sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007

Pidä huolta

Olen viime päivinä muistanut useaan otteeseen nuoruusvuosinani voimaa antanuttu biisiä; Pave Maijanen laulaa päässäni:
Pidä huolta itsestäs ja niistä, jotka kärsii.
Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii.
Muista siellä rakentaa, missä koti maahan sortuu.
Koeta niitä rohkaista, jotka päätöksissään horjuu.

Sillä jokainen, joka apua saa,
sitä joskus tajuu myös antaa,
tajuu myös antaa, tajuu myös antaa.

Pidä huolta luonnosta, se susta huolen pitää.
Pidä kii päätöksistä, niistä voima itää.
Muista, vanhukset ei kuulu vanhainkotiin.
Toimi niin, ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin...
Viranomainen ei voi luoda huolenpitoa ja välittämistä sellaisella tiiviydellä, etteivät yhä useammat putoaisi turvaverkkojen harvoista silmukoista. Vain äärimmäinen totalitarismi voi valvoa Internet-verkkoa niin kuin monet nyt tuntuvat toivovan. Me voimme välittää siellä, missä liikumme. Myös Internetissä. Voimme olla ihmisiä ihmisille. Paha on aina osa maailmaa ja ihmistä. Voimme syyttää muita, voimme paeta, voimme selittämällä puhkiymmärtää. Voimme lamaantua ja jättää toimimatta kyynistyneinä - eihän sillä mitään väliä. Paha on käsittämätöntä ja kammottavaa. Mutta sitä vastaan pitää aina olla toimintaa. Niinkuin pahan mallit leviävät, myös hyvän mallit leviävät: jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.

Sosiaalinen media ja verkkoyhteisöt voivat rakentaa, tukea, auttaa, luoda uutta hyvällä tavalla. Niinkuin rauta taipuu aseiksi ja auroiksi, taipuu virtuaaliverkkokin. Tehdään työtä tuon elämää ylläpitävän, kasvua edistävän vaihtoehdon puolesta. Yhdessä.

Kannattaa lukea hitaasti myös, mitä Ville Venäläinen kirjoittaa blogissaan aiheesta otsikolla Ymmärtämättömyyden piiri.

6 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Loistava kirjoitus, kiitos siitä!
Olen itse luonut todella hyviä suhteita netin välityksellä enkä silti tunnu saavan ihmisiä ymmärtämään että pahuus ei verkosta tartu. Ehkä on turvallisinta syyttää sitä, jota ei tunne ja jota itse jopa pelkää. Syytä ei voi sysätä vanhemmillekaan; missä he verkon käytön olisivat oppineet? Nyt olisi korkea aika opettaa verkon käyttöä muuhunkin kuin sähköpostiin ja Googlen avulla surffailuun.
Leena Helttula
Turun iltalukio

Timo kirjoitti...

Tässä olen syksyn ajan Annen blogia todella mielenkiinnolla seurannut ja monia hyviä vinkkejä saanut.

Harvoin tulee kommentoitua ja sitä meidän kaikkien toivomaa palautetta annettua.

Tässä kirjoituksessa tuli kuitenkin niin hyvin kiteytettyä olennainen, että en malttanut olla kommentoimatta.

Enempää en voisi samaa mieltä olla.

Sun äitis kirjoitti...

Kaunis kirjoitus.

Olen viikon mittaan miettinyt, tulisiko minun muuttaa suhtautumistani verkon vapauteen ja sensuroimattomuuteen. Laillasi olen päätynyt, ettei tulisi. Aikuisten vastuuta pitäisi korostaa, sitä, ettei lapsia ja nuoria jätetä yksin löytöretkileen. Yksinäisillä taipaleilla on liian helppo löytää ääriryhmiä ja jäädä kiinni vääränlaiseen yhteisöllisyyteen.

Leena kysyy, missä vanhemmat olisivat verkon käytön oppineet. Miten olisi omien lasten kanssa? Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset alkavat verkossa viihtyä, pitäisi vanhemman kiinnostua aiheesta ja lähteä opettelemaan, vaikka sitten lapsen ohjauksessa. Ei se niin kovin vaikeaa ole, jos kokee asian tärkeäksi eikä vetäydy omiin oloihinsa ja jätä lasta yksin selviytymään turvattomassa maailmassa.

Leena kirjoitti...

Hei sun äitis,
Sen lisäksi että osaan tietokonetta käyttää kyllä itsekin, niin monta perusasiaa netin käytöstä olen oppinut pojaltani. Tämä kaikki on ollut mahdollista vain siksi, että minä en seisonut koko ajan hänen takanaan vaan luotin siihen, että hän selviytyy maailmassa jota en itse tunne. Poikani on nyt 23 ja tietokoneesta tuli hänelle ammatti.
Minä en usko, että ne ääriryhmät löytyvät vahingossa. Kyllä ne yleensä etsitään itse.

Paljon suurempi vaara joutua vääränlaiseen yhteisöllisyyteen ovat omat koulukaverit, naapuruston porukat ja jopa opettajat. Esimerkkinä tästä vanhoilta ajoilta oma kommunisti-historianopettajani ja mieheni ääriuskonnollinen alakoulunopettaja, joka käännytti lähes kaikki oppilaansa.

Anne Rongas kirjoitti...

Silloin kun oma esikoiseni tuli nuoren elämän kokeiluikään, sanoin että ensisijaisesti tehdään niin, että minä luotan. Luottamus synnyttää luotettavuutta. Mutta kasvattajan pitää olla aina herkkänä. Voi olla myös toisin. Luottamusta voidaan käyttää väärin, jopa omat lapset omia vanhempia kohtaan. Silti perusoletuksena minusta pitää olla usko hyvään.

Ja kiitos kommenteistanne! Täällä voi syntyä luottamusta siihen, että maailmassa on paljon välittäviä ihmisiä :-)

Anonyymi kirjoitti...

Olin käymässä kirjoittamaan pakinaa huolen pitämisestä paikallislehteen ja hain googlesta Paven kappaleen sanoitusta. Ensimmäisenä osumana osuinkin blogiisi.

Mietin jätänkö omani kirjoittamatta, niin samoin ajattelit ja olit jo ehtinyt ajatuksesi sanoiksi saattaa.

Kiitos upeasta kirjoituksesta. Saatanpa piipahdella palstallasi toistekin!

Riina