Jos olet ylläpitäjänä Facebook-sivulla, oletuksena kyseiselle sivulle julkaisemasi viestit näkyvät sivun profiilin julkaisuina. Alla ohje, kuinka voit vaihtaa asetukset niin, että voit kommentoida omana itsenäsi:
1. Muokkaa sivun asetuksia
2. Valitse Sinun asetuksesi
3. Ota täppä pois nuolen osoittamasta kohdasta julkaisuasetuksissa ja tallenna. Voit halutessasi käydä vaihtamassa asetuksen takaisin.
Voit myös käyttää Facebookia ylläpitämäsi sivun profiililla eli voit mennä kommentoimaan toisaalle niin, että edustat sivua, et itseäsi (myös käyttöliittymä muuttuu samalla). Valitse Käyttäjätili ja Käytä Facebookia sivuna (jos et ole minkään sivun ylläpitäjä, et voi käyttää tätä valintaa).
torstaina, kesäkuuta 02, 2011
Vertaisaika – yhdessä tehty netitse
![]() |
| Me, met, myö... |
Samaa aihepiiriä käsittelee kesäharrastus, jota teemme Tuija Aallon ja Kari A. Hintikan kanssa. Kirjoitamme nimittäin opasta nettitalkoistamisesta ja muusta verkkovälitteisestä yhteistekemisestä, jota on nimitetty mm. crowdsoursing, sorsastaminen, joukkouttaminen tai verkkofasilitointi. Opas antaa eväitä sekä järjestöissä, yrityksissä että vapaammissa nettiverkostoissa toimiville.
Jos aihe kiinnostaa, voit seurailla keskustelua, kommentoida ja siten myös osallistua oppaan tuottamiseen. Varsinaista tekstiä julkaisemme myöhemmin, mutta asiaa möyhennämme ja lannoitamme, kuten kunnon kylväjät konsanaan:
- Vertaisaika-blogissa ilmestyy aihepiiriin liittyviä tekstejä,
- ideoita imuroidaan myös Facebookista,
- Twitteristä ja
- Qaikusta,
- nettihubina vertaisaika.fi ja
- aihepiirin linkkejä talletan Diigoon tunnisteen vertaisaika alle.
Vertaisajan tunnuskuvan tarina löytyy blogista.
tiistaina, toukokuuta 31, 2011
Vertaisaika – inhimillisyyden ja joukkoälyn kevätkesää
Luen kahta tietyllä tavalla toisistaan kaukana olevaa kirjaa, joilla on silti jotain syvästi yhteistä. Toinen on Maria Azuan The Social Factor, jossa IBM:n johdossa työskentelevä kirjoittaja luotaa informaatioajan jälkeisen yhteisöjen ja verkostojen ajan mukanaan tuomia muutoksia niin yhteiskunnallisella, kulttuurisella kuin tuotannon tasolla. Tulokulma on siihen, kuinka liiketoimintaa ja voittoa tehdään yhteisöjen ja verkostojen aikana.
Maarit Mäkisen väitöskirja Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä taas kantaa huolta marginaaliin jäävistä, niistä, joilla ei ole usein edes omia toiveita siitä, miten he pääsisivät mukaan verkostoihin ja tämän ajan yhteisöihin. Mäkinen esittelee mahdollisuuksia ja sitä, kuinka nämä mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta esimerkiksi siksi, että ne on tarjottu ylhäältä alas tai ilman kulttuurista ymmärrystä.
Mäkinen ei ole kuitenkaan teknologiaskeptikko vaan harjoittaa tervettä kritiikkiä. Viestintäteknologia voi silloittaa ryhmiä, lisätä vuorovaikutuksen verkostoja ja antaa eväitä eteenpäin (s. 131):
"Digitaalisilla silloilla, kuten koulutuksella, välineillä ja sopivalla ohjauksella, voidaan lisätä tasa-arvoisempaa kehitystä."
Mäkinen on tehnyt kunnioitusta herättävän kymmenvuotisen työn väitöskirjansa kanssa, jonka aineisto on kerätty Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Keniasta. Azuan näkökulma on globaalissa verkottuneessa ja liikkuvassa työssä, jossa informaatiotulvasta on tullut taakka samalla kun se on välttämätön tuotannon tekijä ja nerokkain keino päästää tuottavat ja luovat voimat valloilleen on joukkoäly, vertaisten ja verkostojen voima.
Azua käyttää tästä ajasta nimitystä Social Age. Äsken käänsin sen mutkikkaasti yhteisöjen ja verkostojen aika. Mielestäni kumpikaan ei ihan täsmälleen sovellu käännökseksi. Yhteisöllinen kulttuuri sellaisena kuin se edelleen monissa maailman kolkissa näyttätyy, on rajoittavaa, vaikka me yhteisöistä puhuessamme vaivummekin idylliseen nostalgisointiin. Yhteisö syntyy tiettyjen kehysten sisälle ja niiden sisällä olemme me, muualla ovat muut.
Mäkinen kuvailee nettiajan negatiivisimmillaan johtavan fragmentoitumiseen, sisä- ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostamiseen ja yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttumiseen (vähän samantapaisia pohdiskelin MindTrekin aikaan Nettikansan nuotiotulilla viime syksynä).
Mäkinen listaa neljä verkkoviestinnän ja vuorovaikutuksen aluetta, jotka ovat keskeisiä aktiivisuuteen ja osallistumiseen voimistumisessa (s. 134):
Mäkinen jatkaa edelleen avointen verkostojen merkityksestä: "informaatio karttuu, sitä voidaan korjata ja sitä voidaan potentiaalisesti käyttää ilman että se samalla vähenee keneltäkään".
Mietiskelin sanaa, jolla tätä informaatiotulvasta yhteisölliseen informaation käsittelyyn ja tiedonrakenteluun siirtymisen aikaa, Azuan mainitsemaan Social Age, voisi kuvata. Kuten tälle ajalle tyypillistä, ajattelin asian ääneen Twitterissä. Sain mukavia vastauksia ja yhden omasta mielestäni puhuttelevan ja puhumisen arvoisen: Vesa Ilolan käännösehdotus oli 'vertaisaika'. Ja totisesti, kaiken maailman murheen ja ikävien uutisten keskellä, voin yhtyä Tero Toivosen idealismiin: "Olen ehkä yltiöoptimistinen, mutta luulen, että olemme yhteisöllisyyden ajan ovella."
Me elämme yhteisöllistyvää aikaa. Lieveilmiöitä on paljon, vahvasti sisäpiiriytyvää yhteisöllisyyttä ja tiukkoihin rajoihin linnoittautuneita yhteisöjä nousee. Mutta samalla myös sosiaalista virtaustilaa syntyy, minkä on selvästi havainnut myös Suomi-somen opeverkostoissa: yhteiskehittely, tsemppihenki, auttaminen, vinkkaaminen, kaverin loistoaatosten levittäminen, yhteiskehittely, kollektiivinen asioiden nuuskinta... kaikkea tätä tapahtuu joka päivä. Olemme jonkun hyvän jäljillä. Vertaisajan hermolla.
Mielenkiintoista liikehdintää on monella suunnalla. Ryhdyin listaamaan tähän, mutta pyyhin pois, koska en halua unohtaa ketään enkä pysty luettelemaan kaikkia. Kevätkesältä vaikuttaa tällä aluella vaikak toden nimissä on aina oltava hiukan skeptinenkin netin ja verkostojen kanssa. Sellaista elämä on, suolaista ja makeaa.
Maarit Mäkisen väitöskirja Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä taas kantaa huolta marginaaliin jäävistä, niistä, joilla ei ole usein edes omia toiveita siitä, miten he pääsisivät mukaan verkostoihin ja tämän ajan yhteisöihin. Mäkinen esittelee mahdollisuuksia ja sitä, kuinka nämä mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta esimerkiksi siksi, että ne on tarjottu ylhäältä alas tai ilman kulttuurista ymmärrystä.
Mäkinen ei ole kuitenkaan teknologiaskeptikko vaan harjoittaa tervettä kritiikkiä. Viestintäteknologia voi silloittaa ryhmiä, lisätä vuorovaikutuksen verkostoja ja antaa eväitä eteenpäin (s. 131):
"Digitaalisilla silloilla, kuten koulutuksella, välineillä ja sopivalla ohjauksella, voidaan lisätä tasa-arvoisempaa kehitystä."
Mäkinen on tehnyt kunnioitusta herättävän kymmenvuotisen työn väitöskirjansa kanssa, jonka aineisto on kerätty Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Keniasta. Azuan näkökulma on globaalissa verkottuneessa ja liikkuvassa työssä, jossa informaatiotulvasta on tullut taakka samalla kun se on välttämätön tuotannon tekijä ja nerokkain keino päästää tuottavat ja luovat voimat valloilleen on joukkoäly, vertaisten ja verkostojen voima.
Azua käyttää tästä ajasta nimitystä Social Age. Äsken käänsin sen mutkikkaasti yhteisöjen ja verkostojen aika. Mielestäni kumpikaan ei ihan täsmälleen sovellu käännökseksi. Yhteisöllinen kulttuuri sellaisena kuin se edelleen monissa maailman kolkissa näyttätyy, on rajoittavaa, vaikka me yhteisöistä puhuessamme vaivummekin idylliseen nostalgisointiin. Yhteisö syntyy tiettyjen kehysten sisälle ja niiden sisällä olemme me, muualla ovat muut.
Mäkinen kuvailee nettiajan negatiivisimmillaan johtavan fragmentoitumiseen, sisä- ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostamiseen ja yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttumiseen (vähän samantapaisia pohdiskelin MindTrekin aikaan Nettikansan nuotiotulilla viime syksynä).
Mäkinen listaa neljä verkkoviestinnän ja vuorovaikutuksen aluetta, jotka ovat keskeisiä aktiivisuuteen ja osallistumiseen voimistumisessa (s. 134):
- infomaatiota jaetaan, ei väin lähetetä yksisuuntaisesti,
- kannustetaan erilaisten näkemysten julkaisemista,
- edistetään tasa-arvoista keskustelua,
- lisätään vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Mäkinen jatkaa edelleen avointen verkostojen merkityksestä: "informaatio karttuu, sitä voidaan korjata ja sitä voidaan potentiaalisesti käyttää ilman että se samalla vähenee keneltäkään".
Mietiskelin sanaa, jolla tätä informaatiotulvasta yhteisölliseen informaation käsittelyyn ja tiedonrakenteluun siirtymisen aikaa, Azuan mainitsemaan Social Age, voisi kuvata. Kuten tälle ajalle tyypillistä, ajattelin asian ääneen Twitterissä. Sain mukavia vastauksia ja yhden omasta mielestäni puhuttelevan ja puhumisen arvoisen: Vesa Ilolan käännösehdotus oli 'vertaisaika'. Ja totisesti, kaiken maailman murheen ja ikävien uutisten keskellä, voin yhtyä Tero Toivosen idealismiin: "Olen ehkä yltiöoptimistinen, mutta luulen, että olemme yhteisöllisyyden ajan ovella."
Me elämme yhteisöllistyvää aikaa. Lieveilmiöitä on paljon, vahvasti sisäpiiriytyvää yhteisöllisyyttä ja tiukkoihin rajoihin linnoittautuneita yhteisöjä nousee. Mutta samalla myös sosiaalista virtaustilaa syntyy, minkä on selvästi havainnut myös Suomi-somen opeverkostoissa: yhteiskehittely, tsemppihenki, auttaminen, vinkkaaminen, kaverin loistoaatosten levittäminen, yhteiskehittely, kollektiivinen asioiden nuuskinta... kaikkea tätä tapahtuu joka päivä. Olemme jonkun hyvän jäljillä. Vertaisajan hermolla.
Mielenkiintoista liikehdintää on monella suunnalla. Ryhdyin listaamaan tähän, mutta pyyhin pois, koska en halua unohtaa ketään enkä pysty luettelemaan kaikkia. Kevätkesältä vaikuttaa tällä aluella vaikak toden nimissä on aina oltava hiukan skeptinenkin netin ja verkostojen kanssa. Sellaista elämä on, suolaista ja makeaa.
maanantaina, toukokuuta 30, 2011
Hippusen linkinlyhentäjistä ja QR-koodeista
Pitkät verkkolinkit ovat hankalia sähköposteissa ja lyhytviestintään ne eivät mahdu ollenkaan. Twitter ja sen erilaiset käytöliittymät tarjoavat automaattisia keinoja lyhentää pitkiä linkkejä. Monet palvelut tarjoavat myös jakamiseen valmiiksi lyhytosoitteen.
Toisinaan tulee tarve esimerkiksi tapahtumakutsuihin tai monisteisiin tai puheena toistettavaksi saada arvottua kirjain-numeroyhdistelmää selkeämpi lyhenne. Tämä onnistuu esimerkiksi Bit.ly-palvelulla, kun luot käyttäjätunnuksen palveluun. Bit.lyä voi käyttää myös ilman käyttäjätunnusta, mutta kustomoitua osoitetta ei pääse tekemään avoimesti. Jos aiot jatkossakin lyhentää saman aihepiirin linkkejä, suunnittele linkkien yksilöinti (esimerkiksi vuosinumero perään), koska luonnollisesti lyhennelinkkienkin on kaikkien oltava uniikkeja. Bit-lystä saa selaimeen painikkeen, jolla linkin lyhennys ja leikepöydälle kopiointi käyvät kädenkäänteessä. Myös selainlaajennoksia löytyy, joilla sama asia joituu.
Googlella on oma linkin lyhentäjä, joka näyttää klikkaustilastot ja tarjoaa samaan pakettiin myös QR-koodin. Esimerkiksi tämän blogin lyhytosoite on http://goo.gl/q44H4 ja QR-koodi tuossa yllä. QR-koodin voi lukea kännykällä (erilaisia sovelluksia, ei toimi kaikissa malleissa). Koodi avaa mobiililaitteeseen nettisisällön, kuten verkkosivun tai tiedoston. Helsingissä esimerkiksi koodeja näkee ratikkapysäkeillä ja koodi johdattaa aikataulutietoihin. Valopin sivulla myös QR-koodesta.
EDIT: Heti tipahti kommentissa hyvä täydennys eli QR-koodin saa myös Bit-lystä: "Myös Bit.lyn linkkeihin saa automaattisesti tuon QR-koodin. Koodi löytyy muun muassa lyhytlinkin infosivulta, jolle pääsee lisäämällä linkin perään plusmerkin (esim. http://bit.ly/kNnHgv+)."
EDIT: Heti tipahti kommentissa hyvä täydennys eli QR-koodin saa myös Bit-lystä: "Myös Bit.lyn linkkeihin saa automaattisesti tuon QR-koodin. Koodi löytyy muun muassa lyhytlinkin infosivulta, jolle pääsee lisäämällä linkin perään plusmerkin (esim. http://bit.ly/kNnHgv+)."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








