perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Miten ihminen oppii asioita?

Kirjanpitäjäni kanssa jäätiin eilen hetkiseksi juttelemaan tulevaisuudesta. Hän totesi, että on se hyvä, kun Suomessakin Opetushallitus on muuttanut sillä lailla linjaansa, että enää ei ole ajatuksena kaataa tietoa oppilaiden päähän. Kirjanpitäjällä ei ole koulumaailmaan kummempaa suhdetta kuin myllyn läpi käyneet aikuiset lapset ja oma aikuisopiskelu.

Niin kauan kuin olen vienyt verkkoon opetusjuttujani (puolivuotiaana opettajana aloitin kevättalvella 2002), olen pitänyt periaatteenani samaa tietoisuuteen tulemisen tilaa, siis sitä, että jatkuvasti olisivat avoimina kysymykset: Miksi opitaan, mitä ja kenen valitsemia asioita? Miten opetetaan, kuka opettaa ja kenen ehdoilla kenelle?

Itsessäni ja lähipiirissäni olen oppinut: ihminen oppii, kun innostuu. Uteliaisuus, halu, kiinnostus, pyrkimys, syttyminen. Oppiminen on hauskaa. Vaivalloista ja tuskallista, mutta hauskaa. Iloton oppiminen on suorittamista ja tuskin koskaan oivaltavaa. Oppiminen ei silti ole viihdettä eikä opetustilanteiden ykköstavoitteena ole viihtyminen. Oppiminen vaatii miltei aina häiriötilaa, epämiellyttävän tietämättömyyden kohtaamista ja aina henkilökohtaista ponnistelua.

Opetuksen laadusta ja oppitakuusta puhuminen ovat koulutusjärjestelmän suhteen tärkeitä asioita. Kyse on ammatillisesta toiminnasta, jossa pyritään saavuttamaan kriteerit. Mutta oppimisen kannalta on syvältä ja syteen menevää, että oppijat ovat omaksuneet asiakasasenteen. Me koulutuksen tarjoajat tuotamme koulutusmarkkinoille oppimispalveluita. Asiakkaamme odottavat, että maksua ja aikapanoksia vastaan he kuluttajina saavat vastinetta.

Ihminen oppii leikiten - suurella vaivalla. Sopii seurata naperoita. Hauskaa on, mutta harjoitusta vaatii väsymättä ja vuosikausia.

6 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Kunpa saisikin opettaa mitä haluaa! Tiedän, että pystyisin paljon parempaan, jos valinta olisi vain minulla ilman, että YTL koko ajan vaikeuttaa työtäni. Olen täysin kyllästynyt pistevähennyksiin matematiikan kokeessa siksi, että oppilas ei ole itsestään selviä asioita kirjannut ylös. Harrasta siinä sitten luovaa opettamista!

astutiimi kirjoitti...

Pidin tuosta häiriötilasta oppimisessa. Olen kollegoideni kanssa jälleen kaaoksessa, omasta päätöksestä. Neljäs ammattitutkintoon valmistava verkkokurssi on alkamassa ja taas pistettiin kaikki uusiksi. Ei mitään helppoa, ei voi kopioida vanhasta. Tosin tässä vaiheessa on sisäistänyt verkko-oppimisen saloja sen verran, että luulee ymmärtävänsä the cluen: ei vanhan kopioimista, vaan uuden luomista... Edellisen kurssin palaute olisi tutkimisen arvoinen: nimettömissä lomakkeissa löytyy molemmista ääripäistä. Siitä voisi päätellä, kuka on odottanut valmista tuotetta ja kuka on tajunnut oppimisen ja suostunut välillä häiriötilaan. Surkean palautteen antajat ovat olleet kuitenkin rehellisiä, koska itsearvioinneissa heillä on säännömukaisesti vähäinen oma osallistuminen verkko-opiskelussa! Iloisen oppimisen vuotta 2008, Anne! ja kaverit!

astutiimi kirjoitti...

Tuija huomasi kirjoittavansa koko tiimin puolesta, ei liene vaarallista.

Anne Rongas kirjoitti...

Hei kiitos kuulumisista! Ja virtaa uudelleen rakenteluun. Joka tapauksessa digitaalisessa muodossa olevaa pystyy hyvin kierrättämään. Ja entistä enemmän pitäisi osata rakentaa tilaa sille, että oppijat tekevät ja tuottavat itse, ovat myös vuorovaikutuksessa keskenään. Sellaista olen omiin juttuihini yrittänyt haasteeksi viime aikoina... nyt kokeiluna http://uskonto4.ning.com/ uuden sosiaalisuutta tukevan ympäristön käyttäminen. Katsotaan, miten sujuu, pieni ryhmä ja vielä joululomalla...

Anonyymi kirjoitti...

http://hannupulkkinen.blogspot.com/2010/02/oppia.html

Anne Rongas kirjoitti...

Kiitos anonyymi linkistä Hannu Pulkkisen blogiin. Ajatuksia herättävä.

Koska tämä kirjoitus aiheutti tänään kysymyksen lauseiden muotoilusta, tässä vähän taustatietoja siitä, millaisesta ajatusmaailmasta tässä esittämäni näkemys on noussut. Auttamattomasti idealistista paasausta, mutta ei voi mitään, samalla linjalla edelleen.

Sinänsa hauskaa palata näihin vanhoihin ajatuksiin. Nyt mietitään rajatonta oppimista, oppimisverkostoja, avointa oppimista. Ne eivät elä ilman yhteistä työtä ja toimintaa. Niissä oppija ei voi olla kuluttajakuningas, maksava asiakas. Mutta monenlaista haastetta riittää, aina. Tässä tuoreempi pauhuni oppimisverkostoista.