Millaisia taitoja koulussa pitäisi oppia?

Juuri OKM:n julkaisema Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020. Parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta alkaa hailakoin sävyin:

"Suomen koulutus ja opetus on huippuluokkaa. Tämä on todettu useissa kansainvälisissä arvioinneissa (mm. oecd 2003 ja 2006). Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön osalta tilanne ei ole aivan näin valoisa. Suomessa on investoitu voimakkaasti laitteisiin ja verkko- yhteyksiin, mutta pedagogiikka ja koulun toimintakulttuuri ei ole juurikaan muuttunut. Uusia teknologian tukemia pedagogisia mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty siinä määrin kuin olisi ollut mahdollista."

Tuoreessa Tiede-lehdessä (11/2010) PISA-jutussa haastateltu professori Jouni Välijärvi kertoo, ettei Suomi osallistunut uusimmassa mittauksessa kokeilussa olleeseen ja jatkossa vakiintuvaan sähköisten tekstien lukutaito-osioon. Seuraavalla kierroksella tähänkin osioon on otettava osaa: "Välijärvi epäilee, etteivät sen tulokset tule olemaan suomalaisille mairittelevia. Sähköinen lukutaito edellyttää perinteistä monipuolisempaa taitoa etsiä, arvioida ja yhdistellä muodoltaan vaihtelevaa tietoa eri lähteistä. Toisin kuin moni meistä luulee, Suomi ei ole enää mikään tietotekniikan ihmemaa. Tietokoneympäristön opiskelu on kouluissamme valitettavasti jäänyt lapsenkenkiin."

Haastattelusta jää vähän sellainen maku, että kyse olisi itsetarkoituksesta, mutta tämä näkymä syntyy varmaan siitä, että toimituksellisesti asioita kärjistetään ja kompleksisuutta ei aukeaman jutussa juuri pääse käsittelemään (kaipaa välillä vanhaa kunnon Tiede-lehteä, jossa oli piiiitkiä kunnon juttuja).

OKM:n julkaisun mukaan: "Tulevaisuudessa oppijoilta edellytetään jatkuvaa muutoskykyä, monialaista ammattitaitoa, vastuuta omasta työstä, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoa sekä itsetuntemusta. Yhteisölliset taidot korostuvat yksilöllisten ominaisuuksien rinnalla."

Tiedon siirtäminen ja tiedon hankkiminen ei riitä. Muuttuvan ja monimutkaisen maailman keskellä meillä on uskomattomia mahdollisuuksia joukkoälyn, kollektiivisen älyn, hajautetun kognition ja oppivien verkostojen puolella. Toimintamalli on kuitenkin tässä sosiaalisen tietämistaitamisen maailmassa sellainen, joka on perinteiseksi kokemassamme koulumaailmassa (joka sekin on vain lyhyen historian siipale) kiellettyä toimintaa. Epävirallisesti kaveria on jeesattu, asioita on ratkottu yhteisvoimin, mutta virallisesti on pitänyt esittää yksilön osaamista. Totta on, että oppijalle ei voi antaa todistusta ilman yksilöllisen osaamisen arviointi, mutta tässäpä sitä onkin iso haaste arvioinnin kehittämiselle.

OKM:n paperissa tiivistetään haasteita koulumaailman eri toimijoille, oppijalle ja opettajalle haasteina esitetään:

"Haaste opiskelijoille: Hyödynnän tieto- ja viestintätekniikkaa luovasti kaikessa opiskelua edistävässä toiminnassa. Haaste opettajille: Hyödynnän tieto- ja viestintätekniikkaa aktiivisesti opetuksessani. Osallistun tarjolla olevaan koulutukseen ja pidän siten yllä omaa ammattitaitoani myös tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä."

Kysyin Twitterissä tuttavaverkostolta: Millaisia taitoja koulussa pitäisi oppia? Vastaajat ovat samoilla linjoilla OKM:n ja tutkijoiden kanssa.

@mervijan: Koulussa pitäisi oppia vastaamaan kysymykseen mitä teen kun en tiedä mitä teen -> ei vastausten opettelua vaan etsimistä, kysymistä

@aleksisdigi: Oppimisen tavoitteet on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi vain ”asiantuntijoiden” päätettäväksi. Growdforcing nyt!

@Hilppo: yhdessä ajattelutaitoja nyt ainakin ks. http://thinkingtogether.educ.cam.ac.uk/

@jmanninen: Ajattelu, keskustelu. Itsensä tuntemista ja hyväksymistä. Ilmaisua jollain luovalla tavalla.

‎@AMT0404 Taitoja tulla kuulluksi ja tunne siitä, että itse tulee kuulluksi ja että omalla toiminnallaan voi rakentavasti vaikuttaa asioihin

@timorainio Koulussa pitäisi oppia uteliaaksi uusille asioille ja tiedolle - ei numeroiden tai opintopisteiden takia vaan itseisarvoisesti

@jmanninen vastauksena @timorainiolle Uuden oppiminen on innostavaa. Flow:n saavuttaminen innostaa olemaan utelias.

Johon itse vastasin: välillä uuden oppiminen myös ahdistaa, laittaa vanhan tutun pakan sekaisin, sitäkin pitäisi oppia sietämään.

EDIT: keskustelu jatkuu:

@timorainio vastasi @jmanninen Vaatii myös nuorelta itsetuntoa keskittyä oppimiseen jo osaamansa sijaan - kun koulukin usein hakee osaajia ei oppijoita

@jmanninen vastasi @timorainio Koulun pitää tukea yhdessä oppimisen ja tekemisen kulttuuria. On hienoa oivaltaa yhdessä oppilaiden kanssa.

@Pekka Puhakka Toisten kunnioittamista ja kuuntelemista, yhdessä työskentelyä, vastuun ottoa.

Fanfaari näiden oivallisten ajatusten perään!!! Meillä on toivoa.

Open vinkki: klikkaa itsesi verkkoon

Olen vuosien varrella tehnyt erinäisen määrän ruutukaappausvideoita. Palvelut uudistuvat, näkymät vaihtuvat. Nyt Vinkkiverkko-hanke (Kotkan osahanke AVO-kokonaisuudessa) tuottaa pieniä opastevideoita erilaisten somepalveluitten käyttöönottamisesta. Otsikkona kulkee Open vinkki.

Opasteet ovat muutaman minuutin mittaisia. Ne ovat sekä pienoisvideona että selaimelle avautuvana Flash-videona. Laatu on amatööritasoa, mutta kyllä näillä varmaan jotain tolkkua saa asioista. Videoita voi linkittää eteenpäin. Toiveita voi esittää.

Ruutukaappausvideoita teen BB FlashBack Express -ohjelmalla sekä vanhalla puhkuvalla ja puhisevalla Windows-läppärillä. Äänen nappaa koneen oma mikki. Eli mitään ihmeellisiä laitteita ei tarvita eikä sovellus vaadi koneelta suurta vääntöä (nimittäin tuo meidän vanha toosa kaatuu heti, jos sitä enemmän höykytetään).

Muista aina somepalveluitten käyttöehdot ja tietosuojakysymykset. Opetushallitus on juuri julkaissut Elias Aarnion toimittaman kokonaisuuden Sosiaalisen median käyttöehdot opetuksessa. Tulossa on myös Tarmo Toikkasen ja Ville Oksasen kirjoittama kirja Koulujen tekijänoikeudet kuntoon (Facebook-sivu ja kirjaan liittyvän koulutuksen sivusto).

Jos joku somepalvelun käyttäjä nyt pelästyy, että eikö saa käyttää Wikispaces-wikiä tai Voice Threadia, niin on syytä huomata, että suositukset kohdentuvat tarkasti tulkittuihin käyttöehtoihin ja siihen, ovatko käyttöehdot jossain suhteessa meidän oikeuskäytäntöihimme. Tervettä järkeä ja harkintaa voi aina käyttää. Lasten ja nuorten kohdalla aina erittäin vastuullisesti.

Tekijänoikeusasiat ovat välillä kinkkisiä, jopa terveen järjen tuolla puolen, kuten Ville Oksasen äskettäinen blogikirjoitus tekijänoikeuslain historian kätköistä paljastaa.

No vihdoin! Portaali Oph:n kehittämishankkeille

Tieto- ja viestintätekniikka ja sosiaalinen media ovat vihdoin, paitsi kehittämiskohteita opetustoimessa, myös työvälineitä ja toimintatapoja itse kehittämistoiminnassa. En nyt nopsaan löytänyt virallista uutista Oph:n tai Edu.fi-palvelun verkkosivuilta portaalista, joka on avattu Oppimisymäristöjen kehittämishankkeille. Kaikenlaista muutakin on ollut infovirtoja sekoittamassa, ehkä tästä on jo aikoja sitten ja moniaalla intoiltu, mutta täältäkin blogista nyt liikenteeseen raikuvin aplodein!!!

Riemuitsen tästä, vaikka en enää ole itse suoraan Oph.n kehittämishankkeissa mukana. Useampaan hankeraporttiin olen kirjoittanut toiveen verkon kautta tapahtuvasta hankkeiden välisestä verkottumisesta ja yhteistyöstä. Esimerkiksi Vinkkiverkko-lukiohankkeen loppuraportista (pdf-tiedostona) löytyy tälläinen harras toive: "Opetushallituksen hankesivujen kautta olisi ollut hyvä saada kontaktia hanketoimijoihin. Hanketoimijoitten välinen sosiaalinen verkkoryhmätyöympäristö ja osaamisen kerääminen wikiin olisivat todella tarpeellisia."

Oppiminen-portaali oppimisympäristöjen kehittämishankkeille, sisältää muun muassa blogeja ja artikkeleita koordinaatiohankkeiden toimiin. Mikä parasta, sivustoa voi seurata syötteenä.

Ikinä ei voi someylpistyä, sillä aina on kesken

Kirjoittelin edelliseen merkintääni kommenttina tätä, mutta meni liian pitkäksi, joten laitettakoon ihan omaksi jutukseen.

Viestintälotta kertoi tänään blogissaan maistiaiskurssista. Hyvä tapa etsiä itselle sopivia toimintamuotoja ja -ympäristöjä on hypätä sekaan ja kokeilla. Toki siinäkin menee pää pyörälle mutta huumoria kehiin. Kehittelimme muutama viikko sitten blogien ja mikrokanavien kiertoretkeä ja siitä monet tykkäsivät, kun pääsi ilman käyttäjätunnus-salasana-rumbaa kokeilemaan.

Tuota opastettujen retkien ideaa olemme väläytelleet matkatoimisto Somessa.

Tänään oli Umamilaisten kanssa puhetta tästä sirpaleisuudesta ja moninaisuudesta: elämme edelleen netin kivikautta. Odotettavissa on sujuvampaa integroitumista. Ainakaan tällä hetkellä ei tietoturvan vuoksi voi hitsata oikein kiinteästi kaikkea yhteen, mutta ehkäpä näitäkin ongelmia ratkotaan. Itse kuvittelen leijuvan käyttöliittymän, joka on henkilökohtainen ja siirtyy laitteesta toiseen ja johon on viritelty sekä omat verkostot että työvälineet.

Saman porukka totesi myös, että kaverin kanssa on hyvä edetä. Jeesaa toista, siitä se lähtee. Ja usein lohduttelen, että hei, netissä on myriadi sivua, jos sinne jotain laitat, niin vaikka se siellä melko tehokkaasti säilyykin, niin toisaalta, jos nyt ihan normijuttuja nettiin laittelee, niin ei niitä yleensä sieltä kukaan näe. Esim. meikäläisen nettijutuista ei monikaan naapuri tai sukulainen tiedä yhtään mitään – sanoo piip vaan, jos tietää hii hoo :D

Aika harvalla ihmisellä on aikaa kokeilla. Ja toisen tekemiset taas eivät aina ole suoraan siirrettävissä omiin juttuihin, mutta askel kerrallaan.

Ja ikinä ei tule valmista, se nyt vaan on sellaista :) ärsyttävää ja hauskaa, ei voi siis olla koskaan myöskään kovin hyvä ja liian ylpeä, mikä on tervehenkistä.