Vertaisaika – inhimillisyyden ja joukkoälyn kevätkesää

Luen kahta tietyllä tavalla toisistaan kaukana olevaa kirjaa, joilla on silti jotain syvästi yhteistä. Toinen on Maria Azuan The Social Factor, jossa IBM:n johdossa työskentelevä kirjoittaja luotaa informaatioajan jälkeisen yhteisöjen ja verkostojen ajan mukanaan tuomia muutoksia niin yhteiskunnallisella, kulttuurisella kuin tuotannon tasolla. Tulokulma on siihen, kuinka liiketoimintaa ja voittoa tehdään yhteisöjen ja verkostojen aikana.

Maarit Mäkisen väitöskirja Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä taas kantaa huolta marginaaliin jäävistä, niistä, joilla ei ole usein edes omia toiveita siitä, miten he pääsisivät mukaan verkostoihin ja tämän ajan yhteisöihin. Mäkinen esittelee mahdollisuuksia ja sitä, kuinka nämä mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta esimerkiksi siksi, että ne on tarjottu ylhäältä alas tai ilman kulttuurista ymmärrystä.

Mäkinen ei ole kuitenkaan teknologiaskeptikko vaan harjoittaa tervettä kritiikkiä. Viestintäteknologia voi silloittaa ryhmiä, lisätä vuorovaikutuksen verkostoja ja antaa eväitä eteenpäin (s. 131):
"Digitaalisilla silloilla, kuten koulutuksella, välineillä ja sopivalla ohjauksella, voidaan lisätä tasa-arvoisempaa kehitystä."

Mäkinen on tehnyt kunnioitusta herättävän kymmenvuotisen työn väitöskirjansa kanssa, jonka aineisto on kerätty Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Keniasta. Azuan näkökulma on globaalissa verkottuneessa ja liikkuvassa työssä, jossa informaatiotulvasta on tullut taakka samalla kun se on välttämätön tuotannon tekijä ja nerokkain keino päästää tuottavat ja luovat voimat valloilleen on joukkoäly, vertaisten ja verkostojen voima.

Azua käyttää tästä ajasta nimitystä Social Age. Äsken käänsin sen mutkikkaasti yhteisöjen ja verkostojen aika. Mielestäni kumpikaan ei ihan täsmälleen sovellu käännökseksi. Yhteisöllinen kulttuuri sellaisena kuin se edelleen monissa maailman kolkissa näyttätyy, on rajoittavaa, vaikka me yhteisöistä puhuessamme vaivummekin idylliseen nostalgisointiin. Yhteisö syntyy tiettyjen kehysten sisälle ja niiden sisällä olemme me, muualla ovat muut.

Mäkinen kuvailee nettiajan negatiivisimmillaan johtavan fragmentoitumiseen, sisä- ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostamiseen ja yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttumiseen (vähän samantapaisia pohdiskelin MindTrekin aikaan Nettikansan nuotiotulilla viime syksynä).

Mäkinen listaa neljä verkkoviestinnän ja vuorovaikutuksen aluetta, jotka ovat keskeisiä aktiivisuuteen ja osallistumiseen voimistumisessa (s. 134):

• infomaatiota jaetaan, ei väin lähetetä yksisuuntaisesti,
• kannustetaan erilaisten näkemysten julkaisemista,
• edistetään tasa-arvoista keskustelua,
• lisätään vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Mäkinen jatkaa edelleen avointen verkostojen merkityksestä: "informaatio karttuu, sitä voidaan korjata ja sitä voidaan potentiaalisesti käyttää ilman että se samalla vähenee keneltäkään".

Mietiskelin sanaa, jolla tätä informaatiotulvasta yhteisölliseen informaation käsittelyyn ja tiedonrakenteluun siirtymisen aikaa, Azuan mainitsemaan Social Age, voisi kuvata. Kuten tälle ajalle tyypillistä, ajattelin asian ääneen Twitterissä. Sain mukavia vastauksia ja yhden omasta mielestäni puhuttelevan ja puhumisen arvoisen: Vesa Ilolan käännösehdotus oli 'vertaisaika'. Ja totisesti, kaiken maailman murheen ja ikävien uutisten keskellä, voin yhtyä Tero Toivosen idealismiin: "Olen ehkä yltiöoptimistinen, mutta luulen, että olemme yhteisöllisyyden ajan ovella."

Me elämme yhteisöllistyvää aikaa. Lieveilmiöitä on paljon, vahvasti sisäpiiriytyvää yhteisöllisyyttä ja tiukkoihin rajoihin linnoittautuneita yhteisöjä nousee. Mutta samalla myös sosiaalista virtaustilaa syntyy, minkä on selvästi havainnut myös Suomi-somen opeverkostoissa: yhteiskehittely, tsemppihenki, auttaminen, vinkkaaminen, kaverin loistoaatosten levittäminen, yhteiskehittely, kollektiivinen asioiden nuuskinta... kaikkea tätä tapahtuu joka päivä. Olemme jonkun hyvän jäljillä. Vertaisajan hermolla.

Mielenkiintoista liikehdintää on monella suunnalla. Ryhdyin listaamaan tähän, mutta pyyhin pois, koska en halua unohtaa ketään enkä pysty luettelemaan kaikkia. Kevätkesältä vaikuttaa tällä aluella vaikak toden nimissä on aina oltava hiukan skeptinenkin netin ja verkostojen kanssa. Sellaista elämä on, suolaista ja makeaa.

Hippusen linkinlyhentäjistä ja QR-koodeista

Pitkät verkkolinkit ovat hankalia sähköposteissa ja lyhytviestintään ne eivät mahdu ollenkaan. Twitter ja sen erilaiset käytöliittymät tarjoavat automaattisia keinoja lyhentää pitkiä linkkejä. Monet palvelut tarjoavat myös jakamiseen valmiiksi lyhytosoitteen.

Toisinaan tulee tarve esimerkiksi tapahtumakutsuihin tai monisteisiin tai puheena toistettavaksi saada arvottua kirjain-numeroyhdistelmää selkeämpi lyhenne. Tämä onnistuu esimerkiksi Bit.ly-palvelulla, kun luot käyttäjätunnuksen palveluun. Bit.lyä voi käyttää myös ilman käyttäjätunnusta, mutta kustomoitua osoitetta ei pääse tekemään avoimesti. Jos aiot jatkossakin lyhentää saman aihepiirin linkkejä, suunnittele linkkien yksilöinti (esimerkiksi vuosinumero perään), koska luonnollisesti lyhennelinkkienkin on kaikkien oltava uniikkeja. Bit-lystä saa selaimeen painikkeen, jolla linkin lyhennys ja leikepöydälle kopiointi käyvät kädenkäänteessä. Myös selainlaajennoksia löytyy, joilla sama asia joituu.

Googlella on oma linkin lyhentäjä, joka näyttää klikkaustilastot ja tarjoaa samaan pakettiin myös QR-koodin. Esimerkiksi tämän blogin lyhytosoite on http://goo.gl/q44H4 ja QR-koodi tuossa yllä. QR-koodin voi lukea kännykällä (erilaisia sovelluksia, ei toimi kaikissa malleissa). Koodi avaa mobiililaitteeseen nettisisällön, kuten verkkosivun tai tiedoston. Helsingissä esimerkiksi koodeja näkee ratikkapysäkeillä ja koodi johdattaa aikataulutietoihin. Valopin sivulla myös QR-koodesta.

EDIT: Heti tipahti kommentissa hyvä täydennys eli QR-koodin saa myös Bit-lystä: "Myös Bit.lyn linkkeihin saa automaattisesti tuon QR-koodin. Koodi löytyy muun muassa lyhytlinkin infosivulta, jolle pääsee lisäämällä linkin perään plusmerkin (esim. http://bit.ly/kNnHgv+)."

Historian havinaa: uskalla erehtyä ja kokeile rohkeasti

Tuli mieleen, että koskas puhuinkaan ensi kertaa somen opetuskäytöstä ja sitä diaesitystä etsiessäni osuin ensimmäiseen keikkakoulutukseeni 6,5 vuoden takaa. Jo ennen sitä olin pitänyt omassa koulussamme Opit-opintokerhoa, jossa opettelimme yhteistuumin kyseisen verkko-oppimisympäristön käyttämistä.

Tuo ensimmäinen keikkakoulutukseni opettajille oli Heinolassa Kuuselan Juhan vetämällä kurssilla 11.11.2004. ja kohderyhmänä etälukio-opettajia. Opetussuunnitelma oli juuri uudistunut ja ensi kertaa yleisessä osassa puhuttiin aihekokonaisuuksista, joilla oli tarkoitus integroida oppiaineita ja saada aikaan liikettä siihen suuntaan, josta nykyisin puhutaan ilmiöpohjaisena oppimisena.

Olin jo silloin nauhoittanut pienen virikkeen kurssilaisille. Vaikka tuolloin puheena oli verkko-opetus ja hieman nykyistä enemmän painotus verkko-oppimateriaalin suuntaan, ei näissä perusjutuissa ole mitään kummasti muuttunut suhteessa oppijalähtöiseen sometyöskentelyyn. Slidecast eli 6,5 vuotta vanha kuusiminuuttinen pölötykseni synkattuna dioihin:

Matkaan 111104

View more webinars from arongas

Virtuaalisia teoskokoelmia

Vinkkaanpa tässä lyhyesti läksynteon keskeltä kaksi hyvää keinoa pysyä ajan tasalla opetusalaan liittyvien julkaisujen kanssa. Toinen hyvä paikka on Oppiminen.fi-raporttipankki Diigossa. Kyse on Opetushallituksen oppimisympäristöjen kehittämishankkeiden koordinaation avaamasta ryhmästä (suunilleen näin, tulipa kauniisti sanarunoiltua). Diigo-ryhmään jäsenet voivat tallettaa aiheeseen liittyviä verkkojulkaisuja. Tallentaminen käy kätevästi selaimen laajennoksella.

Toinen hyvä paikka seurailla tuoreita verkkojulkaisuja on Scribd, jonne juuri putkahti mm. keskiviikkona julkaistu Silmät auki sosiaaliseen mediaan. Scribdissä voi perustaa omia kokoelmia, hakea hakusanoilla ja seurata toisia käyttäjiä, heidän julkaisujaan ja kokoelmiaan. Ja siis mahdollisuus myös julkaista omia tekstejä. Meikäläinen löytyy osoitteesta http://www.scribd.com/anne_rongas.

Kannattaako blogikirjoittaminen näinä FB-aikoina

Sosiaalisen median suurhyöky 2005 alkoi blogeista, yltyi wikeistä ja sittemmin palvelutyyppien kirjo on kasvanut tiheää tiheämmäksi viidakoksi. Moni tuore viidakkoon sukeltava pää pyörryksissään ihmettelee, mitä palveluja kannattaisi ottaa käyttöön, kun kuitenkin ensi viikolla tulee taas tukullinen uusia ja kiiltävämpiä.

Kommentoin äskettäin erääseen somepalveluiden viidakkoihmettelyyn, että edelleen voin suositella peruslähestymisenä samoja palveluita kuin vuonna 2005. Blogit ja wikit ja jos malleja kysytään, kaksi kumpaisestakin on ollut toimivia kaikkien näiden vuosien ajan: blogeista Blogger ja WordPress, wikeistä Wikispaces ja MediaWiki.

Antti Poikola rakenteli nykyisellään Nettikansana tunnetun oppimis- ja toimintaverkoston perustuksia Mahdollista-blogiin. Blogi oli avainroolissa viime syksynä MindTrek-konferenssin yhteydessä järjestetyn Nettikansa-tapahtuman ennakko- ja jälkiaktiviteeteissa. Itse kirjoittelin oman leirinuotioni polttopuista elikäs nettikätilöinnistä kyseiseen blogiin ja viikko sitten kohtasimme Otavan Opistolla nettikätilöintipajassa, jossa nuo syksyiset bloggaukseni ovat yhtenä aineistona.

Samainen Nettikansan leiripäivä johdatti bloginuotiotulineen kirkastamaan omaa graduteemaani, joka siis on nettiverkostojen fasilitointi. Perustin syksyllä gradublogin. Eipä aikaakaan, kun sain kommenttina kultakimpaleen. Sama pieni ja vaatimaton blogi on poikinut paljon muutakin arvokasta.

Viimemmäksi bloggaamisen vaikuttavuutta olen ihastellut seuratessani Tero Toivasen näkymättömän oppimisen leimahdusta some-eloon.

Tero oli havainnut Twitterissä John Moravecin kuuluttavan tuoreimman kirjansa (yhdessä Cristóbal Cobo kanssa) pdf-version arviointia. Tero espanjantaitoisena twiittasi halukkuutta ja sai arvostelukappaleen itselleen. Kirja näkymättömästä oppimisesta osui suoraan siihen, mitä Tero oli viimeisten vuosien aikana hahmottanut eri suunnista. Muutosta ilmassa. Oppimisen menneet paradigmat ovat kypsyneet ja nahistuneet. Muutos on enemmän kuin välttämätön ja hannaavat voimat vakiintuneisuudessaan – sanon Esa Saarista lainaten – latistuksen mankeli.

Tero kirjoitti blogiin, muutamat lukivat, kannustivat innoissaan kommenteissaan, linkittivät Twitteriin ja Facebookiin, Tero perusti näkymättömän oppimisen ryhmän Sometu-verkostoon. Ainakin itse kutsuin lauman kavereitani ryhmään. Tiesin entuudestaan Pekka Ihanaisen ja John Moravecin kumppanuuden. Muistan sytyttävän innovaatiojunanodotustuokion Oulussa tammikuussa 2009, kun Pekka keroi pointtilistisesta oppimisesta ja vaikka mistä. Rajattoman oppimisen seminaari saman vuoden syksynä. Tekstin pätkiä ja ajatusluonnoksia, joita Ihanaisen Pekka linkitteli Teron perustamaan Sometu-ryhmään: yksilöllistäminen, henkilökohtaistaminen ja kyborgisointi.

Moravecin ja Cobon kirjan kääntämiseen tarvitaan 5000 dollaria. Meitä on Sometun ryhmässä jo 47. Ainakin itse olen valmis lähettämään pienen kolehtisumman käännöskassaan, jos saan englanninkielisen pdf:n vastineeksi.

Blogien suuri voima on verkostosolmujen muodostamisessa. Blogiin voi linkittää, sitä seuraavat ja siihen kommentoivat saattavat kohdata toisiaan. Blogi on vaikkapa Facebookin viestivirtaan verrattuna kuin peruskallio, nettikiveen hakkaamista. Vaikka laittaisin miten hienon kommentin Facebookiin, en voi linkittää siihen. Se on ja menee. Puhumattakaan siitä, mitä oikeuksia annan palvelun ylläpitäjälle puuhailla tuottamani sisällön kanssa. Facebook on kätsä, mutta se on kuin lentolehtinen blogien ja wikien peruskalliolla. Ja tuuli puhaltaa sen pois (kuten toki lopulta kaiken).

Yrittäjyyskasvatuksesta

Jari Välkkynen ja pintakäsitellyt

Tavastian teollisen pintäkäsittelyn opettaja Jari Välkkynen kirjoitti Osaava opettaja -blogiin Koulusta ja yrittäjyydestä. Jari on kevätlukukauden mittaan toteuttanut uraa uurtavasti ammattiopintojen avaamista verkkoon ja opiskelijoitten kannustamista avoimeen oppimiseen Pintakilta-sometoteutusten kautta (ks. wikin navigoinnista muut someympäristöt).

Tavoitin Jarin bloggauksen Facebook-virrasta, josta näyttää ainakin itselleni tulleen syötteenlukijan korvike työsaralla merkittävän informaation nettiseulonnassa (vaikka olenkin FB-kerettiläinen niin pakko tunnustaa: juuri nyt tässä se toimii). Suomalaiset opettajat ovat myös Twitterissä entistä aktiivisempia. Nyt esimerkiksi meneillään #finnedchat Twitterissä: suomalaiset opettajat kommentoivat meikäläisiä opetusalan asioita englanniksi.

Kommentoin Jarin kirjoitusta näin:

Nostit merkittävän kissan pöydälle. Itse siirryin kouluun 20 vuoden maanviljelijätaipaleen jälkeen. Olin opiskellut sekä yrittäjyyttä että yrittäjyyskasvatusta – opintojen ohella myös kouluttanut yrittäjyyttä painottavilla kursseilla. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun lukio-opettajana siellä täällä tuli vastaan nuivaa suhtautumista yrittäjyyskasvatukseen.

Jaan kanssasi käsityksen siitä, ettei yrittäjyys voi olla erillisoppiaine, paitsi silloin, kun opiskellaan ihan oikeasti yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyviä käytännön asioita, kuten kirjanpitoa, verotusta, markkinointia, tuotteistamista yms. Nuiva suhtautuminen yrittäjyyskasvatukseen selittynee juuri sillä, että vain osa opettajista mieltää yrittäjyyden asenteena ja elämäntapana, jota leimaa jatkuva elinikäinen oppiminen. Edes puhe sisäisestä yrittäjyydestä ei oikein avaa tätä asetelmaa.

On hienoa katsella ja kuunnella nuoria, joilla on ideoita ja ajatuksia. Olen parhaillaan ohjaajana verkkokurssilla, jossa opettajat (pääasiassa ammatillisen puolen) oivalsivat laajentaa omaa oppimisprosessiaan dialogiin opiskelijoitten kanssa. On tosi hienoa sivusta seurata, miten mainitsemasi opettajuuden tenho valtaa ihmiset. Pääsee jatkuvasti inspiroitumaan, oleman ajan hermolla, saa enemmän kuin antaa.

Yrittäjyyteen liittyy vahva itsenäisyys, omaehtoisuus, hyppy eteenpäin, rohkeus tehdä heittäytyen ja antautuen. Yrittäjämäinen oppija ei katso kelloa. Asiat ovat ja kun on aika, niitä tehdään. On urakoita ja tyytyväisyyttä onnistumisesta. Kuvasit hyvin sitä, miten elinikäisen oppimisen haasteet kuivahtavat, jos kaikki on jo nähty. Yrittäjämäinen oppija on aina nälkäinen ja nauttii siitä. Palkkatyöelämä ei välttämättä suo riittävästi liikkumatilaa ja vapautta näille knowmadeille, ks. Sometu-verkoston keskustelu näkymättömästä oppimisesta.

Edellä mainittua keskustelua inspiroi Tero Toivasen referointi John Moravicin ja Cristóbal Cobon kirjasta Aprendizaje Invisible. Knowmad on nykyajan oppija, hänet tunnistaa näistä (lainaus Tero Toivasen tekstistä):

1. Knowmad ei ole rajoittunut johonkin tiettyyn ikään.
2. Knowmad on luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut.
3. Hän käyttää ja tuottaa tietoa eri yhteyksissä.
4. Knowmad on kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita.
5. Hän pystyy luomaan sosiaalisesti rakennettua ymmärrystä.
6. Knowmad ei vain etsi pääsyä tiedon lähteille, vaan myös yrittää käyttää sitä avoimesti ja vapaasti.
7. Knowmad on verkostojen luoja, joka on aina yhdistämässä ihmisiä, ideoita, järjestöjä jne.
8. Hän tuntee ja hänellä on kyky käyttää työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen.
9. Knowmad on digitaalisesti lukutaitoinen.
10. Knowmad on kykenevä ratkaisemaan tuntemattomia ongelmia eri konteksteissa.
11. Knowmad osaa jakaa tietoa ja tietämystä ilman maantieteellisiä rajoja.
12. Hän on mukautuvainen eri yhteyksiin ja ympäristöihin.
13. Hän on tietoinen vapaan tiedonsaannin arvosta.
14. Hän on tarkka tiedon yhteyksien ja sovellettavuuden suhteen.
15. Knowmad on kykenevä poisoppimaan nopeasti sekä yhdistämään uusia ideoita.
16. Knowmad on kykenevä luomaan horisontaaleja osaamisverkostoja.
17. Hänelle on tyypillistä jatkuva ja koko elämän kestävä oppiminen.
18. Knowmad tekee jatkuvasti kokeita TVT:llä.
19. Knowmad ei pelkää epäonnistumista.

Wikispaces-wikissä voi nyt myös kommentoida

Wikispaces-wiki on vuosien saatossa säilyttänyt perustoiminnallisuutensa, mutta samalla ominaisuuksien kirjo on laajentunut. Erityisen hyvä uudistus on aloittelijaa ajatellen navigointivalikon automaatti, joka on entistä loogisempi.

Opetuskäyttöä ajatellen nyt on ilmestynyt huipputoiminta: tekstistä voi valita kohdan, johon liittää kommentin. Kommentointi näkyy pienenä puhekuplana oikeassa reunassa ja sen voi laajentaa kommentontinäkymäksi. Kommentit siirtyvät myös automaattisesti Discussion-välilehdelle. Kommentointi on ulkoasultaan samantapainen kuin Googlen uusissa tekstidokumenteissa. Lue lisää Wikispaces-blogista.

Tältä avattu kommenttikupla näyttää tekstisivulla (klikkaa kuvaa, saat suurempana):

Ja tältä editointitilassa eli kommenttiin pääsee vastaamaan (ja poistamaan sekä säätämään ominaisuuksia).

Äly-aktiivi-kosketus eli pedateknologiaa kiitos

Yritän jatkuvasti muistella, millä nimellä niitä nyt pitäisikään kutsua. Opetushallitus taitaa suosittaa kosketustaulua, vaikka heidän sivuillaan esitelläänkin European Schoolnetin interaktiivisten esitystaulujen tehokkaan opetuskäytön ohjeet. Nimipulmaa kuvaa edellä mainitus julkaisun suomennoksen saatteen aloituskappale: "Kaikkialla Euroopassa kaikilla tasoilla toimivat kasvattajat ovat interaktiivisten esitystaulujen eli äly- tai aktiivitaulujen käyttöönoton eri vaiheissa."

Paras nimitys oli Hesarilla syksyllä 2009, kun uutisoivat Helsingin hankkivan interaktiiviset valotaulut kaikkiin kouluihinsa, siis luokkien seinälle, ei koulujen katolle. Uutinen korjattiin samana päivänä, mutta toimittaja käytti systemaattisesti valotaulua, joten kirjoitusvirhe se ei ollut.

Markun näkemyksiä kosketustauluista -blogissa pohdiskellaan mukavasti taulun nimitystä ja otetaan kantaa aktiivitaulun puolesta. Ja erityisesti jakamisen kulttuurin puolesta. Hankalaa aloittaa, jos ei ole edes yhteiastä sanaa, jolla puhua uudesta vempeleestä.

Nimitykset vakiintuvat hiljalleen. Mielikuvat kiinnittyvät nimiin ja vaikkei nimi miestä pahenna tai taulua, mielikuva kuitenkin virittää aivojamme. Ensisijaisesti soisi nyt pedagogisten kollegaverkostojen luovan ja levittävän viisautta äly-aktiivi-kosketus-interaktiivi-esitys-jakamis-taulujen kanssa toimimiseen. Siihen olisi mainiot edellytykset ja kaikki hyötyisivät. Luovuutta, oivalluksia, arjen puurtamista, yritys-erehdys-oppimista. Jakoon vaan. Hatunnosto Markun näkemyksiä kosketustauluista -blogille. Tietääkö kukaan lisää aiheesta nettiin jakavia?

EDIT: via EduCOSS-blogi: "Opinsys on käynnistänyt tiedonkeruutalkoot äly- eli kosketustaulujen Linux-yhteensopivuuden kartoittamiseksi. Opinsys kerää tietoja ja julkaisee ne suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi."

Puolet hupia lisää lenkkeilyyn

Kevään tullen todettua: kaikki polkupyörät ajokunnottomina. Poikkesin perjantaina työpäivän päätteeksi oikeaan vanhan ajan pyöräliikkeeseen. Vilskettä ja suomi-venäjän sorinaa, kuten täkäläisissä liikkeissä tapaa olla. Käytetyn sijaan hankin kerrankin tuliterän, Helkaman 7-vaihteisen Kaunottaren. Ja että rullaa kevyesti. Oli kiva kuulla, että Helkaman on edelleen suomalaisomistuksessa ja ulkomaille siirrettyä tuotantoa on palautettu Suomeen. Laatu myy. Omaan pyöräilyhistoriaani kuuluu tietenkin Helkaman Volkkari, Jokaisen Polkupyörä eli Jopo.

Katselin Helkaman verkkosivuilta tylsän mainosvideon ja mietin, miten mahtavaa olisi katsella taitavien amatöörien valokuva- ja videokoosteita. Hyvään merkkipyörään kuuluu tunnesuhde. Jos some ja markkinointi jotenkin kivasti kuuluisivat yhteen, niin juuri tarinoina, sukupolvikokemuksien jakamisena.

Lenkille lähdettyä tuli mieleen, että kas kun ei ole matkamittaria tässä fillarissa, mutta hei, taskussa puhelin ja siihen ladattu vielä korkkaamaton Endomondo (jonka saa erimallisiin puhelimiin). Istahdin puiston penkille, kaivoin puhelimen, avasin Endomondon ja loin tilin, johon ei mennyt aikaa pari sekuntia kauempaa, ja saman tien sain käynnistettyä matkamittarin.

Hupaisaa yllätys, kun taskusta alkoi kuulua tiedotteita jokaisen kilometrin jälkeen: montako kilometriä, paljon meni aikaa, paljon edelliseen kilometriin meni. Väliaikatietojen huutelijan saa toki hiljennettyä, mutta minä siitä tykkäsin.

Reitti kulki Sunilasta Tiutiseen ja takaisin. Endomodo kirjasi reitin kartalle, piirsi graafin nopeudesta, laski kulutetut kalorit (joita havainnollistetaan hauskasti kulutettujen hampurilaisten mittayksiköllä). Ensimmäisellä lenkillä ei ollut Endomondon automaattinen paussi päällä, joten puhelu ja valokuvauspysäykset tulivat mukaan aikalaskuriin.

Endomondossa voi itselleen asettaa myös tavoitteita, kuten lenkkeillä Maan ympäri tai Kuussa ja takaisin. Puhelinmallista riippuen kaveriverkostoissa voi lähetellä viestejä ja kisailla eri tavoin. Endomondon voi yhdistää sykemittariin.

Ne, joita Facebook-statuspäivitykseen ilmestyvät lenkkeilyinfot innostavat liikkumaan lisää, voivat yhdistää Endomondon naamakirjaan. Suomalainen somepalvelu HeiaHeia on osoittanut, että jaettu liikuntasuoritustieto kannustaa liikkumaan, lieneekö ihmisen kilpailuviettiä vai mitä. Suosittelen niille, kelle sopii. Itse olen vierastanut kaikenlaista oman liikkumisen kirjaamista nettiin, vaikka onhan noita joitakin tullut kokeiltua. Persoonatyyppijuttu.

Itsestäni olen digi- ja kännykkäkamera-aikoina oppinut, että kamera taskussa inspiroi liikkumaan luonnossa. Kameran läpi maiseman katsominen luo meditatiivisia hetkiä, rentouttaa, vie toiseen todellisuuteen, johon pääsee kuvia katsellessa palamaan.

Varjo-IT ja etanatietokoneet

Varjo-IT on näemmä noussut jälleen  puheenaiheeksi (mainittiin tässä blogissa kaksi vuotta sitten). Onhan se aika älytöntä kansantalouden tuottavuuden kannalta, että töitä tehdään laitteilla, jotka vaativat vartin latautuakseen käyttökuntoon. Äskettäin istuin Tampereelta Helsinkiin aamujunassa naisen vieressä. Hän pääsi koneelleen vähän ennen Riihimäkeä. Manasi, että tätä tää on aina. Ehtii aamukahvit juoda sillä aikaa, kun kone käynnistyy. Itse olin ehtinyt siinä ajassa naputtelemaan yhden koulutuspäivän ohjelman ja hoitelemaan läjän viestintää. Omalla koneellani.

Vekkuleita ovat esimerkiksi edelleen käytössä olevat muutaman kymmenen megan sähköpostilaatikot ja henkilöt, jotka ilman huolen häivää lähettelevät 5 Mt pdf-tiedostoja.

Organisaatioiden koneisiin isketään sellaiset ohjelmat ja paketit, että tuorekin kone saattaa olla aika nopeasti etanan tahdissa. Tuntuu, että kiristetty ruuvi on väärässä paikassa. Esimerkiksi opettaja tarvitsee hallinnon konetta vain pari kertaa kuukaudessa, jos sitäkään (monissa hallinnon sovelluksissa on web-käyttöliittymä). Kuitenkin opettajalle lykätään käteen (jos lykätään) hallinnon asetuksilla varustettu läppäri, jonka mobiiliominaisuuksilla ei ole juuri arvoa, koska koneella ei pääse verkkoon koulurakennuksen ulkopuolella, jos edes sielläkään kaikissa paikoissa.

Marco Mäkinen puhuu asiaa ja EVA:n raporttia sosiaalisesta mediasta suomalaisyrityksissä odotellaankin nyt mielenkiinnolla – julki 5.5. ja ennakkohehkutusta viritellään Facebookissa sekä YouTubessa: Senja Larsen, Mikko Hyppönen ja yllä oleva Marco Mäkinen. Raportti lupaa kertoa karvaasti, miten jälkijunaan Suomessa on jääty. Ihan en kaikkien tiisereittein väitteitä noin vain niele, niin ne on varmaan tarkoitettukin, pureksittavaksi. Mutta tämä Mäkisen on niin totta joka sana.

Kevyesti ryhmäbloggausta

Oppimisblogeja voi olla monenlaisia. Viime aikoina on paljon puhuttu henkilökohtaisesta oppimisympäristöstä ja sen myötä myös henkilökohtaisista blogeista. Joissakin tapauksissa voi kuitenkin olla perusteltua tuottaa ryhmän kanssa yksi yhteinen blogi.

Ryhmäblogin voi perustaa millä tahansa blogipalvelulla. Kaikissa blogipalveluissa on mahdollisuus antaa käyttäjille eri rooleja, kuten ylläpitäjä tai pelkkä kirjoittaja. Lähes kaikkiin blogeihin voi lähettää sisältöä sähköpostilla: esimerkiksi Blogger-blogiin voi muodostaa sähköpostiosoitteen asetusten välilehdellä, joka on nimetty Sähköposti ja mobiililaitteet. Blogipalveluissa sähköpostiviestin julkaiseminen vaihtelee. Bloggerissa on mahdollista määritellä, julkaistaanko sähköpostilähetykset heti vai talletetaanko ne luonnoksina.

Posteroussilla on pitkälle hiottu sähköpostin ja bloggaamisen yhdistelmä. Blogimerkintöjen lähettäminen sähköpostilla on sulavaa: sähköpostin otsakkeesta tulee blogimerkinnän otsakke, viestikentän teksti muodostaa blogimerkinnän tekstin ja liitetiedostoina voi laittaa mukaan kuvia, ääntä, videoita tai muita sisältöjä. Tiedostojen konvergointi hoituu palvelun puolesta nopeasti.

Myös Tumblr-blogiin voi lähettää kuvia sähköpostin liitteenä, mutta Posterousiin verrattuna käytössä on vain sähköpostin otsikko, josta tulee kuvateksti. ITK-päivillä 2011 Otavan Opiston Aika ja energia -aiheinen Tumblr-blogi keräsi aiheesta kuvahavaintoja.

Posterousilla on tarjolla myös eityinen ryhmäkäyttöön suunniteltu blogi, joka edellyttää kaikkien bloggaajien liittämisen ryhmään. Yksinkertaisimmin bloggaaminen onnistuu siis antamalla kurssilaisille sähköpostiosoite. Taitavammat voivat luoda mielenkiintoisia multimediaa. Toisille riittää pienten tekstien lähettäminen. Parasta olisi, jos kommentoinnista tulisi elävää.

>> Tule kokeilemaan ryhmäbloggaamista. Lähetä sähköpostia osoitteeseen somemalli //ÄT// posterous . com. Laitoin muuten malliksi tuohon demoblogiin taustasivulle Google-kalenterin. Katso myös >>Ryhmäblogidemon pieni esittely.