Www-unelmia

Kävin juomassa saikkaa tädillä. Ja vähän puuhattiin tietokoneenkin kanssa. Laitoin AdAwaren ja Google Talkin, vinkkasin kuinka tikku pysäytetään ja että kaupasta saa USB-hubeja ja jatkojohtoja. Törkeää, että vielä viime kesänä myydyssä Wintoosa-pöytäkoneessa on USB-liitäntöjä vain peräpuolella. Kellähän ihmisellä on mylly aseteltu sellaiseen paikkaan, että ketterästi pääsee tikun tyrkkäämään paikoilleen ilman konttaamista tai käynnissä olevan koneen heiluttelua?

Yhdessä todisteltiin, miten paljon mukavuutta tietokoneet ja netti tuovat elämään. Täti ja puoliso ovat eläkkeellä. Valokuvaus, musiikki, matkailu, sosiaaliset verkostot - ja tietty pankkiasiat. Niissä kaikissa www on verraton. Mutta se kaikki muu puuhastelu ohjelmien, laitteiden ja erityisesti tietoturvan kanssa - huh huh. Täti vakuutti, että "Kuule, täällä olisi vähän yhessä sun toisessa paikassa samanlaisen avun tarvetta." Tädin miehen kokeman mukaan atk-kursseilla opittukin jää niin helposti ilmaan. Itsekin käsittelin Vistaa ensi kertaa hallintaosastolla. Voin kuvitella, miten yhden mallin mukaan opittu yksittäisellä pikakurssilla ei vaivatta siirry alati uusiutuviin käyttöjärjestelmiin, ohjelmistoihin ja palveluihin.

Tapaninpäivänä pidettiin suvun vanhimpien kanssa tuokio tietokoneen ympärillä, luotiin G-maileja ja silleen. Innostus oppia ja sukeltaa nettijuttuihin oli kova. Lupasin mielessäni pitää kesällä suvun vanhimmille webbikerhoa. Omalla koneella, omilla ohjelmilla, kotona. Netti tuo lähelle. Se on kaikenikäsille merkityksellistä. Sillä on paljon oppimissovelluksia - niitä tässäkin blogissa on etsitty ja etsitään edelleen. Lähelle tulemisen arvo on työelämän ruuhkavuosia eläville ehkä eräällä tavalla pimennossa. Kun hektinen loppuu, voi hiljaisuus yllättää. Silloin on autuasta, kun yhteyden saaminen kotoa maailmalle käy kätevästi. Meillä jouluaaton kohokohta oli webvideoyhteys Aleksin kanssa. Nuori herra osasi jo vilkuttaa kameran kautta, vaikka muuten vuorovaikutus kulki viimevuotisen tapaan enimmäkseen isän avustamana. Silti, nähtiin toisemme, kuultiin toisemme, oltiin läsnä toisillemme. Siinä oli suloista taikaa yli paikan rajan.

Www voi luoda yhteyksiä. Sen avulla elämään voi tulla miellyttävää kevennystä. Mutta kyllä moni asia voisi olla myös radikaalisti toisin. Kevyemmin opittavissa, helpommin ja sujuvammin käytettävissä. Kun toistuvasti kuulen hokemia siitä, että kyllä nuoria kiinnostaa mutta eivät vanhat halua, niin kissan viikset. Vuoden 2008 www-unelmani on tärvellä ei-ne-vanhat www-diskursseja. Talkoisiin joka iikka: nyt vain tunnistamaan lähipiirin innostuneet seniorit ja jeesaamaan alkuun!

PBwiki uudistunut edukseen

Vaihtelun vuoksi perustin viimeisimmän wikini PBwkillä. Aiemmin piti käyttää heidän wikikoodiaan, jonka opettelu ei oikein viehättänyt, vaikka tämän blogin ensimmäisistä merkinnöistä koostinkin PB:llä pienen oppaan. Nyt on toimiva editori ja ilmaisversiossakin paljon käteviä ominaisuuksia. Uskallan suositella. (Ja se oma nykyiseni... vie kohti gradua.)

PBwikin editori näyttää hyvältä ja toimii kevyesti. Editoinnin päätteeksi varmuuskopio koneelle. Sivun voi myös tallettaa pdf-muodossa suoraan yhdellä klikkauksella.

Päiviteltävää riittää

Nyt sen vasta huomaa, miten paljon päivittelytyötä on joutunut opettelemaan Windows-koneen kanssa. Kuvassa tämän virtuaalimummon henkilökohtainen atk-luokka (nopeasti piilotettavissa viereisen kirjahyllyn lokeroon heti Vygotskyn Ajattelu ja kieli -kirjan päälle).

Jos haluaa, että Windows-kone pysyy kunnossa, sitä on päivitettävä säännöllisesti. Totta, että päivityksistä suuren osan voi automatisoida. Mutta ei se niin helppoa ole. Nyt, kun tuossa sivussa voin klikkailla W-konetta, huomaan, että tunti-pari menee viikossa kevyesti päivityksiin, skannauksiin ja varmuuskopiointeihin. Ja reippaasti toinen mokoma siihen, että seuraa verkkoturva-asioitten tolaa webin (mm. CERT-FI) ja alan lehdistön kautta.

Sitten pitää vielä yrittää pitää W-kone jollakin lailla notkeana (aika mahdotonta). Yksistään rekisterin siivousohjelma (Registry Mechanic) on tänäänkin löytänyt yli parisataa korjattavaa, eikä edelliskerran ajosta ole viikkoa kauempaa. Käytän kolmea haittaohjelman poistajaa, joista Windows Defender toimii kätevästi ja varmasti taustalla ja on pelastanut useamman kerran pahan hyökynältä (suosittelen painavasti). Spybot hävittää joka ajolla muutaman urkkijan. F-Secure sisältää haittamyrkkyjä ja näyttää siltä, että edellisen kokoonpanon voimilla Ad-Awerelle ei jää saalista, mutta se on silti luotto-ohjelmia ja skannaan säännöllisesti silläkin. Lisänä edellisille vielä ohjelmistopäivitysten kanssa puuhastelu.

Valtaosalle tavallisia tietokoneen käyttäjiä tämä kaikki on käsittämätöntä hepreaa. Olen ymmärtänyt, että Vistalla pyrittiin eroon tietoturvaongelmista. Mutta sitten tulee vastaan toinen suuri ongelma: levytilaa haukkaavat systeemit. Windows vain täyttyy ja hidastuu, oli hoitaja miten tunnollinen tahansa. Ja Vista kaatuilee pelottavasti.

Tämän W-päivittelyn rinnalla Mac on outo kokemus. Piuha kiinni ja menoksi. Varmuuskopiointi aikakoneella (Time Machine) on niin vaivatonta, että pahan päivän vara tulee hoidettua huomaamatta. Mac-tietoturvan eräs pilari on Unix, koneelle ei asennu mitään itsestään, ylläpitäjän on aina annettava salasana. Toivottavasti tämä auvo jatkuu kauan.

Tietoturva kansalaistaitona ei ole mikään iisi biisi. Tämän uutimen loppukevennyksenä maailmani paras hiirimatto. Pukki toi.

Kirjoita-mME

Voiko yhteisö kirjoittaa romaanin? Ainakin sitä voi yrittää ja yritetään.
Mikä on kirjan tulevaisuus? if:book
Tähänkin kannattaa tutustua: Center for Digital Storytelling

The Educational Uses of Digital Storytelling Website

> Esimerkkejä

Kirjoita historiaa

The place where you can browse through time and make your personal mark on history: Miomi.

Miten ihminen oppii asioita?

Kirjanpitäjäni kanssa jäätiin eilen hetkiseksi juttelemaan tulevaisuudesta. Hän totesi, että on se hyvä, kun Suomessakin Opetushallitus on muuttanut sillä lailla linjaansa, että enää ei ole ajatuksena kaataa tietoa oppilaiden päähän. Kirjanpitäjällä ei ole koulumaailmaan kummempaa suhdetta kuin myllyn läpi käyneet aikuiset lapset ja oma aikuisopiskelu.

Niin kauan kuin olen vienyt verkkoon opetusjuttujani (puolivuotiaana opettajana aloitin kevättalvella 2002), olen pitänyt periaatteenani samaa tietoisuuteen tulemisen tilaa, siis sitä, että jatkuvasti olisivat avoimina kysymykset: Miksi opitaan, mitä ja kenen valitsemia asioita? Miten opetetaan, kuka opettaa ja kenen ehdoilla kenelle?

Itsessäni ja lähipiirissäni olen oppinut: ihminen oppii, kun innostuu. Uteliaisuus, halu, kiinnostus, pyrkimys, syttyminen. Oppiminen on hauskaa. Vaivalloista ja tuskallista, mutta hauskaa. Iloton oppiminen on suorittamista ja tuskin koskaan oivaltavaa. Oppiminen ei silti ole viihdettä eikä opetustilanteiden ykköstavoitteena ole viihtyminen. Oppiminen vaatii miltei aina häiriötilaa, epämiellyttävän tietämättömyyden kohtaamista ja aina henkilökohtaista ponnistelua.

Opetuksen laadusta ja oppitakuusta puhuminen ovat koulutusjärjestelmän suhteen tärkeitä asioita. Kyse on ammatillisesta toiminnasta, jossa pyritään saavuttamaan kriteerit. Mutta oppimisen kannalta on syvältä ja syteen menevää, että oppijat ovat omaksuneet asiakasasenteen. Me koulutuksen tarjoajat tuotamme koulutusmarkkinoille oppimispalveluita. Asiakkaamme odottavat, että maksua ja aikapanoksia vastaan he kuluttajina saavat vastinetta.

Ihminen oppii leikiten - suurella vaivalla. Sopii seurata naperoita. Hauskaa on, mutta harjoitusta vaatii väsymättä ja vuosikausia.

Kun en jaksa tehdä mitään...

Vuoden pimein päivä. Oli perheessä hautajaispäivä. Vaikka haikeaa, niin kaikille jäi hyvä tunne. Pappi puhui viisaita sanoja. Kertoi siitä, miten aikoinaan rukoiltiin säästymistä pahalta äkkikuolemalta. Mutta kuolevalle äkillinen lähtö on sentään paljon helpompi kuin hidas kuolema, joka oli perheemme vanhuksen kohtalo. Samaa olin tässä viereltä seuraten itse niin moneen kertaan miettynyt.

Työntäyteisen syyslukukauden pysähdyttyä haluaa vain olla. Nukuttaa. Nukuin. Ihmetellään vähän, että kuka jaksaa laittaa joulua. Laitetaan, mitä jaksetaan. Oleminen on tärkeintä, ollaan yhdessä, levossa.

Kun en tee mitään, alkaa aina tapahtua. Iltapäiväunien jälkeen ryhdyin tekemään gradua. Varhemmin tänään viisas ihminen valaisi minulle, mistä voisin sen tehdä (minulla on oikeastaan 85% valmis gradu, joka käsittelee etätyötä kahden pienyrityksen välillä). Jos haluan vanhan tutkintojärjestelmän aikana ulos laitoksesta, tarvitsen mielettömän kipinän, työ pitää tehdä kaiken muun työn ja perheen ohessa. Nyt on aihe, joka antaa siivet ja rakettimoottorin. Koko juttu tietenkin avoimesti verkossa.

Jos haluat osallistua tai auttaa, niin laitan jonkin keskustelulaatikon työsivuille... ja delilinkkejä voi lähettää: arongas. Otin työvälineeksi Pbwikin. Se on nyt kelvollinen. Ensi kertaa kokeillessani Pb:stä puuttui editori, piti kirjoittaa heidän omaa wikikoodiaan ja se vähän hidasti.

Pb tarjoaa aika ketteriä juttuja, kuten: "Use PBwiki to make a portfolio! Just pick the wiki pages to include, and we'll build a gorgeous portfolio for you. The best part: You can see your portfolio as an online slideshow, a PDF, and more."

Jos ei jaksa tehdä mitään, kannattaa olla kissojen kanssa sohvalla, kuunnella hyvää musiikkia, ja olla huolehtimatta turhista. Gradualoituksen lisäksi tuli opeteltua bluetooth-yhteys kännykän ja macin välillä - iisiä iisimpi - ja siirrettyä kuvakansion 475 kuvaa talteen... Sony Ericsson K8001 ottaa muuten kohtuu hyviä kuvia 3.2 megapikselin kamerallaan eli kuvista on jopa iloa jälkikäteen. Kuvia selatessani huomasin, että kännykällä tulee talletettua arjen hetkiä hyvin helposti. Niistä tulee kiinnostavia, sillä arjen ympäristöt muuttuvat ällistyttävän nopeasti. Arki on sitä paitsi hyvin kiinnostavaa. Osa omaa persoonaa ja yksityistä historiaa.

Kun en jaksa tehdä mitään... teen mitä huvittaa. Kiva tekeminen rentouttaa. Jatketaan kissojen kanssa sohvalla. Joulun rauhaa blogosfääriin.

Kysyttiin, mihin suuntaan tvt-opetuskäyttö

Erään esityksen jäljiltä Luukku-postissa oli makoillut tärkeä kysymys jo pari viikkoa. Tiedusteltiin, voiko ilmaisiin palveluihin luottaa. Ounasteltiin ongelmia: jos opettajat ottavat nyt jonkin avoimen sosiaalisen verkon välineen käyttöön, ja se ei viiden vuoden kulutta enää toimikkaan. Mitä tarjolla olevista palveluista voisi turvallisin mielin valita käyttöön? Aihe on niin ajankohtainen ja merkittävä, että laitan vastaukseni tähän.

Yhtenäiskulttuurin aika on ohi. Ei ole olemassa yhtä vastausta eikä yhtä hyvää käytännettä. Suuntia on siis enemmän kuin yksi. Valinnan tuska on tullut jäädäkseen. Osa opettajista kokee sen ahdistavana, mutta on myös paljon innostuvia ja kokeilevia.

Valittakoon kouluissa mikä tahansa verkko-oppimisen välinepaletti, sen tulee sisältää:

• sosiaalisen toiminnan elementtejä,
• informaatiovirtojen ohjailumahdollisuuksia (syötteiden tuottaminen ja lukeminen),
• hyvän integroitavuuden ja
• mahdollisuuden upottaa elementtejä.

Avoimet ja suljetut eivät ole kilpasilla; molemmille on käyttöä ja avoimet uivat sulavasti suljettuun maailmaan.

Osa sosiaalisen webin välineistä on asennettavissa omalle palvelimelle, mutta en näe suurta syytä olla luottamatta verkon palveluihin. Kokemukseni ovat hyviä. Google on suuryritys. Sen tuotteiden käytettävyys on loistava. Voihan olla, että Nokia lopettaa toimintansa, eikä sen puhelimiin enää saa varaosia. Samoin voi olla mahdollista, että Google lopettaa toimintansa, eikä sen palveluita ole enää saatavilla. On myös mahdollista, että kaupungin serveri tuhoutuu tulipalossa tai vesivahingon vuoksi. Mikään ei pysy varmasti paikoillaan. Valitettavasti. Tai onneksi.

Palveluita ja käyttöliittymiä tärkeämpiä ovat joka tapauksessa toiminta ja sisältö. Avoimista verkkopalveluista sisällön saa vaivattomasti itselleen talteen. Opettajiakin tämä asia kiinnostaa, sillä he eivät tee välttämättä koko työikäänsä töitä samalla työnantajalla. Monista oppimisympäristöistä itse tuotettujen sisältöjen mukaan kopioiminen koulua vaihdettaessa on erittäin hankalaa. Samoin käy oppijalle. Oppilaitoksen vaihtaminen vie mennessään pääsyn oppimisympäristöön ja sinne kertyneisiin sisältöihin, joista saattaisi olla apua seuraavalla opintojen askelmalla (tässä hätiin tulevat PLE, Personal Learning Environment >>lisää aiheesta ja loogisesti myös PIL, Personal Instruction Environment).

Tilanne ja tarpeet vaikuttavat mediavalintoihin. Liitu ja leuka ovat aina toimivia. Tärkeintä on, että käytetyt välineet palvelevat oppimista sekä opetuksen ja ohjaamisen toteuttamista pedagogisesti mielekkäällä tavalla.

Opettajien tvt-koulutuksen toteuttamisessa on erittäin tärkeää viedä käyttöönotto prosessina ja vertaistuen kautta, pitkällä jänteellä. Koululta ja työstä irroitetut yksittäisen kurssituspäivät eivät johda juurikaan tuloksiin. Työssä oppien ja koko kouluyhteisönä asia lähtee liikkeelle. Koulun johdon ja strategisten linjausten merkitys on suuri. Opettajat ovat luovia persoonia; he saavat myös oppijat mukaan. Hyvien esimerkkien pitää levitä. Monet tekevät loistavia asioita muiden tietämättä. Kyse ei ole myöskään ikään liittyvä. Olen nähnyt erittäin hienoja juuri eläkkeelle jäävien opettajien toteutuksia sekä loistavaa levitystyötä kokeneilta noviiseille.

Tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotossa opettajien työkulttuurissa tarvitaan välineitä, pedagogista kehittämistyötä, verkottumista, yhteisöllistä toimintatapaa, jakamista ja ideoitten liikuttamista. Huonoillakin välineillä saadaan paljon aikaan, kun innostus on kohdallaan.

On melko turhaa pelätä sitä, että muuttuvat sovellukset karkottavat ihmisiä. Kun oppii käyttämään yhtä, osaa seuraavaakin. Siis vähän kuin auton vaihtaminen vaikkapa Ladasta automaattivaihteiseen Mersuun.

Opettajien osaaminen jää usein näkymättömäksi. Monilla (valitettavasti varsinkin naisilla) on heikko itsetunto teknisissä asioissa, vaikka sisällöllinen ja pedagoginen puoli olisivat kuinka briljantteja. Uusilla ja nykyisillä välineillä tekniikka painuu koko ajan enemmän taakse ja sisällöt nousevat keskiöön. Digitaalinen sisältö siirtyy helposti ympäristöstä toiseen, ja sen varmuuskopiointi on vaivatonta.

Oppijat ovat valmiita tuottamaan itse, osallistumaan, olemaan verkossa aktiivisia. Nuoriso ui sujuvasti ympäristöstä toiseen, ei heitä haittaa, vaikka eri kursseilla eri opettajilla olisi eri ympäristöjä. Se on vaihtelua, ja kiinnostavaa. Aikuisten opettajana tiedän, että tässä suhteessa ikäryhmien väliset erot ovat luuloteltua pienempiä.

>> Lisää aiheesta. Ilmaisiin palveluihin voi luottaa. Ne ovat bisnestä.

"Ei siellä kukaan kannusta"

Otsikko ei ole keksitty. Eräs nuori viittasi lauseella omaan kouluunsa muutama aika sitten. Ymmärrän, että nuorison sietäminen ja kouluarjen pyörittäminen ovat kohtuullisen haasteellista, ja ehtiikö siinä nyt sitten erikseen jotain pystytukkaa kannustamaan, oliko se nyt taaskaan tehnyt läksyjään ja onko edes kirjat mukana.

Ville Venäläinen kirjoittaa hätkähdyttävällä herkkyydellä omakohtaisesti koettua hyvän peilin kaipuuta. Koulu arvioi, mutta arvostaako koulu? Ja ketä? Sitä opettajaako, jonka oppilaat saavuttavat pisteitä ja tasoja?

VIESTIKAPULA: Lue Villen blogimerkintä ja kirjoita sen pohjalta omaan blogiisi. Laita viestiä tänne kommenttina. Ei olla taas ja aina vaan hiljaa. Ihmisen toimintaan liittyy onneksi kyky oppia ja muuttaa rakenteita. Emme ole systeemin vankeja - emmehän!?!

Ei ole valitettavasti montaakaan viikkoa siitä tosi tarinasta, joka kertoi erään opinhaluisen nuoren sysimisestä pois lukiosta, ongelmatapaus, menköön aikuislukioon tai jonnekin, ei se tänne kuulu. Ehkä joku ei tosiaan kuulu tänne. Yhä uudelleen Tumppi vetää sisäisellä stagellani Gabrielin (tositarina Haminasta ajoilta jolloin olin itse kipeänihasti nuori).

Omalla kohdallani sosiaalinen omatunto heräsi kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Opettaja jätti pikkuasiasta luokkakaverin jälki-istuntoon. Lelli minua nopeaoppista ja paukutti karttakepillä hitaampia sormille.

Kouluaikanani ymmärrettiin yleisesti, että kasvatusvastuu on ensisijassa kodilla. Perusasteen opettajien työtä läheltä seuranneena tiedän, että nykyisin monissa kodeissa odotetaan koululta kasvatus- ja oppimispalveluita. Itse aikuiskasvatustieteilijänä koen jokaisen oppimistilanteen olevan molemminpuolinen kasvukohta (olen kirjoittanut sellaisen kirjankin, Kasvukohtia). Ihmiseksi kasvaminen on elämänmittainen prosessi. Se ei pääty alakoulun rajalle, ei yläkoulun eikä minkään muun. Oppimissuhde on aina jollakin tavalla kasvusuhde.

Ville Venäläinen kuvailee: "Punakynä oli ainoa palaute, jota sain omista kirjoituksistani. En muista yhtään yksittäistä kertaa, että joku olisi kommentoinut vaikkapa tekstini sisältöä." Toisena opettajavuotenani olin lukion nelosten ryhmänohjaaja. Olin onnellinen siitä, mitä he riimittelivät minusta abivihkoon, kaksi asiaa: toinen siitä, että olin rehellisesti maalainen ja toinen siitä, ettei niin heikkoa suoritusta, ettenkö aina olisi löytänyt jotain hyvää. Kyse on kehystämisestä. Mikä tässä Elämässä on Todella Tärkeää.

Jokaiselle oppijalle voi ainakin sanoa, että kyllä sinä vielä voit oppia. Jos tulevaisuus ei ole mahdollisuus, niin mitä sitten?

MacElämä

Me sitten ostettiin Minnan kanssa MacBookit - nyt on meidän koululla pieni mäkkikerho. Jatketaan tietenkin Windows-oheiselämää, työkoneilla ja niillä ohjelmilla, joita ei Mac nielaise. Jos haluaa, saa Macin sisään Windowsin. Minulle riitti, että laitoin Officen Mac-paketin. Suurin osa jutuista on verkossa. Kuvalle ja äänelle ja sellaiselle tarvitsen konetta. Sekä varmuuskopioille.

Koneen varmuuskopiointi on parhaillaan menossa. Käy uskomattoman kätevästi. Kuorin ulkoisen kiintolevyn paketista (LaCie 320 GB). Laitteessa ei ole yhtään nappuaa. Virtajohto seinään ja usb-johto tietokoneeseen. Kone kysyi, että käynnistetäänkö Time Machine. Klikkasin että jees. Ja se on siinä. Käytettävyys ei enää voi tästä parantua.

Kun ottaa selaimeksi Firefoxin, ei näytä olevan mitään ongelmia verkkoympäristöissä. Firefox-tuki alkaa olla kattava kaikissa selainpohjaisissa ylläpitojärjestelmissä yms.

Kaikenlaista pientä opettelua riittää... näppäinkomentoja ja sellaista. Mutta askel järjestelmästä toiseen oli yllättävän pieni ja yllättävän järkyttävä: miksi tämän vasta nyt otin? Ymmärrän nyt alkeellisesti tuttavia, jotka ovat hehkutelleet MacElämää ja yhdyn kuoroon. Selkeästi tullut havaittua jo parissa päivässä, että MacElämään liittyy yhteisöllinen ulottuvuus. Apua saa, jos vain tajuaa pyytää.

Jarin suodattama AppleUutissivu ja omat MacDeli-linkkini.

Gmailit talteen

Jossain näin muutama aika sitten vilaukselta uutisen (ehkä se oli jokin Googlen blogi tms... joo se oli Gmail-blogi) siitä, että Gmail on mahdollista saada toimimaan tietokoneen sähköpostiohjelman kanssa IMAP-protokollaa käyttäen. POP-yhteyshän on ollut tarjolla jo aikoja, mutta se on huono tarpeeseeni. Haluan varmuuskopion sähköposteista, mutta enimmäkseen käytän postia aina selaimelta ja haluan, että postit löytyvät sieltä.

IMAP mahdollistaa sen, että tietokoneen sähköpostiohjelma ja web-Gmail ovat synkronoituna eli jos teen muutoksia jommassa kummassa, toinen päivittyy (poistan viestejä, kansioin niitä tms.). Toimii hyvin nopeasti ja sujuvasti. Synkronointi onnistuu mm. Outlookin, Thunderbirdin, Apple Mailin ja mobiilien asikasohjelmien kanssa (ks. lisätietoja).

Tämän yhteyden saa viritettyä kun vaihtaa Gmailin kieleksi amerikanenglannin. Varmaankin on tulossa myös suomenkieliseen versioon... Kannattaa huomata, että Googlen palveluissa on eroja selaimen ja kielivalinnan mukaan. Englanninkielisestä Gmailista löytyi äskettäin etsinnässä ollut ryhmächat, jonka voi käynnistää myös suoraan websivulta (>>Launch Google Talk Gadget).

Olen käyttänyt Gmailia nyt vuoden verran. Puolen vuoden kokemuksia kirjasin tänne blogiin. Gmail säästää työaikaani vähintään tunnin vuorokaudessa. Se on ehdottomasti paras webmail. Nyt uuteen kannettavaan on latautunut vuoden mittainen saalis, himpun vajaa 11 000 sähköpostia. Gmailin luokittelut siirtyivät suoraan Macin sähköpostiohjelmaan. Kätevästi kävi. Nyt postit varmuuskopioituna.

Sujuvat välineet, vaivaton tiedonkäsittely. Näistä nauttii.

Jaettu asiantuntijuusomena

Olin marraskuun lopulla virtuaaliopetuksen päivillä intoilemassa yleisön edessä sosiaalisen webin juttuja, sitä, miten makeaa, kun voi yhdistää monta päätä, vaikkapa akselilla Oulu-Turku-Jyväskylä-Kuopio-Miehikkälä, kuten kyseisen esityksen virtuaalisessa valmistelussa tapahtui.

Yleisön joukossa oli henkilö, joka ainakin ulkoisesti ihan tosissaan kommentoi, että hän ei ymmärrä käsitettä jaettu asiantuntijuus, miksi sellaista kannattaa tavoitella. Se on kuin omena, joka jaetaan lohkoihin ja annetaan jokaiselle palanen. Kaikilla on siis vähemmän kuin se omena.

Vertaus oli omaperäinen ja kiinnostava. Olen kuvitellut, että sanapari on jo niin vakiintunut, että sitä uskaltaa enempiä selittelemättä heittää akateemisesti koulutetun kuulijakunnan korviin. Itse olen asiaan tutustunut 10 vuotta sitten aikuiskasvatustieteen perusopinnoissa. Ja juttu on psykologian lukio-oppikirjassa (PS4). Sattumoisin kiisin vinhaa vauhtia virtuaaliopetuksen päiviltä juuri kyseistä asiaa käsittelevän oppitunnin pitämiseen. Ja päätin, että tämä tulee ylihuomiseen kokeeseen (katsotaan, lukeeko kukaan opiskelijoistani tätä blogia, ei haittaa ja huom. kysymyksen saa vapaasti kopsata). [Jälkihuomautus: oleellista kommenttikeskustelua tästä.]

Tätäkö on jaettu asiantuntijuus?

Nettisirpaleita vastaan sosiaalista liimaa

Edelliseen blogimerkintääni liittyen, Leenan kommentista kiitellen, lausun muutaman ajatuksen lisää. Olen esitellyt ahkerasti pari vuotta sosiaalisen webin työvälineitä ja usein niissä touhuissa lukenut ahdistumisturhautumista ihmisten kasvoilta, heidän kysymyksistään, huokauksistaan. Miljoona miljoona palvelua, miljoona miljoona pientä ohjelmaa. Laajan tarjonnan keskellä ihminen ei innostu vaan ahdistuu.

Verkossa parveileville oleellista on toki, että väline toimii ja käytettävyys on kunnossa. Mutta suurin sosiaalisen webin juttu on tuo sosiaalinen. Juuri se liimaa sirpaleisen maailman ymärrettävään muotoon.

Olen viime aikoina liputtanut Del.icio.usin puolesta. Hyvässä palvelussa pitää olla tiettyjä asioita: helppokäyttöisyys, integroituminen muihin käytössä oleviin palveluihin, mahdollisuus tuoda sisältöjä toisesta järjestelmästä ja kätevä varmuuskopiointi. Lisäksi tarvitaan vielä samaa palvelua käyttäviä kavereita, jotta syntyisi intoilua. Näitten aitojen yli deli loikkii kohdallani muita paremmin. Mutta toiselle ihmiselle jokin toinen systeemi avaa auvon... ja siitä se ahdistusturhautuminen sitten alkaakin... pelkkiä kirjanmerkkien jakelureittejä on mahdoton määrä (ja niillä voi vaikka koristella verkkotilojaan AddThis-napeilla).

Deli iskee Naamakirjan kanveesiin

Sosiaaliset kirjanmerkit, kärjessä Del.icio.us (lempinimeltään Deli), on vielä suurella osalla verkon käyttäjiä hyödyntämätön herkkupala. Ensinnäkin sen avulla saan kirjanmerkkini verkkoon eli pääsen omille suosikkisivuilleni kätevästi miltä tahansa tietokoneelta. Mutta tämä ei ole vielä mitenkään sosiaalista. Toisekseen voin jakaa linkkejä eri luokittelujen (tag) avulla tietystä aiheesta kiinnostuneille (vaikkapa kurssiwikin linkkilistana, joka päivittyy jatkuvasti). Voin lisätä linkkeihin pienen tekstipätkän, selittää niitä.

Mutta mikä mainiointa, voin jakaa linkkejä suoraan kavereilleni ja saada heiltä linkkejä. Hyvä Deli-linkki kaverilta on sata kertaa maukkaampi kuin Facebookin tusinatilpehööriohjelmien sinänsä ihan söpöt päivän piristäjät. Siis vaikka tyynyt tai kaljapullot, joita voi lähettää massana yhdellä klikkauksella kymmenille "ystäville".

Deli-linkki on henkilökohtainen. Ainakin se tuntuu siltä. Ja se on nopeanakin heittona mietitympi. Kaverini tunnistaa tiedonjanoni tai tietää huumorintajuni ja iskee suoraan suoneen. Kuten tänään Kanava lähti, so what tai eilen Bubble 2.0: The Video. Niin ja Facebookista puheenoleen, tämä Aikuisten puuhamaa -herkkulinkki kamulta oli älyhilpeyspommi keskelle kurakaamosta. Loistavaa, säkenöivää.

Halpaa, hauskaa ja hyödyllistä

Aikoinaan maaseudun oppivassa ryhmässä peräänkuulutimme kolmen H:n menetelmää. Yhteistoiminnallisesti yhteistyöverkostossa järjestettynä oppiminen toteutuu vähillä kustannuksilla, tuottaa monenlaista iloa ja hupia ja on loppujen lopuksi erittäin tehokasta. Siis Halpaa, Hauskaa ja Hyödyllistä.

Sama periaate sopii otsikoksi sosiaaliseen mediaan oppimisympäristönä.

Jukka Holmala kirjoitti Sometu:n sivuilla oivallisen pohdinnan sosiaalisen median tuomista muutoksista. Hän jäsensi muutosten ja tulevaan suuntaamisen kehikoksi mm. seuraavat janat:

AIKA ------------------------------------- HYÖTY
RATIONALISTI ------------------------------- SEIKKAILIJA
SIRPALEET --------------------------- KOKONAISUUS

Kirjoitin hänen juttuunsa vastineeksi:
Sosiaalinen media näyttäytyy monille yllä olevan kehikon vasemman laidan kautta: vie aikaa, vaatii hirvittävästi älyllisiä ponnistuksia ja lopputuloksena on hajautunutta ja sirpaloitunutta nettipuuhastelua, jossa yksi asia on yhdessä paikassa, toinen toisessa ja seurattavana kymmenittäin periaatteessa kiinnostavia juttuja.

Kehikon oikea laita on kuitenkin myös totta. Se toteutuu, kun oikein oivaltaa ja uskaltaa nähdä oppimisen vaivaa tavoitteen eteen. Vaatii asennettakin. Verkossa hyöty syntyy jakamisesta. Jopa taloudellinen hyöty. Ajankäyttö helpottuu vuorovedolla. Kysymys-vastaus on hyvä menetelmä. Kysymme siltä, joka tietää. Hän vastaa nopeasti. Ja palkkioksi hän saa luottamusta siihen, että voi itse pulmatilanteessa kysyä (oikeastaan vaihdon välineenä on siis aika). Tässä lienee suuren asennemuutoksen paikka. Sekä kysymisen oppimisessa että vastaamisen vaivan näkemisessä.

Kokonaisuuden hahmottamiseen nykyiset verkkotekniikat eivät vielä ihan ongelmitta luonnu, mutta suunta on selvä. Informaatiota ohjataan omaan nettiolemisen tilaan sieltä, missä sitä kiinnostavalla tavalla syntyy (usein lähteet ovat muita kuin vanhoja informaatioinstituutioita). Syntyy myös kollektiiveja ja kollektiivista informaation prosessointia.

Täytyy olla melkoisen hyvä täydennyskoulutuskurssi, että se päihittäisi oppimisen toteuttamissa omalla kohdallani Ning-Jaiku-Deli-Blogi-systeemin ja backstagen kaveriverkostot. Säästän siis itse sosiaalisen median avulla koulutuspäiviä, matkustamista, kustannuksia ja saan taatusti uutta, tuoretta ja osuvaa oppia. Ohessa paljon hauskutusta ja tsemppausta arkeen.

Siinähän on ohjekin!

"Elämä helpottui huomattavasti. Järkyttävää, että en ole aikaisemmin huomannut tuota -- siinähän on ohjekin!"

Tällainen lause osui silmiin, kun katselin suomalaisen Library Thing porukan keskusteluita. Ihmisen tapa käyttää verkkoympäristöjä muodostuu usein ensikontaktissa. Pienen mutta keskeisellä paikalla sijaitsevan Help tai Ohje -painikkeen löytäminen ja käyttäminen ei kuulu perusskeemaan. Erään kerran opastin tietotekniikan opettajaa etsimään Excelin sisäisestä oppaasta keinon sulkea taulukko salasanalla. Äskettäin koulutustilaisuudessa kysyttiin, olisiko näihin sosiaalisen webin välineisiin jotain kirjaa, mistä voisi opetella. Koulun oppimisympäristön käyttöopastuksissa pitää aina erikseen muistaa näyttää, että tässä yläpalkissa on OHJE, josta saa selkeän manuaalin.

Meillä on tavattoman syvään juurtunut, kai pc-aikakauden alkuajoilta, toimintamalli: ohjelma ja opaskirja. Voi niitä aikoja. Nyt opasteet ovat selkeitä, havainnollisia, aina käsillä ja usein aukeavat automaattisesti oikeasta kohdasta. Mutta ne ovat huomaamattomia.

Silmää kannattaa harjoittaa, kavereita kannattaa vinkata. Eikä tietenkään kannata pelästyä englanninkielisiä helppejä. Usein mukana on kuvia ja teksti lyhyttä. Video-opasteitakin.

Ja sitten, se helpoin: kysy kaverilta. Ei noloa. Kaverit helpottavat mielellään elämääsi.

Suomalainen virtuaalikirjahylly

Library Thing on kääntynyt suomeksi (kiitos kääntäjät) ja integroitu HelMet-kirjastojärjestelmään eli vihdoin saa linkattua suoraan suomalaisiin sekä käännöskirjoihin.

Lisäys: Aiheesta Jaiku-keskustelu, jonka loppuosassa hyviä vinkkejä.

Gmailin pikaviestinnällä onnistuu ryhmächat

Hiukan piilossa vielä tämä ominaisuus, mutta pienen kaivelun ja kokeilun jälkeen toimii. Gmailista voi olla suoraan chat-yhteydessä kavereiden - siis useampaan kuin yhteen kerrallaan. Yhteys voi olla myös Google Talk -ohjelmaa käyttävään (Google Talk toimii myös puhelimena kahden välillä).

Hyvä ominaisuus on chat-keskustelujen tallettuminen myöhempiä hakuja varten... jos nyt ei sitten pelkää, että maailman myriadien verkkolauseiden joukosta joku murtautuu ilkein aikein salaisuuksiasi lukemaan. Jos tätä pelkäät, nauhoituksen voi estää siirtymällä "epäviralliseen keskusteluun".

Googlen ohjeissa lisää opiskeltavaa aiheesta.

Sosiaalinen televisio - vapise vanha mediavalta!

Lainattuja lauseita lisää:

Oma TV-kanava!
Floobs tarjoaa Floobaajille työkalut oman tv-kanavan tuottamiseen. Floobajilla on käytettävissään oma mediakirjasto, johon he voivat ladata omia videoklippejään, sekä yksinkertaiset työkalut live-videon tuottamiseen ja esittämiseen. Livemateriaalia voi tuottaa sekä omalla tietokoneella että kännykällä. Uuden Live VJ -työkalun avulla Floobaajat voivat muokata ja hallita omaa kanavaansa reaaliajassa.

Sosiaalisilla kirjanmerkeillä vielä tajuamattomia merkityksiä

Lainattuja lauseita (Suviko):

Kansallisen Suomalaiset semanttisen webin ontologiat -hankkeen (FinnONTO, 2003-2007) (http://www.seco.tkk.fi/projects/finnonto/) tavoitteena on suomen kieleen perustuvan semanttisen webin infrastruktuurin rakentaminen ja sen avulla saavutettavien etujen demonstroiminen käytännön sovelluksina.

Ref: http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjasto...

Flickr käsittelee kuviasi

Tänään ei pitkään laitella sanoja jonoon, mutta tätä polkua pitkin kannattaa tepastella kurkistamaan odotettua uutuutta.

"Nyt se sitten tapahtui, eli maanmainio Picnik-kuvaeditori integroitui Flickriin."

, sanoi Erkka.

Miksi jakaminen kannattaa?

Eikö ole ihan hölmöä käyttää omaa aikaansa siihen, että auttaa muita. Se on itseltä pois. Ei ehdi tehdä omia asioita kunnolla - niinkuin vaikka ikkunanpesua tai pakastimen sulatusta.Kotityöt ovat merkityksellisiä. On tärkeää pitää arki kohtuullisessa järjestyksessä. Tätä keskustelua olen vuosien mittaan käynyt sanoin ja sanatta sen ihmisen kanssa, joka eilen nukkui pois.

Olen elänyt aikuisen elämäni vanhanaikasessa maalaistalossa. Meitä on ollut tässä kolme polvea saman katon alla yli 20 vuotta. Ei ole enää. Ei tietenkään ole helppoa jakaa erilaisten ihmisten kanssa omaa fyysistä elintilaa. Erilaisuudesta voi kuitenkin syntyä hyvä yhdistelmä. Toinen tekee sitä, mitä minä inhoan. Sulattaa pakastimia ja pesee ikkunoita.

Kun koti on jaettu, siellä on aina joku kotona. Lapseni eivät ole olleet koskaan yksin kotona... no nuorimmainen kyllä jäi koiran kanssa kerran, kun jokainen aikuinen luuli, että joku on kotona. Vajaan neljän ikäinen pikkuneiti heräsi, puki suojapuvun ja meni koiran kanssa takapihalle laskemaan liukurilla mäkeä. Ei ollut elämästään huolissaan.

Jakaminen ja yhteisöllinen oleminen toimii myös verkossa. Monet erottelevat reaalimaailman ihmissuhteet ja virtuaalisuhteet. Eivät näe, että siinä välissä on muutakin. Ihmiset voivat olla reaalimaailmassa lähellä toisiaan kohtaamatta ja jakamatta. Ihmiset voivat olla virtuaalisesti läsnä, lähellä, apuna ja tukena vaikka fyysinen välimatka olisi mitä.

Jokaisen elämässä on vaikeita aikoja, murheellisia päiviä, kyvyttömyyttä, epävarmuutta, epätietoisuutta (jos ei ole, on sulkenut itsensä). Tämä blogi lähti aikoinaan liikkeelle pienestä etäesitelmästä. Ajatus kollegoiden vinkkaamisesta kiehtoi. Blogi jatkui. Siipinä ja nosteena se, että itse jouduin aivan yksin selvittämään lukemattoman määrän verkkomaailman asioita. Unelmoin siitä, että vierellä olisi ollut joku, jolta kysyä. Nyt vuosien kuluttua niin on. Ja saman katon alla haluaa moni muukin pitää pientä majaa. Auttaa minua siinä, mitä en osaa... joskus jopa siinä, mitä en halua. Yhdessä erilaisina.

Sometu toivottaa tervetulleeksi! Jakamaan, kuulemaan, oppimaan, kysymään.

Täällä valmistellaan hautajaisia. Ja opetellaan hoitamaan uusia pieniä kesyrottia. Elämä on sellaista.

Pientä Suurta Elämää

Radiohiljaisuutta tässä blogissa, blogihiljaisuutta. Hiljaisuuteen on yksityisiä syitä. Perhesyitä. Ajan rajalla perheen vanhin. Työ täyttää omaa aikaa ääriä myöten - onneksi sentään työnilo on tallella, mutta silläkään ei juuri hehkutella hiljaisuuden äärellä, se on vain ohikiitävä jakso ihmisen elämässä.

Ajan suhdetta ihmisen elämässä olen pohtinut monesta suunnasta viime aikoina. Aika tulee esille yhä uudelleen. Ajan riittämättömyys. Aika on suhde. Aika syntyy kehyksissä. Kiire on tunne. Se on myös valintojen tulos.

On paljon hyödytöntä ajankäyttöä. Työelämässä varsinkin. On myös paljon mahdollisuuksia tehdä toisin, tehdä yhdessä, tehdä sekä iloisesti, oivaltaen että samaan aikaan tehokkaasti. Yhteisäly ja jaettu asiantuntijuus työkulttuuriin yksisiipisellä auralla vedetyn kyntövaon sijaan.

Elämän pilkettä tänäänkin tässä poukamassa. Aleksi osaa kammata itse hiukset ja pyytää intonaan teetä yhä uudelleen, Aleksin mummojuttujen top one on "teetä". Ja nettihommiin vanhus pääsee luovuttamalla tutkivalle oppijalle käsilaukun, puoli tuntia hurahtaa sujuvasti.

Mind42-kartan saa myös julkaistua ja upotettua

Siirsin upotusesimerkin koekenttäblogiin, koska upotusruutu ei kaikilla selaimilla toiminut ja muutenkin työllisti turhaan lukijan konetta.

Johan löytyi - yhteisöllinen web20-käsitekarttakalu

Jälkikorjaus: tässä pitää oikeaoppisesti puhua miellekartasta (joku voisikin tehdä jonkun sanakartan näistä karttasanoista, Mindmapkin on oikeastaan rekisteröity tavaramerkki :-) ei ihan aina jaksa olla tarkka näissä... vaikka tietysti pitäisi. Kiitos tarkennuksesta Esko! (En korjaa otsikkoa, ettei lähde uutta syötettä). Tässä hyvää lisätietoa lähdeviitteineen.
------------------
Vihdoin! Olen kaivannut selaimella toimivaa, helposti haltuunotettavaa miellekarttatyökalua, jota voisi käyttää online ja offline yhteistyössä. Olen etsinyt erilaisia ja löytänyt jotain. Mutta tämä on nyt kyllä paras löytö tarpeeseeni tähän mennessä: Mind42.


Ohjelma ei tietenkään täytä kaikkia unelmia. Mutta kun ottaa huomioon, että käyttö on ilmaista, niin aivan verraton. Karttaa rakennetaan keskussanan ympärille. Karttaan voi lisätä sanoja, kuvia, tiedostoja, linkkejä, pieniä ikoneja ja muistilappuja, tehtävälistoja sekä Wikipedia-artikkeleita suoralla haulla.

Oivallista on se, että polkuja voi laittaa kasaan eli jos jossakin on pitkä haara, sen voi piilottaa, näkyy vain plussana, klikkaamalla saa sitten haaran auki. Zoomailu ja lintuperspektiivissä lentely kartan päällä onnistuvat vasemman alakulman vempaimilla.



Palveluun on myös integroitu Google Talk -palikka. Jossain luki, että Skype on myös jollakin liitoksella systeemissä... Kaikkeen en nyt ehtinyt tutustua. Me teemme tällä tutkivan oppimisen työskentelyä PS3 (Ihminen tiedonkäsittelijänä) kurssilla. Yhdessä ihmetellään mitä aivoissa tapahtuu ja liitetään arjen ympäristöissä toimimista aivotoimintoihin. Opiskelijat ovat ottaneet valokuvia, videoita ja ruutukaappauksia arjen fyysisistä ja virtuaalisista ympäristöistään.

Olen kutsunut kollegoitani mukaan karttatyöskentelyyn asiantuntijoina. Jos joku haluaa mukaan kokeilemaan tai vain lurkkimaan, niin heitä kommentissa toive, kerro s-posti, niin kutsun mukaan. Demovideo kannattaa katsoa ennen kuin ryhtyy touhuamaan kartan parissa.

Tule mukaan! - Kansalaismediatoiminnalle oma yhdistys

Sykkiikö sydämesi yhteisöllisen (myös yhteiskunnallisen) vaikuttamisen ja huolenpidon puolesta, vaikka muutaman rytmin ohi oman kotipiirin hoitamisen ja rahan tekemisen? Pienikin omaehtoinen ja yhteisöllinen panos lämmittää yhteistä hiiltä. Sosiaalisen median verkkoväyliä pitkin ajan ja paikan esteetkin madaltuvat. Kurkista, maistele ja tartu mukaan, jos vetovoima alkaa vaikuttaa!

Lisää tietoa juuri perusteilla olevasta verkostosta ja kansalaismedian yhdistyksestä löydät Sosiaalinen media oppimisen tukena -verkkoyhteisösivulta. Sillä on myös julkaistu kutsu yhdistyksen perustamista suunnittelevaan tapaamiseen:

• "Otavan Opisto ja Internetix kutsuvan kaikki halukkaat mukaan avoimeen
  keskustelutilaisuuteen, jossa selvitämme yhdessä tarvetta perustaa
  kansalaismediatoiminnalle oma yhdistys. Lähtökohtana on ajatus kattojärjestöstä,
  joka kokoaa ja tukee eri toimijoita ja yleensäkin kansalaistoimintaa eri tavoin.
  Tilaisuuden alustaa kansalaismediatoiminnan veteraani Aaro Toppinen NopolaNews:sta.
  
  Keskusteltavia aiheita ovat ainakin:
  Keitä varten yhdistys on olemassa?
  Mihin yhdistys toiminnassaan pyrkii?
  Mitä toiminta-, media- ja organisoitumismuotoja yhdistyksen toiminta kattaa?
  Löytyykö jo tässä vaiheessa henkilöitä, jotka ovat valmiita valmistelemaan yhdistyksen perustamista?
  Jos löytyy, niin millä ehdoilla, milloin ja missä pidetään perustava kokous?
  
  Tilaisuuteen järjestetään mahdollisuus osallistua verkossa Skypecastin
  kautta. Skypecastin osoite tullee Sosiaalinen media oppimisen tukena -verkkoyhteisön sivulla ja se on myöhemmin tällä viikolla näkyvissä suoraan Skypen Live-lähetyksistä nimellä "Kansalaismediayhdistys-keskustelu".
  
  Ajankohta: lauantaina 17.11. kello 10 - 12
  Paikka: Otavan Opiston kampus, Otavantie 2 b, OTAVA , lisätietoja Ville Venäläinen"
  

Pidä huolta

Olen viime päivinä muistanut useaan otteeseen nuoruusvuosinani voimaa antanuttu biisiä; Pave Maijanen laulaa päässäni:

Pidä huolta itsestäs ja niistä, jotka kärsii.
Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii.
Muista siellä rakentaa, missä koti maahan sortuu.
Koeta niitä rohkaista, jotka päätöksissään horjuu.

Sillä jokainen, joka apua saa,
sitä joskus tajuu myös antaa,
tajuu myös antaa, tajuu myös antaa.

Pidä huolta luonnosta, se susta huolen pitää.
Pidä kii päätöksistä, niistä voima itää.
Muista, vanhukset ei kuulu vanhainkotiin.
Toimi niin, ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin...

Viranomainen ei voi luoda huolenpitoa ja välittämistä sellaisella tiiviydellä, etteivät yhä useammat putoaisi turvaverkkojen harvoista silmukoista. Vain äärimmäinen totalitarismi voi valvoa Internet-verkkoa niin kuin monet nyt tuntuvat toivovan. Me voimme välittää siellä, missä liikumme. Myös Internetissä. Voimme olla ihmisiä ihmisille. Paha on aina osa maailmaa ja ihmistä. Voimme syyttää muita, voimme paeta, voimme selittämällä puhkiymmärtää. Voimme lamaantua ja jättää toimimatta kyynistyneinä - eihän sillä mitään väliä. Paha on käsittämätöntä ja kammottavaa. Mutta sitä vastaan pitää aina olla toimintaa. Niinkuin pahan mallit leviävät, myös hyvän mallit leviävät: jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.

Sosiaalinen media ja verkkoyhteisöt voivat rakentaa, tukea, auttaa, luoda uutta hyvällä tavalla. Niinkuin rauta taipuu aseiksi ja auroiksi, taipuu virtuaaliverkkokin. Tehdään työtä tuon elämää ylläpitävän, kasvua edistävän vaihtoehdon puolesta. Yhdessä.

Kannattaa lukea hitaasti myös, mitä Ville Venäläinen kirjoittaa blogissaan aiheesta otsikolla Ymmärtämättömyyden piiri.

Seija Taattolan ITK07-blogissa kolme hyvää listaa

Sattuipa silmiin hyvä blogimerkintä viime vuoden ITK-päivien sivuilta. Merkinnän tehnyt Seija Taattola. Hän listaa verkkokurssin suunnittelussa huomioitavia asioita. Tää on niin hyvä, että kopioin nyt koko merkinnän tähän. En tunne Seijaa, eikä yhteystietoa löytynyt, mutta jos tekijä löytää tänne eikä tykkää copy-paste-julkistuksesta, otan pois ja jätän pelkän linkin. Käy oma verkkokurssityöskentely läpi näiden listojen avulla:

Verkkokurssin suunnittelussa huomioitavaa:

Tekstin yksinkertaisuus, luettavuus, yksiselitteisyys ja verkon vaatimukset sekä ominaispiirteet

• yksinkertaiset lauseet
• adjektiivit ja toisto pois
• kappaleen sisältö tiivistetään yhteen lauseeseen otsikossa
• suosi aktiivista kieltä
• päätteetön fontti
• yksi korostustapa
• yksi asia kappaleessa
• lyhyitä kappaleita
• tekstin leveys
• luettelot
• kirjoita lukijalle
• huomioi asiallinen kielenkäyttö
  

Kurssin ohjeistus ja aikataulutus

• sovi ajoissa yhteiset ajat(lähipäivät, yhtäaikaiset keskustelut)
• napakka, tiivis kurssi, selkeät tehtävänpalautuspäivämäärät
• yksiselitteinen ohjeistus, ei tulkinnan mahdollisuuksia
• tehtävän tavoite näkyviin opiskelijalle
• sovi poikkeustilanteiden käytännöt (korvaavuus, sanktiot ym.)
• tee näkyväksi kurssin pelisäännöt
  

Ohjaajan huomioitava

• pidä kurssin tavoitteet mielessä, kun suunnittelet kurssia
• suunnittele huolella aikataulut opiskelijalle ja ohjaajalle, käytä apuna mitoituskehikkoa
• suunnittele tehtävät, palautteet ja arviointi oppimista tukeviksi
• ohjeista myös vertaispalautteen antaminen
• anna rakentavaa palautetta viiveettä
• ohjeista vertaispalautekeskustelut
• pyri saamaan keskustelu oppimista tukevaksi
• huomioi motivointi palautteissa
• huomioi ryhmäkoko tehtäväksi annossa

Flock 1.0 integroi sulavasti

Kaikille, joita naamakirjan kanssa askartelu viehättää sulavuutta verkkoelämään antaa monella muullakin tapaa maukas Flock-selain. Raahaa-pudota-toiminnolla paljon oikopolkuja. Kätevä leikepöytä helpottaa bloggaajan elämää ja näin lennosta voi miltä tahansa sivulta heittää Blog This hiiren kakkospainikkeella. Facebookin kaveriporukka aukeaa sivupalkkiin tähän tapaan:


After a few easy steps, you’ll see how Flock puts everything together for you.Welcome to Flock 1.0

Blogged with Flock

Picnik - muokkaa kuvia (web)lennossa

Kun Erkka kehuu, kannattaa uskoa. Picnik, kelpo verkkoeditointipalvelu, joka on liittymässä Flickrin osaksi eli tulevaisuudessa Flickrin sisällä pystyy editoimaan otoksia. Kätevää. Vastaava kehuttu selaimella toimiva on-line kuvankäsittelijä on FotoFlexer. (Ja lisää apuja kuvien katseluun ja käsittelyyn löytyy...)

Picasa Web Albumilla voi näyttää kuvia blogissa

Kokeilualbumi

Picasa-webalbumista voi myös upottaa näin mukavasti kuvashow:n blogiin. Minä vain en millään löytänyt mitään ohjeiden mukaista Embed Slideshow -linkkiä, joka siellä pitäisi olla... Joka tapauksessa paljon kiinnostavia uudehkoja ominaisuuksia. Säilöö muuten automaattisesti kaikki Blogger-blohiin talletetut kuvat!

Viddler - jaa videoita

Viddler on nätin näköinen videojakopalvelu. Erikoisuutena mahdollisuus nauhoittaa suoraan webkameralla. Videoitten julkisuutta voi säätää. Ja tavoittelee kaveripiirien kehittymistä:

Bringing users together

Social networking is a big part of Viddler. Users can make friends and send messages to each other, but what really allows people to get their voice heard is timed commenting, which lets them discuss specific moments in a video, rather than just talking about the video as a whole.

Miten syvällä meissä on nolostumisen pelko?

Avoin sosiaalinen verkko tarjoaa toisille tarttumapintaa ajatuksiini. Melkein kaikki sanovat, että tulee kynnys. Mitä arvaa laittaa avoimeen verkkoon? Paljon pelotellaan ja tuodaan esille ikäviä tositapauksia. Virtuaalikiusaaminen huolestuttaa. Toissa kesänä avoimen verkon vaarat olivat lähes jokaisen lehden vakiokamaa, kokosin pieniä otteita yhdelle verkkosivulle.

Avoimesta ja suljetusta käytiin keskustelua eräällä virtuaalisella kurssilla. Tänään pienestä jutusta virisi Jaiku-keskustelu (ota osaa! pyydä Jaiku-kutsu, jos et ole sisäpiireissä).

Avoimesti verkossa omalla nimellä? Omat ajatukset toisten nähtävänä myös huomenna tai ensi vuonna? Kokemuksessa on mukana tunnetta. Viime viikolla pidin omasta mielestäni vuoden huonoimman julkisen esityksen. Nolotti. Ajattelin, että hei, ei siellä ollut sentään kuin vähän toistakymmentä kuulijaa. Sitten sain palautetta, että sehän oli ihan normaali esitys, olisi ollut kiva kuulla koko tarina. Hätkähdin. Mistä tuo ylikriittinen itsetarkkailija syntyy?

Opettajana on aina ristiriitaisen palautten kohteena. Sen voi ottaa mahdollisuutena. Jos en antaudu siihen vaaraan, että joku tulkitsee sanomaani toisesta suunnasta kuin minä, kuinka voin koskaan kehittyä? Mitä vaarallista on siinä, että nolaan itseni? Keneen oikein yritän tehdä vaikutuksen?

Järjestöelämän aikoihin mietin sitä, miten vahvasti meillä suomalaisilla on kulttuurissa se, että kokoonnumme samanmieliseten kanssa olemaan yhdessä samaa mieltä. Mukavaa, vaivatonta ja turvallista. Mutta mitä siitä syntyy? Hymistelyä? No hei, välillä on Todella hauskaa olla samanmielisten kanssa nostattamassa henkeä ja uskomassa Meihin. Tietenkin.

Jos uskallan altistaa ajatukseni toisen katseelle tai korvalle, voin oppia ymmärtämään uudella tavalla. Rohkenenko ajatella? Kuulenko toista ja hänen ajatuksiaan? Huijaanko itseäni? Jollakin lailla kyllä aina. Oikeassa olemisen tarve on syvässä. Entä, jos minä olen väärässä (eikö ole mahdoton ajatus, että olisin aina oikeassa ja eikö ole mahdollista, että voisin olla osittain oikeassa, osittain väärässä)?

Mitä tapahtuisi, jos olisin vähän avoimempi muille ihmisille ja muille tavoille ymmärtää. Näitä ajattelukyvyn tunteisiin sitoutuneita piirteitä ei kukaan voi ravistella, jos en ilmaise kenellekään, mitä ajattelen. Voiko ihminen oppia ilmaisematta ajatuksiaan ja mielipiteitään? Onko oppiminen vain tiedon omaksumista, siis oikeita vastauksia?

Päissään toilailulla voi rehvastella. Mutta voiko rehvastella sillä, että nolostui, kun toilaili ihan selvin päin, kirjoitti blogiin jotain, minkä ymmärsi myöhemmin typeräksi? Tunnustan, ymmärsin kapeasti kesällä erään kolumnin. Opin tämän asian palautteen kautta. Olihan se vähän noloa... mutta toisaalta terveellinen muistutus. Noloja juttuja käy joka päivä. Tänään opettajanpöydällä oli kollegan lappu, joka muistutti minua taulun pyyhkimisesta. Voi nolo. On niin mainiota julistaa toisen huomioon ottamista ja puhkua posket punaisena dialogin merkityksestä. Sitten itse törmäillä jopa ihan pieniin haasteisiin. Heh heh...

Oppiminen ilman epäonnistumisia, harhailuja, väärässä olemista... onko sitä? Eräällä kurssilla vieruskaverini harmitteli kurssipäivän kääntyessä loppua kohden, että hups, hän taisi olla liikaa äänessä. Ja samaan hengenvetoon, että oikeastaan ihminen oppii vain laittamalla itsensä likoon, heittäytymällä mukaan.

Asento-oppia

Äskettäin kysyttiin (hmm... taas): "Eikös siinä sitten joku hyödy sun kustannuksella, kun laitat kaiken (opetusaineiston) verkkoon?"

Sitähän minä ihan toivon. Tässä blogissakin on tullut välillä saarnattua, että:
a) oppiminen on vuorovaikutusta, sitä ei voi kopsata kenenkään nettisivulta
b) opettajan työstä soisi pois niitä asioita, joita kaikki muutkin tekee, tehdään ne yhdessä
c) jaettu tieto ei puoliinnu

Mikähän haittaa minulle on, jos joku käyttää niitä aineistoja, joita olen tehnyt? Ei näy palkkapussissa. Ei tunnu kropassa. Ei päänupissa. Päin vastoin. Tulee kiva fiilis, kun voi auttaa. Ihan vain sen kivan fiiliksen vuoksi tulee "lisäarvoa". Kysyttiin siis myös taas kerran, että "mitä lisäarvoa siitä sitten on, että laitat noi jutut verkkoon."

Eräät kysymykset tuovat aina mieleen, että kysyjällä ja minulla on ajatusten asento ihan erilainen. Minun mielestä (ja nyt veikkaan että aika monen sosiaalisessa webissä puuhailevan mielestä) asioita voi tehdä ihan vain huvikseen. Siksi että innostuu. Siksi että on hauskaa. Siitä saattaa olla hyötyä. Mutta ei sitä heti tiedä. Ei voi aloittaa niin, että laskee hyötyvänsä ilman että muut hyötyvät ainakaan enempää kuin minä.

Pidin kaksi vuotta erinäisiä blogeja ennen kuin sain ensimmäisen kommentin. Voitin blogilla ihan kohtuullisen kilpailunkin. Ja sain lopulta monta mieluisaa keikkatyötä. Mutta en minä hyötyä ajatellut. Olin innostunut. Mieleni oli sellaisessa asennossa. Sama hauska kokeiluote johdattaa kehittelemään aina uusia sovelluksia. Ja tietysti siinä sitten on vaivihkaa käynyt niin, että ammatillinen pätevyytenikin on laajentunut. Mutta se on enemmän vahinko, mutta ei yäk mikään lisäarvo... miksi se sana aiheuttaa pahoinvointia. Kai siksi, että se on täynnä välinearvon henkeä. Oppiminen on ilo ja arvo sinänsä. Jakaminen ja kaverin auttaminen on ilo ja arvo sinänsä.

Ja sitten käy niin, että minuakin autetaan. Minulla on aina joku, jolta kysyä. Eikä sellaista etua saa, ellei ole mielessä jako-asentoa. Ja jotenkin jännästi tuo jakamis-valmius on imuroimistaidon kanssa liitossa. Yhdessä nuuskitaan, missä hyvää saalista, napataan kyytiin ja vips vaan, vinkki leviää jaikun nopeudetta ja syötteen sykkeellä. Lopputuloksena syntyy yllättäviä yhteyksiä ja luottamusta.

Tulevaisuuden koulu

Martti Hellström raportoi Pekka Himasen luentoa aiheesta. Nam.

Yahoo! Pipes

Pipes is a powerful composition tool to aggregate, manipulate, and mashup content from around the web. Simple commands can be combined together to create output that meets your needs:

• combine many feeds into one, then sort, filter and translate it.
• geocode your favorite feeds and browse the items on an interactive map.
• power widgets/badges on your web site.
• grab the output of any Pipes as RSS, JSON, KML, and other formats.

Sounds good? Learn more....

Opasvideolla alkuun!

Blogispotti.fi

Välipalatauolla bongattu (kiitos HaloEfektin) Blogispotti.fi, johon kannattaa tutustua tarkemmin. Näyttää kiinnostavalta ja käyttökelpoiselta sellaiselle, joka haluaa seurata useita puroja yhtenä virtana.

Opettajalle: Verkkosisällön rakenteellinen suunnittelu

Sunnuntain harrastuksena tuli kesällä tehtyyn verkkosisältöön lisättyä pieni opettajille kohdennettu perusjäsennys verkkosisällön rakenteellisesta suunnittelusta. Jakoon (kuulinpa muuten, kiitos vain Raimo!, että SlideShare sallii nyt myös äänen lisäämisen esitykseen, pitää tutkia ja kokeilla, lisäinfoa the slideshare blog).

| View | Upload your own

24.10.2007 | Facebookin käyttäjiä varoitetaan identiteettivarkaista

FFacebook-internetyhteisön käyttäjät saattavat joutua huijauksen kohteeksi.Britannian yleisradioyhtiö BBC varoitti keskiviikkona identiteettivarkaista, jotka ovat avanneet pankkitilejä ja hankkineet luottokortteja yhteisöstä keräämiensä tietojen avulla.BBC:n tv-ohjelmassa luotiin kuvitteellinen hahmo, jonka ystäväkutsu lähetettiin sadalle. Heistä kolmasosa otti yhteyttä lähettäen samalla tiedot itsestään.

Huijarit voivat etsiä lisää tietoa henkilöstä esimerkiksi syntymäajan ja -paikan perusteella ja avata niillä pankkitilin verkossa.Yhteisön käyttäjien tapana on ohjelman mukaan kerryttää ystäväverkostoaan, jolloin he hyväksyvät listalleen sellaisia, joita eivät edes tunne.Facebookin mukaan 200 000 ihmistä kirjautuu ohjelmaan joka päivä. Sivustolla on kaikkiaan 42 miljoonaa jäsentä. Suomessa on nykyisin yli 151 000 Facebookin käyttäjää.

Iltalehti.fi | Ulkomaat | 24.10.2007 | Facebookin käyttäjiä varoitetaan identiteettivarkaista

Blogged with Flock

Vaparetki mobiilin pedagogiikan etsintään

| View | Upload your own

SlideShare Link

Esityksen Vaparetki-linkit (reunoilla olevat linkit eivät yllä olevassa esityksessä aktivoidu):

• Vaparetki-blogi
  
• Vaparetken kurssiwiki
• Kokeiluja ja tutkimusta Flickr-kuvanjakopalvelulla
• Vaparetki - north pole, retken periaate
• Mobiili kuva laivalta blogiin
• Google video: Pedagogista rakkautta etsimässä
• Verkon pauloissa: kurssin suunnittelublogi > vaparetkeä levittämään
• Verkon pauloissa -wiki (ks. myös Kimmo-kurssilainen eli ReksiVerkonPauloissa)
• ITK’07 mOpettaja-tiimi samassa tapahtumassa myös epäseminaarissa Aikaa ei ole
• Laivaseminaarin taustajoukoissa vaparetkeläistä oppimisprosessin laajennusta
• Vaparetken Jaiku-polku alkaa
• #vaparetki Jaiku-kanava
• Yhteisöllinen avustustalkoo (lue taustakanavan tarina)
• Jaiku + Skype-chat + wiki > mobiilia yhteistyötä
• Virtuaaliwiki edellisen yhteistyön kevyt hedelmä

Naiset + ICT/web20/IT/TVT...

Kesäkuussa kehittelin ajatusta Naisten Nettitapaamisesta ja vielä samaa edelleen elokuulla. Asia ei ole haudattu. Tuli vain niin työntäyteinen syksy, että ei onnistu. Mutta vielä tämä ajatus jollakin tapaa toteutuu. Aihe tuli jälleen puheeksi tuossa iltapäivällä työkaverin kanssa puhelimessa. Hesarissa oli ollut jokin kirjoitus siitä, miten sukupuolella on väliä sosiaalisessa webissä. Tämä asia tulee muuttumaan. Mutta ei ole vielä ihan kohdallaan. Mikähän se Hesarin juttu oli???

Mediakasvatusseurassa blogattiin ja blogataan

Mediakasvatusseuran uutiskirjeestä:

"Mediakasvatusseuran syysseminaari "Hei, me blogataan" Tampereella keräsi
sadan hengen yleisön kuuntelemaan mediakasvatustutkijoiden kuulumisia
maailmalta. Esitykset ovat kuunneltavissa ja esitys-slidet luettavissa
tapahtuman blogissa osoitteessa http://heyweareblogging.blogspot.com/.

Muista tutustua ja osallistua myös portaalin ajankohtaisiin blogeihin,
joissa on puhuttu viimeisimmäksi nuorten äänen kuulumisesta sekä
seminaarivalmistelujen pulmista: www.mediakasvatus.fi/blogit"

Skype Defender varastaa käyttäjätunnuksia ja salasanoja

CERT-FI tiedotus (ks. sivulla myös havainnolliset kuvat): "Skype varoittaa Skype Defender -nimisen haittaohjelman leviämisestä. Ohjelma jäljittelee Skype-ohjelman kirjautumisikkunaa. Käyttäjän syötettyä käyttäjätunnuksensa ja salasanansa ohjelma näyttää virheilmoituksen väärästä salasanasta. Samalla se kuitenkin lähettää sekä syötetyt Skypen kirjautumistiedot että Internet Explorer -selainohjelmaan talletetut käyttäjätunnukset ja salasanat verkon kautta keräilypalvelimelle.

Skype Defenderin voi poistaa työasemasta poistamalla sen ohjelmatiedoston 65404-SkypeDefenderSetup.exe. On huomattava, että ohjelmaa voidaan levittää myös muilla nimillä."

Gliffy.com - Create and share diagrams online.

Instant diagrams in your web browser

Gliffy.com - Create and share diagrams online.

Blogged with Flock

Yugma : Free Web Conferencing etc.

Yugma Works * Instant real-time desktop sharing * Virtual meetings and web conferencing * Whiteboard, annotate and share files * Windows, Mac and Linux compatible * Invite up to 10 people for free * Free teleconferencing * Get Yugma Widget for your website * Easy, secure and reliable * No spyware, adware or malware

Yugma : Free Web Conferencing, Online Meetings, Web Collaboration Service, Free Desktop Sharing, video conferencing, remote control software, net meeting, mac conferencing: home

Blogged with Flock

Yugma : Free Web Conferencing etc.

Yugma Works * Instant real-time desktop sharing * Virtual meetings and web conferencing * Whiteboard, annotate and share files * Windows, Mac and Linux compatible * Invite up to 10 people for free * Free teleconferencing * Get Yugma Widget for your website * Easy, secure and reliable * No spyware, adware or malware

Yugma : Free Web Conferencing, Online Meetings, Web Collaboration Service, Free Desktop Sharing, video conferencing, remote control software, net meeting, mac conferencing: home

Blogged with Flock

Pientä päivitystä mobiili-osastolla

Olen keräillyt verkosta saatavia ilmaisia (tai tosi edullisia) ohjelmia opettajan käyttöön. Nyt on aika tehdä tuttavuutta mobiilien ohjelmien ja palveluitten kanssa, jos oma puhelin on hivenenkin älykäs (aina vähän tyhmempi kuin fiksu käyttäjänsä tietenkin, mutta siitä voidaan vitseillä näpäytellä insinöörejä).

Mobiililla on koulukäyttöä kun tehdään tutustumismatkoja, laajennetaan oppimisympäristöä virtuaalisesti luokan ulkopuolelle, ollaan matkoilla, leirikoulussa yms.

On tullut viikon varrella tutustuttua atk-tuen ja virtuaalipedagogiikan rajapintaan. Varsin herkkää aluetta. Desantilla on tietenkin takataskussa tikkuohjelmat... vaikka ei sitä tiedä, onnistuuko siltikään. No niitästäkin pari hyvää linkkiä mobiilisivuilla. (Kesällä viritettyä tikkua ei ole vielä työn tuiskeessa tullut omassa luokassa kokeiltua.)

ZoneTag Photos

ZoneTag Photos

Blogged with Flock

EclipseCrossword - sanaristikoita helposti ilmaisohjelmalla

EclipseCrossword is the fast, easy, free way to create crossword puzzles in minutes.It's never been simpler—just give EclipseCrossword a list of words and clues, and it does the rest. In seconds, you'll have a crossword puzzle with just the words you want. EclipseCrossword has been downloaded a million times by people just like you.

EclipseCrossword - the fast, easy, and FREE way to create crossword puzzles in minutes

Tässäpä oiva väline esimerkiksi kielten opetukseen. HotPotatoesia helpompi ja nopeampi (kiitos vinkistä Jarille!).

Blogged with Flock

Yhteisöllistä hidasta ajattelua - ppt:n uusi tuleminen

Olen ollut pitkään aika kyllästynyt Power Pointteihin. Pakottaa ajatukset jonoon. Toimii liian joustamattomasti. Ei siedä risteileviä ajatuksia eikä tue kokonaisuuden hahmottamista. No joo, linkityksillä saa rakennettua jonkinlaisen verkon ajatuksille. Ähkyä tämä vain kai.

Mutta nyt ihastuin Google-Dokumentit Esitykseen. Se on riisuttu Power Point (jes, sillä ei saa tehtyä animointeja). Tosi riisuttu. Ja siis viehättävä, nimittäin siinä on eräs oleellinen piirre. Samaa dokumenttia voi työstää usea ihminen. Ajatuksia voi kehitellä ryhmässä. Toisen antama pienikin kommentti vie ajattelua eteenpäin. Sopii hyvin hidasta prosessointia vaativiin ajatuskehittelyihin.

Pelasta Pallo - Save the Ball

Säästä energiaa, käytä http://www.blackle.com/ . Instead of Google, use Blackle to save energy! http://www.blackle.com/about/

Solmussa salasanojen kanssa?

Olen kuullut monien tuskailevan salasanojen kanssa. Eikä ole mitenkään harvinaista, että salasanoihin turhautunut henkilö ratkaisee tuskan käyttämällä kaikkialla samaa salasanaa, joka todennäköisesti on vielä jokin kokonainen sana tai (lemmikin) nimi. Ja yleisin paikka, josta esimerkiksi opettajan salasanat löytyvät, on kalenteri. Sen kun hukkaa, niin avot. (Lue Tietokone-lehden arkirealismijuttu aiheesta.)

Kokeilin itse yhtä salasanaohjelmistoa vai oliko -webpalvelu, jota jokin atk-lehti mainosti. Oli kovin monimutkainen. Olen kertonut silloin tällöin eräältä työkaveriltani kopsatun ratkaisun: talletan kaikki käyttäjätietoni salasanalla suljettuun Excel-taulukkoon, jonka päivitän aina, kun luon uuden salasanan tai vaihdan vanhan. Pidän tallessa myös tärkeimpiä vanhoja salasanoja (niitähän ei kannata käyttää). Koska joudun työni vuoksi luomaan paljon avoimeen verkkoon erilaisia tunnuksia, taulukkoon on kertynyt yli 300 riviä. Minulla on kolmessa eri paikassa varmuuskopio taulukosta.

Käytän salasanan muotoilemiseen tiettyä vartaloa ja sen variaatioita (sekä numeroita että isoja ja pieniä kirjaimia, myös erikoismerkkejä, jos ympäristö sen sallii). Vartaloon liitän tietyllä kaavalla kytkennän kyseiseen sivustoon (en missään tapauksessa sivuston nimeä). Näin pystyn myös melko usein arvaamaan käyttäjätunnus-salasanaparin. En käytä samaa salasanaa eri paikoissa. Salasanan pituus pitää olla vähintään 8 merkkiä eikä se saa sisältää sanakirjasta löytyvää sanaa.

Tarkista, onko tunnuksesi vuotolistalla

Välitin aamupäivällä tietoa salasanojen vuodosta. Tässä sivu, jonka avulla voit tarkistaa, onko oma tunnuksesi jakelussa maailmalla. Muuten: tämäkin tieto levisi nopeasti Jaiku-verkoissa. Kiitos niille, joiden asenteena ei ole pihtailla tietoa!

Tarvitaanko suljettuja verkkoympäristöjä?

Edellisen liitteeksi vielä toinen aihe, joka nousee usein esille, kun sosiaalinen ja avoin web on esittelyssä. Opetuskäytössä avoin ei kumoa suljettua. Olisi oivallettava aina tilanteen mukaan, mikä sopii mihinkin.

Suljetun verkkoympäristön etu on turvallisuus ja mahdollisuus henkilökohtaiseen viestintään. Mitä nuoremmista oppijoista on kyse, sitä tarkemmin pitää harkita, miten paljon ylipäänsä toimitaan verkossa ja mitä asioita tehdään avoimessa, mitä suljetussa verkossa.

On myös olemassa kaupallisesti toimivia kursseja ja sisältöjä, joita myydään verkossa, kuten vastaavanlaisia maksullisia kursseja ja oppimateriaaleja reaalimaailmassa.

Ja sitten on syytä hahmottaa ero verkkoaineiston ja oppimisprosessin välillä. Minusta on aika epäilyttävää, jos vaaditaan oppijaa laittamaan oppimisprosessinsa avoimesti verkkoon. Oppija voi tehdä sen, mutta hänellä on oltava vaihtoehtoja ja mahdollisuus säädellää omaa julkisuuttaan (alaikäisten kohdalla tämä oikeus huoltajilla). Avointa verkkoa voidaan käyttää tässä suhteessa todella ilkeästi väärin. En laita avoimeen verkkoon itse itsestäni mielipiteitä ja muutamia pikkufaktoja lukuunottamatta yksityistä aineistoa. En myöskään harvoja poikkeuksia lukuunottamatta laita ihmisten kuvia avoimeen verkkoon (jotain tuollaisia ihan pikkuisia ikoneita ja kuvituksia).

Avoimen ja suljetun sekakäyttö onnistuu helposti. Avointa aineistoa voi kätevästi linkittää suljetun ympäristön sisälle.

Avoimet aineistot ja oppiminen (sunnuntaisaarna)

Onpa saman viikon aikana tullut taas useammalta suunnalta vastaan opettajien suhtautuminen avoimeen verkkoaineistoon (mm. Sun äitis kommentoi asiaa). Koska kaikki oppimateriaalini (paitsi se, jonka olen myynyt suljettuihin ympäristöihin), on avoimesti saatavilla verkossa, saan aika ajoin vastata erilaisiin kysymyksiin ja väitteisiin. Tässä jälleen kerran oma näkemykseni:

Joku toinen opettaja käyttää vapaamatkustajana työtäsi hyväkseen.

Siitä vaan! Eihän se ole minulta pois. Päin vastoin. Teemme kollegoitten kanssa vaihtokauppaa ja rikastamme toistemme idea-arsenaalia. En kerta kaikkiaan ymmärrä sellaista näkemystä, jonka mukaan opettajan työn keskeisin ammatillinen osaaminen olisi siinä, että hän laatii salaista oppimateriaalia ja esittää sitä oppitunnilla. Tämä ajatus ei ole tästä maailmasta. Opettaminen on julkista toimintaa. Ja oppimisen ydin ei ole tiedon siirtämisessä varastosta toiseen. Jos joku ajattelee näin, saa minun puolestani ihan rauhassa ajatella. Minulla on kuitenkin täysi oikeus julkaista oppimateriaalini avoimesti verkossa.

Entäs jos joku kopio aineistoasi kaupalliseen käyttöön?

Ensinnäkin hän toimii silloin laittomasti, ellei mainitse lähdettä. Ja toisekseen, on ihan turhaa kuvitella, että oppitunenille tai verkkotyöskentelyyn tarkoitetut aineistot sinällään kelpaisivat millekään kustantajalle julkaistavaksi. Joudun itsekin tekemään mittavan työn, kun muunnan avoimeen verkkoon viemääni oppimateriaalia verkkokäsikirjoitukseksi. Sitä paitsi Suomen julkaisumarkkinat ovat niin pienet ja kustannustoimittajat niin valppaita, että tällainen plagiointi paljastuu. Kymmenisen vuotta sitten eräs yliopistotutkija julkaisi tekemiäni piirroksia ilman lupaani ja sopimusta omassa painetussa teoksessaan. Tiedän, että akateeminen koulutuskaan ei ole este törkeälle käytökselle. Mielestäni eniten kärsii kuitenkin tekijä itse, kun epäasiallinen toiminta tulee esiin.

Saatko korvausta ylimääräisestä työstäsi, kun viet oppimateriaalit verkkoon?

Ymmärrän tämän kysymyksen, mutta kysyjä ei ymmärrä tiedonkäsittelyn luonnetta. Aluksi verkkotyövälineitten hyötykäyttö vaatii opettelua ja opettelu vie aikaa. Minulla aineiston vieminen verkkoon ja säilyttäminen verkossa vähentää työmäärää. Kaikki aineistoni ovat tallessa ja löydän ne nopeasti. Minun ei tarvitse kantaa materiaalia eikä järjestää papereita (ihan vähän tietenkin). En juuri koskaan monista tai tulosta (tätäkin toki pikkuisen).

Minulle pitäisi maksaa siitä, että en käyttäisi tieto- ja viestintätekniikkaa työssäni. Tvt-opetuskäyttö vähentää työtaakkaani.

Olen saanut joistakin hankkeista käyttökorvauksia joistakin oppimateriaaleista. Olen myös myynyt kustantajille tai muille julkaisijoille verkko-aineistoja. Olen tehnyt myös käsikirjoituksia erilaisiin oppaisiin ja muihin julkaisuihin. Näitä työtilaisuuksia en olisi saanut ilman monivuotista harjoitusta verkkoaineistojen tuottamisesta. Kotisivuni toimivat mainoksena. Olen yrittäjä opettajatyön ohessa (vanha maanviljelijä ei osaa pitää 3 kk kesälomaa). Yritykseni ei ole missään hakemistoissa enkä ole ehtinyt edes julkaista kotisivujakaan. Töitä on silti tarjolla, aina kun tulee vapaata aikaa harjoittaa palkkatyön vastapainoksi jotain muuta.

Kuinkas nuo tekijänoikeudet?

Yleissivistävän oppilaitoksen opettajalla on tekijänoikeus omiin teoksiinsa. Emme tee työnantajan kanssa sopimusta, joka tätä oikeutta rajoittaisi. Joku vertaisi opettajaa insinööritoimistossa töitään tekevään insinööriin ja väitti, että työnantaja omistaa opettajan verkkoaineistot. Tällainen pitää kuitenkin erikseen sopia. Oletteko koskaan nähneet opettajaa, joka työpaikkaa vaihtaessaan luovuttaisi kaikki monisteensa ja kalvonsa työnantajalleen?

Tekijänoikeutta ei tarvitse edes erikseen ilmoittaa verkkosivuilla. Teen kuitenkin yleensä niin. Olen antanut oppimateriaaleihini CC-lisenssin ei-kaupalliseen käyttöön, lähde mainittava tai muuta vastaavaa ja tämä näkyy sivuilla lähes aina.

Entä opiskelijoiden tekijänoikeudet, jos sivuilla on opiskelijoitten töitä?

Aina kun julkaisen opiskelijoitten töitä, kysyn opiskelijalta luvan (yhden tosi hyvän kuvan olen julkaissut arkistojen aarteista, en enää tiennyt, kenen tekemä se oli). Kysyn myös, laitetaanko tekijänimi näkyviin vai ei. Opastan opiskelijoita kirjoittamaan omia tekstejään avoimille sivuille nimimerkillä enkä pakota ketään, avoimet verkkojuttut ovat vapaaehtoisia. Opiskelijat ovat poikkeuksetta olleet mielissään töittensä julkaisemisesta. On hienoa, että oma juttu tulee nähdyksi.

Olen kaupalliseen käyttöön tehnyt kirjallisen sopimuksen ja maksanut korvauksen, kun halusin käyttää serkun pojan (11 v.) hienoa valokuvaa sellaisessa aineistossa, josta sain itse korvauksen.

Taisi tulla vähän saarna. Jokainen saa mielestäni ihan itse tehdä valintansa oppimateriaalien jakamisen suhteen. Minun ei tarvitse käsittää niiden ihmisten ajatusmaailmaa, jotka harjoittavat jemmaamisen politiikkaa ja suon heille täyden vapauden olla ymmärtämättä minua. Kehotan lukemaan uusimman Tiede-lehden jutun, jossa haastatellaan Kai Hakkaraista. Äly on yhteisöllistä. Vain jakamalla voimme tulevaisuudessa ratkaista vakavia globaaleja ongelmia. Olen huolissani, ellei tämä ymmärrys valkene opettajille. Olen iloinen, että sosiaalinen web antaa hienoja työvälineitä yhdistää erilaisten ihmisten osaamista, jakaa ja työstää yhdessä.

Oppiminen on vuorovaikutusta. Opettamisen keskiössä pitäisi olla jotain ihan muuta kuin oppimateriaali ja sen siirtäminen oppijan päähän mitattavaa ulkoistamista varten.

Ja totta kai olen sitä mieltä, että tiettyjä asioita pitää opetella vanhanaikaisilla menetelmillä. Vanhat menetelmät ovat oikein hyviä ja enimmäkseen on niin, ettei opettamisessa lopulta keksitä mitään uutta. Toisaalta maailma muuttuu ja sen mukana tietokäsitys ja työskentelytapa uusiutavat. Parhaat menetelmät toimivat aina ja kaikkialla.

Yhdenkään opettajan työ ei lopu, vaikka kaikki maailman oppimateriaalit löytyisivät verkosta. Verkko ei korvaa opettajaa. Jos aineisto riittäisi oppimiseen, kirjastot olisivat korvanneet opettajien tarpeen jo aikoja sitten. Todellisuudessa on niin, että uudet informaation välittämisen kanavat tekevät opettajista ja opastajista entistä tarpeellisempia.

Aiheesta olen kirjoittanut myös Vaparetken blogiin.
Teemu Arina on pitänyt viime vuonna hyvän esityksen aiheesta.

Tietoturvaohje kännykän käyttäjälle

Kolme askelta tietoturvaan:

1. Älä paina matkapuhelimen Kyllä/Yes-näppäintä, ellet ole varma seurauksista.
2. Tuhoa tuntemattomalta lähettäjältä tullut MMS-viesti avaamatta sitä.
3. Jos sinulle tuntematon laite yrittää ottaa Bluetooth-yhteyttä, liiku muutama kymmenen metriä paikaltasi: yhteys katkeaa automaattisesti.

Tämä täsmäohje ja tarkempaa julkaistu Viestintäviraston Matkapuhelimen tietoturvaohje -sivuilla.

Vakava tietoturvauhka - vaihda yhteisöpalveluitten salasanat

Viestintäviraston CERT-FI tiedotti eilen (uutississa mainittu, että kyse kenties IRC-gallerian tunnuksista):

Suomalaisia verkkopalveluiden käyttäjätunnuksia ja salasanoja julkaistu internetissä

Viestintäviraston tietoturvayksikkö CERT-FI on saanut ilmoituksen internetissä jaossa olevasta tiedostosta, joka näyttää sisältävän kymmeniä tuhansia suomalaisten verkkopalvelujen, todennäköisimmin keskustelufoorumien tai yhteisöpalvelujen käyttäjätunnuksia sekä niiden salasanoja.

CERT-FI kehottaa keskustelufoorumien ja yhteisöpalvelujen käyttäjiä vaihtamaan salasanansa välittömästi. Jos käyttäjällä on sama salasana useissa eri verkkopalveluissa, kaikkien samaa salasanaa käyttäneiden palvelujen salasanat on vaihdettava. Saman salasanan käyttäminen ei ole suositeltavaa, ei varsinkaan sekä työ- että yksityiskäytössä, jolloin paljastuneella salasanalla on ainakin teoriassa mahdollista aiheuttaa laajaa vahinkoa.

CERT-FI selvittää edelleen, mihin suomalaisiin palveluihin jaossa olevat tunnukset liittyvät. CERT-FI on ollut yhteydessä verkkopalveluntarjoajiin, teleyrityksiin ja poliisiviranomaisiin, samoin ulkomaisiin CERT-toimijoihin.

Mies-nais-blogit ja Uusi(?)Suomi

Arg... tästä on jo joku vuosi aikaa, kun serkku-toimittaja-ym. talentti kiinnitti huomiota Suomen Kuvalehden jokakodin mainokseen. Massiivisessa läpyskässä oli miehiä, miehiä, miehiä. Miesten mediaviestit Vakavasti Otettavia ja Asiallisia.

No ei poikkea juuri verkkoavoimuuten polkaistu UusiSuomi tyylistä. Blogien etusivulle nostettu lista esittelee kolme miesbloggaajaa. Kun kaivaa esiin kaikki blogit, saa yhdeksän miestä ja kaksi naista, joista toisen jutun kärki osoittaa kampaajalle ja tyttöpoppiin. Huh huh.

Nämä mies-nais-jutut ovat sellaisia, joista saa herkästi huuhaa-maineen. Mutta on ällistyttävää, miten sokeiksi meistä jokainen tulee kuvastolle ja sille, mikä on Varteen Otettavaa ja mikä niitä akkain-juttuja.

Talkooapu toimii verkossa - jaikuyhteisö tositoimissa

Turussa järjesteltiin huomenissa alkavaa seminaaria "Pedagogisia verkkoja kokemassa". Jaiku kuului suunnitelmiin: sen kautta reaaliaikaista palautetta, seminaaria laajentavaa keskustelua, verkottumista ja sellaista. Ja sitten eilisiltana myöhään tuli viesti: Google on ostanut Jaikun (no hieno homma Jaikun omistajille ja tiimille... kuten Talouselämän haastattelu todistaa) ja saman tien suljettiin Jaikuun kirjautuminen. Palvelu toimii normaalisti vanhoille käyttäjille ja jokainen heistä saa kutsua 10 uutta käyttäjää.

Jari lähetti avunpyynnön #Vaparetken Jaiku-kanavalle. Pohdittiin muita vaihtoehtoja. Loppujen lopuksi kuitenkin verkoston yhteisvoimin saatiin kaikki seminaarin n. 100 osallistujaa kutsuttua sisäpiiriin. Koko talkoo viiden tunnin sisällä. Prosessi on dokumentoituna jaikuiluketjuun. Kokemuksena rohkaiseva. Pientä apua on tarjolla. Yhdessä ratkotaan ongelmia ja ylitetään esteitä. Ilman, että koko juttu olisi edes kovin rasittava.