Pysähtyisikö hetkeksi ajattelemaan...

...miten opetan, miksi ja mitä? HY:n matemaattisluonnontieteellisen opettajainkoulutuksen puolella on viimeisten vuosien ajan tehty ansiokasta työtä opetusmenetelmien kehittämisessä. Minun mielestäni heikäläisten verkkokirjasto opettajan työtavoista on verraton ja sopii tällaiselle humppahumanistillekin virikkeen antajaksi. Kandee kurkistaa!

Aikaa, aikaa, mistä sitä saisi?

Viime viikko ja vähän vielä seuraavaakin menee tiiviisti työn touhussa. Jo ennen näitä paria ruuhkaviikkoa olen miettinyt aikaa. Olen kuunnellut, miten ihmiset puhuvat ajasta ja sen puutteesta.

Aikaa on silti koko ajan. Kyse on valinnoista. Ja varmaan hyvin paljon siitä, että työelämässä näyttäisi olevan niin, että odotetaan nopeautta ja aikaansaannoksia. Tästä odotuksesta syntyy tunne siitä, että en ehdi niin paljon kuin haluaisin tai niin paljon kuin minulta odotetaan. Tämä on kuitenkin enimmäkseen huonoa työnjohtoa ja huonoa työtehtävien mitoitusta. Ei sitä, että yksittäinen työntekijä olisi huono, riittämätön.

Aika on rahaa ja aina ei osata nähdä, mihin aikaan sijoitettu raha tuottaisi parhaiten. Työelämässä pidetään surutta jonnin joutavia kokouksia, joihin ihmiset saattavat matkustaa tuntikausia. Tätä ajankäyttöä ei osata nähdä rinnan sen kanssa, että samalle ihmiselle ei anneta aikaa keskittyä vaikkapa uuden tietokoneohjelman kunnolliseen opiskeluun.

Kokoan aikaa käsittelevää kokonaisuutta, laitan siitä varmaan viestiä - ajan kanssa - tännekin. Jarilta sain jo yhden hyvän linkkivinkin, voi kiitos! Doodle auttaa, kun ryhmän pitää sopia yhteisestä ajasta. Näppärää ja vältytään turhalta sähköpostien veivailulta. Sähköposti on muuten järkyttävä ajan ahmija. Sille asialle voi onneksi jotain. Yhteistyöryhmässä käytettävä wiki tai blogi (suljettu tai avoin tilanteesta riippuen) tai Googlen työvälineet voivat vähentää postittelua.

Päivät päivitellessä

Vanha pöytäkone hyytyi tällä viikolla täysin ja sain viimein adrenaliinilatauksen uuden, jo joulukuussa hankitun koneen asennuspuuhaan (DELL... voi mikä namu ja gigaa ynnä megaa piisaa). Kahden työn loukussa pujottelevana on ollut helppo siirtää ruhtymistä, kun kannettava kiitää kauniisti ohjelmien ja verkon kanssa. Onpa ollut moneksi päiväksi mielenkiintoista puuhaa. Asenna ja buuttaa. Päivitä päivitä päivitä.

Tuli muisteltua menneitä. Sitä ensimmäistä konetta. Dossia. Jossa ei ollut mitään graafista. Valtava manuaali (ja niitä myytiin silloin kaalliilla), josta silmät sikkurassa etsittiin oikeaa koodia, jolla touhuta koneen kanssa. Siinä oli tiettyä viehätystä. Terveellistä aivoille. Mutta kyllä nämä nykyiset laitteet ovat kuin unelmia.

Tietty varjoja paratiisissa. Tietoturvaosasto vaatii tavattomasti osaamista. Ja silti ei koskaan tiedä, milloin yllättää. Varmuuskopiointi on Tavattoman Tärkeää. Loistopisteet saa Kotimikro-lehti. Sen sivuilta olen oppinut valtavasti. Välillä kaipaa, että joku seisoisi tuossa selän takana ja sanoisti, että noin ja noin. Mutta kun ei sellaista jokua ole. Ihan yksin pitää yrittää ymmärtää. Siinä kohdassa Kotimikro on verraton. Ja tarjoaa paljon hyviä ohjelmia.

Osaisiko sitä ajatella ilman tietokonetta ja erityisesti näitä verkon sosiaalisia laajentimia. Tietenkin, mutta niin paljon suppeammin, yksisilmän tapaan. Netin kanssa olen kolmisilmä. Siitä sadusta.

Miten sinä vakuuttaisit päättäjiä?

Miksi verkko-opetusta? Miksi tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä? Olen nyt muotoillut päättäjille suunnattun oppaan aiheesta (kiitos kaikille 29:lle vastaajalle - upeaa, mahtavaa verkkoapua!!!!!). Tekstiä pitää vielä ruotia. Onko kaikki tärkeä paikallaan ja onko se esitetty sellaisessa muodossa, että koulumaailmaa tuntematon ihminen ymmärtää, miksi tarvitaan rahaa ja päätöksiä verkko-opetuksen tueksi?

Teksti löytyy wikistä ja jokaisen teeman jälkeen on linkki palautesivulle. Palautesivulle voi vapaasti kirjoittaa ajatuksia ja huomioita. Valmis teksti julkaistaan verkkosivuilla ja sitä saa vapaasti käyttää. Teemme myös painetun oppaan.