Sosiaalisen median etiikka

Sometu-verkostossa on meneillään kiinnostava keskustelunaihe nimikkeellä Etiikka ja sosiaalinen media, kiitokset aloitteesta Kari Kaipaiselle. Tokihan netiketistä, netin etiketistä, on puhuttu ja laadittu opastuksia, mutta jos nyt oikein ymmärrän, tässä tutkailussa on vähän laveampi lähestyminen.

Tässä yhteydessä tulee mieleen muutamia tutustumisen arvoisia teoksia (nämä omalla lukulistalla, vain selaillen tutustuttu):

• Pekka Himasen (2001) Hakkerietiikka ja informaatioajan henki (vaikka siis saisi näppylöitä Himasesta, J.P. Roosin kirja-arvio lienee hyvä lukuvalo),
• Henrik Ingon kirja (2005) Avoin elämä: "Näin toimii Open Source" sekä
• Tere Vadénin ja Juha Suorannan (2007) Wikiworld - Political Economy of Digital Literacy and the Promise of Participatory Media. (Lisää kirjavinkkejä kiitoksella vastaanotetaan.)

Radio Moreeni lähettää huhtikuun aikana seminaariluentoja aiheesta Hyvä paha media ja kasvatus. Lisätietoja Mediakasvatus-blogista (Tampereen yliopisto) ja Tere Vedénin blogista.

• Osa 1 Frans Mäyrä, tiistaina 14.4.09 klo 19 (uusinta sunnuntaina 18.4. klo 13.30)
• Osa 2 Tere Vadén, tiistaina 21.4.09 klo 19 (uusinta su 25.4. klo 13.30)
• Osa 3 Kooste iltapäivän puheenvuoroista (Minna-Riitta Luukka, Reijo Kupiainen, Leena Rantala), tiistaina 28.4.09 klo 19

Mikä nimeksi?

Namechk auttaa, kun pitää keksiä itselle tai projektille uniikki lempinimi, jolla voi kirjautua useisiin sosiaalisen webin palveluihin. Näyttää kätevän visuaalisesti hakutuloksen. Punaiset varattuja, vihreät vapaita.

Jyrki J. Kasvi korvissani – siis wau miniläppärille!

Tänään oli vähän sellainen päivä... lupasin yleissivistävän opetuksen edustajana erääseen Helsingin palaveriin, siis aamubussilla aamukokoukseen ja lounaan jälkeisellä kohti iltatöitä. En pidä matkustelusta ja iloitsin kokousisännän lupauksesta, että tulevaisuudessa näihin heidänkin palavereihinsa voi tulla verkon kautta. Verkko olisi riittänyt aikamoisen hyvin. Ikävää neljän tunnin bussi-istumista ei todellakaan tulisi ikävä.

Palaverin aikataulu uhkasi myös osallistumistani ITK'09 online-seminaariin klo 14-15. Paluumatkalla ensin bussissa ja sitten ajamassa autolla kohti töitä. Mokkula ja miniläppäri mobiilitestiin (Acer Aspire One oikeesti kätevä toimiva ja hyvä). Olin ensikertaa niiden varassa Adobe Connect Pron kautta välitetyssä suorassa verkkovideolähetyksessä. Äänessä oli Jyrki J. Kasvi.

Ilahduttavan hämmentävästi miltei koko ajan olin kuulolla, vaikka bussi pyyhälsi useaan otteeseen 3G-alueen ulkopuolelle. Aktiivinen osallistuminen chatin/Qaikun välityksellä tiputti kyydistä, joten se jäi tällä erää vähiin. Mutta saundi oli loistava, siis niin loistava, että kuulin Jyrki J. Kasvin hengityksen korvissani (wow) kuin hän olisi istunut vieressäni. Tarkempi ja henkilökohtaisempi ääni kuin puhelimessa - saati radiossa. Myös näköyhteys toimi, pikkiriikkinen puhuva pää ja vaihtuvat kalvopohjat.

Esitys oli kesken, kun saavuttiin Karhulaan. Miniläppäri kiinni lennossa läps ja autoon, läppäri auki ja hetki uudelleenyhdistämistä. Bussissa kuuntelin korvanapeilla, mutta autossa laitoin läppärin oman kaiuttimen päälle. Se riitti hyvin ja autoni ei todellakaan ole hiispihiljaisten sarjaa.

Tarmo hoiteli Qaikussa rapoa, joka oli mainio parannus eiliseen pelkkään Connect Pron chattiin, jota esiintyjä yritti itse päivystää.

Olisihan tuo esitys voinut olla kunnollinen radio-ohjelma, mutta suorassa verkkotapahtumassa on jotain henkilökohtaisempaa, jotain vähemmän anonyymiä. Vaikka olin nyt vähän täpinöissäni toimivasta ja superhelposta mobiiliteknologiasta, niin sisältö oli älykiinnostava. Esitys on myös offline-saatavilla.

Esitelmäpuheen tulvaa kiteytyneesti

Tässäpä oppimisen näkökulmasta kiintoisia metodeja hämmentää aivoja, syöttää uutta informaatiota ja virittää sosiaalista tilannetta: Pecha Kucha, salama-alustus, Power Point -karaoke, mikroluennot.

Pecha Kucha on alkujaan arkkitehtien piirissä kehittynyt konsepti, jolla yhteen kokoontuneiden parhaat ideat ja tekemiset esitellään inspiroivalla, visuaalisella ja demokraattisella tavalla lyhyiden ja ajallisesti rajoitettujen esitysten avulla, mukana sopiva ripaus stand up -tunnelmaa, ks. http://www.pecha-kucha.org/.

Salama-alustus (Lightning Talk) on samantapainen idealtaan. Esityksen rajana 5 minuuttia. Tässä ajassa tulisi kyetä esittämään oman juttunsa kiinnostavin koukku, josta sitten voi jatkaa puhetta innostuneiden kanssa.

Power Point -karaokessa ei esitetä omaa kuvakoostetta, vaan arvotaan esimerkiksi Googlen kuvahaun kautta ensimmäiset hakutulokset ja esitetään oma idea niiden avulla tai sitten käytetään toisen ihmisen koostamia esityksiä.

Kuvien tilalla voidaan tietenkin käyttää myös tekstejä ja sanoja, mutta esityksen mitta ei saa venyä.

Mikroluennot kestävät 60 sekuntia. Idea on kehitetty YhdysvalloissaSan Juan Collegessa.

Suomeen salama-alustusten ja mikroluentojen ideaa tutkimus- ja opetustyöhön ovat tuoneet mm. TeemuLeinonen (katso myös hurmaava ideointiaparaatti Papanek) ja Tutkimusparvi. Tutkimusparcvessa on kehitellyt mikroartikkeli-ideaa akateemisen generoinnin ja dialogin välineeksi.

Tämän kevään ITK-päivillä on mainio mahdollisuus osallistua salama-alustuksiin kuulijana ja tuottajana, Teemu Leinosen luotsaamaan foorumitapahtumaan voi ilmoittautua ITK-päivien Facebook-ryhmässä (sivun oikeassa laidassa linkki Facebook-ryhmään, en saa tähän blogiin luotua suoraa linkkiä).

Käytin IT-kouluttajien kevätseminaarissa mukaelmaa edellisistä. Neljä teemaa, jokaisesta 10 kuvaa ja viisi minuuttia puheelle, puheiden jälkeen muutama minuutti aikaa omille reflektioille ja ryhmäpulinalle. Pakottaa yleisön aktiiviseksi, stressaa ja hämmentää. Kannattaa tutustua aivojen toimintaan. Nämä metodit ovat aivotoimintojen ja ihmisen tiedonkäsittelyn näkökulmasta oivallisia.