Elävä posteri kouluoppimisen tulevaisuudesta #ITK2014

Aikamatka oppimisen ja koulun tulevaisuuteen on koonnut Otavan Opiston aPajalle vuoden mittaan silloin tällöin tulevaisuuteen kurkottajia. Pekka Ihanaisen ja Tero Toivasen luotsaama ryhmätyö on luonut manifestin, oivaltanut kollektiivisten kollaasien ja mobiilioppimisen kenttätutkimuksen lumoa Michael Gallgherin seurassa ja viisastellut keskenään, eniten Facebookissa, vaikka muitakin ympäristöjä on yritetty, kuten LeMilliä ja Wikiopistoa.

Kevään ITK-konferenssiin aikamatkalaiset AVO-hankkeen voimin ideoivat retkikunnan henkeä viestivän posterin. Posteri on muotoiltavissa yhä uudelleen, kuten mahdolliset tulevaisuudetkin, kunnes ne toteutuvat. Elementit ovat tiedossa, niitä voi löytyä ja luoda myös lisää, kaavaa ei ole, mutta jollakin tavalla juttu täytyy kuitenkin tehdä yhteiseksi, kommunikoitavissa olevaksi, näkyväksi.

Pian meillä lienee käytettävissä monimediaista interaktiivista posteripaperia. Sitä ennen aikamatka tarjoaa mielenkiintoisen kokemuksen pienen virittelyn avulla. Fyysisesti paikan päällä posterin kaikkia sisältöelementtejä voi siirtää. Elementtejä on saatavilla enemmän kuin posteripohjalle mahtuu. Posteripohjalla ei ole lainkaan tekstiä.

Siirreltävät sisältöelementit ovat sähköstaattista paperia, suomalaisen Innotoolsin tuotantoa. Graafisen suunnittelun toteutti Lieskatuotannon maagisen taitava Katja. (Tarjouskierroksella saatiin myös ehdotus magneettitoteutuksesta, mutta sähköpaperi on toteutuksena kevyempi, helpommin kuljetettava, huokeampi ja ympäristöystävällisempi.) Kurkkaa raportti posterin tuotannosta.

Posteri toimii myös verkossa. Verkkoversion voi toteuttaa näytöillä ja interaktiivisilla tauluilla vaakatasossa. Posteri on suunniteltu niin, että sitä voidaan käyttää virittäjänä ja keskustelun herättäjänä myöhemminkin, koulutustilaisuuksissa ja tapahtumissa.

Luo oma versiosi posterista ja lähetä se sähköpostilla suoraan Aikamatkan posteriblogiin! Katso ohjeet: http://bit.ly/aikamatkanposteri.

Haarautuvien polkujen oppimaisema

Samalla taivaalla unelmien vaaleanpunaisia hattaroita, valkoisia poutapilviä ja nopeaan tahtiin synkkeneviä tummia pilviä. Tasaisen kehityksen ja tasajaon aika on mennyttä. Monissa asioissa kuljetaan kohti kärjistymistä, jakautumista tai vähintään jakautumista useisiin kehityspolkuihin. Maalaillaanpa jo vaikeiden aikojen tapaan todellisia dystopioita: sivilisaation romahdusta tai vähintään takapakkia 1800-luvulle.

Koulumaailma elää monimutkaista murrosaikaa. Liikkuvia osia on yhtä aikaa paljon. Otsikot ovat pelottavia: Lukiolla edessään vaarojen vuodet ja Aikuisopettajilta loppuvat työt, jos oppilaat eivät maksa.

Maanviljelijäaikojen suuria opetuksia oli, että vallitsevat olosuhteet on tunnistettava. Realismi ei kuitenkaan riitä, se johtaa vain selviytymiseen päivästä toiseen. Pitää olla myös näkymiä tästä eteenpäin kaikkien rajoitteiden keskellä.

On tavattoman ikävää, kun olemassa olleita rakenteita puretaan, kun rahat vähenevät, kun ihmiset menettävät työnsä, kun kouluja lakkautetaan. Raivo ja suru ja muut tummien pilvien heittämät synkät sävyt on kohdattava. Samalla olisi kuitenkin löydettävä toisia reittejä, uusia mahdollisuuksia.

Juuri nyt pitäisi voivottelun ohella ajatella erikokoisia suurehkoja ajatuksia. Sellaisia, joita myöten päästään eteenpäin. Totuttuja asioita voidaan ajatella toisin. Voimavaroja voi löytyä yhdistämällä voimia. Tällaista tapahtuu esimerkiksi oppimismaailman ja ympäröivän yhteiskunnan yhteistoiminnassa. Kuinka monessa koulussa oppijat nähdään voimavarana? Lammilla: Fiksut lukiolaisnuoret auttavat opettajia digimaailmaan.

Eikä kaiken muodolliseen koulutukseen luettavan tarvitsisi tapahtua koulun seinien sisällä, jos vain osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen laajenisi yleissivistävään opetukseen. Oppiminen tapahtuu kaikkialla.

Mielikuvituskoulu, Protokoulu (ja sen kehittämö), Unelmakoulu, Eno tree day, Peruskoulupesula, #Finnedchat, Ruskon Kökkää ja vaikka mitä. Onneksi näitä erivärisiä pilviä riittää! Pilviväyläkin kaiken päälle. Isoja ja kauas siis ajatellaan.

Kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut oman vanhuuteni. Kun maailmanpolitiikka palaa uhitteluun ja itä-länsi-ristiriitoihin, en osaa yhtyä Venäjä-vitsailuihin. Rajalla kasvaneena, 30 metriä Neuvostoliitosta länteen, kansakunnan vaaran vuodet, sota ja sodan jälkeiset ajat palasivat uniin ja mielen perälle.

Toikkasen Tarmo kirjoitti urbaanin 2000-luvun vision e-oppimisen tilanteesta. Teksti kannattaa lukea ajatuksella. Mietin itse, miten tuon kaiken Tarmon hyvin analysoiman rinnalla olisi tärkeää miettiä teknologiariippumattomuuden moninaisia toimintamalleja ja tarpeellisia taitoja.

Ympäristökasvatus, erätaidot, 4H, itsestä huolehtiminen, käsityötaidot, energiaa kuluttamattomat työ- ja harrastustavat, kyky oppia näitä taitoja. Vaikka maailman tasolla kriisipesäkkeitä lukuunottamatta rauha säilyisi, energianiukkuus vaatii meitä muuttamaan elintapojamme. Niukkuutta tulee olemaan myös niistä erikoismetalleista, joita nykyinen tietoteknologia jauhaa kierrätyksestä huolimatta maailman jätekasoihin. Marsiin suuntautuvat kaivoslennot eivät pelasta.

Yhteiskuntamme on liian haavoittuvainen. Näillä leveysasteilla selviytyminen ei ole sellainen itsestäänselvyys, johon nyt olemme tuudittautuneet. Tosiasioita pitää uskaltaa katsoa. Pitää varautua. Pitää luoda vaihtoehtoisia reittejä tulevaisuuteen.

Elämän mieli on jatkaa eteenpäin. Suuntaa voi muuttaa, kokeilla toista tienhaaraa ja sieltäkin kääntyä takaisin, seuraavaan, raivata uuden. Onnellinen elämä voi olla monenlaista. Sitä meidän pitäisi pedata lapsillemme. Yksin täällä ei selviydytä. Ihmisenä ihmisten kanssa oleminen on inhimillisen kulttuurin, sivilisaation ydin.

Mitä miettii lukiolainen digitalisoituvasta oppimaisemasta?

Viime perjantaina Ville, joka ei saanut sanottavaansa mahtumaan ihan Twitterin 140 merkkiin, bloggasi monipuolisen ja hyvin mietityn jutun sähköisistä oppisisällöistä ja digitaalisista oppimisen ympäristöistä.

Tämä bloggaus on alun perin julkaistu #opus2015-blogissa 24.3.2014. Blogi raportoi Oppikirja oppimisympäristönä -hankkeen tiimoilta muuttuvaan oppikirjaan liittyviä asioita.

Ville kuvailee bloggauksessaan hyvin tilkkutäkkimäistä aikaa, jossa nykylukiolainen opettajineen elää. On palvelu siellä, toinen täällä, on sisältöja, hyviäkin, mutta mikä aukeaa milläkin välineellä ja kuinka sujuvasti. Ideaali alkaa hahmottua, mutta arjessa on vielä matkaa sujuvaan ja sulautuvaan.

Aiheellisesti Ville myös muistuttaa, etteivät laitteet ja teknologia ole arvo sinänsä. Se, että oppikirja muunnetaan sähköiseen muotoon, ei vielä anna suuria perusteita teknologian käytölle. Pitäisi olla jotain enemmän. Toisaalta kriittisissäkin kommenteissaan kirjoittaja on hyvin kaukonäköinen: asiat eivät vielä suju, mutta teknologialla on oma arvonsa ja oma paikkansa.

Erityisesti hän peräänkuuluttaa laatua: nurinkuriselta tuntuu, että digitaalinen aineisto voi olla jopa vivahteettomampaa kuin painettu oppikirja, pelkkiä tekstejä vaikka mukana voisi olla juuri sitä, mihin kirja ei pysty: elävää kuvaa, rikastettua todellisuutta, animaatioita, 3D-malleja, ajantasaista aineistoa. Myös oppijan ja opettajan toimintamahdollisuudet (muistiinpanot, alleviivaukset, kommentit) ja itse tuotetut sisällöt onnistuvat vaihtelevasti ja näiden jakaminen on mahdotonta tai hankalaa. 

Käyttöliittymät saavat kirjoittaman ihmettelemään: "varta vasten kouluun suunniteltujen sovelluksien kohdalla on käynyt niin, että sitä käyttääkseen tarvitsee olla diplomi-insinööri".

Käyttäjälähtöinen suunnittelu on laajasti ollut esillä jo vuosia. Itse olen opettajana ja opiskelijana huokaillut aivan samoja kummallisuuksia, joita Ville. Puhuttelevana loppupäätelmänä komppaan hänen huoltaan: "eri yritysten puhaltaminen yhteen hiileen tuntuu ikävä kyllä hieman kaukaiselta ajatukselta". Jotta tilkkutäkki ei repeilisi ja hajoaisi, tarvittaisiin todella käyttäjälähtöistä suunnittelua ja jokin systeemi, jolla sisältöjen laatu nousisi, toimintavarmuus ja hinta olisivat kohdallaan ja se tärkein, oppiminen ja opettaminen sujuisivat mielekkäästi, innostavasti.

Pieniä ajatuksia, pieniä sanoja: #Notegraphy

Ihmisiä jaotellaan välillä kielipäihin, matikkapäihin, on visualisteja ja ei-visualisteja, on analyyttisiä ja holisteja, on loogisia ja epäloogisia. Näistä jaotteluista tehdään liian vahvoja, jopa itseään toteuttavia ennusteita (ks. Pygmalion effect).

Sinä ihminen kuule, voit aina ylittää rajasi. Ja mikä parasta, itsestään voi löytää piileviä kykyjä hauskoilla tavoilla. Amatööri voi tehdä itseään ja lähipiiriään ilahduttavia videoita (joskus räjäyttää pankin), valokuvata lumoavia kuvia ilman suurta kalustoa ja vaikka mitä. Joskus jälki on kuten amatöörillä. Vaan tärkeintä on ilo itselle, ilo parille kaverille, tekeminen, toisin tekeminen.

Älyteknologian riemukkuus on siinä, että kun on tuo yksi härveli yhteyksineen saatu, sillä voi löytää lukemattomia uusia vinkeitä tapoja ylittää omia rajoja. Tämän kuun mini-ilonani on ollut Notegraphy, kiitos printtimedian eli Kotimikro-lehden, jota luen ja jossa on kaikkea käytännönläheistä digitaaliseen elämään, kuten viime numerossa vinkki tähän palveluun.

Notegraphyllä omat pikkuajatukset saa noukittua talteen bussimatkalla, unisena sohvalla tai vaikka kaupan kassajonossa. Ilman graafikon ammattitaitoa ajatukset saa laitettua hetkessä nättiin kuosiin, visuaalisesti hauskaksi tai kerrassaan tyylikkään minimalistiseen typografiaan.

Näetsen on sillä tekstin ulkomuodollakin väliä. Wikipedamääritelmä typografiasta osuu ytimeen: "tarkoituksena on helpottaa viestin perillemenoa antamalla tekstille oikeanlainen visuaalinen muoto". Notegraphyn takana on alansa ammattilaisia, heidät esitellään palveluin sivuilla.

Notegraphy on Suomessa ilmeisen tuntematon, en ole vielä törmännyt verkostoissa. Tein pienen aloitusoppaan (alla) ja innostan erityisesti opettajia vinkkaamaan pohdiskelijateineille. Kevyempää kuin bloggaaminen ja yhdistyy kätevästi keskiesiin somekanaviin: Twitteriin, Facebookiin (myös suoraan sivulle), Instagramiin. Mietteet voi lähettää myös omaan Tumblr-blogiin tai Evernote-muistioon. Puhelimella lähetys käy vaivattomasti tekstiviestinä tai Whatsappiin ja toki myös sähköpostina. Mikä parasta, jos ei halua jakaa ajatuksia maailmalle, ne voi pitää omassa digitaalisessa pöytälaatikossa.

Jos nyt opettaisin filosofiaa lukiolaisille, laittaisin vapaaehtoistehtävän Notegraphyllä. Kiteyttäminen vaatii omaa ajattelua. Kiteyttäminen yhdistyy havainnointiin. Notegraphy voi siis olla hyvää ajattelun taitojen harjoittelua. Sitaattejahan voi poimia myös luetusta, joten mainio kirjallisuuskasvatukseen.

Minut löydät Notegraphystä tunnuksella arongas. Palvelussa voi muiden kaltaisten tapaan verkottua, seurata, kommentoida jne. Toimii selaimella sekä iOS ja Android-laitteilla. Esittelyvideo löytyy Youtubesta.

Näin saat Notegraphyn käyntiin:

Lisää videonauhaa ja muistiinpanoja

Videon katsomisen ja muistiinpanojen tekemisen yhdistäminen on oivallista niin verkko- ja etäopiskeluun, flipped classroom -käyttöön, MOOC:eihin kuin kenelle tahansa videoitten kanssa opiskelevalle (mikähän ilmaisu muuten vakiintuu flippedin suomalaiseksi vastineeksi, käänteinen luokkahuoneopetus ei oikein ei oikein...).

Esittelin tässä blogissa muutama viikko sitten Chrome-selaimen Videonotes- laajennoksen. Onneksi Päivi kommentoi bloggaustani ja muistutti Audiomark-mobiilisovelluksesta.

Nämä kaksi eroavat hieman toisistaan, tärkeimpänä erona siis tuo käyttöympäristö. Videonotesiin voi tuoda videon kansainvälisistä avoimista kursseista (Coursera, Udacity, edX, Khan Academy), mutta myös minkä tahansa videon Youtubesta tai Vimeosta. Audiomarkiin voi tuoda videoita Courserasta, edX:stä, YouTubesta, Box- ja Dropbox-pilvipalveluista. AudioMark on ainakin tällä hetkellä saatavilla vain iOS-laitteille. Molemmat voi yhdistää Evernoten kanssa. Videonotes linkittää merkinnät suoraan tiettyyn videon kohtaan, mutta nämä linkit eivät siirry Evernoteen.

Kirjoitin viime syksynä Audiomarkista pienen tiimin Evernote-opiskelublogiin ja julkaisen nyt täälläkin tuon bloggauksen.

Evernote + Audiomark + Postach.io = mobiiliopiskelijan taivas

Puhelin on erinomainen väline pieninä joutohetkinä katsoa, kuunnella, lukea ja jopa tehdä pieniä muistiinpanoja – tosin viimeksi mainittuun ei nyt maan mainio. Tupakoimattomana käytän tupakkatauot usein nettisurffailuun tai erääseen mobiilipeliin. Tauot ovat tarpeellisia, aivot kaipaavat välillä jotain muuta, pientä lepohetkeä.

Netin uutisvirta on alkanut kyllästyttää, vaikka toki Facebookin kautta kaverikuulumiset ja kivat vinkit ovat kivoja, pientä rupattelua uurastuksen keskellä. Silti, käsissä on erinomainen väline johonkin syvällisempään, merkityksellisempään – vaan miten viritellä ja asentaa härpätin yhteen nettisälän kanssa, ettei seurauksena ole sitä samaa: loputonta virtaa ja silppua?

Jos käytössä on iLaite, nyt on mahdollisuus sukeltaa taukotuokioden aikana tai matkanteon joutoaikana kiehtovien opintojen pariin AudioMarkin avustuksella. Sen kautta voi kuunnella ja katsella Courseran luentoja, YouTube-videoita, Podcasteja, iTunes U:n tilauksia, iTunesin kautta hankittuja audiokirjoja, omalle laitteelle tai Box-pilvipalveluun tallennettuja video- tai audiotiedostoja. Videoita voi katsoa myös kuvavirran kautta ja audioita kuunnella iTunesin musiikkikirjastosta. Courseran luennot voi tallentaa offline-katselua varten. Kokeilussa Coursera ja YouTube toimivat moitteetta, Boxin kautta toistettu video pätki.

AudioMark integroituu Evernoten kanssa! Voin tehdä suoraan videoitten katselun aikana muistiinpanoja Evernoteen. Muistiinpanoon tulee automaattisesti tieto, missä videolla ja missä kohtaa kyseistä videota tein muistiinpanon.

Nopean AudioMark-kokeiluni aikana havaitsin, että videon katselun aikana voi täydentää muistiinpanoja samaan muistioon (YouTuben katselussa muistiinpanon sai auki videon alta, Courserassa yläpalkista, kannattaa klikkailla kaikkea, niin nopeasti oppii, mitä mistäkin löytyy).

Oikea tallennuskansio pitää valita asetuksista ennen katselun tai kuuntelun aloittamista. Asetuksissa voi myös määritellä, pysähtyykö video muistiinpanon ajaksi vai ei. Evernoten muistioita ei pääse sovelluksessa luomaan eli kannattaa luoda sopivat muistiot Evernoten omassa käyttöliittymässä.

AudioMark luo mobiililaitteelle käyttöliittymäkokemuksen, joka on todella toimiva. Videon voi levittää kokonäytölle ja kun haluan tehdä muistiinpanoja, pääsen niihin selkeästä plus-painikkeesta. Courseran omat videoihin sijoitetut kysymykset toimivat ja sovelluksesta on pääsy omaan Coursera-profiiliin. Kun kaiken lisäksi löysin nopeasti kotimaisia opintojani tukevan huippukurssin Wesleyan yliopistosta, olen suorastaan häikäistynyt. Toivottavasti tämä upea sovellus tulee tarjolle myös muille mobiilijärjestelmille.

Muutamia ruutukaappauksia AudioMarkista:

Evernoten kytkentä tehdään asetuksissa. Kansiota voi vaihtaa ja valinta on laitekohtainen.

iPadin käyttöliittymä. Muistiinpanot isosta plussasta (merkitty oranssilla huutomerkillä).

Kännykkäkäyttöliittymä. Isosta plussasta tehdään muistiinpanot Evernoteen.

Eikä tässä vielä kaikki! Evernoteen kertyviä muistiinpanoja voi työstää oppimispäiväkirjaksi ja TA-DAA: nyt voi Evernotesta blogata suoraan Postach.io-blogiin. Kyse on vielä beta-vaiheessa olevasta palvelusta, mutta joka tapauksessa kaikki blogimerkinnät sijaitsevat omassa Evernotessa, joten ne ovat tallessa. Eikä Postach.io mikään karvalakkiblogi ole. Itse asiassa se vaikuttaa opiskelutarkoitukseen oikein sopivalta.

Bloggaaminen sujuu yksinkertaisuudessaan niin, että Postach.io kytketään omaan Evernoteen ja luodaan halutut blogit. Jokainen blogi kytketään yhteen Evernote-muistikirjaan. Kaikki muistikirjaan lisätyt muistiinpanot, joissa on täginä published ilmestyvät blogiin. Jos blogiin haluaa sivuja, lisätään mukaan tagi page. Kaikki muut tagit sijoittuvat bloggauksen perään normaaliin tapaan. Hyperlinkkien luominen onnistuu editorilla. Jos kuvan liittäminen ei onnistu, kuvat voi tuoda Flickristä tai Google Valokuvista upotuskoodilla, kuten myös videot. Postach.io ymmärtää perus-HTML:ää.

Tältä näyttää Coursera-kurssin opiskelublogikokeilu:

Huom: Courseran mobiilikäyttöä varten on saatavilla myös Android-sovellus Coursera On The Go, joka ei integroidu Evernoten kanssa, mikä on iso miinus.  Sovelluksessa voi tehdä muistiinpanoja, mutta ne jäävät vain sovelluksen sisään. Sovellus ei myöskään suostunut näyttämään omalla melko nuorella Androidillani videoita ollenkaan eli tätä Android-sovellusta en suosittele ollenkaan (ainakaan nykyisellään).