Hurrit somehurmasivat – poliitikoista ei hajuakaan

Vaalit ovat jättäneet rauhaan, kun en tilaa paperisia sanomalehtiä enkä katso televisiota. Lupaus oli ilmassa, että nyt politiikka solahtaa sosiaaliseen mediaan. Mutta eipä ole vielä tullut vastaan mitään. Ihan rauhassa kaikelta vaalihumulta saa olla. Minä suodatan itse, mitä luen ja mihin verkostoidun. Mutta toki, jos joku hurmaa, siihen törmää.

Suomenruotsalaiset räjäyttivät pankin hurmauskoneellaan ja Senjallaan. He osasivat valjastaa nykynetin niin mainiolla tavalla kaikkia inspiroivaan käyttöön, että kiireen vilkkaa mallia yhteiskunnallisen vaikuttamisen puuhaihmiset! Kyllähän me netissä ja toreilla hiippailevat osallistumme, jos se on mielekästä, hauskaa ja siitä saa jotain itselleen.

Hurrinhurmauskone-blogissa kerrotaan, että Senja opettaa sinulle ruotsia -Facebook-sivuilla on käyty kahdessa kuukaudessa 2 miljoonaa kertaa. Siis 2 miljoonaa!

Suomenruotsalaisten suomenkielisillä sivuilla toimii nyt abiapu, jonka ideana on sparrata yo-kirjoituksiin valmistautuvia suomenkielisiä ruotsin opinnoissa. Idea abiapuun lähti seinäjokelaiselta abilta, Mari Hernesniemeltä. Hän itse valmistautui kokeisiin sparraajan kanssa. Niinpä samaan malliin 12 suomenruotsalaista julkkista lupautui mukaan chattäilemään ja skypettämään abien kanssa. Ja Senjan FB-sivuilla toimii myös jatkuva vertaisapu käännösten kanssa.

Voin vain kuvitella, miten mahtavaa olisi samaan tyyliin toimiva kansanvallanhurmauskone, jossa tunnetut (ja tuntemattomat) ehdokkaat, edustajat ja ministerit välillä chattäilisivät meidän kansalaisten kanssa ja selittäisivät, mitä tarkoittaa natojäsenyys tai tasavero.

Muut kielet ovat ainakin napanneet idean: nyt voi maistella viroa Samun kanssa ja saamea Lenan kanssa. Tai mikä näistä nyt sitten olikaan ensimmäinen ja mistä idea, ehkä näitä löytyy ulkomailtakin. Mutta abiapu ainakin härmäläinen keksintö, oiva sellainen! Eikä hurmaavien hurrien suosio ainakaan viestittele, etteikö ruotsin kieli kiinnostaisi.

Omaa digihistoriaa: "Kuka, mikä, kumpi, kumpainen?"

Toinen suvun yökyöpeli, eno (s. 37) laittoi juuri viestiä. On ahertanut filosofian virtuaalikirjaa aktivoivine kysymyksineen verkkoon, vielä on tulossa ppt-versio. Vastineeksi laitoin enolle pari linkkiä omia verkkopuuhia ja tuli siinä sitten lisättyä koulutusteni aineistosivun hänniksi ensimmäisiä opettajakoulutuksiani.

Ja heh hee, löytyi opeopetusten ensimmäiseltä koostesivustolta Pedanetistä oma esittelyni, jonka olin tehnyt aineistojeni yhteyteen niihin tutustuvia varten. Jos joku ihmettelee, että miten olen laittanut muutakin kuin kouluasioitani Pedanettiin, niin minä ihastuin 2003 OPO.FI-koulutuksessa Pedanettiin ja ostin sen omilla rahoillani käyttööni puolentoista vuoden ajan. Lopulta kävi niin, että oman koulumme muutkin opettajat tykästyivät Pedanetiin ja niin se sitten hankittiin koulun käyttöön.

Laitanpa talteen tännekin tuon esittelyn, kirjoitettu loppuvuodesta 2004:

Nykyään (marraskuussa 2004) opetan Kotkan aikuislukiossa (UE, PS, FI, ET, mediakasvatus) puolet työajastani ja toisen puolen teen samassa koulussa opinto-ohjaajan tehtäviä. Verkko-opetuskokeilut aloitin vuonna 2002. Isäni on toiselta ammatiltaan kalastaja, joten ei ihme, että olen sotkeutunut verkkoihin. Parikymmentä vuotta olen ehtinyt myös hoitaa sikoja, mistä tietenkin on paljon hyötyä verkko-opettamisessa. Ai mitä? Saatan kertoa joku kerta.

Aloitin verkko-opinnot, koska asun 200 km päässä yliopistolta. Verkossa oli Tosi Tylsää. Yksinäistä. Ahdistavaa. Ikäviä toteutuksia. Jätin aina uudelleen kesken. Myöhemmin ymmärsin, miten paljon verkkopedagogiikkaa opin niistä mahalaskuista. Sitten tuli vastaan Virtuaaliyliopisto ja tvt-opetuskäytössä 15 ov. Loistavat opinnot (ja tietysti välillä oppimisen tuskaa...). Nyt jatkuu sama aineopintoina.

Ensimmäiset haparointini verkko-opettamisessa lähtivät kirkkohistorian kurssin tuskallisesta tilanteesta: melkein 40 opiskelijaa samassa luokassa (tapahtui päivälukiossa). Kun laitoin tehtäviä verkkoon, sain välillä ilmatilaa luokkaan. Nämä arkeologiset kirkkohistoriamuistot eivät enää löydy nykyisiltä kotisivuiltani, moni linkkikin on hyytynyt, mutta en niitä raatsi hävittääkään. Luotu Wordilla vuonna 2002. Siitä se lähti. Tekemällä oppi. Erehtymällä erityisesti. Opiskelijoiden palautteesta. Ja kokeilemalla rohkeasti.

Toista vuotta kirjoitan sivutöinä verkkosisältöjä. Silti periaatteideni vuoksi laadin jatkuvasti myös avointa aineistoa verkkoon. Opetan jopa Heikki-poikaani verkossa: hän tekee tehtäviä viereisellä koneella ja tenttii maailmanuskontojen janeuropsykologian kurssit omaan kouluunsa. Saan samalla omille opiskelijoilleni sopivaa aineistoa verkkoon. Omassa koulussani ei edes opeteta neuropsykologiaa, joka on Erittäin Kiinnostavaa! Ainereaalin haasteet aikuislukioissa ja etäopiskelussa saavat ajatukset sotkeutumaan verkkoon. Siinä meille yhteistä haastetta.

"Miten sait blogisi kylkeen Twitter-laatikon?"

AVO-hankkeemme johdattaa sosiaalisen median työ- ja opetuskäyttöön. Meneillään on muutama laajempi koulutuskokonaisuus, joiden tarpeisiin olemme kokoamassa käsikirjawikiä. Rinnalla myös LeMill-palveluun tuotettuja sisältöjä.

Pyrkimyksenä on suodattaa liikoja rönsyjä pois ja tarjota sopivassa määrin toimintatapojen, rakenteiden ja pedagogiikan ymmärrystä sekä yksityiskohtaisempaa työvälineiden hallintataitoa. Sosiaalinen media on tolkuton viidakko ja tolkun ottamiseen tarvitaan raivaamista.

Jäsentäjiä alkaa kertymään. Oikein mieluisa löytö oli muutamia päiviä sitten Miikka Salavuon miellekartta sosiaalisen median pedagogiikasta. Nyt on myös saatavilla Miikkan pienempiin palasiin pilkkoma ppt-esitys:

Sosiaalisen median pedagogiikan miellekartta

View more presentations from Miikka Salavuo

Eilen olin kouluttamassa yhdelle opettajaryhmälle mm. käteviä lisäherkkuja someympäristöihin. Twitteriä emme ehtineet käymään läpi. Kurssilaisilla oli kuitenkin toiveita erityisesti Twitter-virran johtamisesta muille verkkosivuille. Samaa asiaa kyseltiin minulta tänään sopivasti Facebookin kautta. Niinpä lähti alkuun eilisen Wikispaces-opastelaarin rinnalle Twitter-helppimesta.

Twitter-vimpaimen luominen ei ole kovin mutkikasta, mutta ensimmäinen askel on kinkkinen. Linkki, josta vimpaimen luomiseen pääsee, on minimaalisen pienellä tekstillä piilotettu Twitterin näkymään. Kuvaruutua saa välillä lukea somepalveluissa kuin Piru Raamattua. Aina kannattaa kilauttaa kaverille, jos jumittaa. Kysyminenkin on taito. Somessa arvostetaan kysyjää. Kysymykset johtavat tutkimaan ja ihmettelemään ja siitä on lyhyt matka oppimiseen.

Wikispaces edelleen luotettava ja helppo

Olen käyttänyt Wikispaces-wikipalvelua vuosikausia. Edelleen olen tykästynyt siihen. Nyt myös korkea-asteen opetukseen saa mainoksettoman Wikispaces-wikin.

Erästä AVO-koulutusta varten perustin juuri Wikispaces-helppimestan. Esitykseen kertyy kurssilaisten kysymysten pohjalta lisää ruutukaappausopasteita. Perusvinkkejähän olen koonnut ja tehnyt jo joitain aikoja sitten ja vaikka ovat hiukan vanhoja, perusasiat toimivat edelleen.