Oppiminen ja verkko – Osa 3: miten opettaja jäljittää netistä kopioidun

Opettaja osaa tehdä samanlaisia Google-perushakuja kuin opiskelija. Usein opiskelijat käyttävät yksinkertaisia hakusanoja ja ensimmäisinä tulevia hakutuloksia.

Opettaja tunnistaa opiskelijan tyylin, varsinkin, jos on nähnyt muita opiskelijan tuotoksia. Yllättävät ilmaisut ja erisnimet ovat hyviä hakulainauksia. Yksinkertainen tapa etsiä mainitsemattomia lähteitä on kopioida epäilyttävä tekstikatkelma ja lisätä sen alkuun ja loppuun lainausmerkit, jolloin Google hakee täsmälleen samanlaista katkelmaa.

Mahdollisia tutkielmien lähteitä:

Esitelmä-Paratiisi Valmiita esitelmiä. Tämä ei ole suinkaan ainut valmiiden töiden varasto.

E-thesis On näitäkin kopioitu lukiolaisten esitelmiin. Helsingin yliopiston sähköiset gradut ja väitöskirjat.

Kotiaine.com Valmiita esseemuotoisia tekstejä eri lukio-oppiaineista.

Läksypalvelu Lupaa lisää vapaa-aikaa opiskelijalle eli pirteyttä koulunkäyntiin. Jalo periaate, mutta...

Mikael Kujanpään kouluaineita

MVnet: Tutkielmat Toppuuttelee kopioimista, mutta suosittelee lähteiksi (16-vuotiaitten asiantuntijoitten tekstillä on epäilemättä painoa). Shvoong - kirjojen tiivistelmiä Lähde, jossa monella kielellä opiskelijoitten tekstejä. Mahdollinen plagiointipaikka.

Oppiminen ja verkko – Osa 2: plagiointi ja siteeraaminen

Siteerata saa, plagioida ei.

Plagiointi on toisen henkilön tuottaman sisällön kopioimista sellaisenaan ja esittämistä omana tuotoksena. Plagiointia voi olla myös idean varastaminen, vaikka alkuperäistä ideaa muokkailtaisiin edelleen.

Toisen tekstiä saa siteerata eli lainata, kun lainauksen välittömässä yhteydessä esitetään alkuperäinen lähde ja lainaus erotetaan tekijän omasta tekstistä.

Siteeraus tehdään sanasta sanaan ja erotetaan muusta tekstistä esimerkiksi lainausmerkeillä. Lähdenmerkintä tehdään niin, että lukijalle tulee selväksi, mistä lainaus on peräisin.

Lähdeteosta voi myös selostaa omin sanoin. Tällöinkin lähde tulee mainita.

Kaikki luova toiminta ja tieteellinen työ perustuu jo tehtyihin tuotoksiin. Arkijärki riittää erottamaan epärehellisen plagiaatin ja vaikutteiden käyttämisen.

Omaa oppimistehtävää tai tutkielmaa ei saa koostaa kopioi-liitä-menetelmällä verkosta poimituista teksteistä. Ilman lähdemerkintöjä tällainen tuotos on rikkomus, josta koulukohtaisen käytännön mukaan seuraa rangaistus. Myös suora käännös ilman lähdemerkintää on kiellettyä.

Lähdemaininnaksi ei kelpaa www.google.com. Jos käytetään nettilähdettä, lähteeksi annetaan sivun tarkka osoite.

Oppiminen ja verkko – Osa 1: internet lähteenä

Kirjoitan tähän aiheesta, mieleenjuolahdusjärjestyksessä, pahemmin suodattelematta, koska muuten hyytyy teksti. Editoin nuorisolle sopivaksi opesteeksi sekä opettajalle sopivalsi opasteeksi. Tavoitteena tehdä selkoa siitä, miten internetiä voi käyttää lähteenä, kohteenä lähinnä ensimmäinen ja toinen aste, mutta soveltuu yleisemminkin opiskeluun.

Mitä netistä saa kopioida?

Omaan käyttöön omalle koneelle saa tallentaa normaaleja verkkosisältöjä.

[[Edit:
Alunperin: Kaikki netistä saatava ei kuitenkaan ole luvallista edes yksityiseen kotikäyttöön. Luvattomia aineistoja ovat laitomat sisällöt kuten lapsiporno sekä tekijänoikeuden suojaamat sisällöt, kuten pelit, elokuvat ja musiikki, jotka joku ulkopuolinen henkilö on tekijän tietämättä ja ilman lupaa laittanut jakoon. Laittomaksi menee esimerkiksi, jos muuntaa CD-levyltä musiikin mp3-muotoon ja lisää sen verkkosivulleen tai videoon, jonka jakaa YouTube:n kautta.

Muokkaus: Laitonta on siis jakaa suojattuja sisältöjä. Jakaminen on nuorison keskuudessa yleistä. Osa hahmottaa, että se ei ole sallittua, osa ei (eihän aikuisetkaan). Mitenköhän tämän taiten ilmaisisi... pitää kehitellä, ks. kommenttiosasto, Tarmon kommentti: "Lakia rikkoo levityskiellon vastainen levittäminen".]]

Netin kautta jaetaan suojattuja sisältöjä vertaisverkoissa, minkä vuoksi näiden palvelujen käyttö on estetty useissa oppilaitoksissa. Toisaalta vertaisverkkojen kautta jaetaan myös luvallista aineistoa. Lisätietoja vertaisverkoista Wikipedian artikkelista.

Tekijänoikeusasiat ovat kimurantteja eikä lainsäädäntö pysy monipuolistuvat tuotannon ja kulutuksen tasalla. Selkeitä ohjeita on hankala löytää.

• Opetushallituksen sivuilta löytyy nyt jo melko vanha Lähde esiin -aineisto.
• Jukka Korpela on toimittanut ja ylläpitää Tekijänoikeus-sivustoa.
• Opetusministeriö vastaa tekijänoikeusasioista (OPM: Tekijänoikeus).
• Wikipedian artikkeli tekijänoikeuksista.
• Syvällisempään perehtymiseen informaatio- ja teknologiaoikeuden professorin Jukka Kemppisen blogi ja kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolistavan järjestön EFFI:n verkkosivut.

Tekijänoikeus koskee teosta. Teos on yksityisen henkilön ta ryhmän tuottama luova ja ainutlaatuinen sisältö. Pelkkä idea tai ajatus ei vielä ole teos, vaan teos on jollakin tavalla muutettu aistittavaan muotoon.

Koulutehtävien vastauksina syntyneet tuotokset voivat olla teoksia, joihin oppilaalla/opiskelijalla on tekijänoikeus. Tekijänoikeus ei siis ole koululla, vaikka tuotos olisi syntynyt koulussa annettuun tehtävään. Sama pätee opettajan tuottamia sisältöjä. Tekijänoikeuden siirtyminen oppilaitokselle ja työnantajalle sovitaan aina erikseen.

Tekijänoikeus ei häviä, vaikka teos tuotettaisiin suoraan internetiin. Toisaalta verkossa tuotetaan sisältöjä nykyisin myös kollektiivisesti, kuten Wikipedia. Yhteinen sisällöntuotanto perustuu osallistujien hyväksymään periaatteeseen, jossa tekijänoikeutta lievennetään. Tätä varten on olemassa valmiita järjestelmiä: Creative Commons ja GNU. Jakamisen kautta saavutetaan usein kaikkia hyödyttävä lopputulos (tustustu esim. Copyleft-ajatteluun).

Piratismista, siteeraamisesta ja plagioinnista lisää myöhemmin. Tässä voi olla virheitä. Arveluttaa kirjoittaa koko aiheesta, koska aika varmasti jokin menee väärin. Mutta väärin on sekin, ettei kukaan kirjoita aiheesta, josta kouluissa ollaan aika usein epävarmoja ja vailla tietoa. Netti tekee kopioinnin ja edelleen levittämisen helpoksi. Tilaisuus tekee varkaan. Houkutus on liian suuri, kuten viimeksi plagioinnista narahtanut opiskelija totesi minulle.

Oppiminen ja verkko: opas oppijoille

Pidin toissaviikolla yhden yläkoulun kaikille oppilaille tietoturvan tietoiskun. Käsittelin aiheita: identiteetin suojaaminen, netiketti, tietojen ja laitteiden turvaaminen ja verkkoajan opiskelutaidot.

Jälleen kerran tuli vastaan paljon tiedontarvetta. Monet verkkoon liittyvät asiat ovat opettajillekin hieman epäselviä. Ei kaikkea ehdi itsekseen opetella, jos ei koulutuksessa ole tullut vastaan.

Toimenkuvaani kuuluu opastaa myös oppilaita/opiskelijoita/oppijoita... siis kaiken ikäisiä koulunkävijöitä. Niinpä nyt kokoan lomapäivinä mahdollisimman selkeästi perusasioita. Sijoitan muuallekin, mutta teen täällä blogissa, sillä toiveella, että joku kommentoiden voisi auttaa. Tuotokset tulevat avoimesti kaikkien saataville (tämä on osittain myös AVO-hankkeen juttua).

Mikromobiili kuva ja viestivirta

Onhan näitä nähty ja kokeiltu. Erilaisia keinoja lähettää hetkestä kännykällä kuva johonkin verkkotilaan. Kuten ShoZulla Flickriin (näin esimerkiksi Ville Venäläinen tekee). Tai sovelluksella Bloggeriin (kuten oma Kuvitella!-blogini – heh, en muistanutkaan, että keräsin hiiriä). Nokialaisella Armi tallettaa Kaupunkikuvia.

Edellisviestissä mainittu mikroblogi-verkostopalvelu BrightKite (BK tai leija) eroaa Jaikusta ja Twitteristä edukseen suoran kuvayhteyden suhteen. Sähköpostilla kännykästä lähetetty kuva on hetkessä perillä. Tosin mobiilikäyttäjillä tukkii näkymää. Toivoisi myös kanavia, jonne postittaa kuvat. Mutta silti jännä arjen taltiointiin ja välittämiseen kaveripiirille. Kuvaviestit siirtyvät BK:sta Twitteriin linkkinä.

Nyt opetellaan kaikkien mikroviestivirtojen jakelua Ping.fm:n avulla. Ehkä on syntymässä jokin uusi viritys. Ei enää väliä sillä, mitä palvelua kaveri käyttää, näkyy siellä, missä minä olen. Siis tweettaillaan, jaikutaan yms. eri kanavia pitkin ja silti kohdataan.

Kevät koittaa: lintuja ja muuttoparvia

Jaiku-mikroblogi ja mobiili verkostopalvelu, jonka Google osti toista vuotta sitten, on hyytymässä. Google päätti olla kehittämättä Jaikua (siis avaa koodin avoimeksi).

Vastaava globaali menestystarina, Twitter, ei oikein suomalaisia Jaikun käyttäjiä ole miellyttänyt kahdesta syystä: ensinnäkin suomalainen kielipelleily jää vaisuksi 140 merkin rajoituksella ja toisekseen monilla Twitter-kontaktit ovat muilta mailta, kommunikointi pitäisi vaihtaa englanniksi, joka taas tekee hallaa äidinkieliselle verkkojuttelukulttuurille, muullekin kuin pelleilylle.

Jaiku-keskustelussa etsittiin korvaajaa ja erilaisten ehdotusten joukosta löytyi erittäin lupaava Brightkite. Hauskaa olla mukana koeluontoisessa verkkovaelluksessa, vähän kuin aamuyöllä sulkeutuvasta baarista seuraavaan auki olevaan. Vanha irc olisi muuten hyvä, mutta vaatii selaimelle asentamista ja mobiilia virittämistä. Suuri osa ihmisistä nykyisin käyttää verkkopalveluita monesta laitteesta, myös sellaisista, joita ei pääse itse hallitsemaan (esim. töissä, koulussa, kirjastossa, baarissa).

Minut löytää Twitterista arongas ja Brightkitestä annerongas.

Miten voi innostua?

Eikö innostunut ole hieman lapsellinen? Akateeminen innostus - häh? Epäilyttävää harrastelumeininkiä. Olen viime viikon aikana intoillut perussettiluennon virittämän oivalluksen kanssa. Intoutuminen johti aaaaah taas kirjojen rakastajan kirjojen äärelle: Kari Uusikylä, Howard Gardner, Mihaly Csikszentmihalyi.

Luin 9 vuotta vanhaa filosofian portfoliotani (alla). Onkohan hyväksi olla edelleen samaa mieltä? Edelleen herkkänä samojen asioitten kanssa ja intonaan, no samojen kanssa. Ei mitään kehitystä. Muistelin toisaalla 18-vuotiaana intoilemaani ja miten ne asiat hehkuttavat edelleen. Että ei mitään kehitystä.

Into syntyy merkityksistä. Katson lapsia! Itseäni lapsena. Olenhan minäkin ollut intonaan... eikö? Koen itseni miltei joka päivä alikehittyneeksi, koska intoudun. Mutta viis veisaan, koska lapsena näin innostuvia ihmisiä ja olemisen vapautta. Entä jos nykylapset ja -nuoret eivät näe sellaista? Jos ei ole edes lämmiteltyä uutta aaltoa kyynärsauvana? Entä jos ympärillä on vain väsyneitä, kiireisiä, uupuneita, kyynisiä ja turhautuneita aikuisia?

Rajalla

Publish at Scribd or explore others: irigaray nainen

Tietoturvaviikon tietoisku

Ajattelin puhua nuorisolle nettiasioista vähän so-so-soo ja enemmän jotain muuta, heitä kuunnellen. Tässä pohjat, saa vapaasti lainata.

Uusi mediakulttuuri muuttaa oppimista

Reijo Kupiaisen ja Sara Sintosen tuoreen kirjan (Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus, Gaudeamus 2009) kustantajan esittelysivun otsikko herätti miettimään. Kenen oppimisen muuttumisesta puhutaan? Huomio on kiinnittynyt ainakin käsiin saamieni kirjojen perusteella lapsiin ja nuoriin. Kustantaja oli kuitenkin luokitellut tämän kirjan "Kasvatus ja aikuiskoulutus."

Sofi Oksaselle hurraata!

Olipa mainio uutinen kaikkien ikävien ja kammottavien joukossa. Runeberg-palkinto Sofi Oksaselle. Kyllä meni oikeaan osoitteeseen. Täällä iloittiin Puhdistuksen kanssa jo aiemminkin. Merkittävä teos. Taitava kirjoittaja. Kirjallisuus ei tosiaan ole kuollut minnekään.

Vilkasta Vinkkiverkossa

Vinkkiverkko on täkäläinen oppimisympäristöhen kehittämishanke. Eräässä hankkeen koulutustilaisuudessa eräs opettaja ohimennen sanoi ääneen, mitä vuosikausia on yritetty täällä eri muodoissa toteuttaa: "Olisi hyvä, jos olisi joku paikka verkossa, missä voisi kollegoitten kanssa jakaa ideoita ja aineistoja."

Kokemuksesta tiesin, että suljetussa oppimisympäristössämme sellainen toiminta ei ota tulta pitkään ja jatkuvasti. Ihmisiä on yksinkertaisesti liian vähän (vajaa 900 ensimmäisen asteenja lukion opettajaa). Avoimeen verkkoon vain harva uskaltautuu.

Siispä ainut toimiva juttu on laajentaa aluetta. Niin syntyi Vinkkiverkon Ning — paikka, jossa kouluväki voi vapaasti perustaa oppiaine- tai teemaryhmiä. Oppilaitosrajoja oli turha laittaa, tai mitään rajoja. Seulana toimii suomenkielisyys ja sisältö.

Tänä aamuna Vinkkiverkossa on 166 jäsentä ja 21 ryhmää. Tervetuloa mukaan! Vinkkiverkon etusivulla, keskellä, ylälaidassa on Ningiin tottumattomalle lyhyet video-opasteet, kuinka kirjaudutaan mukaan, pieni pikaesittely ympäristöstä ja vinkki oman Ningin perustamisesta (lisää vinkkejä ja vertaisapua ryhmässä Ning opetuksessa).

Eilisen oppimani perusteella suosittelen kirjautumista muulla kuin työsähköpostilla (käyttöehdoista löytyy lause, joka kertoo riitatilanteita ratkottavan työnantajan kanssa, mikäli henkilö on työsähköpostillaan liittynyt Ningiin).

Erityisesti houkuttelen mukaan Auttava käsi -ryhmään. Siellä voi kysyä ja jakaa sosiaalisen median käyttöopastusta, sekä teknistä että pedagogista. Toinen yhteishyvän ryhmä on Työkaluseula, jossa kollektiivisesti verkon tulvasta noukitaan parhaimmistoa esiin.

Ningissä on puutteensa, se on hieman sekava, mutta tämän tapaiseen verkottumiseen, kehittelyyn, keskusteluun ja jakamiseen melkoisen kelpoinen.

Elgg vs. Ning

Opin tänään, että Ning-verkostoitumisympäristön käyttäjäehdoissa on sellainen erikoinen kikkare, että jos rekisteröidyt työsähköpostillasi ympäristöön, mahdolliset riita-asiat käsitellään oikeudessa työnantajasi ja Ningin välillä.

Elgg mainostaa itseään vähintään Ningin vertaisena verkostoitumispalveluna. Sanon suoraan, että en kerta kaikkiaan tajua Elggin logiikkaa. Yhdessä jutussa nyt sitä käytetään ja siihen pitää yrittää päästä sisälle, mutta tämä on tunne:

"Kryptinen. Todella kryptinen. Vähän kuin astuisi yhtä aikaa arvoitukseen ja labyrinttiin. Kokemuksen tässä vaiheessa asiaan suhtautuu hilpeästi. Mutta käytettävyydestä kiinnostuneena kokemusta noteeraa myös toisella tapaa."

Minulta ehkä puuttuu joku ruuvi päästä, mutta saa puuttua. Ihan kiva kohdata outoja verkkotiloja. Voi eläytyä enemmistön tunteeseen sosiaalisen median suhteen.

Ning on hieman sekava, mutta se on silti aika verraton.

Tarmon vinkki syötteiden lukemiseen

Tämä kannattaa käydä katsomassa. 10 minuutin video opastaa säästämään ajankohtaisasioitten seuraamisessa aikaa ja vaivaa, à Tarmo Toikkanen:

"Kuinka käyttää uutistenlukuohjelmaa tehokkaasti

Uutistenlukuohjelman käyttö RSS-syötteiden (ja muiden syötteiden) käyttöön on mielestäni keskeinen ensimmäinen askel, jotta tietotulvaan kaikista blogeista, wikeistä ja yhteisösivustoista ei huku."

Sosiaalinen media tuli kouluun – vastahangasta myötäsukaan?

Pedacasting-koulutuksessa nousi esille tärkeä kysymys siitä, miksi kollegat opettajanhuoneessa eivät kiinnostu sosiaalisen median hyötykäytöstä.

Vastasin mieleenjuolahdusjärjestyksessä syitä kuvaillen ja jotain ratkaisuja ehdotellen:

• Työnjohto (rehtori, koulutoimi) ei organisoi asiaa, vastuu jää taakkana opettajalle > uhkaava taakka ilman tarvittavia toteutuskeinoja (aikaa, opastusta, työtapojen muutosta) huono yhdistelmä.
• Mistään vanhasta ei luovuta > sanon ihan vakavissani, että jos monistettaisiin vähemmän ja siirrettäisiin kaikki ylimääräinen sähköposti wiki/blogi/yms. sosmedia työskentelyyn, sillä ajalla jo yksistään otettaisiin iso askel (jos ihmiset pitäisivät koulussa kirjaa monistuskoneen ja sähköpostin kanssa tuhratusta turhasta ajasta, kiireeseen vetoaminen olisi huono argumentti).
• Tvt-vastaavan kannattaa keskittää eniten aikaansa vastaanottavaisimpaan porukkaan; 1-9-90 -teorian mukaan tuo joukko 9% (tvt-vastaava on itse se 1%) eli jos on 40 opettajan sakki, siellä on 3-4 potentiaalista innostujaa, he raivaavat tietä ja kun näyttöjä tulee, muut innostuvat hiljalleen.
• Kollegan pelkäämisestä pitäisi päästä pois, kiire on toki todellista, mutta kun ihminen Oikein Todella innostuu, hän saa voimaa ja työtarmoa mielekkäästä tekemisestä, olen tämän käytännössä omin silmin nähnyt monta kertaa, rutiiniksi muuttunut työ syö ihmistä.
• Opettajilla on toki oikeus suojata itseään (uusi työtapa on uhka ammatti-identiteetille yms.), mutta tässä suhteessa koululla on tärkeä tehtävä tieto/informaatio/osaamis/etc.yhteiskuntataitojen kanssa, vaikka muitakin tärkeitä tehtäviä on, noita ei yksinkertaisesti voi ohittaa ilman ikäviä seurauksia (esim. pelkästään opiskelutaitojen ja työelämätaitojen kannalta).
• Selkeät työyhteisössä keskustellut toimintatavat auttavat, epämääräinen "pitäisi" haittaa tvt-osaamisen ja työtapojen kehittymistä, jos on sovittu vastuut ja määritelty tavoitteet ja mietitty keinot (strategia ja toimeenpano), niin homma etenee vähemmällä kivuilla.
• Tvt-uhkakuvat ja vieraannuttava kielenkäyttö luovat kuilua, tarvitaan suomentajia, rautalankoja, havainnollistamista.
• Vertaistyöskentely on erittäin tehokasta ja luontevan parin/ryhmän löytyessä myös erittäin hauskaa.

Tulevaisuusajatuksia — tutustu h i t a a s t i

Tämä SlideShare dia-esitys todella pysäytti katsomaan kohti tulevaa, monta loistavaa kiteytystä. Kiitokset löydöstä saa Tero. Sopii pysähtymispisteeksi arjen vilinään:

Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education

View more presentations from moravec. (tags: educationfutures.com moravec)

Musiikki loiventaa elämän mutkia

Jäin kaipaamaan Pandoraa (suljettiin USA:n ulkopuolelle, minkä tietysti voi kiertää, mutta reipas ja rehti ei niin tee, ainakaan joka päivä). En koskaan oikein oivaltanut Last.fm:n jujua. Sitten tuli verkko(työ)elämään autuus uus: Spotify. Ah kiitos!

Spotify sisältää valtaisan määrän musiikkia, tosin joutuivat juuri raivaamaan pois sopimusongelmien vuoksi jonkinmoisen läjän äänitteitä. Spotify-palveluun pääsee kaverikutsulla ilmaisversioon (hieman rajoitteita, mainoksia, ei kylläkään häiritsevästi). Kympillä kuukaudessa pääsee pro-käyttäjäksi (tai 99 vuodessa).

Hakutoiminnot ovat näppäriä, suomalaistakin musiikkia löytyy kohtuullisen hyvin. Olen kasaillut juuri oman nuoruuteni muistorikkaimpia biisejä Vanhat kotimaiset -listaan. Listansa voi avata muille, niin että voivat lisätä sinne omia valintojaan (käy siis kätevästi raahaamalla levy tai biisi listaan). Listan voi antaa myös pelkästään muiden kuultavaksi.

Kuuntelijan pitää kirjautua sisään Spotify-tunnareillaan. Kirjautumiseen tarvitaan pieni ohjelma koneelle. Musiikki soi todella hyvin. Voittaa 1-0 yleisradion äänentoiston radioteitse. Eikä radiosta juuri tule hyvää musiikkia... no tietty näin sunnuntai-iltaisin Avaruusromua ja lauantaisin Koe-eläinpuistossa, jos ikinä muistaisi (oikeesti Koe-eläinpuiston musa on kolahtanut vasta nyt isona, nostalgiaa).

Tästä soittolistastani esim. kuulee, miten kieroutunut ihminen olen. Ja jahka saan seuraavaksi ulkomaisten progehämis-biisien listan kuntoon, niin aina pahenee. Työ kevenee, elämä pehmenee, ah musiikki ah!