Blogi koulutustilaisuutta laajentamassa

Päivi Jokitaloa voi pitää tämän blogin liikkeelle laittajana siinä mielessä, että hän pyysi minua esiintymään tilaisuuteen johon en päässyt. Perustin tämän blogin etäesitelmäksi tuohon tilaisuuteen. Nyt Päivi on puolestaan innostunut koulutuspäivän lopulla laajentamaan koulutusteemojen käsittelyä blogin avulla. Aineisto on helppo jakaa kaikille avoimen blogin välityksellä, palautteen pyytäminen onnistuu blogilla ja blogiin voi antaa kirjoitusoikeuden suuremmallekin joukolle, jolloin reflektoinnin ja yhteiskehittelyn ei tarvitse tapahtua pelkästään yhden henkilön johdolla.

Blogin eräs tärkeä etu on tässäkin tapauksessa sen nopeus ja helppous. Jos käytössä on verkkoyhteydessä oleva kone, blogimerkintä syntyy yhtä vaivattomasti kuin muistiinpanojen kirjoittaminen tietokoneella.

Blogi ja liiteriteoria

Toinen eilen esittelemääni olutvaahtoteoriaa vieläkin vanhempi teoria, joka on valaissut ajattelutyötäni, on liiteriteoria (endimmäinen teoria vuodelta 1990, jälkimmäinen 1976). Kiitos liiteriteoriasta kuuluu kuvaamataidon opettajalleni Seppo Leinikalle (leppoisia pian alkavia eläkepäiviä).

Ihmisen havaintoaistit keräävät jatkuvasti valtavan määrän informaatiota ympäristöstään. Ihmisen päänuppi on kuin liiteri. Liiteriin voi heittää tiettyyn rajaan asti tavaraa ovesta sisään ja tiettyyn rajaan asti sen saattaa sieltä löytää melko vähällä vaivalla. Mutta jokainen liiteri kaipaa välillä järjestämistä. On rakennettava hyllyjä, lajiteltava tavaroita ja heitettävä turhaa menemään.

Taide monissa muodoissaan on mielen liiterin järjestelemistä. Ajattelu ja erityisesti kirjoittaminen tekee samaa. Ja blogi on vallan mainio väline liiterin siivoukseen, uusien ajatushyllyjen ja käsitelaatikoitten nikkarointiin.

Kirjoittamisen olutvaahtoteoria

Opettajan on välillä syytä pysähtyä miettimään oppimista. Miten ihminen oppii? Miksi pitää oppia juuri sitä, mitä opetetaan? Miksi käytetään tiettyjä menetelmiä? Olen aikuislukion 1-luokkalaisten kanssa tämän kevään mittaan monesta suunnasta lähestynyt aihetta kirjoittaminen (opon syventävä kurssi "Lukiokirjoittaminen" ja siihen liittyvä blogi "Kirjoittaisin, mutta miten...").

Opiskelussa yleisin (ja monella tavalla tehokkain) menetelmä oman osaamisen osoittamiseen on kirjoittaminen. Tässäkin blogissa on käyty kiinnostavaa keskustelua aiheesta Blogi ja ajattelun taidot -mietiskelyni alla. Aihetta kommentoi myös Matkalla -blogi.

Arvelen, että blogien ja wikien kautta me opettajat ja monet opiskelijatkin voisimme oivaltaa kirjoittamisen uudella tavalla: prosessoimalla. Kukaan ammattilainen ei tuota yhdellä kertaa valmista tekstiä. Sitä vastoin moni lukiolainen kirjoittaa kerralla valmista ja luulee, että on huono kirjoittaja, kun tulos ei ole kovin kummoinen. (Tätäkin blogimerkintää on tullut itse editoitua jo ensijulkaisun jälkeen 9 kertaa!)

Kerroin oppitunnilla oman olutvaahtoteoriani. Kirjoittaessa ensimmäinen teksti on kuin avatun oluttynnyrin vaahtoa. Ei ensimmäistä eikä usein toistakaan tuopillista tarjota asiakkaalle. Vaahdossa ei ole juuri mitään juotavaa ja nautittavaa, vaikka siitä hauskat viikset saakin.

Kirjoittaminen etenee usein niin, että ensin tulee kuohua ja jotain sinne päin. Asia selkiytyy laskemalla päällimmäiset paineet sanoina ensimmäiselle paperille. Ja sitten kärsivällisesti lisää, uudestaan, uusi tuopillinen. Asiaa voi kehitellä, muokata, synnyttää. Koetilanteessa tämä tarkoittaa asian suunnittelua ja kypsyttelyä annetun aikaraamin sisällä. Useampi ryhmästäni kommentoi, että takaraivossa on tunne, että pitää saada nopeasti valmista.

Blogikirjoittaminen parhaimmillaan voisi valmentaa kehittelevien ajatusten esittelemiseen. Kuten ET-kursseilla blogia käyttänyt Eenariina kommentoi:

Olen kokenut julkisen kirjoittamisen sekä omalla että oppilaiden kohdalla hedelmälliseksi ja helpottavaksi. Lukion et-kurssin oppilaiden tekstien taso nousi ja perustelut tarkentuivat, kun tekstiä tehtiin koko kurssin nähtäville, mutta samalla itse oppimisprosessi ja keskeneräiset ajatukset saivat arvoa - toisin kuin kokeessa, jossa arvostetaan valmista tuotosta. Oma blogin kirjoittaminen on myös tarjonnut mahdollisuuden järjestellä ajatuksia opetuksen suhteen. Jokaisen verkkokurssi tai verkko-opetusta lähiopetuksen osana suunnittelevan opettajan olisi hyvä opiskella ja pohdiskella itse verkossa - opiskelijan näkökulman ja tuntuman omaksuminen auttaa luomaan mielekkäitä tehtäviä.

Verkon sosiaaliset välineet laajentamassa konferenssia

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 2006 - Teemu Arina: "Ihmiset käyvät konferensseissa monista syistä. Yleisin syy ei usein kuitenkaan ole varsinaisesti konferenssin sisältö esityksineen, vaan konferenssin aihepiiriin liittyen se yhteisö ihmisiä, joiden kanssa on mahdollisuus olla konferenssin aikana vuorovaikutuksessa.

Pääpaino monissa konferensseissa tuntuu tänä päivänä olevan passiivisella kuuntelemisella, varsinaisen vuorovaikutuksen keskittyessä kahvitauoille.

Uskon, että on olemassa vaihtoehto, jolla passiiviset kävijät voidaan vapauttaa powerpoint-kahleista ja tehdä heistä aktiivisia osallistujia. On mahdollista herättää aihepiiri dialogin kautta henkiin muokkaamatta hyväksi todettua esitystapaa. "

Tutustu Teemu Arinan hyviin ohjeisiin konferenssin laajentamisesta sosiaalisen webin avulla. Ohjeet on laadittu ITK 2006 konferenssia varten. Monet ohjeista soveltuvat suoraan erilaisille kursseille.

Teemu Arinan ohjeet tukevat myös nykyisiä oppimiskäsityksiä, esimerkiksi: opittu perustuu aiemmalle tiedolle, opittu ei siirry omaksi ilman reflektointia, motivaatio kytkeytyy tunneilmapiiriin ja sosiaaliseen nosteeseen, kirjoittaminen tukee aktiivista oppimista, kriittinen ajattelu vaatii asioiden näkyväksi tekemistä, vertaisilta voi oppia paljon, oppiminen on sosiaalista tiedon rakentelua...