"Kirjoittajan ABC-kortti on verkko-oppimissivusto, jonka avulla voit itsenäisesti opiskella ja kerrata suomen kielen kirjoittamisen sekä tekstin- ja kielenhuollon tietoja ja taitoja. Teoriasivujen lisäksi tarjolla on erilaisia testejä ja harjoituksia. Sivusto on jaettu neljään osioon, jotka esitellään lyhyesti alla."
Kate Mosse kirjoitti vuoden jokaisena viikkona yhdessä puolisonsa Gregin kanssa viisaan vihjeen kirjoittamista harrastaville. Ytimekkäitä lauseita, oivaltavia, kannustavia. Kuten tämä lainaus: You know what Samuel Beckett said about writing? He said: 'Try again. Fail again. Fail better.'Blogi on mainio harjoituspaikka kirjoittajalle. Pysyy sana vireessä. Uskallus sanoa kasvaa. Uskallus erehtyä kehittyy. Kuin käyttäisi kynänteroitinta omaan ajatteluun.
Pääasiallinen opetusmuoto Oxfordissa on sekä perusopintojen että jatko-opintojen aikana tutoriaali, jossa istuu yksi professori ja kaksi oppilasta kerrallaan.Siis keskustelua ja henkilökohtaisuutta. Professorit kutsuivat kotiinsa käymään. Tietenkin kallista opetusta. Ei Suomessa ole koskaan varaa tuollaiseen. Mutta, mutta... ei tämä teknisesti enää niin vaikeaa voi olla. Sovittaa yhteen lukemista, ääntä, puhetta, keskustelua. Kuviakin, toki.
Selailin tänään kirjaa Liisan seikkailut ihmemaassa. Tuntuu, kuin en olisi lukenut sitä koskaan (vaikka olenkin). Se kirja kannattaa lukea hitaasti ja ajatuksella (siis ei pelkkää selailua). Tartuin kirjaan, koska kuulin Erkki Kauhasen Maailmanhistoriassa (YLE Radio 1) mielenkiintoisen vertauksen mahdottoman ajattelemisesta (tuo lyhyt ohjelma kannattaa todella kuunnella!!!). Lainaus oli kirjasta Liisa peilimaailmassa:«I can't believe that!» said Alice.
«can't you?» the Queen said in a pitying tone. «Try again: draw a long breath, and shut your eyes.»
Alice laughed. «There's no use trying,» she said: «one can't believe impossible things.»
«I daresay you haven't had much practice,» said the Queen. «When I was your age, I always did it for half-an-hour a day. Why, sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast. There goes the shawl again!»
Kirjat on kirjoitettu 140 vuotta sitten ja ne löytyvät kauniisti kuvitettuina verkosta. Kirjan saa myös ilmaisena sähköisenä versiona omalle koneelle Adoben sivuilta. Ihmemaan seikkailuissa on paljon sellaista viisautta ja iloista hulluutta, jonka varassa voi ymmärtää verkkomaailman tiukkapipoja ja muutosahdistuksia. Verkossa voin olla tänään pienempi kuin tuokka, huomenna kaulani venyy niin, että kyyhkynen luulee minua kärmeeksi. Mikään ei ole sitä, miltä se ensin näyttää ja aina on vaikeaa tietää, kumpi puoli on oikea puoli.
Ja parasta kaikesta -ou JEE- kollega Saila tuli yhteyksiin tämän blogin kautta, yhtä lähellä kotoani kuin työpaikkani. Siis Saila Kouvolassa, työpaikkani Kotkassa ja minä niistä 60 km itään Miehikkälässä. Opetamme samoja aineita. Tavattiin tammikuussa, kun olin kouluttamassa sikäläisiä tvt-tukihenkilöitä. Eilen skypettelimme ja suunnittelimme jotain yhteistä virtuaalisesti seuraavan lukuvuoden opetukseen.
Kirjojen rakastaminen ei vähene verkkotekstien myötä (ennemmin kai seurauksena on vapautuminen teeveen taikapiiristä). Bibliofiili voi listata ja luokitella kirjojaan erinäisten verkkopalveluitten avulla. Sellaisia ovat ainakin Library Thing (katso Piisilmän vinkki) ja Bibliofile. Luovaa mielikuvitusta käyttäen näillä voi saada aikaan myös oppivan ryhmän tai lukupiirin oman sivun.
CoComments asettuu Firefoxin ja Flocin selainriville pikkupainikkeena ja sitä klikkaamalla saa lisättyä seurattavia keskusteluja omalle tililleen (jos nyt oikein ymmärsin). Palvelu opastaa myös hyvin selkeästi, kuinka integroida coComment-tili Technorati-tilin kanssa. Technorati selvittää, kuka linkittää sivuillesi (ja se myös kerää ranking-pisteitä, jos joku arvioi sivujasi). Näin ne seitit syntyvät.
Blogien ja wikien käyttö kurssituotosten tekemiseen aiheuttaa sen, että opettajan pitää seurata yhtä aikaa monia verkkosivuja. Aika harva opettaja vielä tuntee verkkotiedonvirtojen ohjailumahdollisuudet. Kaikki kurssilaisten merkinnät voi ohjata yhdelle sivulle, joka esittää selkeästi tuoreet merkinnät. Tähän on useita vaihtoehtoja. Merkinnät voi koota kokoavaan blogiin (jos joku on tätä tehnyt, olisi kiva kuulla lisää) tai merkintöjä voi seurata uutissyötteen avulla. Nyt kokeilimme yhdellä kurssilla Google Readeria, joka on todella kätevä myös silloin, kun samalla kurssilla on useampia ohjaajia (silloin kannattaa luoda yhteinen Google-tili). Google Reader on tavoitettavissa miltä tahansa verkkoyhteydessä olevalta koneelta toisin kuin omalle koneelle latautuvat syötteet (mitä on uutissyöte? + Eka Binin selko-ohje samasta aiheesta). Google Readerin voi myös avata koko kurssiryhmälle. Mutta on siis mahdollista koota myös samalle sivulle seuranta monellakin eri tavalla.Kurssin keskiössä on seurantasivu, joka seuraa kurssiin kuuluvia blogeja (ja muita valinnaisia lähteitä) näiden uutisvirtojen kautta. Uutisvirroista saamiensa tietojen perusteella sivu julkaisee automaattisesti linkkilistan uusimmista merkinnöistä mahdollistaen osallistujille kaikkien kurssin blogien seuraamisen keskitetysti.
Seurantasivu voidaan asettaa myös tarkkailemaan blogien merkintöihin jätettyjä kommentteja (mikäli niistä saadaan tuotettua uutisvirrat), mutta tämä on yleensä tarpeetonta: merkintöihin jätetyt kommentit on blogeissa yleensä suunnattu merkinnän kirjoittajille, joka pystyy seuraamaan niitä myös oman bloginsa kautta.
Jos olisin torin kulmalla myymässä vaalikojussa verkko-oppimista, teesini olisi AAY: Avointa, Autenttista ja Yhteisöllistä. Mutta ei mitään vastaan YYA:llekaan: Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto. Sopivat erittäin hyvin sosiaalisen vepin toimintakulttuuriin.
Miksi blogien ja wikien maailma kiehtoo? Siksi, että siellä YYA ja AAY ovat toiminnan perusprinsiippejä. Ja kaikille säälijöilleni on pakko sanoa, että jaettu tieto ei puoliinnu ja että jakamalla opin paljon ja saan hyviä suhteita ja niistä seuraa vääjäämättä myös taloudellista voittoa. Mutta omaa osaamistaan ei voi nykyään myydä, jos ei ole todisteita, että osaa. Tässäkin kyse on tietystä hengestä ja suhteesta työn tekemiseen. Olen silti sitä mieltä, että tässä asiassa jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Avoin, Autenttinen ja Yhteisöllinen toimii vain, jos on sydän mukana. Sellainen ei voi olla työnsä puolesta.
Kuva toimii monella tavalla huvina ja hyötynä. Opetuksessa jo yksikin kuva voi inspiroida keskusteluun, se voi herättää kysymään ja ihmettelemään, se havainnollistaa korvaamattomalla tavalla ja toimii visuaalisena muistitukena. Minulla ainakin on sellainen silmä ja silmässä kiinni oleva pää, että blogiakin hahmotan helpommin, jos jutuissa vilahtelee kuvia. Ihastuin aikoinani F-Securen blogiin, jossa jokaista juttua täydentää aina kuva.
at vinkkasi, että Diino antaa 2 Gt ilmaista tallennustilaa. Olipa tullut unohdettua koko palvelu. Eli siinä hyvä bloggaajan tai wikisijän apulainen, jos haluaa laittaa vaikka flashejä tai äänitteitä jakoon. Ja tässä at:n esimerkki - loistojuttu, taas jotain matikan puolelta. Niin soisi, että matikka-fysiikka-kemia tulisi mukaan avoimiin veppijuttuihin. Ja lue at:n hyvät vinkit myös ääni+blogi-jutuista! Kiitos kaunis :-)Se tulee Amerikoista, jossa on spelling bee-kulttuuri: englanninkieltä opetellaan kirjoittamaan tavaus-kilpailujen muodossa. Tämä kyseinen ohjelma toimii niin, että joku äänittää opeteltavat sanat ja sanalistan samalla. Sitten ohjelma sanoo sanat ja oppijan tulee kirjoittaa kuulemansa. Ohjelma sanoo, onko oikein vai väärin. Muistaakseni voi valita järjestyksen, missä sanoja kuulustellaan. Siinä vaiheessa, kun ohjelma tarkistaa kirjoitetun voisi olla enemmän hienouksia. Siinä käytettiin ns. luuppeja, joiden avulla voidaan tarkistaa vaikka kirjain kerrallaan. Voisi olla myös jonkinlainen optio, jossa oikea vastaus- ilmoitusta varioidaan, voisi tulla vaikka ääntä ja kuvaakin palkkioksi.Tietenkin tätä ohjelmaa voidaan käyttää missä kielessä tahansa. Mielestäni ohjelma sopii erityisen hyvin suomen kieleen, jossa ainakin ennen tehtiin paljon sanelukirjoituksia alaluokilla. Nyt tässä on väsymätön apuopettaja, joka voisi olla kaikissa ala-asteen luokkien koneissa. Amerikassa vastaavia ohjelmia on monia, mutta ne ovat share ware-ohjlemia, jotka eivät tosin maksa mitään. Tämä on kuitenkin täysin ilmainen. Varmaan ohjelmalle voi keksiä muitakin käyttöalueita. Sillä voi tehdä tietokilpailuja, kielestä toiseen-harjoituksia.
Blogeja voi lukea. Kyllä. Ja katsella. Toki. Haistelu ja maistelu ei ehkä oikein suju, vaikka ruokablogit tietysti virittävät näitäkin aivoalueita. No, korville sentään on kohtuullisen helppo antaa kuultavaa. Helppo tarkoittaa sitä, että vertaan siihen, miten vaikealta äänen saaminen verkkoon tuntui vielä lyhyt aika sitten.
"Nyt lienee hyvä aika kirjoittaa muutama kommentti uuden tietotekniikkatekniikan haltuunottamisesta tavallisen keski-ikää lähestyvän pulliaisen näkökulmasta, kun koko projekti on paketissa.
Syntyi idea. Mitäs jos kysyisi haastattelua idoliltaan valtameren tuolta puolen. Ideasta – ja samalla unelmasta – tuli totta. Haastattelu myönnettiin.
Muistin kuulleeni juttuja Internet-puhelimesta, jolla soittaminen on ilmaista tai ainakin melkein ilmaista. Ei muuta kuin kyselemään työkavereilta tietoja. Yksi tiesi yhtä ja toinen toista. Tästä edespäin kaikki oli varsin helppoa. Ei tietokone ole ongelma, tietämättömyys on. Kun olin saanut luotua itselleni käsityksen siitä, miten Internet-puhelin toimii, latasin Internetistä tarvittavat ohjelmat.
Skype-puhelinohjelma jokseenkin asensi itse itsensä. En ole opetellut ohjelmaa juuri lainkaan, osaan vain sen, mitä tarvitsin haastattelua varten. Soittelin tutuille ja kokeilin ohjelmaa, näin tulimme tutuiksi keskenämme.
Ilmeni uusi ongelma. Skype ei yksinään riittänyt, koska minun piti saada nauhoitettua puhelinkeskustelu haastateltavani kanssa. Ei muuta kuin hölöttämään työkavereiden kanssa. Apu löytyi jälleen nopeasti.
Olin vihdoin valmis. Lokakuinen puhelu Amerikkaan onnistui jokseenkin ongelmitta, mitä nyt haastattelija meni täysin puihin. Keskustelusta ei tahtonut tulla mitään. Jälkikäteen oman dankerous-englannin purkaminen oli tuskallista kuultavaa.
Puhuin tunnin idolini kanssa. Tein haastattelun, josta olen varsin ylpeä. Puhelu maksoi muistaakseni 1,20 euroa. Ohjelmat eivät maksaneet mitään.
Anne Rongas pyysi minua kirjoittamaan työssä oppimisesta ja tietotekniikkatekniikkaan tutustumisesta ja pohtimaan, mitä opin projektista. Eniten opin siitä, miten suuri tietopankki ja avustajaverkko minulla on läheisissä työtovereissani. Tietotekniikasta en tiedä juuri mitään, mutta toisaalta en ole koskaan ajatellut, että tietokoneita on mahdoton oppia käyttämään aikuisella iällä. Minulle tietokone mahdollisti koko projektin, opettelin käyttämään sitä sen verran, että tulin sen kanssa toimeen.
Todettakoon lopuksi vielä se, että kyseinen haastatteluprojekti oli syksyni ilo. Se antoi lisäpotkua synkkiin iltoihin. Homma alkoi tylsistymisestä. Hiljainen hetki keskellä työpäivää synnytti tunteen, että on kehitettävä jotain uutta ja innostavaa. Matkan varrella opin monenmoista. Saatuani haastattelun valmiiksi olen oppinut yhtä sun toista, sellaista johon en luultavasti olisi törmännyt vielä pitkään aikaan freelancer-toimittajan työssäni."
Annen loppuhuomautus: Rikun juttu ilmestyy ihan piakkoin Rytmissä! Eikä Riku mikään peukku-keskellä-webkämmentä ole, nimittäin hän on käsikirjoittanut todella hienon Kaupunki ja kirjallisuus -verkko-aineiston Kotka-osuuden.
Kun aamupäivällä kyllästyneenä katselin sähköpostini tulvaa, vaikka hyvin olenkin kansionut viestejä, ajattelin, että jotain uutta. Sitten luin Starkosin (kai oikealta nimeltään Jason Perkins) blogista, kuinka hän käyttää mm. Gmailia tiedonhallintaan. Ja se todella toimii. Kannattaa uhrata aikaa ja opetella Gmailin tehokäyttö, sillä tuo systeemi on aivan nerokas. Uskomattoman monipuolinen. Edelleenkin tärkeimmät viestini tulevat kotikoneelleni, mutta hallinnoin niitä Gmailissa. Suuri helpotus. Huom! Starkos on päivittänyt viestiään ja laittanut siihen mukaan valaisevia ruutukaappauksia.
Starkosin blogista löytyy tuore merkintä, joka opastaa käyttämään Googlen palveluita verrattomalla tavalla. Tiertotyöläisenä hän on joutunut todella miettimään aikaa ja tulvivaa työtä suhteessa omaan elämään. Minulle kertyi 300 lajittelematonta sähköpostia, vaikka kaikki tärkeät on reagoitu. Aion todellakin ottaa muorin Strakosin vinkeistä.
Monien asiasta kiinnostuneitten opettajien avuksi olen laatinut wikisivun wikin opetuskäytöstä. Sivulla on mm. video-oppaita vaihe vaiheelta wikin rakentamisesta ja lisää saa toivomalla.
Tässä on nyt yhden wikiprojektin aihe! Edellisessä jutussa esittelin Ihastjärven Mari-opettajan ja oppilaitten historia-aikaansaannoksia blogin kanssa. Mika totesi kommentissaan, miten laimeaa oli tarjottuun blogitilaisuuteen tarttuminen 80 lukiolaisen ryhmässä. Olen aika varma, että tekninen osaaminen ei ole este. 14-vuotias tyttäreni oppi bloggaamisen muutaman minuutin opastuksella (eikä heillä käytetä koulussa ollenkaan tietotekniikkaa). Neljä vuotta sitten tein minitutkimuksen 400:n opiskelijan lukiossa tvt-taidoista ja silloin 75% omasi hyvät taidot ja hyvät kotiyhteydet. Olen varma, että tarvitaan vain pientä kynnyksen höyläämistä. Olen valmis itse laatimaan lukiolaisen blogi-oppaan, mutta olisi tosi hauskaa, jos mukaan lähtisi muutama muu!! Viestittele rongas.anne @ gmail.com, jos voisit olla mukana kehittelemässä juttua.
Tulipa oivallinen esimerkki Ihastjärveltä! Siellä on monipuolisella tavalla luotu Hysteriahistoria-blogia. Oppilaat kirjoittavat eläytyen tutkimuskohteena olevaan historialliseen Kreikkaan roolihahmojen kautta, kirjoittamalla tietoaineistoihin perustuvia kuvauksia, tekemällä toinen toisilleen tehtäviä. Tässä on näytiksi oikeaa blogipedagogiikkaa. Mari-opettaja toteaa, että tekstien taso on kohonnut ja välineenhallinta parantunut koko ajan.
Terveisiä psykologian oppitunnilta. Täällä kirjoitetaan ja luetaan. Pidin ensin alkutunnin hyvästä esseevastauksesta tai siis sudenkuoppien kautta. Nyt jokainen opettelee jäsentelyä ja vastaamista ja minulla on aikaa henggailla blogeissa. Luin, mitä Sun äitis kirjoitti blogeihin tutustumisen suunnittelusta, kyse oli lähihoitajien työpajasta:Mutta kai siinä on myös pedagoginen näkökulma eikä pelkkää viihteellisyyttä? kysyi kollega.Niinpä! Itselleni tuli mieleen se, miten ajatteleminen ja ajankäyttö ovat erityisiä täällä blogissa. Tällaisen lyhyen heiton laittaa pikaisesti, ilman kiireen tunnetta. Ja sitten ajatus kehittyy. Varsinkin kommenttikeskusteluissa. Joskus pikaiset ajatukset menevät metsään. Mutta sieltä löytyy marjoja (näin vähän kävi minulle parin lauseen osalta tuossa aiemmin, selviää kommenteista). Pitää rohjeta erehtyä, sillä lailla löytää. Muistan, kun Anna Mari blogimaailmaan sukellettuaan kommentoi juuri tätä puolta. Luonnostelevien ajatusten, nopeasti laitettujen, voima. Se on opettavaista jo sinänsä, informaalia ja nonformaalia ja muutenkin villiä ja vapaata. Meidän pitää oppia ajattelemaan, siinä on matkaa koko elämäksi. Ja sitä blogi tukee mainiosti.
Aloin miettiä, mitä se sellainen pedagoginen näkökulma oikein on. Minusta tuntuu jotenkin etäiseltä ajatus, että ihmiset ensi kertaa blogeihin tutustuessaan alkaisivat heti vääntää laadukasta oppimateriaalia. Minusta on valtavan tärkeää päästä ensin nuuskimaan toimintatapoja, tiedostaa mahdollisuudet ja sisäistää kulttuuri.
Erilaisten vertaisverkkojen ja yhteisöjen muodostuminen on upeaa! Jaettua asiantuntijuutta ja yhteistä tiedorakentelua löytyy moniin harrastuksiin liittyvistä keskustelufoorumeista (esim. sukututkimus, lemmikit, käsityöt, askartelu).Selvä muutos on tapahtunut. Aikuiset ihmiset innostuvat verkkojutuista. Moni kertoo, että pitää asennoitua uudelleen. Palaute on tärkeää. Ei verkon kautta aeimmin saanut palautetta. Minä tein kotisivuni talvella 2002 ja tietenkin siinä on palautelaatikko mukana (alkeellinen). Sieltä tulee alle 10 palautetta vuodessa. Näitä plokijuttujakin puuhailin omineni kesästä 2004 alkaen ja vasta viime lokakuusta alkaen, siis reilun kahden vuoden jälkeen, olen päässyt blogien kautta vuorovaikutukseen. Huippujuttu oli Vaparetki - mobiilipedagogiikan kurssin tiimi, joka todella innostui. Ja nyt on tämän Blogien opetuskäytönkin kautta tullut palautetta ja uusia tuttavia. Eilen ensimmäistä kertaa yhden päivän aikana yli 100 lukijaa (oli siellä toki muutamia hajaosumia Kiinasta ja Kanadasta).
On kuin tuntisi hyvinkin ihmisen, jonka kanssa on vaikka kymmenen kertaa keskustellut lemmikkilintujen hoidosta. Tuntuu jopa, että on saanut ystävän. Tämä on minusta yllättävääkin, koska 3-4 vuotta sitten olisin väittänyt, että ystävyyteen vaaditaan ehdottomasti paljon sosiaalista kanssakäymistä naamakkain. Nyt ajattelen eri lailla.
Ajattelu kehittyy vasta-ajatusten kautta. Olisi hienoa, jos meillä lisääntyisi myös se kulttuuri, että tutkitaan ajatuksia ja uskalletaan ajatella samasta asiasta monella tavalla. Me Sailan kanssa ollaan filosofian opettajia ja siksikin mielenkiinnolla ajatellemme ajatuksia. Toisen jutut kolahtavat ja tuntuu, että siellä verkon takana on kaveri. Se on verratonta. Ja voi olla lisää, uusia, vielä tuntemattomia...
"Onneksi on ihana virtuaaliverkosto, josta tämä pieni hämähäkki saa tukea eikä tipu kovin kauas..." sanoi SailaSitä paitsi vuorovaikutteinen verkko antaa tilaisuuksia olla ystävä toiselle ja auttaa tuntematonta mäessä. Kylmässä ja kovassa maailmassa pienetkin tilat olla ihminen ihmiselle – hyväntahtoisesti ja avuliaasti – ovat kullan arvoisia! Tarvitsemme luottamusta tiedon jakamisen ja yhdessä rakentamisen pohjaksi.
Voit myös tallentaa sen jollekin CMap-serverille, joillaisia on eri puolilla maailmaa. Yksi avoimessa käytössä olevista servereistä on Opetushallituksen hallinnoima opetuskäytön serveri, jolle voit tallentaa ryhmäsi käsitekartan omaan kansioosi ja työstää sitä yhteisöllisesti.Aionkin ottaa heti sinne suunnalle yhteyttä ja kysyä, miten käytännössä asia hoituu. Palaan asiaan, kun tietoni lisääntyy.
Aikoinaan serkku Salla aukaisi silmäni havaitsemaan, että Suomen Kuvalehden kansissa oli 90% miehen päitä ja erityisesti lehden mainoskampanjoissa esitettiin vain arvovaltaisia miehiä.
Kun tekee tuollaisen verkossa esitettäväksi, kannattaa valita äänitykseen 44,1 kHz, MP3 compression (normal quality) ja sitten Export to Flash > Compression: Lossles/Smallest. Flash-esitys pitää tallettaa palvelimelle samaan kansioon weblinkin kanssa ja sitten linkki jakoon. Esityksistä tulee yleensä liian pitkiä. 3-6 minuuttia on sopiva mitta (mutta turhaan itse kuvittelen siihen pääseväni, aina tulee jaariteltua liikaa). Iso asia kannattaa pilkkoa pienempiin osiin. Jos oma ääni ei ole tuttu, harjoittelu on aika huvittavaa. Mutta todella kätevä työväline verkko-opettajalle. Voit melkein kädestä pitäen näyttää vaikkapa Google-tilin luomisen. Ja äänet päälle! Muistan tämän typerän huomautuksen laittaa siksi, että olen päässyt muutamankin kerran parille atk-opettajalle kertomaan, että selostus ilman ääntä ei tietenkään oikein paljon valaise... (sitä sattuu jokaiselle).
Suuret kiitokset Hyllin suunnalle blogipalautteesta. Unenpöppöröisenäkin innosti todella käydä kurkistamassa, mitä ovatkaan saaneet aikaan ja totta: matematiikkaa ja fysiikkaa blogeissa. Kerrassaan LOISTAVAA. Oppimista voi ruokkia niin monella tavalla. On ilmiselvää, että juuri näissä aineissa tvt-opetuskäyttö vaatii muuta kuin tekstipohjaista esittämistä. Mutta kun on idea, niin tekstikin virittää monella tavalla...
