Napit korvilla aamupalaveri uusiksi

Kävin viemässä lapsen valtuustoseminaariin, täytin astianpesukoneen ja laitoin aamupalan. Ja samaan aikaan olin aamupalaverissa Hämeenlinnassa, jonne täältä Miehikkälästä on matkaa 200 kilometriä eli kolmen tunnin ajomatka suuntaansa.

Napit korvilla, puhelin taskussa. Koska toisessa päässä oli neljä ihmistä, piti muodostaa yhteys puhelimestani läppäriin, johon oli kytketty kokousmikki. Niinpä latasin Skype-krediittiä opetustarkoituksissa luodulle Skype-tilille (ei sisältänyt henkilökohtaisia juttujani), lähetin työkaverille Skypen käyttäjätunnukset, hän avasi Skypen Hämeenlinnassa niillä tunnuksilla ja soitti puhelimeeni. Kännykän kaiutinpuhelinominaisuus ei olisi riittänyt, mutta kokousmikki toimi hyvin.

Oli muutenkin hyvä palaveri. Puhuimme ohimennen siitäkin, miten paljon työaikaa käytetään tehottomasti kokouksiin. Olisinhan minäkin voinut 6 tuntia matkustaa tämän aamun palaveriin. Outs. Eläköön lähityö!

Ihana leikkiä

Lähiperheen pienin synttärijuhli neljättä kertaa elämässään.

Eilen Prisman leluhyllyillä jalkani ohjautuivat jälleen kerran klassikkojen luo. Legohyllyssä on aina jotain kivaa, mutta nyt nappasi Brion junailijoiden luona. Molemmilla leluklassikoilla on ollut sinnittelemistä kaikenlaisten muovihäkkyrä-elokuva-oheiskrääsä-vyöryjen kanssa.

Millainen lelu on hyvä? Sellainen, johon syntyy tunnesuhde. Sellainen, jonka kanssa leikki herää eloon. Sellainen, joka sytyttää tarinan. Sellainen, jonka äärellä voi leikkiä yhdessä. Sellainen, joka hyvin pidettynä kestää omasta lapsuudesta omien lasten leikkeihin.

Lauantaina tulimme kolminaisisin junalla Mikkelistä Kouvolaan. Ravintolavaunun pöydän ääressä leikimme iPhone-hassutuksilla. Kuten kissalla, joka toistaa sille lausuttuja lauseita ja kehrää, kun näytöllä silitellään sen turkkia. Tai kuplien poksautteluilla ja retrokameralla, joka vaihtaa linssiä ravistamalla. Tunnin matka hurahti vinhaa pienten hilpeitten lelujuttujen kanssa. Eihän niissä mitään järkeä, mutta just siks oli niin hauskaa. Wau-efektejä. Nokia, haloo! Puhelinleluja, joiden ääressä aikuisilla naisilla katoaa ajan taju. Löytyykö?

Japanista saapuu taas jotain kiehtovaa leluilua. Siellä ymmärretään ihmisten hupsuttelun päälle. Nyt on ihan pakko pakata matkoille mukaan virkkuukoukku ja jämälankoja, Amigurumi tulee ja nappaa. Ilman järkisyitä, ihan vaan huvikseen. Joulupukki, varoitan vaan, tänä vuonna tulee pieniä pehmeitä paketteja. Niistä kuuluu hihitystä, lähestylkoon.

Synttärisankarilla on tarkka lelujärjestys. Junaradalle (Brion puisia) on oma laatikko. Tulokkaat pääsivät heti mukaan entisiin leikkeihin. Rakenneltiin pitkä silta ja kotiradan kiemura. Vanha ukkeli sai postia uusilta emoilta. Ja sitten katseltiin radan kupeella iskän läppäriltä YouTube-videoita puujunarataseikkailuista. "Sitten, kun olet vähän isompi poika, teet itse samanlaisen hauskan videon." Saattaa olla, että pukin eräs apulainen laittelee virkkuukoukulla junarataseikkailevia amigurumeja. Sellaisia, joilla on magneetti jalkopäässä, postijunakuskeja. Tai ehkä virusjahtarin ufoon vara-ajajia.

Nettiverkostoista

Hei kerro! Miten nettiverkostot muuttavat suomemmemaata. Vai onko netissä enää äidinkielistä isänmaata.. me-me-meitä? MindTrek-konferenssin esipäivänä virittelen Nettiajan kansalaisyhteiskunnan leirionuotiolla tulia nettiverkostoista, niiden kätilöinnistä ja kansalaisyhteiskuntaan netti-innostamisesta. Sessioon voi etäosallistua. Oma juttuni klo 15:00 – 15:50. Esiosallistua voi heti väitteisiin:

Väitteet
1. Nettiverkostoihin liitytään helposti. Toimintakynnys on suuri.http://muistio.tieke.fi/r4a1lnnGs9
2. Nettiverkostoja on helppo perustaa, vaikea johtaa ja hallita. http://muistio.tieke.fi/fgc6bvPcJ9
3. Voimakas sisäpiiri haittaa nettiverkoston toimintaa. http://muistio.tieke.fi/nX87MLDaUD
4. Verkostokätilöinti muuttuu ammattimaiseksi. http://muistio.tieke.fi/25JY1O1fCc
5. Käsitteellinen keskeneräisyys haittaa kommunikointia nettiverkostoista.http://muistio.tieke.fi/3qzxBfNEZf


Kuvituksena aiheeseen 1994 piirtämäni kuva verkostojen ihmevoimasta...

Kieltäkää tulitikkujen ja puukon käyttö... eikun siis Facebookin!

Tämän viikon tiistaina olin pitämässä AVO-pulahdusta Porissa. Tutustumiskohteena oli sosiaalinen media hanketyössä. Koolla oli yli 60 satakuntalaista haketoimijaa, aika monet eri asteiden oppilaitoksista.

Puheeksi tuli Facebook. Yleisön joukosta tuotiin mähkittäväksi erään osallistujan toisessa seminaarissa kuulema opastus. Opastuksen lausujalla oli auktoriteettia siinä mielessä, että hän oli kertojan mukaan lakimies ja jossakin opetusalan organisaatiossa töissä. Tämän lakimiehen mukaan opettaja ei saisi mennä ollenkaan Facebookiin. Perusteena oli tapausesimerkki, jossa opettajien Facebook-profiilit oli viety johonkin pilkalliseen FB-sovellukseen laulamaan karaokea.

Tilaisuudessa toimme yhteisvoimin esiin muun muassa seuraavaa (vähän täydentelin vielä):

• Facebook-profiiliasetuksen voi säätää niin, että vain omat kaverit näkevät.
• Kaverien keskenkin voi olla vielä listoilla säätöä eli vaikka opettaja lisäisikin opiskelijan kaverikseen, hän voi näyttää vain esimerkiksi koulutapahtumiin liittyvät tiedot omalta seinältään.
• Facebook-ryhmissä ja sivuilla ei tarvitse olla kavereita keskenään eli jos oppilaitoksella on Facebook-sivu, ei siellä kekenkään tarvitse olla toinen toisensa kaveri ja näin oman profiilinsa voi pitää juuri niin näkymättömänä tai näkyvänä kuin itse haluaa.
• Jos annamme digitaalisen kuilun kasvaa, miten voimme aidosti tarjota mediakasvatusta nuorisolle? Jos opettaja ei tunne Facebookin maailmaa, miten hän voi sanoa siitä mitään muuta, kuin lehdistä luettua ja kuulopuheisiin perustuvaa?
• Jos lapset ja nuoret eivät pääse yhdessä aikuisten kanssa toimimaan eri ympäristöissä, myös nettiverkostoissa, ei synny luontevia ja luonnollisia kasvatustilanteita.

Huomautin myös, että kannattaa jokaisen harjoittaa myös omaa kriittistä medialukutaitoaan. Tällä hetkellä printtimedia elää kriisiaikaa. Intekaktiivinen media ja kaveriverkostojen tuottama ja suodattama uutisvirta syrjäyttää paperilehtiä. Suurella uutisoitiin äsken, että lehtien tilausluvut ovat yhä korkealla. Mutta oletteko nähneet paperilehdissä hehkutettavan vaikkapa sitä, että internetmainonta jatkoi jyrkkää kasvuaan jo monetta vuotta, elokuvamainonnan kanssa ainut mainonnan sektori, jolla on kasvua. Ja paperilehtien pääasiallinen tuottohan syntyy mainonnasta. Paperilehdissä (ja niiden verkkosivuilla) näkee taajaan uutisia, joissa sosiaalinen media on mörkö, joka vie työpaikat, parisuhteet ja mielenterveyden.

Mietin asiaa aamulenkillä. Jatkoin ajatusta siitä, miten Porissa kommentoin, että aina uusi media on nähty uhkana. Jo Sokrates aikoinaan oli sitä mieltä, että kirjoittaminen pilaa ajattelutaidot. Käytin Porissa puukko-vertausta. Jos nyt keksittäisiin puukko (saati tulitikut), sekin kiellettäisiin, koska ihmiset tappavat ja vahingoittavat toisiin puukolla tai vähintään vuolevat sormeensa.

Kiellot yleensä tekevät hedelmästä houkuttelevamman (näin jo Aatamin ajoista asti). On työpaikkoja, joissa Facebook on kielletty ajan tuhlauksen vuoksi. Joissakin työpaikoissa pelätään informaation vuotamista ja yrityksen mainetta. Facebookin tai muun sosiaalisen median volyymi ja saatavilla säilyvyys tekevät siitä tehokkaan niin hyvässä kuin pahassa. Mutta eihän väline sinänsä ole kumpaakaan. Kyse ei ole siis siitä, että on hyi-hyi-hyi paha Facebook, vaan että on ihmisiä, jotka puukottavat kilpakosijan, sytyttävät sahan palamaan tai...

Ja aiheesta lisäkeskustelua omalla Facebook-seinälläni, joka näkyy vain eräille...Suosittelen myös lämpimästi kaikille opetusalan ihmisille Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa Facebook-ryhmää. Sieltä saa jatkuvasti keskeistä informaatiota omalta alalta (paremmin kuin mistään sanomalehdestä, anteeksi vaan, enkä itse siis kuulu mitenkään Facebook-faneihin enkä pidä kyseisen puljun toimintapolitiikasta sisältöjen suhteen).

Kauppalehti.fi 9.4.2010 (Päivi Mykkänen)