Opettajan on välillä syytä pysähtyä miettimään oppimista. Miten ihminen oppii? Miksi pitää oppia juuri sitä, mitä opetetaan? Miksi käytetään tiettyjä menetelmiä? Olen aikuislukion 1-luokkalaisten kanssa tämän kevään mittaan monesta suunnasta lähestynyt aihetta kirjoittaminen (opon syventävä kurssi "
Lukiokirjoittaminen" ja siihen liittyvä blogi "
Kirjoittaisin, mutta miten...").
Opiskelussa yleisin (ja monella tavalla tehokkain) menetelmä oman osaamisen osoittamiseen on kirjoittaminen. Tässäkin blogissa on käyty kiinnostavaa keskustelua aiheesta
Blogi ja ajattelun taidot -mietiskelyni alla. Aihetta kommentoi myös
Matkalla -blogi.
Arvelen, että blogien ja wikien kautta me opettajat ja monet opiskelijatkin voisimme oivaltaa kirjoittamisen uudella tavalla:
prosessoimalla. Kukaan ammattilainen ei tuota yhdellä kertaa valmista tekstiä. Sitä vastoin moni lukiolainen kirjoittaa kerralla valmista ja luulee, että on huono kirjoittaja, kun tulos ei ole kovin kummoinen. (Tätäkin blogimerkintää on tullut itse editoitua jo ensijulkaisun jälkeen 9 kertaa!)
Kerroin oppitunnilla oman olutvaahtoteoriani. Kirjoittaessa ensimmäinen teksti on kuin avatun oluttynnyrin vaahtoa. Ei ensimmäistä eikä usein toistakaan tuopillista tarjota asiakkaalle. Vaahdossa ei ole juuri mitään juotavaa ja nautittavaa, vaikka siitä hauskat viikset saakin.
Kirjoittaminen etenee usein niin, että ensin tulee kuohua ja jotain sinne päin. Asia selkiytyy laskemalla päällimmäiset paineet sanoina ensimmäiselle paperille. Ja sitten kärsivällisesti lisää, uudestaan, uusi tuopillinen. Asiaa voi kehitellä, muokata, synnyttää. Koetilanteessa tämä tarkoittaa asian suunnittelua ja kypsyttelyä annetun aikaraamin sisällä. Useampi ryhmästäni kommentoi, että takaraivossa on tunne, että pitää saada nopeasti valmista.
Blogikirjoittaminen parhaimmillaan voisi valmentaa kehittelevien ajatusten esittelemiseen. Kuten ET-kursseilla blogia käyttänyt
Eenariina kommentoi:
Olen kokenut julkisen kirjoittamisen sekä omalla että oppilaiden kohdalla hedelmälliseksi ja helpottavaksi. Lukion et-kurssin oppilaiden tekstien taso nousi ja perustelut tarkentuivat, kun tekstiä tehtiin koko kurssin nähtäville, mutta samalla itse oppimisprosessi ja keskeneräiset ajatukset saivat arvoa - toisin kuin kokeessa, jossa arvostetaan valmista tuotosta. Oma blogin kirjoittaminen on myös tarjonnut mahdollisuuden järjestellä ajatuksia opetuksen suhteen. Jokaisen verkkokurssi tai verkko-opetusta lähiopetuksen osana suunnittelevan opettajan olisi hyvä opiskella ja pohdiskella itse verkossa - opiskelijan näkökulman ja tuntuman omaksuminen auttaa luomaan mielekkäitä tehtäviä.
Osa ihmisistä oppii erityisen hyvin kuulemalla. Kuulun joukkoon (by the way: oppimistyyli- ja NLP-juttuihin ei kannata liian orjallisesti innostua, monet meistä ovat tasapuolisesti sekä auditiivisia että kinesteettisiä ja visuaalisia ja taktiilisia).
