Läppärit ja täppärit oppijan käsiin – miten alkuun?

Tämä juttu on alunperin julkaistu LUOTI-blogissa. LUOTI eli luotsaa tieto- ja viestintätekniikkaan on oppilaitosjohdolle suunnattu koulutus. Vielä ehtii ilmoittautua (8.2.12 klo 09 saakka) kevään webinaariin.

Tieto- ja viestintätekniikka sekä sosiaalinen media luovat uusia oppimisen mahdollisuuksia. Opettajallekin on oppimisen ja uudelleen jäsentämisen paikka, kuin oppijalla on käsissään laite, jolla nippelitieto selviää helposti ja lauseet kääntyvät, jos nyt eivät sutjakasti, niin ainakin nopeasti kielestä toiseen.

Facebookin Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmässä käytiin hiljattain keskustelua siitä, miten mukana kulkevan opetusteknologian käyttöönottovaihe olisi viisainta organisoida. Keskusteluun osallistui lähes 20 rehtoria, opettajaa ja opetuksen tukihenkilöä. Keskustelusta koottu jäsennys löytyy MindMeister-palvelusta ja on palveluun kirjautuneiden editoitavissa eli muodoltaa wiki-mindmap.

Käyttöönottovaiheen vältettäviä asioita ovat liika pakottaminen ja vapaa-ajan käytön liika rajoittaminen. Niin opetushenkilöstön kuin oppijoidenkin olisi saatava mobiililaitteet mukaan kotiin.

Sosiaalisen median pelisäännöistä on viime vuoden aikana ollut paljon puhetta. Sosiaalinen media häivyttää ammatillisen ja yksityisen rajaa. Uhkakuvia on väläytelty ja kieltoja annettu. Eniten joka paikan teknologiaa ja sosiaalista media pelkäävät ulkopuolelta katsovat – kenties myös asemansa uhatuksi kokeva perinteinen media nostaa mielellään esiin ikäviä esimerkkejä.

Internetin verkostoista on tarjolla paljon vertaisapua, tietäviä ja osaavia ihmisiä, joilla on pieni hetki aikaa auttaa kysyjää. Tästä hyviä esimerkkejä ovat opetualalla vilkkaasti toimivat Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa Facebook-ryhmä (vajaa 1800 jäsentä), edellä mainittu Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmä (reilu 300 jäsentä), Sometu – sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostossa (yli 4250 jäsentä) ja lukuisat muut verkostot.

Jotta laitteet tulevat tutuksi, ne on tärkeää saada mahdollisimman vapaaseen käyttöön. Kyseessä on ajattelua, havaintokykyjä ja motoriikkaa vaativa käyttötaito. Sormet näytöllä vaativat harjaantumista, mutta käyttöliittymät ovat helppoja ja käyttötaito kasvaa kokemuksen karttuessa. Tämän havaitsee jokainen, joka on päässyt seuraamaan mobiililaitteiden kanssa puuhaavia pikkulapsia.

Useissa oppilaitoksissa on aloitettu muutamien laitteiden hankinnalla ja koekäytöllä. Koeajan jälkeen on jaettu kokemuksia. Mobiililaitteiden ottaminen apuvälineiksi kokouksiin on nopeuttanut käyttöönottoa. Rehtorin esimerkkiä pidettiin keskeisenä.

Myönteinen velvottaminen mobiililaitteiden käyttöönottovaiheessa rakentuu edellisten lisäksi kannustuksesta, muutosvastarinnan huomioimisesta ja käsittelystä, tulevaisuusnäkökulmien julkituomisesta sekä toimintakulttuurin uudistustarpeisiin paneutumisesta.

Suurin tuska teknologian täysimittaisen hyödyntämisen kanssa liittyy omaksumisvaiheeseen ja ajankäyttöön. Olisi tärkeää katsoa työn tekemistä ja sen organisointia uudella tavalla. Uudistukset eivät etene, mikäli kaikki vanha säilytetään ja uusi tuodaan entisen päälle. Verkostot ja mukana kulkeva teknologia mahdollistaa paljon. Hyviä toimintamalleja on jo kehitetty ja niitä levitetään myös opetusalan verkostoissa. Hyviä toteutusesimerkkejä eri aloilta löytyy myös sosiaalinenmedia.org-sivustolta.

Hyvin toteutettu koulutus auttaa alkumatkaan. Tähän pyrkivät sekä oppilaitosjohdon LUOTI että opetushenkilöstön Open Päivitys.


Puhun aiheista Asiantuntijuus ja yksilön taidot sekä Tieto- ja viestintätekninen osaaminen ja sosiaalisen median osaaminen LUOTI-seminaareissa Leena Vainion, Petri Lounaskorven, Harto Pönkän ja Merja Sjöblomin kanssa.

Klikkauksen päässä Australia – notkeat opeverkostot

Julkaistu Open Päivitys -blogissa: Jos nyt tällä kellonlyömällä mieleesi tulisi vierailla jossakin edistyksellisessä australialaisessa koulussa 14 hengen delegaatiolla, miten pitkään arvioit, että vierailukohteen löytämiseen kuluisi aikaa?

Tänään klo 11:15 Suomen aikaa Anne Knoch (kehitysjohtaja) Australiasta lähetti minulle sähköpostia, että ovat tulossa Turkuun 22.-24.2. OECD/CELE -konferenssiin ja haluaisivat ennen sitä tutustua johonkin suomalaiseen innovatiiviseen kouluun ja opetuksen kehittämiseen käytännössä. Sen verran olivat jo tilanteen tasalla, että tiesivät talvilomamme. Annen koulun tiimi oli käynyt meillä Kotkan aikuislukiossa kevättalvella 2005.

Silloin heidän rehtorinsa Stephen Harris löysi vierailukohteita Opetushallituksen kautta ja monen mutkan kautta meidän koulumme. Perustin juttua varten pienen vierailusivun, josta nyt on helppo hihitellen kaivaa muistoja. Vaikka vierailu kesti vain iltapäivän, tapaamisen järjestäminen ja koulumme naisjoukkueen emännöintitaktiikka jätti ilmeisesti paikan ja nimet kävijäin mieleen. Sain pari vuotta sitten akateemista apua Harrisilta sähköpostipyynnöllä; lähetti väitöskirjansa ja muutamia muita virtuaaliaarteita. Ei mikään vähäinen tyyppi, huomasin tänään, että vuoden 2011 rehtori Australiassa. (Eikös Suomessakin voisi olla tällaisia tunnustuspalkintoja opetuksen kehittäjille?)

Harris oli siis kaimalleni vinkannut, että huuda  Suomesta apuun Anne. En ole enää lukiossa töissä, mutta laitoin heti verkot veteen (toki kerroin myös vanhan kouluni yhteystiedot). Tvt-opetuksessa FB-ryhmä oli yksi verkostoista, jonne vieheen kiidätin. Ei aikaakaan, kun juuri sieltä PAOK-hankkeen Matleena Laakso huusi hep, welcome tänne. Aikaa meni tunti. Sen jälkeen sovittiin yhteyshenkilöt ja vaihdettiin yhteystietoja. Ta-daa! Ja varmasti virittelemme vielä muutakin mukavaa aussien varalle kotimaisten opeverkostojen kanssa. Omaa verkkosukkulointiaikaani työpäivästä kului kuvattuun reipas 10 minuuttia.

Muistan vuoden 2005 vierailulta keskustelut – sen asenteen, joka vierailijoilla oli. He olivat kiertäneet Euroopan laitoja, Islanti, Englanti, Suomi ja suuntana Keski-Eurooppa. Heidän avoin, ystävällinen ja utelias innostuneisuutensa, johon liittyi huolellinen kotitöiden tekeminen, jätti minuun suuren vaikutuksen. Tuohon aikaan vedin ensimmäisiä tvt-kehittämishankkeitani ja olin juuri aloittanut blogin opetuskäytön. Vierailijoilta kuulimme uudesta ihmeestä: kosketustauluista (eBeam). He pohtivat teknologian ja pedagogiikan suhdetta. Heidän lähestymisensä meidän juttuihimme oli arvostava. Me olimme vähän ällikällä, että miten nämä meidän normi-etäopetuksen normi-juttumme voivat kiinnostaa jotain toisella puolella palloa.

Kansainvälisyys ei ole mikään seiväshyppyä tai 110-metrin-aitoja. Se on kuin naapurin kanssa tuttavustuminen. Ohimennen, kädenojennus ja hei, mites teillä, meillä näin. Polku ihmisen luota toisen luo. Rihmasto kaverilta kaverille ja siitä se kasvaa.

3i: ideoita, innostusta ja innovaatioita oppimismaailmaan. Turha kyhjöttää kyynärpäät tanassa omassa nurkassa miettimässä, mitä muut musta ajattelevat ja ettemmiä mittään. Verkostoituminen voi yllättää iloisesti. Eikä sen tarvitse olla mitään mutkikasta. Kurkkaa ja rohkene osallistua: Opeverkostot-wiki. Jos tekninen kynnys hannaa, Open Päivitys auttaa!