jos yrittää olla myötäsukaa kaikkien kanssa, ei synny todellista keskustelua.

"Voin olla väärässä." Miten vaikea onkaan omaksua asenteenaan tuo lähestyminen eli tehdä nähtäväksi, miten asian ymmärtää, miten siihen suhtautuu, missä näkee toivottavan etenemissuunnan, MUTTA silti on herkkänä sille, miten muut argumentoivat, mitä mieltä muut ovat ja millaisia vaihtoehtoja muut kehittävät.