Yritän jatkuvasti muistella, millä nimellä niitä nyt pitäisikään kutsua. Opetushallitus taitaa suosittaa kosketustaulua, vaikka heidän sivuillaan esitelläänkin European Schoolnetin interaktiivisten esitystaulujen tehokkaan opetuskäytön ohjeet. Nimipulmaa kuvaa edellä mainitus julkaisun suomennoksen saatteen aloituskappale: "Kaikkialla Euroopassa kaikilla tasoilla toimivat kasvattajat ovat interaktiivisten esitystaulujen eli äly- tai aktiivitaulujen käyttöönoton eri vaiheissa."
Paras nimitys oli Hesarilla syksyllä 2009, kun uutisoivat Helsingin hankkivan interaktiiviset valotaulut kaikkiin kouluihinsa, siis luokkien seinälle, ei koulujen katolle. Uutinen korjattiin samana päivänä, mutta toimittaja käytti systemaattisesti valotaulua, joten kirjoitusvirhe se ei ollut.
Markun näkemyksiä kosketustauluista -blogissa pohdiskellaan mukavasti taulun nimitystä ja otetaan kantaa aktiivitaulun puolesta. Ja erityisesti jakamisen kulttuurin puolesta. Hankalaa aloittaa, jos ei ole edes yhteiastä sanaa, jolla puhua uudesta vempeleestä.
Nimitykset vakiintuvat hiljalleen. Mielikuvat kiinnittyvät nimiin ja vaikkei nimi miestä pahenna tai taulua, mielikuva kuitenkin virittää aivojamme. Ensisijaisesti soisi nyt pedagogisten kollegaverkostojen luovan ja levittävän viisautta äly-aktiivi-kosketus-interaktiivi-esitys-jakamis-taulujen kanssa toimimiseen. Siihen olisi mainiot edellytykset ja kaikki hyötyisivät. Luovuutta, oivalluksia, arjen puurtamista, yritys-erehdys-oppimista. Jakoon vaan. Hatunnosto Markun näkemyksiä kosketustauluista -blogille. Tietääkö kukaan lisää aiheesta nettiin jakavia?
EDIT: via EduCOSS-blogi: "Opinsys on käynnistänyt tiedonkeruutalkoot äly- eli kosketustaulujen Linux-yhteensopivuuden kartoittamiseksi. Opinsys kerää tietoja ja julkaisee ne suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi."
sunnuntaina, toukokuuta 08, 2011
Puolet hupia lisää lenkkeilyyn
Kevään tullen todettua: kaikki polkupyörät ajokunnottomina. Poikkesin perjantaina työpäivän päätteeksi oikeaan vanhan ajan pyöräliikkeeseen. Vilskettä ja suomi-venäjän sorinaa, kuten täkäläisissä liikkeissä tapaa olla. Käytetyn sijaan hankin kerrankin tuliterän, Helkaman 7-vaihteisen Kaunottaren. Ja että rullaa kevyesti. Oli kiva kuulla, että Helkaman on edelleen suomalaisomistuksessa ja ulkomaille siirrettyä tuotantoa on palautettu Suomeen. Laatu myy. Omaan pyöräilyhistoriaani kuuluu tietenkin Helkaman Volkkari, Jokaisen Polkupyörä eli Jopo.
Katselin Helkaman verkkosivuilta tylsän mainosvideon ja mietin, miten mahtavaa olisi katsella taitavien amatöörien valokuva- ja videokoosteita. Hyvään merkkipyörään kuuluu tunnesuhde. Jos some ja markkinointi jotenkin kivasti kuuluisivat yhteen, niin juuri tarinoina, sukupolvikokemuksien jakamisena.
Lenkille lähdettyä tuli mieleen, että kas kun ei ole matkamittaria tässä fillarissa, mutta hei, taskussa puhelin ja siihen ladattu vielä korkkaamaton Endomondo (jonka saa erimallisiin puhelimiin). Istahdin puiston penkille, kaivoin puhelimen, avasin Endomondon ja loin tilin, johon ei mennyt aikaa pari sekuntia kauempaa, ja saman tien sain käynnistettyä matkamittarin.
Hupaisaa yllätys, kun taskusta alkoi kuulua tiedotteita jokaisen kilometrin jälkeen: montako kilometriä, paljon meni aikaa, paljon edelliseen kilometriin meni. Väliaikatietojen huutelijan saa toki hiljennettyä, mutta minä siitä tykkäsin.
Reitti kulki Sunilasta Tiutiseen ja takaisin. Endomodo kirjasi reitin kartalle, piirsi graafin nopeudesta, laski kulutetut kalorit (joita havainnollistetaan hauskasti kulutettujen hampurilaisten mittayksiköllä). Ensimmäisellä lenkillä ei ollut Endomondon automaattinen paussi päällä, joten puhelu ja valokuvauspysäykset tulivat mukaan aikalaskuriin.
Endomondossa voi itselleen asettaa myös tavoitteita, kuten lenkkeillä Maan ympäri tai Kuussa ja takaisin. Puhelinmallista riippuen kaveriverkostoissa voi lähetellä viestejä ja kisailla eri tavoin. Endomondon voi yhdistää sykemittariin.
Ne, joita Facebook-statuspäivitykseen ilmestyvät lenkkeilyinfot innostavat liikkumaan lisää, voivat yhdistää Endomondon naamakirjaan. Suomalainen somepalvelu HeiaHeia on osoittanut, että jaettu liikuntasuoritustieto kannustaa liikkumaan, lieneekö ihmisen kilpailuviettiä vai mitä. Suosittelen niille, kelle sopii. Itse olen vierastanut kaikenlaista oman liikkumisen kirjaamista nettiin, vaikka onhan noita joitakin tullut kokeiltua. Persoonatyyppijuttu.
Itsestäni olen digi- ja kännykkäkamera-aikoina oppinut, että kamera taskussa inspiroi liikkumaan luonnossa. Kameran läpi maiseman katsominen luo meditatiivisia hetkiä, rentouttaa, vie toiseen todellisuuteen, johon pääsee kuvia katsellessa palamaan.
Katselin Helkaman verkkosivuilta tylsän mainosvideon ja mietin, miten mahtavaa olisi katsella taitavien amatöörien valokuva- ja videokoosteita. Hyvään merkkipyörään kuuluu tunnesuhde. Jos some ja markkinointi jotenkin kivasti kuuluisivat yhteen, niin juuri tarinoina, sukupolvikokemuksien jakamisena.
Lenkille lähdettyä tuli mieleen, että kas kun ei ole matkamittaria tässä fillarissa, mutta hei, taskussa puhelin ja siihen ladattu vielä korkkaamaton Endomondo (jonka saa erimallisiin puhelimiin). Istahdin puiston penkille, kaivoin puhelimen, avasin Endomondon ja loin tilin, johon ei mennyt aikaa pari sekuntia kauempaa, ja saman tien sain käynnistettyä matkamittarin.
Hupaisaa yllätys, kun taskusta alkoi kuulua tiedotteita jokaisen kilometrin jälkeen: montako kilometriä, paljon meni aikaa, paljon edelliseen kilometriin meni. Väliaikatietojen huutelijan saa toki hiljennettyä, mutta minä siitä tykkäsin.
Reitti kulki Sunilasta Tiutiseen ja takaisin. Endomodo kirjasi reitin kartalle, piirsi graafin nopeudesta, laski kulutetut kalorit (joita havainnollistetaan hauskasti kulutettujen hampurilaisten mittayksiköllä). Ensimmäisellä lenkillä ei ollut Endomondon automaattinen paussi päällä, joten puhelu ja valokuvauspysäykset tulivat mukaan aikalaskuriin.
Endomondossa voi itselleen asettaa myös tavoitteita, kuten lenkkeillä Maan ympäri tai Kuussa ja takaisin. Puhelinmallista riippuen kaveriverkostoissa voi lähetellä viestejä ja kisailla eri tavoin. Endomondon voi yhdistää sykemittariin.
Ne, joita Facebook-statuspäivitykseen ilmestyvät lenkkeilyinfot innostavat liikkumaan lisää, voivat yhdistää Endomondon naamakirjaan. Suomalainen somepalvelu HeiaHeia on osoittanut, että jaettu liikuntasuoritustieto kannustaa liikkumaan, lieneekö ihmisen kilpailuviettiä vai mitä. Suosittelen niille, kelle sopii. Itse olen vierastanut kaikenlaista oman liikkumisen kirjaamista nettiin, vaikka onhan noita joitakin tullut kokeiltua. Persoonatyyppijuttu.
Itsestäni olen digi- ja kännykkäkamera-aikoina oppinut, että kamera taskussa inspiroi liikkumaan luonnossa. Kameran läpi maiseman katsominen luo meditatiivisia hetkiä, rentouttaa, vie toiseen todellisuuteen, johon pääsee kuvia katsellessa palamaan.
maanantaina, toukokuuta 02, 2011
Varjo-IT ja etanatietokoneet
Varjo-IT on näemmä noussut jälleen puheenaiheeksi (mainittiin tässä blogissa kaksi vuotta sitten). Onhan se aika älytöntä kansantalouden tuottavuuden kannalta, että töitä tehdään laitteilla, jotka vaativat vartin latautuakseen käyttökuntoon. Äskettäin istuin Tampereelta Helsinkiin aamujunassa naisen vieressä. Hän pääsi koneelleen vähän ennen Riihimäkeä. Manasi, että tätä tää on aina. Ehtii aamukahvit juoda sillä aikaa, kun kone käynnistyy. Itse olin ehtinyt siinä ajassa naputtelemaan yhden koulutuspäivän ohjelman ja hoitelemaan läjän viestintää. Omalla koneellani.
Vekkuleita ovat esimerkiksi edelleen käytössä olevat muutaman kymmenen megan sähköpostilaatikot ja henkilöt, jotka ilman huolen häivää lähettelevät 5 Mt pdf-tiedostoja.
Organisaatioiden koneisiin isketään sellaiset ohjelmat ja paketit, että tuorekin kone saattaa olla aika nopeasti etanan tahdissa. Tuntuu, että kiristetty ruuvi on väärässä paikassa. Esimerkiksi opettaja tarvitsee hallinnon konetta vain pari kertaa kuukaudessa, jos sitäkään (monissa hallinnon sovelluksissa on web-käyttöliittymä). Kuitenkin opettajalle lykätään käteen (jos lykätään) hallinnon asetuksilla varustettu läppäri, jonka mobiiliominaisuuksilla ei ole juuri arvoa, koska koneella ei pääse verkkoon koulurakennuksen ulkopuolella, jos edes sielläkään kaikissa paikoissa.
Marco Mäkinen puhuu asiaa ja EVA:n raporttia sosiaalisesta mediasta suomalaisyrityksissä odotellaankin nyt mielenkiinnolla – julki 5.5. ja ennakkohehkutusta viritellään Facebookissa sekä YouTubessa: Senja Larsen, Mikko Hyppönen ja yllä oleva Marco Mäkinen. Raportti lupaa kertoa karvaasti, miten jälkijunaan Suomessa on jääty. Ihan en kaikkien tiisereittein väitteitä noin vain niele, niin ne on varmaan tarkoitettukin, pureksittavaksi. Mutta tämä Mäkisen on niin totta joka sana.
Vekkuleita ovat esimerkiksi edelleen käytössä olevat muutaman kymmenen megan sähköpostilaatikot ja henkilöt, jotka ilman huolen häivää lähettelevät 5 Mt pdf-tiedostoja.
Organisaatioiden koneisiin isketään sellaiset ohjelmat ja paketit, että tuorekin kone saattaa olla aika nopeasti etanan tahdissa. Tuntuu, että kiristetty ruuvi on väärässä paikassa. Esimerkiksi opettaja tarvitsee hallinnon konetta vain pari kertaa kuukaudessa, jos sitäkään (monissa hallinnon sovelluksissa on web-käyttöliittymä). Kuitenkin opettajalle lykätään käteen (jos lykätään) hallinnon asetuksilla varustettu läppäri, jonka mobiiliominaisuuksilla ei ole juuri arvoa, koska koneella ei pääse verkkoon koulurakennuksen ulkopuolella, jos edes sielläkään kaikissa paikoissa.
Marco Mäkinen puhuu asiaa ja EVA:n raporttia sosiaalisesta mediasta suomalaisyrityksissä odotellaankin nyt mielenkiinnolla – julki 5.5. ja ennakkohehkutusta viritellään Facebookissa sekä YouTubessa: Senja Larsen, Mikko Hyppönen ja yllä oleva Marco Mäkinen. Raportti lupaa kertoa karvaasti, miten jälkijunaan Suomessa on jääty. Ihan en kaikkien tiisereittein väitteitä noin vain niele, niin ne on varmaan tarkoitettukin, pureksittavaksi. Mutta tämä Mäkisen on niin totta joka sana.
Kevyesti ryhmäbloggausta
Oppimisblogeja voi olla monenlaisia. Viime aikoina on paljon puhuttu henkilökohtaisesta oppimisympäristöstä ja sen myötä myös henkilökohtaisista blogeista. Joissakin tapauksissa voi kuitenkin olla perusteltua tuottaa ryhmän kanssa yksi yhteinen blogi.
Ryhmäblogin voi perustaa millä tahansa blogipalvelulla. Kaikissa blogipalveluissa on mahdollisuus antaa käyttäjille eri rooleja, kuten ylläpitäjä tai pelkkä kirjoittaja. Lähes kaikkiin blogeihin voi lähettää sisältöä sähköpostilla: esimerkiksi Blogger-blogiin voi muodostaa sähköpostiosoitteen asetusten välilehdellä, joka on nimetty Sähköposti ja mobiililaitteet. Blogipalveluissa sähköpostiviestin julkaiseminen vaihtelee. Bloggerissa on mahdollista määritellä, julkaistaanko sähköpostilähetykset heti vai talletetaanko ne luonnoksina.
Posteroussilla on pitkälle hiottu sähköpostin ja bloggaamisen yhdistelmä. Blogimerkintöjen lähettäminen sähköpostilla on sulavaa: sähköpostin otsakkeesta tulee blogimerkinnän otsakke, viestikentän teksti muodostaa blogimerkinnän tekstin ja liitetiedostoina voi laittaa mukaan kuvia, ääntä, videoita tai muita sisältöjä. Tiedostojen konvergointi hoituu palvelun puolesta nopeasti.
Myös Tumblr-blogiin voi lähettää kuvia sähköpostin liitteenä, mutta Posterousiin verrattuna käytössä on vain sähköpostin otsikko, josta tulee kuvateksti. ITK-päivillä 2011 Otavan Opiston Aika ja energia -aiheinen Tumblr-blogi keräsi aiheesta kuvahavaintoja.
Posterousilla on tarjolla myös eityinen ryhmäkäyttöön suunniteltu blogi, joka edellyttää kaikkien bloggaajien liittämisen ryhmään. Yksinkertaisimmin bloggaaminen onnistuu siis antamalla kurssilaisille sähköpostiosoite. Taitavammat voivat luoda mielenkiintoisia multimediaa. Toisille riittää pienten tekstien lähettäminen. Parasta olisi, jos kommentoinnista tulisi elävää.
>> Tule kokeilemaan ryhmäbloggaamista. Lähetä sähköpostia osoitteeseen somemalli //ÄT// posterous . com. Laitoin muuten malliksi tuohon demoblogiin taustasivulle Google-kalenterin. Katso myös >>Ryhmäblogidemon pieni esittely.
Ryhmäblogin voi perustaa millä tahansa blogipalvelulla. Kaikissa blogipalveluissa on mahdollisuus antaa käyttäjille eri rooleja, kuten ylläpitäjä tai pelkkä kirjoittaja. Lähes kaikkiin blogeihin voi lähettää sisältöä sähköpostilla: esimerkiksi Blogger-blogiin voi muodostaa sähköpostiosoitteen asetusten välilehdellä, joka on nimetty Sähköposti ja mobiililaitteet. Blogipalveluissa sähköpostiviestin julkaiseminen vaihtelee. Bloggerissa on mahdollista määritellä, julkaistaanko sähköpostilähetykset heti vai talletetaanko ne luonnoksina.
Posteroussilla on pitkälle hiottu sähköpostin ja bloggaamisen yhdistelmä. Blogimerkintöjen lähettäminen sähköpostilla on sulavaa: sähköpostin otsakkeesta tulee blogimerkinnän otsakke, viestikentän teksti muodostaa blogimerkinnän tekstin ja liitetiedostoina voi laittaa mukaan kuvia, ääntä, videoita tai muita sisältöjä. Tiedostojen konvergointi hoituu palvelun puolesta nopeasti.
Myös Tumblr-blogiin voi lähettää kuvia sähköpostin liitteenä, mutta Posterousiin verrattuna käytössä on vain sähköpostin otsikko, josta tulee kuvateksti. ITK-päivillä 2011 Otavan Opiston Aika ja energia -aiheinen Tumblr-blogi keräsi aiheesta kuvahavaintoja.
Posterousilla on tarjolla myös eityinen ryhmäkäyttöön suunniteltu blogi, joka edellyttää kaikkien bloggaajien liittämisen ryhmään. Yksinkertaisimmin bloggaaminen onnistuu siis antamalla kurssilaisille sähköpostiosoite. Taitavammat voivat luoda mielenkiintoisia multimediaa. Toisille riittää pienten tekstien lähettäminen. Parasta olisi, jos kommentoinnista tulisi elävää.
>> Tule kokeilemaan ryhmäbloggaamista. Lähetä sähköpostia osoitteeseen somemalli //ÄT// posterous . com. Laitoin muuten malliksi tuohon demoblogiin taustasivulle Google-kalenterin. Katso myös >>Ryhmäblogidemon pieni esittely.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)