Olen kuullut monien tuskailevan salasanojen kanssa. Eikä ole mitenkään harvinaista, että salasanoihin turhautunut henkilö ratkaisee tuskan käyttämällä kaikkialla samaa salasanaa, joka todennäköisesti on vielä jokin kokonainen sana tai (lemmikin) nimi. Ja yleisin paikka, josta esimerkiksi opettajan salasanat löytyvät, on kalenteri. Sen kun hukkaa, niin avot. (Lue Tietokone-lehden arkirealismijuttu aiheesta.)
Kokeilin itse yhtä salasanaohjelmistoa vai oliko -webpalvelu, jota jokin atk-lehti mainosti. Oli kovin monimutkainen. Olen kertonut silloin tällöin eräältä työkaveriltani kopsatun ratkaisun: talletan kaikki käyttäjätietoni salasanalla suljettuun Excel-taulukkoon, jonka päivitän aina, kun luon uuden salasanan tai vaihdan vanhan. Pidän tallessa myös tärkeimpiä vanhoja salasanoja (niitähän ei kannata käyttää). Koska joudun työni vuoksi luomaan paljon avoimeen verkkoon erilaisia tunnuksia, taulukkoon on kertynyt yli 300 riviä. Minulla on kolmessa eri paikassa varmuuskopio taulukosta.
Käytän salasanan muotoilemiseen tiettyä vartaloa ja sen variaatioita (sekä numeroita että isoja ja pieniä kirjaimia, myös erikoismerkkejä, jos ympäristö sen sallii). Vartaloon liitän tietyllä kaavalla kytkennän kyseiseen sivustoon (en missään tapauksessa sivuston nimeä). Näin pystyn myös melko usein arvaamaan käyttäjätunnus-salasanaparin. En käytä samaa salasanaa eri paikoissa. Salasanan pituus pitää olla vähintään 8 merkkiä eikä se saa sisältää sanakirjasta löytyvää sanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti