Edellisessä merkinnässä kerroin SlideShare-palvelun hyvistä puolista. Yksi niistä on aarteiden poiminta. Alla oleva löytyi syötteen kautta toisesta blogista, jonne se oli poimittu toisesta blogista. Tyypillistä. Tässä se on, jälleen blogissa, levitäkseen...
perjantaina, tammikuuta 23, 2009
torstaina, tammikuuta 22, 2009
SlideShare + YouTube
Nyt on mahdollista upottaa SlideShare-esitykseen videopätkiä YouTuben kautta. Piakkoin myös Macin Keynote-esitykset kelpaavat ladattaviksi. Näin palvelun omin sanoin:
SlideSharen hyvä ominaisuus on, että se näyttää automaattisesti esityksen tekstit samalla sivulla kuin esityksen. Myös kaveeraaminen ja esitysten luokittelu sekä haku ovat SlideSharen verrattomia ominaisuuksia. Näistä syistä olen usein jakanut Google-esityksellä tehdyn ja julkaistun jutun myös SlideSharessa.
"Starting today you can embed YouTube videos into SlideShare. It's really easy. After uploading your video, go to your presentation. Choose the slide and paste the embed code for the video. We will add a slide in that spot with the video embedded."Sitten kun SlideShare korjaisi vielä linkkien näkymisen. Olen viime aikoina jakanut esityksiä enimmäkseen Google-esityksen kautta, koska siinä kaikki linkit toimivat myös pienessä esitysruudussa. SlideShare näyttää eteen ja taakse selaavia sormia ruudun laidoille, joten pienessä esitystilassa vain keskellä olevat linkit toimivat hyperlinkkeinä.
SlideSharen hyvä ominaisuus on, että se näyttää automaattisesti esityksen tekstit samalla sivulla kuin esityksen. Myös kaveeraaminen ja esitysten luokittelu sekä haku ovat SlideSharen verrattomia ominaisuuksia. Näistä syistä olen usein jakanut Google-esityksellä tehdyn ja julkaistun jutun myös SlideSharessa.
sunnuntai, tammikuuta 18, 2009
Opin opettamalla
Omassa työssäni lukio-opettajana olen oppinut valtavasti opettamalla (enemmän kuin ne, joita olen yrittänyt opettaa). Työläin ja itselleni havainnollisin oppimisretki olivat lukion pakolliset biologian ja maantiedon kurssit viisi vuotta sitten. Meillä ei ollut BI-GE-aineenopettajaa sinä lukuvuonna. Ei ole helppoa löytää tuntiopettajia aikuislukioon. Opetus-oppimistehtävässäni aineistoa kertyi monta mappia, suuri pahvilaatikollinen. Molemmat aineet ovat aina olleet läheisiä, vaikka ainevalintojeni vuoksi saatoin itse opiskella lukiossa vain biologiaa. Jotain tuolloin verkkoon: maantiedosta ja biologiasta ja LUMA-linkkejä.Nyt olen opettamalla oppimassa uusia pedagogisia lähestymisiä ja viestintäteknisiä sovelluksia Opekon Pedacasting-kurssin toisena vetäjänä (Silanderin Pasi toisena). En ole aikoihin päässyt kahden työn vuoksi ja korkean osallistumiskynnyksen takaa oppijan rooliin. En halua enää tuhlata aikaani kursseille, joiden informaatio on saatavilla hetkessä Jaikusta tai Sometusta.
Pedacasting on jotain uutta. Vähintään opin itse tällä matkalla paljon, mutta epäilen, että myös muut kyytiläiset saavat ihan kelpo evästä (tosin tuskaa aiheuttaa tasapainoilu riittävän ja liiallisen saannin kanssa). Ensimmäinen viikko on ollut ilahduttava. Kirjoittelen sisällöllisiä juttuja Pedacast-blogiin, jonka tuoreimmat näkyvät tämän blogin kupeessa. Kurssi on täynnä, mutta se toteutuu avoimesti verkossa, joten sivusta osallistuminen on monin tavoin mahdollista.
lauantaina, tammikuuta 17, 2009
Sarjassa sähköpostiohjelmani haittaa työntekoa
Jyrki J. Kasvi kirjoitti blogissaan asiasta, joka vaivaa saman sähköpostiohjelman kanssa omaa työntekoani. En tarvitse mihinkään sitä 40 000 kilotavun sähköpostilootaa, josta ei saa edelleenlähettää viestejä ja joka on parin viestin jälkeen täynnä.
Monissa organisaatioissa on tapana, kuten Kasvi kuvaa, lähettää monen megan viestejä, joissa asia on liitetiedostossa. Suunilleen yhtä ärsyttävää, kuin Mari Koon äskettäin bloggaus verkkolehtien ärsyttävästä, epäinformatiivisesta otsikoinnista. Pakko klikata nähdäkseen, mistä viestissä on kysymys, onko varteenotettavaa vai ei. Asiakasajattelu verkkoviestinnässä on moninaista, mutta melko yksinkertaista.Vähennä turhaa viestikuormaa, kuten toivot sitä itseäsi kohtaan vähennettävän.
Maailmanlaajuisesti: Vihdoin kirja some+oppiminen
Tarmo Toikkanen ja Eija Kalliala ovat tehneet ison työn ja saaneet kansien väliin oppimisen näkökulmaa sosiaaliseen mediaan (kustantaja FinnLectura). Kuten Teemu Leinonen Flosse Bosse -blogissa kommentoi, teko on paitsi Suomen mittakaavassa, myös laajemmin merkittävä tapaus. Onnea ja kiitos!Työ ei ole varmasti ollut kiitollinen, sillä kohteena on saippuaa liukkaampi otus. Kirjaa häntäileekin verkossa monituinen ja kiehtova virtuaaliviritys: virallinen blogi ja kirjan verkkosivut, joiden kautta säikeitä lukuisiin sosiaalisen median verkkolaajennuksiin. Sometu-verkostossa on myös ryhmä kirjan lukijoille.
Educa-messuilla on tilaisuus kuulla tekijöitä ja tietenkin hankkia kirja ja metsästää nimmareita. Perjantain 23.1. miniseminaarissa kirja ja tekijät klo 12.30.
torstaina, tammikuuta 15, 2009
tiistaina, tammikuuta 13, 2009
Sähköpostibloggausta
Useimpiin blogeihin voi lähettää merkintöjä sähköpostilla. Näin esimerkiksi ryhmälle voi antaa tilaisuuden osallistua blogin koostamiseen helpolla tavalla. Esimerkiksi Blogger-blogiin voi muodostaa sähköpostiosoitteen Asetusten Sähköposti-välilehdellä. Samassa paikassa voi muuten määrittää jokaisen merkinnän välittymään suoraan haluttuihin sähköpostiosoitteisiin (max. 10).
Nyt on tarjolla erityiskätevä tapa sähköpostibloggaukseen: Posterous. Ei mitään ylläpitoon kirjautumista, sen kuin lähetät ensimmäisen merkinnän Posterousin sähköpostiosoitteeseen. Mikä vinkeintä, blogi julkaisee myös kuvia ja mp3-ääntä. Tässä esimerkkipostaus ja aivan totta, homma toimii!
Posterous mahdollistaa myös ryhmäbloggauksen:
Nyt on tarjolla erityiskätevä tapa sähköpostibloggaukseen: Posterous. Ei mitään ylläpitoon kirjautumista, sen kuin lähetät ensimmäisen merkinnän Posterousin sähköpostiosoitteeseen. Mikä vinkeintä, blogi julkaisee myös kuvia ja mp3-ääntä. Tässä esimerkkipostaus ja aivan totta, homma toimii!
Posterous mahdollistaa myös ryhmäbloggauksen:
"Last month we rolled out group sites, the easiest way to have multiple contributors on a single blog. Just add contributors by email address, no accounts needed.
Today we take that a step further by allowing you to create public blogs that *anyone* can post to by email. Just turn on the "post by moderation" option in your site settings, then anyone can email post@sitename.posterous.com. This is a great way to create a group site or public forum."
sunnuntai, tammikuuta 11, 2009
Upota upota
How to Embed Almost Anything in your Website
"Learn how to embed almost anything in your HTML web pages from Flash videos to Spreadsheets to high resolution photographs to static images from Google Maps and more"
Työpöytä jakoon Skypellä
Tosin tämä toimii suoraan vasta Skypen Mac-version betassa (lisää muutama FAQ tällä sivulla). Perus-Skypeen on olemassa joku lisäsovellus, jolla työpöydän on jo aiemmin saanut jakoon. On jäänyt etsimättä ja kokeilematta.Mitä iloa työpöydän jakamisesta on? Jos haluan näyttää kuvia kaverilleni, niitä ei tarvitse enää viedä jakoon jonnekin verkkoon tai lähettää megakaupalla sähköpostia (joka on hiipuva taidemuoto muutenkin). Jos kaverillani on tietokoneensa kanssa ongelmia, voin auttaa kädestä pitäen. Ja tietenkin, jos haluan pitää vaikka etäluennon, näytän aineistot suoraan omalta koneeltani.
maanantaina, tammikuuta 05, 2009
Informaalia oppimista ein-zwei-drei
Tilastokeskus määrittelee informaalin oppimisen (jota voi nimittää arkioppimiseksi):
Ystäväni oli ihastunut jo kauan sitten Suomessa pullaan. Chefkoch-sivuston avustuksella hän oli kotonaan koettanut leipomista, mutta pullasta tuli kovaa.
Ryhdyimme yhdessä töihin. Ensimmäinen huomio pullataikinan alkuvaiheessa on ankara vatkaaminen, niin että taikinaan saadaan riittävästi ilmaa. Toinen huomio napakka vaivaaminen ja se, että rasva lisätään vasta aivan loppuvaiheessa ja taikinasta pyritään saamaan mahdollisimman pehmeää, siis ei liikaa jauhoja. Kunnollinen kohotus.
En ollut koskaan ennen ajatellut, että pullataikinan kaulimisessakin on erityinen tekniikka. Ystäväni kauli sitkon rikki, kauli kuten durrum-vehnästä valmistettua pizzataikinaa, reippain repivin ottein, ei kuten pullaa, lempeästi ja silti määrätietoisesti nytkytellen. Uunin lämmölläkin on väliä, paistoaika ei saa olla kovin pitkä. Viimeinen silaus tapahtuu, kun pullat otetaan pois uunista, siirretään pois pelliltä ja leivinliina päälle, jäähtyneet pullat heti pussiin.
Kovien pullien tekotapa tuli siis selvitettyä: rasva suoraan nesteeseen, liikaa jauhoja, vähäinen vatkaaminen ja olematon vaivaaminen, malttamaton kohottaminen, raastava kauliminen, väärä paistoaika ja lämpö sekä lopuksi suojatta jäähdyttäminen ja pussittamisessa viivyttely.
Keskusteltiin myös jauholaaduista. Joku oli ehdottanut hänelle pullan leipomista graham-jauhoista. Pidin pienen luennon vehnäjyvän rakenteesta ja eri jauholaaduista sekä vehnäproteiineista. Kemiaa keittiössä. (Samanniminen kirja on muuten aivan lositava! Ja tietenkin kirjailija Anu Hopian Kemistin keittiössä -palsta Tiede-lehdessä.) Tai no, biokemiaa tuo proteiiniosasto on.
Kaappiin katsoessani elin luullossa, että pullajauhoja on riittävästi, mutta se toinen pussi olikin rouheista sämpyläjauhoa. Loppiaisaattona kaupat jo suljettu. Varastossa oli kuitenkin pussillinen quinoajauhoa, jolla uskalsin jatkaa pullajauhoja, seurauksena lievästi erilainen tuoksu, mutta rakenteessa ei mitään sanomista – itse asiassa normaalia maukkaampi tulos. Quinoa on erittäin suositeltava tuttavuus.
Pulla leivottiin laktoosittomana, koska ystävälläni on laktoosi-intoleranssi. Kuten olin kuullut monen todistavan, pullasta ei ollenkaan huomaa, onko se leivottu maitoon vai veteen, mitä kokeilin nyt ensikertaa. Huhu piti paikkansa. Samalla keskustelimme siitä, miten hankalaa Saksassa on saada laktoosittomia maitotuotteita. Toisaalta vuohenmaidosta on tarjolla juuston lisäksi jugurttia ja rahkaa sekä soijasta valmistettua maukasta voita. Ravintoloissa ei sielläpäin ole merkitty laktoosittomia, vähälaktoosisia, gluteiinittomia tai kasvisannoksia.
Opin itse tänään erottamaan sämpylän (Semmel) ja sämpylän (Brötchen). Aika hyvin 25 vuoden Semmel-kokeneisuuden jälkeen. Semmel on se ihana rapeakuorinen, jota syödään aamuisin hillon tai marmeladin kanssa (ja joita leipomo toimittaa suoraan kotiovelle ainakin Itävallassa, kuten maitopulloja englantilaisissa elokuvissa). Mutta eipä saksaksi taasen eroteta veistä puukosta, Messer kuin Messer (no joo, käännös.com ehdottaa Finnendolc, mutta niin monta puukkoa kuin olen lahjaksi vienyt, aina ne ovat olleet Messer).
Muistan, miten eräs tuttavani kertoi vieraan kielen oppimisesta: "Koulussa menin vitosilla läpi, mutta kun työssä oli pakko käyttää, sitä oppi." Itse vietin 20-vuotiaana 2 kuukautta Itävallassa ja sain lahjaksi arjen kielitaidon. Arvokas pohja tuli koulussa, mutta käytännön taito olisi surkea ilman noita kahta kuukautta (ruotsia olen opiskellut paljon enemmän ja sitä sentään kuuleekin paljon, mutta puheruotsini on surkea, voisi sanoa jopa olematon).
Oppiminen on osa elämää. Opimme asioita, jotka innostavat ja auttavat elämässä. Joskus tuntuu, että virallisessa oppimismaailmassa hyötyä korostetaan huvin kustannuksella. Itse en olisi tässä ammatillisessa tilassa ilman lukuisia innostuksia ja loputonta huvikseen opettelua ilman mitään mietintää, onko tässä nyt järkeä. Voisin sanoa, jopa päinvastoin, väliin ulkopuoliset ovat yrittäneet selittää, että eihän tuossa ole mitään järkeä, että noin teet tuota juttua. Pienen pojanpojan kanssa tuli nautiskeltua silkasta innosta oppimista toissapäivä. Miten joku saattaa intoutua savupiippu-sanan oppimisesta niin, että tuskin malttaa nukahtaa ja heti aamulla ensimmäiseksi: "Mummo, missä sahupiippi-kiija?" (Janosch: Oi ihana Panama, toinen aukeama).
Loppupäätelmä edellisestä: koulu (formaali) on tarpeeseen, mutta ei se riitä, toisaalta pelkkään arkeen perustaminen johtaa nurkkakuntaiseen ja yksioikoiseen ajatteluun. Nurkkakuntaisuudesta ystäväni kertoi huikeita tarinoita, mm. kuinka häntä, kölniläistä, kohdellaan Münchenin kupeella Bauerissa kuin vierasmaalaista, kirjakielen puhuminen tekee hänestä muukalaisen omassa kotimaassaan. Sama kuin siirtyisin Raumalle töihin ja minua syrjittäisiin siksi, etten puhu sikäläistä murretta.
Informaali oppiminen määritellään tarkoitukselliseksi, mutta formaalia ja non-formaalia koulutusta vähemmän organisoiduksi ja strukturoiduksi oppimistapahtumaksi, joka toteutuu esim. omatoimisesti, perheen parissa, työpaikalla tai muutoin henkilön jokapäiväisessä elämässä.Joululoman muutama viimeinen päivä kului minikielikurssilla, kun saksalaisystävän kanssa opittiin puolin ja toisin paljon kaikenlaista, lähes huomaamatta, arjen kohtaamisen kautta. Mielenkiintoinen elämys minulle oli pullan leipomisen opettaminen.
Ystäväni oli ihastunut jo kauan sitten Suomessa pullaan. Chefkoch-sivuston avustuksella hän oli kotonaan koettanut leipomista, mutta pullasta tuli kovaa.
Ryhdyimme yhdessä töihin. Ensimmäinen huomio pullataikinan alkuvaiheessa on ankara vatkaaminen, niin että taikinaan saadaan riittävästi ilmaa. Toinen huomio napakka vaivaaminen ja se, että rasva lisätään vasta aivan loppuvaiheessa ja taikinasta pyritään saamaan mahdollisimman pehmeää, siis ei liikaa jauhoja. Kunnollinen kohotus.En ollut koskaan ennen ajatellut, että pullataikinan kaulimisessakin on erityinen tekniikka. Ystäväni kauli sitkon rikki, kauli kuten durrum-vehnästä valmistettua pizzataikinaa, reippain repivin ottein, ei kuten pullaa, lempeästi ja silti määrätietoisesti nytkytellen. Uunin lämmölläkin on väliä, paistoaika ei saa olla kovin pitkä. Viimeinen silaus tapahtuu, kun pullat otetaan pois uunista, siirretään pois pelliltä ja leivinliina päälle, jäähtyneet pullat heti pussiin.
Kovien pullien tekotapa tuli siis selvitettyä: rasva suoraan nesteeseen, liikaa jauhoja, vähäinen vatkaaminen ja olematon vaivaaminen, malttamaton kohottaminen, raastava kauliminen, väärä paistoaika ja lämpö sekä lopuksi suojatta jäähdyttäminen ja pussittamisessa viivyttely.
Keskusteltiin myös jauholaaduista. Joku oli ehdottanut hänelle pullan leipomista graham-jauhoista. Pidin pienen luennon vehnäjyvän rakenteesta ja eri jauholaaduista sekä vehnäproteiineista. Kemiaa keittiössä. (Samanniminen kirja on muuten aivan lositava! Ja tietenkin kirjailija Anu Hopian Kemistin keittiössä -palsta Tiede-lehdessä.) Tai no, biokemiaa tuo proteiiniosasto on.
Kaappiin katsoessani elin luullossa, että pullajauhoja on riittävästi, mutta se toinen pussi olikin rouheista sämpyläjauhoa. Loppiaisaattona kaupat jo suljettu. Varastossa oli kuitenkin pussillinen quinoajauhoa, jolla uskalsin jatkaa pullajauhoja, seurauksena lievästi erilainen tuoksu, mutta rakenteessa ei mitään sanomista – itse asiassa normaalia maukkaampi tulos. Quinoa on erittäin suositeltava tuttavuus.
Pulla leivottiin laktoosittomana, koska ystävälläni on laktoosi-intoleranssi. Kuten olin kuullut monen todistavan, pullasta ei ollenkaan huomaa, onko se leivottu maitoon vai veteen, mitä kokeilin nyt ensikertaa. Huhu piti paikkansa. Samalla keskustelimme siitä, miten hankalaa Saksassa on saada laktoosittomia maitotuotteita. Toisaalta vuohenmaidosta on tarjolla juuston lisäksi jugurttia ja rahkaa sekä soijasta valmistettua maukasta voita. Ravintoloissa ei sielläpäin ole merkitty laktoosittomia, vähälaktoosisia, gluteiinittomia tai kasvisannoksia.
Opin itse tänään erottamaan sämpylän (Semmel) ja sämpylän (Brötchen). Aika hyvin 25 vuoden Semmel-kokeneisuuden jälkeen. Semmel on se ihana rapeakuorinen, jota syödään aamuisin hillon tai marmeladin kanssa (ja joita leipomo toimittaa suoraan kotiovelle ainakin Itävallassa, kuten maitopulloja englantilaisissa elokuvissa). Mutta eipä saksaksi taasen eroteta veistä puukosta, Messer kuin Messer (no joo, käännös.com ehdottaa Finnendolc, mutta niin monta puukkoa kuin olen lahjaksi vienyt, aina ne ovat olleet Messer).Muistan, miten eräs tuttavani kertoi vieraan kielen oppimisesta: "Koulussa menin vitosilla läpi, mutta kun työssä oli pakko käyttää, sitä oppi." Itse vietin 20-vuotiaana 2 kuukautta Itävallassa ja sain lahjaksi arjen kielitaidon. Arvokas pohja tuli koulussa, mutta käytännön taito olisi surkea ilman noita kahta kuukautta (ruotsia olen opiskellut paljon enemmän ja sitä sentään kuuleekin paljon, mutta puheruotsini on surkea, voisi sanoa jopa olematon).
Oppiminen on osa elämää. Opimme asioita, jotka innostavat ja auttavat elämässä. Joskus tuntuu, että virallisessa oppimismaailmassa hyötyä korostetaan huvin kustannuksella. Itse en olisi tässä ammatillisessa tilassa ilman lukuisia innostuksia ja loputonta huvikseen opettelua ilman mitään mietintää, onko tässä nyt järkeä. Voisin sanoa, jopa päinvastoin, väliin ulkopuoliset ovat yrittäneet selittää, että eihän tuossa ole mitään järkeä, että noin teet tuota juttua. Pienen pojanpojan kanssa tuli nautiskeltua silkasta innosta oppimista toissapäivä. Miten joku saattaa intoutua savupiippu-sanan oppimisesta niin, että tuskin malttaa nukahtaa ja heti aamulla ensimmäiseksi: "Mummo, missä sahupiippi-kiija?" (Janosch: Oi ihana Panama, toinen aukeama).Loppupäätelmä edellisestä: koulu (formaali) on tarpeeseen, mutta ei se riitä, toisaalta pelkkään arkeen perustaminen johtaa nurkkakuntaiseen ja yksioikoiseen ajatteluun. Nurkkakuntaisuudesta ystäväni kertoi huikeita tarinoita, mm. kuinka häntä, kölniläistä, kohdellaan Münchenin kupeella Bauerissa kuin vierasmaalaista, kirjakielen puhuminen tekee hänestä muukalaisen omassa kotimaassaan. Sama kuin siirtyisin Raumalle töihin ja minua syrjittäisiin siksi, etten puhu sikäläistä murretta.
perjantaina, tammikuuta 02, 2009
HOW TO – parhaat neuvoa antavat sosiaaliseen mediaan
Kuinka toi toimii? Valikoitu kooste viime vuoden parhaita Lontoon murteella, Mashable-blogin varastoista. Keskittyy sosiaalisen median juttuihin.
Kiilaajamummo ohitti vaarin kullanmurun
Hesarin mielipidepalstalla (joka ei valitettavasti ole avoimessa verkossa) on herennyt joulun tienoilla herkkukeskustelu jonon ohi sujahtaneen vanhemman naishenkilön aiheuttamasta mielipahasta. Mielipahan kokija kirjoitti lehteen ja sai vastineeksi lääketieteellisiä puolusteluja ja puolusteluista vironneita vasta-argumentteja. Jonottamisen normit sinällään ovat kiintoisia, mutta itse viehätyin jälleen kerran siitä, että kyseessä oli nimen omaan mummo, ei isoäiti, mummi, mamma, mummu tai varsinkaan pappa, isoisä saati vaari (sukupuolikysymystäkin mielipideketjussa on jo kommentoitu).
Sukulaisjoulupäivänä sain perustella sitä, miksi olen mummo. Syy on kaksinkertaisen yksinkertainen. Ensinnäkin mummoutuessani lähiperhekuntaan kuului valmiiksi mamma ja mummi (täkäläisittäin mamma ja pappa ovat ensisijaisia isovanhempien nimityksiä). Ja toisekseen mummo-vitsien vuoksi mummoidentiteetti kiinnosti.
Verkosta löytyy verkkomummo – sähköisen isovanhemmuuden projekti (jonka nykytolasta olisi vinha kuulla). Pihtiputaan mummo on rautalankaselitysten standardi (keskivertolukija a'la Allan Liuhala). Mummomallin kengät ja vaatteet ovat väljiä, huonosti istuvia ja epämuodikkaita (vrt. pappamallin Tuntsa, jonka tyylikkyys ja arvo vain nousevat). Mummonmarkka on menneisyyden rahayksikkö. Mummola kesälomien kultamaa, jonka keskusyksikkönä sykkii keittiön liesi. Mummo on ikitaitava laittamaan hienostelematonta perusruokaa (muussia ja lihapullia).
Hesari nosti äskettäin neuvokkaan mummon sankarikoirien kanssa samaan kastiin. Mummo saattaa siis olla moniulotteisempi kuin pelkkä ikääntynyt blondi. Kielikukinta on arjen helmeilyä.
Sukulaisjoulupäivänä sain perustella sitä, miksi olen mummo. Syy on kaksinkertaisen yksinkertainen. Ensinnäkin mummoutuessani lähiperhekuntaan kuului valmiiksi mamma ja mummi (täkäläisittäin mamma ja pappa ovat ensisijaisia isovanhempien nimityksiä). Ja toisekseen mummo-vitsien vuoksi mummoidentiteetti kiinnosti.
Verkosta löytyy verkkomummo – sähköisen isovanhemmuuden projekti (jonka nykytolasta olisi vinha kuulla). Pihtiputaan mummo on rautalankaselitysten standardi (keskivertolukija a'la Allan Liuhala). Mummomallin kengät ja vaatteet ovat väljiä, huonosti istuvia ja epämuodikkaita (vrt. pappamallin Tuntsa, jonka tyylikkyys ja arvo vain nousevat). Mummonmarkka on menneisyyden rahayksikkö. Mummola kesälomien kultamaa, jonka keskusyksikkönä sykkii keittiön liesi. Mummo on ikitaitava laittamaan hienostelematonta perusruokaa (muussia ja lihapullia).
Hesari nosti äskettäin neuvokkaan mummon sankarikoirien kanssa samaan kastiin. Mummo saattaa siis olla moniulotteisempi kuin pelkkä ikääntynyt blondi. Kielikukinta on arjen helmeilyä.
Varjo-IT intoilee: bittiavaruuden kummitustyöpöytä
Virtuaalinen työpöytä on mahdollista rakentaa monella tavalla. Tähänastisissa löydöksissä kyse on ollut lähinnä syötteiden ja erilaisten vimpainten kokoamisesta samalle sivulle. G.ho.st avaa oikean työpöydän (tai oikeastaan virtuaalitietokoneen), jonka voi säätää omiin tarpeisiin. Tallennustilaakin on ison muistitikun verran. Integroituu saumatta mm. Google-dokumenttien kanssa.Perin juurin työkoneen välilehdettömään Explorer 6.0:aan työlääntyneenä ajattelin kokeilla. Seikkailen muutenkin normaalin työpäivän aikana vähintään neljällä eri koneella (joista yksi Mac). Tikkuselainta on tullut kokeiltua, mutta yhden päivityksen epäonnistumisen jälkeen (kaataa koneen kuin koneen nyt) on jäänyt uudelleen asentamatta ja haittana on erityisesti se, että vaatii Windowsin eikä työkoneella voi päivittää tikkuselainta.
Jos termi varjo-IT ei vielä ole tuttu, niin se on laaja joukko keinoja, joilla ohitetaan organisaation virallisesti säätämä tapa käyttää ohjelmia ja verkkoa (osuvasti aiheesta Kari A. Hintikka vuoden 2008 viimeisessä MikroBitissä).
torstaina, tammikuuta 01, 2009
Opettajan verkkokassissa?
25Tools Ning-verkosto kerää sosiaalisen median ja avoimen lähdekoodin työkaluja. Tavoitteena saada haaviin ajankohaiset perusvermeet. Sivuilta löytyy kätevä peruspakettiesittely (ks. sama SlideShare-palvelussa). Nyt kuulutellaan alkaneen vuoden 2009 työkaluja.Monissa blogeissa ja muilla verkkosivuilla sekä verkostoissa tehdään samaa, seulotaan esiin kelpotyövälineitä. Laitoin Vinkkiverkkoon alulle Työkaluseula-ryhmän, jossa voisi sopivasti matkia 25Tools-porukan toimia, suomennettuna ja toimintakulttuureihimme sopeutettuna. Etua syntyy jo siitä, että erinäisiin paikkoihin kootaan linkkejä samansuuntaisiin sivustoihin ja verkostoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)