Pientä Suurta Elämää

Radiohiljaisuutta tässä blogissa, blogihiljaisuutta. Hiljaisuuteen on yksityisiä syitä. Perhesyitä. Ajan rajalla perheen vanhin. Työ täyttää omaa aikaa ääriä myöten - onneksi sentään työnilo on tallella, mutta silläkään ei juuri hehkutella hiljaisuuden äärellä, se on vain ohikiitävä jakso ihmisen elämässä.

Ajan suhdetta ihmisen elämässä olen pohtinut monesta suunnasta viime aikoina. Aika tulee esille yhä uudelleen. Ajan riittämättömyys. Aika on suhde. Aika syntyy kehyksissä. Kiire on tunne. Se on myös valintojen tulos.

On paljon hyödytöntä ajankäyttöä. Työelämässä varsinkin. On myös paljon mahdollisuuksia tehdä toisin, tehdä yhdessä, tehdä sekä iloisesti, oivaltaen että samaan aikaan tehokkaasti. Yhteisäly ja jaettu asiantuntijuus työkulttuuriin yksisiipisellä auralla vedetyn kyntövaon sijaan.

Elämän pilkettä tänäänkin tässä poukamassa. Aleksi osaa kammata itse hiukset ja pyytää intonaan teetä yhä uudelleen, Aleksin mummojuttujen top one on "teetä". Ja nettihommiin vanhus pääsee luovuttamalla tutkivalle oppijalle käsilaukun, puoli tuntia hurahtaa sujuvasti.