Viidakkoveitsiä jakoon

Olisi kätevää, jos voisi jakaa Lisää-vain-vesi -pussukoita nykynettiin tai sosiaaliseen mediaan tai todellisuuteen kaikkine tasoineen. Miten tätä nyt nimittäisi. Vaan kun ei. Pakko vain hämmentää ja aiheuttaa tiedollista ristiriitaa.

Näin kävi tällä viikolla koulutuskeikalla. Monet olisivat kaivanneet toiminnallisempaa otetta ja vähemmän teoriaa. Tämä on aina hankalaa tasapainoilua somekoulutuksissa. Otin opikseni niin, että yritän jatkossa osata vielä tarkemmin sopia etukäteen, mitä tehdään. Jos työpajoja toivotaan, niihin pitää saada ihmisiä, joilla on samanlaisia tarpeita. Työpajan koko ei voi olla myöskään kovin suuri tai muuten tarvitaan useampi kouluttaja ja mielellään useampi tila. Varsinkin auditoriossa on hankalaa tarjoilla kättä pidempää.

Sosiaalinen media näyttäytyy työvälineinä ja niiden kautta pääsee kiinni siihen, mitä se nyt onkaan, uusi työtapa, yhteisöllinen tuottaminen, verkostomainen toiminta jne. Mutta toisaalta työvälineet eivät ole jutun juuri. Kyse on ihmisten välistä toimintaa koskevasta muutoksesta. Työvälineet on loppujen lopuksi melko nopeasti opeteltu (sisältävät ohjeita ja ovat geneerisiä). Iso juttu on muuttaa ihmisten toimintaa eli siis muuttaa omaa toimintaansa. Toisia ei juuri voi muuttaa.

Ihan niinkuin Claes Andersson totesi viikonlopun Iltalehdessä (tuli kotiinkannettuna): lääkkeitä ottaa kyllä, mutta elämäntapojen muuttaminen onkin yllättävän vaikeaa. Asenteet ovat aikuisella melkoisen pysyviä. Uuden oppimisen edessä on usein vanhan poisoppiminen. Sosiaalisen median kohdalla käy herkästi niin, että kaikki uusi tulee vanhan päälle. Lopputuloksena on suma, tukko ja ähky.

Laadin tänään nelkä miniluentoa aiheesta, löytyvät Some hanketyössä -wikistä, otsikon Sosiaalinen media on viidakko -alta. Ja Slideshare-palvelusta myös, mittaa slidecasteilla on 5-8 min. En nyt tiedä, onko näistäkään sen kummemmin iloa kenellekään. Sekaan vaan, kaverin kanssa. Siitä se viidakko tokenee. Naks tapahtuu päässä, kun rauhoittaa itsen, ettei kaikkea tarvitse eikä varsinkaan yhdellä kertaa. Verkostoissa hilluminen kannattaa. Löytyy vertaisia auttamaan mutkissa ja ylämäissä.

Pari käytännön esimerkkiä somesovelluksista oppimisarjessa

Keissit jaksavat kiinnostaa ihmisiä. Itse rohkaisen omiin kokeiluihin ja turkimusretkille, mutta ymmärrän myös, miten sosiaalinen media lukemattomine vaihtoehtoineen ahdistaa ja olisi kiva kuulla selvät sävelet, että mitä kannattaa tehdä ja millä välineillä.

Oleellista on ensin asennoitua oppimiseen. Tavoitteena ei ole oikean tiedon toistaminen vaan oppimisen mahdollistaminen, yhteinen tutkiminen, aiheen työstäminen, etsiminen, ihmettely, prosessointi. Mahdollistamiseen liittyy se, että netin loputtomasta viidakosta suodatetaan käyttökelpoisia eväitä oppimiseen ja että oppimistilanteita varten luodaan avoin mutta riittävän selkeä kehys.

Ensimmäisessä esimerkissä opiskelijoiden omaa elämismaailmaa hyödynnetään kuvien avulla aivotoimintojen tutkimiseen. Toisessa esimerkissä kurssin tukiaineistoja, kuten taulumuistiinpanoja ja nettilinkkejä johdatetaan automaattisesti kurssiwikiin.

Tein vinkeistä slidecastit eli mukana on ääniselostus automaattisesti etenevässä diaesityksessä: Osa 1 (miellekartta ja kuvat, reilu 5 min) ja osa 2 (informaation ohjaus kurssiwikiin, 7 min).

Diat saatavilla myös sellaisenaan:


Viimeisellä dialla vinkkaan vielä, miten opettaja voisi näitä juttuja oppia ja miten pysyä muutoksen virrassa mukana:

• Vertaisvinkkaaminen: Vinkkiverkko
• Pysy ajan tasalla: Sometu
• Perusopas: Mikä ihmeen sosiaalinen media?
• Kirjoja: Sosiaalinen media opetuksessa
• YLE: Opettaja.tv
• Seuraa: Avoinvirta ja Sometulaisblogit ja Sometu-Twitter (tai #sometu)
• Kouluttaudu tai järjestä koulutusta

Lupamaksuja vai mainoksia? Ilmaisnetti vipattaa silmissä

Verkkomainonnan alkuaikoina hyppivät, pomppivat ja räikeät mainokset häiritsivät nettisivujen hahmottamista. Nettimainonta on lisääntynyt, mutta kuten Deloitten äskeinen tutkimus antoi viitettä, ihmiset kiertelevät ärsyttävää verkkomainontaa. Epäillä sopii kyllä tutkimuksessa povattua sosiaalisen median roolikasvua mainonnassa. Suodattaminen ja ärsyttävien sisältöjen kiertäminen on helppoa sielläkin.

Käytän itse selaimillani (Chrome ja Firefox) Adblock-liitännäistä. Hyvin toimii. Ei ole haittaa vipattavista mainoksista. Esimerkiksi mainio SlideShare-palvelu koristaa sivujaan todella massiivisilla mainosbannereilla, mukana myös liikkuvia elementtejä, huh huh.

Tältä näyttää SlideShare ilman mainossuodatinta:

Ja tältä sama sivu näyttää Adblock-suodatuksen kanssa:

Toki palveluntarjoajien pitää saada osansa. Onhan lähes kaikissa lehdissäkin mainoksia, samoin televisiossa ja radiossa. Mainoksilla on tutkitusti vaikutuksia meihin ihmisiin. Emme usein edes havaitse, miten markkinointi ui mediasisältöihin ja niistä kulutusvalintoihimme. Kaupalliset radiot ovat lähestulkoon pelkkää pitkää mainosta. Yhä useammin myös elokuvat samaa linjaa.

Qaikussa oli taannoin lyhyt keskustelu siitä, miten hankalat valikot ja silmille hyppivät mainokset estävät palvelun käyttämisen. Monet somepalvelut ovat pyrkineet minimalismiin eikä esimerkiksi Google massiivisena mainostoimistona suosi vilkkuvia ja kookkaita bannereita.

Itse voisin maksaa jopa pientä käyttömaksua mainoksettomasta netistä. Tykkäisin jopa kaikenkattavasta mediamaksusta, joka sisältäisi ihan kaiken maksullisen digitaalisen informaation. Jos taustalla tulonjako perustuisi sitten sisältöjen käyttömääriin, olisi kovin kuluttajaystävällistä.

Napit korvilla aamupalaveri uusiksi

Kävin viemässä lapsen valtuustoseminaariin, täytin astianpesukoneen ja laitoin aamupalan. Ja samaan aikaan olin aamupalaverissa Hämeenlinnassa, jonne täältä Miehikkälästä on matkaa 200 kilometriä eli kolmen tunnin ajomatka suuntaansa.

Napit korvilla, puhelin taskussa. Koska toisessa päässä oli neljä ihmistä, piti muodostaa yhteys puhelimestani läppäriin, johon oli kytketty kokousmikki. Niinpä latasin Skype-krediittiä opetustarkoituksissa luodulle Skype-tilille (ei sisältänyt henkilökohtaisia juttujani), lähetin työkaverille Skypen käyttäjätunnukset, hän avasi Skypen Hämeenlinnassa niillä tunnuksilla ja soitti puhelimeeni. Kännykän kaiutinpuhelinominaisuus ei olisi riittänyt, mutta kokousmikki toimi hyvin.

Oli muutenkin hyvä palaveri. Puhuimme ohimennen siitäkin, miten paljon työaikaa käytetään tehottomasti kokouksiin. Olisinhan minäkin voinut 6 tuntia matkustaa tämän aamun palaveriin. Outs. Eläköön lähityö!

Ihana leikkiä

Lähiperheen pienin synttärijuhli neljättä kertaa elämässään.

Eilen Prisman leluhyllyillä jalkani ohjautuivat jälleen kerran klassikkojen luo. Legohyllyssä on aina jotain kivaa, mutta nyt nappasi Brion junailijoiden luona. Molemmilla leluklassikoilla on ollut sinnittelemistä kaikenlaisten muovihäkkyrä-elokuva-oheiskrääsä-vyöryjen kanssa.

Millainen lelu on hyvä? Sellainen, johon syntyy tunnesuhde. Sellainen, jonka kanssa leikki herää eloon. Sellainen, joka sytyttää tarinan. Sellainen, jonka äärellä voi leikkiä yhdessä. Sellainen, joka hyvin pidettynä kestää omasta lapsuudesta omien lasten leikkeihin.

Lauantaina tulimme kolminaisisin junalla Mikkelistä Kouvolaan. Ravintolavaunun pöydän ääressä leikimme iPhone-hassutuksilla. Kuten kissalla, joka toistaa sille lausuttuja lauseita ja kehrää, kun näytöllä silitellään sen turkkia. Tai kuplien poksautteluilla ja retrokameralla, joka vaihtaa linssiä ravistamalla. Tunnin matka hurahti vinhaa pienten hilpeitten lelujuttujen kanssa. Eihän niissä mitään järkeä, mutta just siks oli niin hauskaa. Wau-efektejä. Nokia, haloo! Puhelinleluja, joiden ääressä aikuisilla naisilla katoaa ajan taju. Löytyykö?

Japanista saapuu taas jotain kiehtovaa leluilua. Siellä ymmärretään ihmisten hupsuttelun päälle. Nyt on ihan pakko pakata matkoille mukaan virkkuukoukku ja jämälankoja, Amigurumi tulee ja nappaa. Ilman järkisyitä, ihan vaan huvikseen. Joulupukki, varoitan vaan, tänä vuonna tulee pieniä pehmeitä paketteja. Niistä kuuluu hihitystä, lähestylkoon.

Synttärisankarilla on tarkka lelujärjestys. Junaradalle (Brion puisia) on oma laatikko. Tulokkaat pääsivät heti mukaan entisiin leikkeihin. Rakenneltiin pitkä silta ja kotiradan kiemura. Vanha ukkeli sai postia uusilta emoilta. Ja sitten katseltiin radan kupeella iskän läppäriltä YouTube-videoita puujunarataseikkailuista. "Sitten, kun olet vähän isompi poika, teet itse samanlaisen hauskan videon." Saattaa olla, että pukin eräs apulainen laittelee virkkuukoukulla junarataseikkailevia amigurumeja. Sellaisia, joilla on magneetti jalkopäässä, postijunakuskeja. Tai ehkä virusjahtarin ufoon vara-ajajia.

Nettiverkostoista

Hei kerro! Miten nettiverkostot muuttavat suomemmemaata. Vai onko netissä enää äidinkielistä isänmaata.. me-me-meitä? MindTrek-konferenssin esipäivänä virittelen Nettiajan kansalaisyhteiskunnan leirionuotiolla tulia nettiverkostoista, niiden kätilöinnistä ja kansalaisyhteiskuntaan netti-innostamisesta. Sessioon voi etäosallistua. Oma juttuni klo 15:00 – 15:50. Esiosallistua voi heti väitteisiin:

Väitteet
1. Nettiverkostoihin liitytään helposti. Toimintakynnys on suuri.http://muistio.tieke.fi/r4a1lnnGs9
2. Nettiverkostoja on helppo perustaa, vaikea johtaa ja hallita. http://muistio.tieke.fi/fgc6bvPcJ9
3. Voimakas sisäpiiri haittaa nettiverkoston toimintaa. http://muistio.tieke.fi/nX87MLDaUD
4. Verkostokätilöinti muuttuu ammattimaiseksi. http://muistio.tieke.fi/25JY1O1fCc
5. Käsitteellinen keskeneräisyys haittaa kommunikointia nettiverkostoista.http://muistio.tieke.fi/3qzxBfNEZf


Kuvituksena aiheeseen 1994 piirtämäni kuva verkostojen ihmevoimasta...

Kieltäkää tulitikkujen ja puukon käyttö... eikun siis Facebookin!

Tämän viikon tiistaina olin pitämässä AVO-pulahdusta Porissa. Tutustumiskohteena oli sosiaalinen media hanketyössä. Koolla oli yli 60 satakuntalaista haketoimijaa, aika monet eri asteiden oppilaitoksista.

Puheeksi tuli Facebook. Yleisön joukosta tuotiin mähkittäväksi erään osallistujan toisessa seminaarissa kuulema opastus. Opastuksen lausujalla oli auktoriteettia siinä mielessä, että hän oli kertojan mukaan lakimies ja jossakin opetusalan organisaatiossa töissä. Tämän lakimiehen mukaan opettaja ei saisi mennä ollenkaan Facebookiin. Perusteena oli tapausesimerkki, jossa opettajien Facebook-profiilit oli viety johonkin pilkalliseen FB-sovellukseen laulamaan karaokea.

Tilaisuudessa toimme yhteisvoimin esiin muun muassa seuraavaa (vähän täydentelin vielä):

• Facebook-profiiliasetuksen voi säätää niin, että vain omat kaverit näkevät.
• Kaverien keskenkin voi olla vielä listoilla säätöä eli vaikka opettaja lisäisikin opiskelijan kaverikseen, hän voi näyttää vain esimerkiksi koulutapahtumiin liittyvät tiedot omalta seinältään.
• Facebook-ryhmissä ja sivuilla ei tarvitse olla kavereita keskenään eli jos oppilaitoksella on Facebook-sivu, ei siellä kekenkään tarvitse olla toinen toisensa kaveri ja näin oman profiilinsa voi pitää juuri niin näkymättömänä tai näkyvänä kuin itse haluaa.
• Jos annamme digitaalisen kuilun kasvaa, miten voimme aidosti tarjota mediakasvatusta nuorisolle? Jos opettaja ei tunne Facebookin maailmaa, miten hän voi sanoa siitä mitään muuta, kuin lehdistä luettua ja kuulopuheisiin perustuvaa?
• Jos lapset ja nuoret eivät pääse yhdessä aikuisten kanssa toimimaan eri ympäristöissä, myös nettiverkostoissa, ei synny luontevia ja luonnollisia kasvatustilanteita.

Huomautin myös, että kannattaa jokaisen harjoittaa myös omaa kriittistä medialukutaitoaan. Tällä hetkellä printtimedia elää kriisiaikaa. Intekaktiivinen media ja kaveriverkostojen tuottama ja suodattama uutisvirta syrjäyttää paperilehtiä. Suurella uutisoitiin äsken, että lehtien tilausluvut ovat yhä korkealla. Mutta oletteko nähneet paperilehdissä hehkutettavan vaikkapa sitä, että internetmainonta jatkoi jyrkkää kasvuaan jo monetta vuotta, elokuvamainonnan kanssa ainut mainonnan sektori, jolla on kasvua. Ja paperilehtien pääasiallinen tuottohan syntyy mainonnasta. Paperilehdissä (ja niiden verkkosivuilla) näkee taajaan uutisia, joissa sosiaalinen media on mörkö, joka vie työpaikat, parisuhteet ja mielenterveyden.

Mietin asiaa aamulenkillä. Jatkoin ajatusta siitä, miten Porissa kommentoin, että aina uusi media on nähty uhkana. Jo Sokrates aikoinaan oli sitä mieltä, että kirjoittaminen pilaa ajattelutaidot. Käytin Porissa puukko-vertausta. Jos nyt keksittäisiin puukko (saati tulitikut), sekin kiellettäisiin, koska ihmiset tappavat ja vahingoittavat toisiin puukolla tai vähintään vuolevat sormeensa.

Kiellot yleensä tekevät hedelmästä houkuttelevamman (näin jo Aatamin ajoista asti). On työpaikkoja, joissa Facebook on kielletty ajan tuhlauksen vuoksi. Joissakin työpaikoissa pelätään informaation vuotamista ja yrityksen mainetta. Facebookin tai muun sosiaalisen median volyymi ja saatavilla säilyvyys tekevät siitä tehokkaan niin hyvässä kuin pahassa. Mutta eihän väline sinänsä ole kumpaakaan. Kyse ei ole siis siitä, että on hyi-hyi-hyi paha Facebook, vaan että on ihmisiä, jotka puukottavat kilpakosijan, sytyttävät sahan palamaan tai...

Ja aiheesta lisäkeskustelua omalla Facebook-seinälläni, joka näkyy vain eräille...Suosittelen myös lämpimästi kaikille opetusalan ihmisille Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa Facebook-ryhmää. Sieltä saa jatkuvasti keskeistä informaatiota omalta alalta (paremmin kuin mistään sanomalehdestä, anteeksi vaan, enkä itse siis kuulu mitenkään Facebook-faneihin enkä pidä kyseisen puljun toimintapolitiikasta sisältöjen suhteen).

Kauppalehti.fi 9.4.2010 (Päivi Mykkänen)