Kuka kävi sivullasi? IP-osoitteen kaivuripalvelu

WHOIS? selvittää, mistä tietty IP osoite on peräisin tai kuka omistaa domainin.

Ilahduttavaisuus pientä mutta suurta

Viime maanantaina koulullamme oli aikuisopiskelijan viikon tapahtuma. Kahvipöydässä tuli rupateltua lasten ja lastenlasten syntymäpäivistä ja lahjatoiveista, kuten siitä, että sekä 3- että 18-vuotta täyttävä toivovat lahja-autoa, että eipä näytä toiveissa suurta kekseliäisyyttä olevan.

Keskiviikko-iltana ensimmäisen jakson viimeisellä tunnilla sitten nuo veikeät ja sydämelliset opiskelijamme löivät meikäläistä puulla päähän, no ei nyt ihan kolkaten vaan ilahduttavaisesti, puuautolla. Aleksi-pojanpoika, tuo 3-vuotissynttäritoiveen esittäjä, on muutaman kerran käynyt psykologian oppitunneilla ja niinpä "opiskelijakollegat" muistivat pienellä puisella punaisella paloautolla.

Pienen pojan mieleen on jo jäänyt myönteisiä koulumuistoja. Lahjayllätys ilahdutti paitsi varsinaista saajaa myös ope-mummoa. Samalla tuli jälleen kerran mietittyä sitä, miten huomaaminen, asiaan tarttuminen, toisen ajatteleminen, hyvä ajatus ja sen osoittaminen, pienet sanat ja pienet teot, ovat merkityksellisiä, suuria.

Viime viikolle mahtui useita pieniä hetkiä kiitoksen sanoja, pienestä ilahtumista. Kuten pienen pienen jaetun Twitter-lauseen suuruus. @Lyyraplus oli perjantaina nähnyt sen vaivan, että jakoi Twitterin kautta pienen ajatuksen: "Pekka Räihä & Matti Rautiainen: Kiireessä opiskelijalle ei jää aikaa ajatteluun ja opiskeltavien asioiden ymmärtämiseen."

Ajatus osui suoraan siihen, mitä olimme juuri muotoilemassa Vainion Leenan kanssa tulevan Tiedosta-lehden artikkeliin. Artikkelin ideana on slow learningn, hidas oppiminen (ei oppimisvaikeutena vaan seulomisena eli ei yritetä väkisin oppia kaikkea mahdollista vaan jotain hyvin ja syvällisesti, silti myös infovirtauksessa mukana eläen).


Olin hotellissa, kun luin Lyyraplusan viserryksen (tweetin). En ensihakemalla löytänyt netitse lähdettä, joten kysyin häneltä twitteritse (olemme "vain" nettituttuja), että mistäs tämän tiedon sait ja vastaus tuli pikapuoliin, että Hesarissa kirjoittivat ja netitse selvisi, että Vieraskynä 8.10.09. Kiittelin tietty välittömästi, koska tiedosta oli suuri ilo ja apu. Hyvä käytännön esimerkki siitä, miten nettiystävällisyys auttaa naista työ-mäessä.

Sillä hetkellä ei ollut pääsyä Hesariin ja artikkelin deadline oli muutaman tunnin päässä. Siispä kyselin Qaikussa, jos jokua ystävällissielua huvittaisi avittaa. Ja huvitti, sain artikkelin kolmena kappaleena käsiini tuossa tuokiossa, sekä valokuvana, pelkkänä tekstinä sähköpostissa että pdf-tiedostona.

Toki verkko-Hesarikin olisi voinut sen toimittaa, mutta euro maksuruljansseineen muutamasta lauseesta nykyisen vapaan informaation maailmassa tuntuu pöljältä (varsinkin kun päivän koko lehden saa samalla eurolla kuin edellispäivän lehdestä yhden artikkelin). Mielestäni verkko-Hesarilla saisi olla asiakastili, jonne voisin tallettaa vaikka kympin ja sillä saisi sitten esimerkiksi juttuja tyylin 1 000 merkkiä viidellä sentillä tai jotain sinne päin. Omalle tilille pitäisi saada myös talletettua ostetut jutut, että niihin pääsisi myöhemminkin kätevästi käsiksi (kuten esimerkiksi Editalla hankittujen digiaineistojen suhteen). Mikromaksulla kuluttaisin verkko-Hesaria ihan reippaasti. Enkä voi tajuta, että opiskelijahintaisen digilehden tilaaminen on kalliimpaa kuin paperilehden tilaaminen. Suuri osa opiskelijoista on ympäristötietoisia ja pääsee nettiin jatkuvasti. Nettilehti voisi olla erittäin hyvä tuki opiskelulle, jos siihen pääsisi kohtuullisesti käsiksi.

Twazzup luo viserrysjäsennyksen

Turun pedagogisten verkkojen kokijoitten oli tarttunut mainio Twitter-väline. Seminaarin tweettailua seuraillaan Twazzup-palvelun avulla. Twazzup sopii sekä henkilö-, asiasana- että hashtag-hakuihin. Tuloksena syntyy mukava koostesivu, jota voi esimerkiksi seminaarissa näyttää taustakanavana.

Onko etätyötä olemassa?

Ensimmäinen graduversioni tutkii etätyötä. Case-study, mielenkiintoinen tapaus. Silloin kirjoitin etätyöstä ja kurkkasin nyt, mitä vuonna 2000 tuli aiheesta kirjoitettua. Kappale on parin sivun mittainen, poimin tähän jotain keskeisimpiä (lähteisiin perustuvia kiteytyksiä):

"Etätyö määritellään poikkeuksetta kahdella perusmääreellä: 1) etätyö tehdään muualla, kuin toimeksiantajan toimitiloissa ja 2) etätyössä käytetään hyväksi sähköistä tiedonkäsittelyä ja tiedonsiirtoa. Silti etätyö on vielä varsin epäselvä käsite. Siihen rinnastuvina käsitteinä esiintyvät muun muassa kotiansiotyö ja joustotyö.

Etätyön käsite on uutuutensa ja vähäisten sovellusten vuoksi hahmottumaton. Varsin yleistä on se, että palkansaaja tekee osan työstään kotona ja osan varsinaisella työpaikalla. Ylitöiden tekemistä kotona ei lueta varsinaisesti etätyöksi. Etätyön tekemisessä voidaan erottaa kaksi pääluokkaa eli palkkatyösuhteessa tehtävä etätyö ja yrittäjänä tehty etätyö.

Etätyö ei ole vain tekninen, työvälineeseen liittyvä ratkaisu, vaan työtoiminnan kulttuuriin liittyvä muutos. Etätyön oheen liittyy toisen asteen työ eli tuottavaa työtä organisoiva ja ohjaava työ.

Etätyötä on tarkasteltu alueellisen kehittämisen välineenä. Etätyötä käsitellään kirjallisuudessa lähinnä palkkatyön näkökulmasta. Hyvin tyypillinen on kuva, jossa etätyöntekijä on huippuammattilainen, joka tulee kaupungista maaseudulle, koska maalla on vapaata tilaa ja hyvä asua."

Noista ajosta paljon on muuttunut. Olin tänään aamupäivällä kuulolla, kun Tieto rekrytoi insinööriopiskelijoita. (Raporttia Qaikussa). Työ muuttuu vauhdilla. Olen itse sitä mieltä, että nykyisellään on absurdia puhua etätyöstä. Tieto Oy:n kansainvälisten toimintojen johtaja Pekka Viljakainen demosi sitä, miten tuhansien kilometrien välimatka muuttuu mikrosekuntien mittaiseksi. Hänen sihteerinsä on fyysisesti Saksassa ja kollegat ympäri maailmaa. Kuitenkin työskentely on lähes tulkoon kuin toimittaisiin samassa rakennuksessa (jossa ihmiset voivat olla kaukana toisistaan).

Iltapäivällä vastasin erääseen etätyötä koskevaan kyselyyn, jonka jokainen kysymys tuntui mahdottomalta vastata, koska en ilmeisesti jakanut lomakkeen tekijöitten kanssa käsitystä etätyöstä. Jos olen oppitunnilla koulussa ja annan pienen tutkimustehtävän opiskelijoilleni, saatan pohtia itse kollegoitteni kanssa netitse jotakin pulmaa. Olenko lähitöissä vai etätöissä?

Teknologia ei yksin riitä. Se on ollut valmista jo aikapäiviä. Graduraakileessani 9 vuotta sitten: "Voisi väittää, että edelleen puhutaan suhteessa enemmän tekniikasta ja sen kehittämisestä kuin siitä, mitä tekniikalla tehdään. Jo käytössä olevaa tekniikkaa voitaisiin hyödyntää innovatiivisemmin." Ja edelleen: "Etätyö on vuorovaikutusta ja informaation käsittelyä. Vuorovaikutuksen ja informaationsiirron kompastuskivien purkamiseen pitäisi uhrata nykyistä enemmän voimavaroja – sekä tutkimusta että siihen perustuvaa taitojen ja laitteiden kehittämistä."


Tieto Oy:n Tiedon valo -tilaisuudessa esiteltiin teknisiä ratkaisuja, mutta pääviesti oli siinä, että ihmisten täytyy tulla toistensa kanssa toimeen, pitää oppia ymmärtämään toista kulttuurisista eroista huolimatta. Käytännön esimerkeissä tuli näkyväksi työn ja vapaan rajan sulaminen, mikä ehkä kauhistaa monia, mutta joka yrittäjäluontoisille ja luoville ihmisille on arkea. En voi pysäyttää aivojani klo 16, jos minulla on idea. Jos pysäytän, syntyy huonoa jälkeä.

Koskapa ajankäytön omatoiminen säätely tuottaa monille niin suurta tuskaa, siihen pitää tietenkin kehittää menetelmiä. Työelämän pahoinvoinnissa on paljon sellaista, joka ei synny työn määrästä vaan siitä, miten asiat toteutetaan ja vielä enemmän siitä, mitä puuttuu. Olemme taipaleella. Mielestäni keskustelu etätyöstä jumittaa työn kehittämistä. Koko sanan voisi unohtaa. Lähes jokainen työ sisältää etätyöulottuvuuksia, suorittava työ tietenkin vähänlaisesti, mutta tietotyö paljon.