Rapauttaako Twitter sivistyksemme?

Tänä vuonna Twitter-lintu on tehnyt pesän Suomeen. Syystalven aikana Sometu-verkoston sivuilla pohdittiin varjopuolia (Twitter-kapinoita konferensseissa). Twitteriä on moitittu hypetykseksi. Sitä on pidetty muodikkaana kuhina-pöheikkönä, jonka minimaalinen viestimerkkien määrä tekee koko välineestä kehnon.

Jokaiseen viestimeen kehittyy vähitellen oma viestintäkulttuuri. Jokaista välinettä ihminen osaa käyttää juoruiluun, ilkeilyyn, kiusaamiseen, rikoksiin ja kaikenlaiseen varjoisaan. Sinänsä pelkkä viestinnän väylä itsessään ei ole hyvä tai paha. Jo Sokrates aikoinaan moitti kirjoittamista ihmisen ajattelua ja muistia rapauttavana viestintätapana.

En usko Twitterin tai minkään viestintävälineen rapauttavan sivistystä. Ihminen ja kulttuuri on jotain monisyisempää. Tietämättömyys tai hengellinen velttous suhteellista. Tapain turmellus muutakin kuin törkyviestejä netissä. Ylilyönnit saattavat liittyä myös uutuuteen. Silti niihin on hyvä ottaa kantaa ja reagoida. Rajoja pitää aina miettiä, niistä on keskusteltava. Jos niin ei tehdä, arvomaailma latistuu. Ja sen ohessa myös sivistys rapautuu. Mutta juttu on suurempi kuin Twitter.

Twitter on mielestäni kiehtova. Syitä on kolme: lyhyt merkkimäärä, lukemattomat liitännäissovellukset ja monet käyttötavat. Lyhyt merkkimäärä inspiroi kehittämään uusia koodeja, jokaista kirjainta ja välimerkkiä joutuu miettimään ja usein hämmästyy itsekin, miten paljon kumminkin 140 merkkiin mahtuu. Liitännäissovellusten loputtomuus tekee Twitteristä ainaisen askartelukohteen. Askartelupakkauksia löytyy hupihetkiin ja hyötykäyttöön. Monet käyttötavat suovat jokaiselle tilaa muokata Twitter omiin tarpeisiin, omaan elämänrytmiin ja viestintävälineisiin.

Sometu-verkoston Twitter-ryhmässä on koottu pohdintaa Twitterin luonteesta ja käytöstä.Twitter-oppaita löytyy, ihmiset vinkkaavat toisiaan Twitter-askarteluun ja merkittäviä innovaatioita syntyy jatkuvasti siitä, miten Twitter voi edistää liiketoimintaa. Joitakin vinkkejä ja havaintoja olen noukkinut talteen, tässä blogissakin Twitter on esiintynyt useaan otteeseen tämän vuoden aikana.

Olen itse saanut monet kerrat korvaamatonta apua Twitterin kautta. Nopeasti ja avuliaasti. Hyviä vinkkejä, uutisia, hupia. Silti pidin aika merkillisenä, että Twitter nousi tänä vuonna ainakin yhdessä listauksessa oppimisen sadan huippuvälineen ykköseksi. Ei kai nyt sentään.

Kysyin eilen Twitterissä, miksi kyseinen väline on hyvä ja tässä muutamia kommentteja, samaa mieltä täälläkin, että:

@koivulahti: Voi seurata ketä tahansa ja on siksi hyvä keino pysyä tutkalla päivän puheenaiheista sekä kollegoiden ja kumppanien touhuista.

@mervijan: Twitter on kuin itsestään täyttyvä piparipurkki. Pipareita eri maista, eri resepteillä joka makuun ja lähtöön : )

@sinikkalw: Twitter on täynnä älyttömän avuliasta väkeä, sekä reaaliaikainen ja nopea. Vastauksia saa nopeasti melkeinpä mihin vaan.

@KristiinaMeme: BTA=Bileet Taskussa Aina. Aina juttuseuraa!

Twitter-tili kannattaa laittaa, vähäiseenkin käyttöön

Tapasimme viikko sitten Matleena Laakson kanssa ja muistelimme lähi- ja kaukomenneisyyttä, Twitter yhtenä puheenaiheena. Tässä muutama ajatus Twitterin hyödyistä. Käytän palvelua satunnaisesti. Paras se on tapahtumien taustakanavana ja asiantuntijoiden metsästyksessä sekä hankeviestinnässä.

Matleenan diapaketti Twitter opetuksessa ja verkostoitumisen välineenä antaa perustietoja. Harto Pönkän kokoamasta sosiaalisen median katsauksesta löydät laajemman kehyksen suomalaisten somekäytöstä.

Talven ITK-konferenssista jäi hyvät Twitter-muistot. Twitterissä voi seurata aihetunnisteita (hashtagejä) kätevästi. Aiemmin tätä piti tehdä erillisen palvelun kautta, mutta nykyisin Twitterin oma hakukenttä avaa sujuvasti päivittyvän viestivirran. ITK:n tunnelmat ja kollektiiviset muistiinpanot #itk2019 tulikin käytyä tapahtuman jälkeen tarkkaan läpi, sillä yhtä aikaa tapahtui paljon.

Näin seuraat tapahtumaa Twitterissä: aihetunniste hakukenttään ja viimeisimmät välilehti.

Totesimme Matleenan kanssa, että edelleen aika harva konferenssiesityksen pitäjä oli lisännyt esityksen alkuun Twitter-tunnuksensa. Asiasta päätettiinkin välittää toive konferenssiohjeistukseen laitettavaksi. Sessioitten puheenjohtajana kyselin Twitter-tunnuksia esittelyssä ilmoitettavaksi ja valtaosalta sellainen löytyi. Konferenssit ja muut tiiviit tapahtumat saavat lisäulottuvuuden Twitterin avulla: asiantuntijoiden bongailu, hyvät linkit, kiteytykset esityksista esimerkkeinä. Ja onhan esityksen pitäjän itsensäkin hauskaa katsoa jälkikäteen, mikä upposi ja puhutteli.

Perusvinkki: Kun teet tilin Twitteriin, laita siihen jotain itsestäsi, ammatti tai kiinnostuksen kohde. Siten sinut on samannimisten ihmisten joukosta helpompi tunnistaa. 

Twiiteistä sai aiemmin koottua näppärästi tarinallisia koosteita Storify-palvelulla, joka kuitenkin siirtyi vuosi takaperin palveluiden hatuumaalle. Samantapainen palvelu kuitenkin löytyy: Wakalet, jolla mm. Timo Ilomäki kokosi ITK-konferenssin tekoälyä ja laajennettua todellisuutta käsitelleen Areena-session twiiteistä tarinan.

Toinen Twitterin käytön peruste on erilaisten hankkeiden ja tavoitteellisten projektien näkyväksi tekeminen. Raportointia ajatellen twiitit muodostavat mukavan aikajanan. Samaa edistävien kanssa voi verkostoitua. Oma toiminta tulee tunnetuksi.

Twitteristä saa myös tietoa, sillä sillä on paljon asiantuntijoita, organisaatioita ja erilaisia tietäjiä-taitajia. Aihetunnisteilla löytyy asiaa, samoin hyvän kohteen seuraajista ja seuratuista, usein sellaista, mitä googlaamalla ei löydy. Seurattavista henkilöistä voi tehdä listoja, vaikkapa oman alan asiantuntijoista. Tweetdeck-selaimella voi samaan näkymään yhdistää useita kohteita. Twitter sopii hyvin sattumahdollisuuksien metsästykseen (serenpiditetti). Itse olen yhdistänyt kirjanmerkkipalvelu-Diigon Twitterin kanssa. Jokainen tykkäämäni twiitti siirtyy automattisesti Diigoon talteen ja automaatio lisää myös hakusanoiksi kaikki twiitin hashtagit. Niinpä esimerkiksi löydän jatkossa vaikka tykkäämäni #itk2019-twiitit Diigosta.

Liityin Twitteriin 12 vuotta takaperin, 8.5.2007. Ensimmäisen twiitin kirjoitin kuitenkin vasta 6.4.2008. Noihin aikoihin oli Jaiku. Jaiku oli hyvä, aivan loistava. Mutta sen tarina kulki toisin. Google osti ja hautasi.

Ensimmäinen twiittini.Ennen some-sanan vakiintumista.

Tiheämpi punos, enemmän kalaa

Nyt selvästi mikroviestintä tihentää pyydystä, kun liikutaan netin valtameressä. Kaksi pientä episodia ihan pikaisesti (tässä on vähän muuta päätointa).

Eilen katsahdin TweetDeckistä, että jaahas, Peeii on lähettänyt jonkun kuvan, kuulin jo aiemmin, että reissussa ollaan. Huomasin kuvaa katsoessani, että se oli lähetetty Mobypicture-kuvanjakopalvelulla, johon pääsi kätevästi kirjautumaan Twitter-tunnuksilla ja lähettämään viestin jonnekin kauas jänkälle. Saman tien kun kirjauduin Twitter-tunnuksilla Mobypictureen, palvelu lähetti minulle henkilökohtaisen viestin Twitteriin. Enää siis Peeiin ei tarvitse laittaa minulle sähköpostia ja kertoa, että jos haluat seurata matkakuvamme, kyttäile verkossa sivua x. Näinhän ensimmäiset matkablogit ennen syötteiden aikaa toimivat. Nyt Peeiin Twitter-viesti johdatti ikään kuin kuiskaaja minut matkakuvien luo. Ja matkastakaan ei kertonut Peeii itse, vaan sosiaalisen median syvä kumu.

Äsken vilkaisin pikaisesti Google Readerin syötteet. Kiinnostava YouTube-video. Merkkasin omaksi suosikikseni, mutta ajattelin, että tämä kiinnostaisi muutamia kavereitakin. En ollut koskaan lähettänyt YouTubesta suoraan Twitteriin vinkkiä, mutta veikkasin, että varmaan onnistuu.Jakolinkki ei ollut näkösällä, Share-linkin jälkeen pitää vielä uudelleen klikata More share options, jolloin Twitter-linkki löytyi. Järjestelmä näyttää myös oppivan, sillä nyt YouTube-näkymässäni Twitter-linkki näkyy.

Firefoxin liitännäinen PowerTwitter on siitä mukava, että kuvat ja videot tulevat suoraan Twitter-virtaan, alla vasemmalla sama viesti PowerTwitterissä ja oikealla tavallisessa.
PowerTwitter vähentää liikkumista sivulta toiselle, näen kuvan ja voin kurkistaa videon suoraan näkymästä. Twitterin rewiittausta ollaan parhaillaan kehittämässä, sekin tihentää verkkoja ja muodostaa jakamisesta helppoa, nopeaa ja hauskaa. Toisaalta saadaan nopeasti myös aikaan puolittaisia ikiliikkujia, kun sama saalis kiertää kaveripiirejä Twitterissä, Qaikussa, Delissä, Friendfeedissä, syötteissä...

Twitterissä upotus-ominaisuus

Twitter on jo muutaman vuoden ollut maailmalla somesovellusten kärkilistalla, kun on koottu opetuskäytöön parhaiten soveltuvia palveluita. Suomessa Twitterin opetuskäyttö on vielä melko vähäistä.

Twitter on viime aikoina uudistunut kovasti. Itse havaitsin uuden ominaisuuden juuri äsken, ehkä se ei niin uusi kuitenkaan ole. Twiittejä voi nimittäin upottaa. Koodin saa napattua avaamalla twiitin ensin yksittäisenä selaimelle. Tämä käy kaksivaiheisesti eli ensin viestin alla klikataan Open ja sitten Details. Viestin alla löytyy Embed-linkki.

Upotan tähän nyt tiistaisen viestin, jonka Anne Knock lähetti. Hän ja 13 muuta australialaista opetusalan kehittäjää kävivät suomalaisopettajien (Sometu+Facebook+hankeverkostot) netitse organisoimalla tutustumisretkellä Tampereella (PAOK-hanke) ja Hämeenlinssa (Tavastia). Koodin avulla upotettu yksittäinen twiitti näyttää tältä:

What a welcome at @Tavastia Vocational College in Hameenlinna #SCILFinland twitter.com/AnneKnock/stat…
— Anne Knock (@AnneKnock) February 21, 2012

Mielenkiintoista nähdä, miten kauan twiitti säilyy tuossa näkymässä. Twitter-virtaanhan nuo viestit tuntuvat hukkuvan kovin nopeasti.

Edit 1.3.12
WordPress näemmä lukeekin tuon Twitter-upotuksen paljon visuaalisemmin kuin tämä Blogger. Nimittäin tämän blogin juttuja menee Avoinvirta-blogiin ja siellä tähän viestiin upotettu Twitter-koodi näyttää tältä (kiitokset vinkistä Niina K. olisi jäänyt itseltä huomaamatta):

Voin olla väärässä ja siksi kuuntelen herkin korvin sinua

Vertaisaika-kirjaa pohjustava keskustelu on ränsynnyt mielenkiintoisiin suuntiin. Eräs juonne Qaikussa lähti liikkeelle kärjistetyistä ajatuksista pomottamisen ja fasilitoinnin eroista. Twitterissä puhuttiin sekä kuuntelemisesta että johtajuudesta ja vallanhalusta. Facebookissa pohdittiin häpeän tunnetta.

Summasin alustavasti käytyä keskustelua Qaikussa:

Edellisestä muotoutui ajatelma siitä, että hyvä yhteisömanageri, nettikätilö tai verkostofasilitaattori asettuu alttiiksi ja hänen on siedettävä asemansa mukana tuoma tilanne, jossa hänen ei ole viisasta olla aina puolustamassa omia mielipiteitään, koska niin tehdessään hän joko sulkee erimielisten suut (meillä on taipumus hakeutua samoin ajattelevien seuraan) tai petaa maaperää leimahdukselle, jossa asiat kärjistyvät.

Yhteisöllisen luovuuspotentian vapauttamisessa on tärkeää antaa riittävän laaja pelikenttä. Yhtenä vaanivana ongelmana on sisäryhmän syntyminen, jolloin itsensä ulkoryhmään tuntevat sulkevat suunsa tai heitä ei kuunnella. Kuitenkin juuri heillä voisi olla tärkeää sanottavaa – sellaista, jolle sisäryhmä on omassa keskinäisessä kehumisessaan tullut sokeaksi.

Maarit Mäkinen kirjoittaa väitöskirjassaan Digitaalinen voimistaminen yhteisöjen kehittämisessä (s. 133): "Vuorovaikutus on kehityksen edellytys niin yhteisök´jen sisällä kuin niiden välillä. Vaikka esimerkiksi internet mahdollistaa vuorovaikutuksen tehokkaammin kuin aiemmat viestivälineet, yhtenä negatiivisena kehityssuuntana voi olla yhteisöjen fragmentoituminen sisäryhmiin ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostaminen sekä vuorovaikutuksen puuttuminen yhteisöjen väliltä. Yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttuminen voi johtaa näkemysten erilaisuuksien kärjistymiseen ja vihamielisyyteen."

On tärkeää kyetä kuuntelemaan, kuten @peeii:n (Pekka Ihanaisen) Twitterissä kirjoittamat ohjeet viisaasti opastavat: "Kuuntelun haasteet pamahtivat mieleen, kun taas kerran luin Peavya, joka lainaa Kierkegaardia. Miten nää 1-6 menisi vertaisajassa?"

1) kuuntele ihmistä hänen omasta näkökulmastaan; 2) kuuntele ennakkoluulottomasti ja anna kuulemasi tehdä itseesi vaikutus.
http://twitter.com/peeii/status/77063862314209280

3) ole kärsivällinen, kunnioittava ja suhtaudu toisiin tasa-arvoisesti
http://twitter.com/peeii/status/77064228112039937

4) aloita sieltä, missä toinen/toiset on/ovat, älä siellä, missä odotat, oletat tai haluat toisen/toisten olevan.
http://twitter.com/peeii/status/77064642396037120

5) tule tilanteeseen tietämättömyyden tilassa, anna toisen/toisten opettaa itseäsi
http://twitter.com/peeii/status/77065049738452992

6) hillitse turhamaisuutesi, tärkeytesi ja tarpeesi pönkittää omaa arvoasi.
http://twitter.com/peeii/status/77065254173024256

On toisaalta myös tärkeää ottaa kantaa, kuten @Ile mainitsi isänsä neuvoneen:

"Faijani on joskus sanonut, että kasvattaminen on kannanottoja ympärillä tapahtuviin asioihin. Näin syntyy kuva, mikä on oikein/väärin, mihin kannattaa pyrkiä jne. Ehkä jotain samanlaista ideologiaa voisi soveltaa myös johtamisessa, vaikka sitä ei kasvattamiseksi sanotakaan."

Jos yrittää olla myötäsukaa kaikkien kanssa, ei synny todellista keskustelua.

"Voin olla väärässä." Miten vaikea onkaan omaksua asenteenaan tuo lähestyminen eli tehdä nähtäväksi, miten asian ymmärtää, miten siihen suhtautuu, missä näkee toivottavan etenemissuunnan, MUTTA silti on herkkänä sille, miten muut argumentoivat, mitä mieltä muut ovat ja millaisia vaihtoehtoja muut kehittävät.

Power Twitter (+ PS: Qaiku)

Tästä ei ole kovin pitkää aikaa, kun oivalsin yhden hyödyllisen tavan käyttää maailmalla mittavan suosion saanutta hetkiviestinnän palvelua, Twitteriä (linkkaa frendeihin Sometun Twitter ja meikän Twitter).

Firefox-selaimeen voi asentaa Power Twitter -liitännäisen, jonka avulla voi lähettää kuvia tai videoita ja lyhentää linkkejä. Monipuolistaa muutoin aika lyhytsanaista Twitter-viestintää.

(PS. Mikrokavavista puheenollen, suomalaiskehitteinen Jaikun muunnelma Qaiku alkaa olla kelpovireessä, sinne tervetuloa, kannattaa rohkeasti ruksailla seurattavia, miut esmes, ja hypätä kyytiin. Qaiku on testattu seminaarien taustakanavana ja vaikka erinäisiä sikiövaiheen erikoisefektejä ilmenee, niin hyvällä tolalla ja kelpoinen.)

Son nyt sit meijän koululla Twitter

Pientä välipalapuuhaa kirjoittamisen keskellä. Perustettiin Minnan kanssa meidän koululle oma Twitter. Onkohan jo kuinka monella suomalaiskoululla? Sinne tulee Minnan kirjavinkkejä, tietysti pieniä huomioita koulun elämänmenosta, kuvia yms. Menee jo syötteenä Verkkopenaalin etusivulle. Ja kehitellään lisää käyttöä.

Twitter-tunnus saa olla maksimissaan 15 merkkiä. Chattäillen kehiteltiin paras lyhenne Kotkan aikuislukiosta, jossa on ihan hitusen liikaa kirjaimia. Pitää etsiä jokin nätti vimpain koulun etusivulle. Päätettiin myös virkistää koulun Facebookia. Twitter ja FB rupattelevat keskenään.

Koulun Twitteriin on nyt ohjattu koulun Google Readerin jaetut otsikot (Google Reader saisi filtteröidä tagien mukaan sisältöjä). Valikoidaan opettajien blogeista, opiskelijoitten blogeista, Flicristä ja vaikka Opetushallituksen uutisista omalle koululle sopivaa sisältöä. Mitähän kaikkea sitä keksis.

IT-tuki Twitterissä ja muita Twitter-vinkkejä

Käytin monta tuskan tuntia ällistellen sitä, miten päivitetyn Soneran liikkuvan laajakaistan saa toimimaan lumipestyssä Leopardissa (siis Macissä). Soneran sivuilta löytyi kyllä Huawein päivitysohje, jolla tikun saa tukemaan Maciä, mutta pari oleellista lausetta puuttui.

En tajua, miksi hienoon ohje-pdf:ään ei oltu voitu liittää tätä ohjetta: puhelinnumero, jonne soitetaan, on *99# ja PIN-koodin kysely pitää kytkeä tikusta pois päältä (onnistuu Windows-koneella).

Kun olin kokeillut ohjeiden omatoimisen löytämiseen Soneran sivuja, Hopeista omenaa ja Omenamehua sekä pommittanut kavereita chatillä, lähetin nyyhkäisyn Twitteriin ja kappas, sieltä se IT-tuki vastasi eikä vastauksen jälkeen kulunut kuin klik-klik-klik ja alkoi tikku hyrräätä. Kyllä siitä on iloa. Käyttöliittymä on kätevä (siis ei vaadi erillistä sovellusohjelmaa), toimii mm. Kouvola-Riihimäki-junaradalla moitteetta. Ns. päärata onkin sitten parempi käyttää hyvien pokkareitten lukemiseen tai nukkumiseen.

Twitter-viesti on 140 merkkiä. Mitä ihmettä niin vähällä voi viestiä? Paljonkin, jos linkittää toisaalle ja käyttää lyhenteitä. Twitterissä on kerkeästi kehittynyt oma viestintäkulttuuri, joka toisaalta aiheuttaa myös ongelmia, koska Twitter-viestit eli tweetit välittyvät myös muihin ympäristöihin.

Tuolin ja näppäimistön välistä -blogissa on ansiokkaasti raportoitu ummikon siirtymätaival Twitter-aikakaudelle:
Osa1
Osa 2
Osa 3

Ja minuthan tapaa Twitteristä arongas.

Mitä järkeä Twitterissä? #ITK2010

Luin eilen erään konkariopettajan blogista kohtuullisen nuivia kommentteja Twitteristä ja sen käytöstä tapahtumien taustakanavana. Ei tietenkään ole tarkoitus, että kaikki ilahtuvat ja ihastuvat Twitteriin. Ihan sama kuin pahan ruuan ja huonojen tv-ohjelmien kanssa: ei tartte ottaa, jos ei maistu.

ITK-konferenssissa Twitterin käytöstä voin listata monenlaisia etupuolia, joista ainakin itselleni ja muutamille tuttavilleni tuntui olleen hyötyä:

Twitterillä tiedotettiin, missä alkaa mitä ja kuka on äänessä. Esimerkiksi joukko Elma-julkkareihin tulijoita oli menossa väärään paikkaan, mutta kiitos Twitterin, oikea paikka löytyi hetkessä. Ohjelmalakanan kanssa oli välillä tihrustamista, että missäs olikaan se, jonne ajattelin mennä. Kaverin twiitti auttoi suunnistamaan. Twitteristä selvisi myös useammankin kerran, että kuka on äänessä ja itse kertasin vielä kotona Twitteristä, että loppupuheenvuoron pitäjä oli siis Johannes Ojansuu. Kännykän Twitter oli kaikista kätevin tämän informaation löytämiseen.

Kollektiivisten muistiinpanojen tekeminen on Jaikun, Qaikun ja Twitterin aikakaudella muodostunut vakiintuneeksi tavaksi. Itseäni ei haittaa yhtään, että osa talletetuista lauseista on samoja. En kirjoita konferensseissa kynällä paperille, en kaipaa mitään papereita. Kirjoittaminen on kuitenkin hyvä tapa oppia ja hahmottaa ja kun kirjoittaa nettiin, samalla jäsentää kuulemaansa. Kollektiivinen jäsentely on ehdottomasti hauskempaa kuin yksin tehty. Toivon mukaan jatkossa twiittejä tai mitä lie minimerkintöjä voidaan myös kätevästi koota mielleavaruuskartoiksi tai 3Dmiellekartoiksi tai jotain sinne päin. Mukaan tietenkin kuvia ja videopätkiä. Twitterin kautta löytyi myös nopeimmin linkit Bambuser-videoihin ja eri reittejä lähetettyihin valokuviin.

Twitter-profiilien kautta tuli tunnistettua monia konferenssiosallistujia. Tulin myös itse tunnistetuksi. Hauskaa oli, kun ihmiset tulivat moikkaamaan ja juttelemaan. Vaatimatonkin verkkokontakti madalta kontaktin ottamisen kynnystä.

Twitter yhdisti myös fyysisesti läsnäolleita etäläsnäolijoihin. Itse ainakin vastasin muutamiin etäläsnäolijoitten kysymyksiin Twitterin kautta. Oleelliset vastaukset levisivät myös nopeasti twiitteinä eteenpäin. Joku kokee tämän moninkertaisuuden harmillisena, mutta itse en. Silmä tottuu hahmotunnistamaan tutut twiitit.

Erityisen ilahduttavaa on kiittelyn ja moikkailun kulttuuri, joka kotimaiseen Twitteriin on syntynyt. Kiitos on pieni asia, joka ei vaadi paljon, mutta ilahduttaa suuresti. Ehkä kiittelykin voi joskus riistäytyä; puuroksi menee jos kaikkia kiitetään moneen kertaan kaikesta. Silti pieni ylikiittely on pieni hinta siitä ystävällismielisyyden ilmapiiristä, joka mikroviestinnän ympäristöissä vallitsee. Twitterin ohella aivan vastaava tunnelma leijuu myös Qaikussa.

Kätevää Twitterissä ovat myös kaikenlaiset lisävimpaimet ja soveluspalvelut, joilla kertynyttä informaatiota voi ohjailla ja seuloa.

Lisäsin tämän pikkumietteen otsikkoon #ITK2010, mistä seuraa, että kun tämän blogimerkinnän otsikko menee omaan Twitteriini, se menee myös ITK-päivien Twitter-koosteeseen ja sitä kautta myös osaksi konferenssin syötevirrasta tehtävää tutkimusta.

Virtuaaliopetuksen päivillä taustakanavat käytössä

Nykyisin tapahtumissa ei enää jätetä yleisön vastuulle taustakanavien perustamista, kuten vielä Jaikun ja Qaikunkin varhaisaikoina eräitä poikkeuksia lukuunottamatta. Tapahtumat perustavat blogeja, ilmoittavat etukäteen Twitter-hashtaginsä, Flickr-tägin, Qaiku-kanavan ja niin edelleen.

Huomenna alkava Virtuaalikorkeakoulupäivät (myös Twitterissä) suosittelee Twitter-viesteihin #vkk09 ja ensi viikolla pidettävät Valtakunnalliset Virtuaaliopetuksen päivät (myös Twitterissä) #vvop hashtagia.

Blogeihin kootaan linkkejä, ohjelmaan liittyviä merkintöjä, Twitter-viestivirtaa. Qaikun Seminaarikannusta on muotoutunut vakiopaikka, jossa raportoidaan kuultua ja nähtyä. Twitter sallii vain 140 merkkiä kaikkiin viesteihin, Qaikussa kommentit voivat olla pidempiä.

Twitterin etuna ovat monet sovellukset, joilla tapahtumissa voidaan esimerkiksi näyttää viestivirtaa. Eräs näistä on Twazzup, joka Virtuaaliopetuksen päivien osalta näyttää jo nyt näinkin aktiiviselta:

"Miten sait blogisi kylkeen Twitter-laatikon?"

AVO-hankkeemme johdattaa sosiaalisen median työ- ja opetuskäyttöön. Meneillään on muutama laajempi koulutuskokonaisuus, joiden tarpeisiin olemme kokoamassa käsikirjawikiä. Rinnalla myös LeMill-palveluun tuotettuja sisältöjä.

Pyrkimyksenä on suodattaa liikoja rönsyjä pois ja tarjota sopivassa määrin toimintatapojen, rakenteiden ja pedagogiikan ymmärrystä sekä yksityiskohtaisempaa työvälineiden hallintataitoa. Sosiaalinen media on tolkuton viidakko ja tolkun ottamiseen tarvitaan raivaamista.

Jäsentäjiä alkaa kertymään. Oikein mieluisa löytö oli muutamia päiviä sitten Miikka Salavuon miellekartta sosiaalisen median pedagogiikasta. Nyt on myös saatavilla Miikkan pienempiin palasiin pilkkoma ppt-esitys:

Sosiaalisen median pedagogiikan miellekartta

View more presentations from Miikka Salavuo

Eilen olin kouluttamassa yhdelle opettajaryhmälle mm. käteviä lisäherkkuja someympäristöihin. Twitteriä emme ehtineet käymään läpi. Kurssilaisilla oli kuitenkin toiveita erityisesti Twitter-virran johtamisesta muille verkkosivuille. Samaa asiaa kyseltiin minulta tänään sopivasti Facebookin kautta. Niinpä lähti alkuun eilisen Wikispaces-opastelaarin rinnalle Twitter-helppimesta.

Twitter-vimpaimen luominen ei ole kovin mutkikasta, mutta ensimmäinen askel on kinkkinen. Linkki, josta vimpaimen luomiseen pääsee, on minimaalisen pienellä tekstillä piilotettu Twitterin näkymään. Kuvaruutua saa välillä lukea somepalveluissa kuin Piru Raamattua. Aina kannattaa kilauttaa kaverille, jos jumittaa. Kysyminenkin on taito. Somessa arvostetaan kysyjää. Kysymykset johtavat tutkimaan ja ihmettelemään ja siitä on lyhyt matka oppimiseen.

Some – ekakertoja ja kuherruskuukausia

Pieni Twitter-viesti palautti mieleeni muistikuvien ketjun. Janne oli löytänyt Twitter-sovelluksen FirstFollower, jonka avulla voi noukkia esiin ensimmäisen Twitter-seuraajansa. Piti kurkkaista, vaikka olisihan tuo pitänyt muistaa, että omalla kohdallani @tuomotu.

Loin oman Twitter-tilini jo aikoja sitten, mutta pitkään kontakteja ei ollut montaa. Siihen aikaan Twitterin sai vielä Suomessakin synkattua puhelimeen niin, että viestit tulivat tekstiviesteinä ja viestejä saattoi myös lähettää tekstareina. Se oli sitä Twitterin lapsuutta.

Tuomosta muistui mieleen kesä 2006, kun valmistauduin EU:n eLearning-konferenssiin, joka pidettiin Dipolissa. Tapahtuman sosiaalisena verkkoympäristönä (vaikka silloin puhuttiinkin vasta ilmiöstä web2.0) oli Frappr Map. Hitusen harhaillen onnistuin luomaan oman profiilin ja lisäämään naamani kartalle. Muistan, mikä ylläri oli, kun joku toinen suomalainen (=Tuomo) oli yhtä aikaa linjoilla ja heitti kysymyksen chattiin. Wau. Konferenssi alkoi saman tien kotona kesähelteessä, viileän olohuoneen näyttöpäätteellä.

Virtuaaliopetuksen päivillä tänä syksynä pääsin opastamaan vieruskaveria ensivisiitille Twitteriin (TÄH 140 merkkiä, mitä sillä voi sanoa hä) ja Etherpadiin (wau, jänskää). Muistin ensi-innostukseni Jaikuun luettuani Kari A. Hintikan kolumnin MikroBitistä. Muistin jännityksen kipinöinnin sormenpäissä, kun käsikirjoitin Verkko-oppimisen taitoja Opit-ympäristöön ja löysin blogit. Haa, tähän onkin hyvä sulkea muisteluitten helminauha, sillä vastaan tuli sama Janne ja muinainen, nyt jo bittihautaan vajonnut Lokari-blogi.

Some, sosiaalinen media, tarjoaa jatkuvia ensikokemuksia ja kuherruskuukausia. Joskus aiemminkin on tullut pohdiskeltua kellonpurkajan asennetta. Muistelin, kuinka seurasin sivusta pikkuveljen tutkimusretkeä vanhempien häälahjakellon uumeniin, ihan omin nokin ruumiinavaus isoisän taskunauriille. Huumaavaa ja kiehtovaa, miten pikkiriikkiset osat sinkoilevat ja miten juttu oikein toimii. Saako kokoon ja kuntoon oman kosketuksen jäljiltä?

Some aiheuttaa tuskaa ja ahdistusta toisille. On ihmisiä, jotka rakastavat järjestystä ja selkeyttä. Pieniä riskejä. Ja sitten on toisia, joita inspiroi se, mitä vielä ei ole ja kaikki, mitä voi tutkien rakennella tai vähintään purkaa. Jos kaikki lähtisivät innoissaan etsimään pohjoisvapaa ilman ymmärrystä, mikä on etsinnän kohteena, ihmiskunta olisi tuhon oma. Ja ellei kukaan tekisi sitä, tuho olisi yhtälailla varma.

Eräs retkikunta on jo... eikun taas liikkeellä: Innovaatiojuna 13.1.2010.

Havaintokehä ja informatiivinen nimi

Add this! Tai siis oikeastaan silmiini tarttuivat sanat via @addthis Jarmo Tanskasen Twitter-viestistä (jossa muuten vinkattiin Valopin Moodle-video-oppaaseen).

Lamppu syttyi himmeästi: ...tuo Twitter-viesti on tullut edelleenlähetettynä (via). Add this, lisää tämä. Kuulostaa vähän siltä, mitä Sannan kuluttajapalaute tästä blogista: puuttuu jakopainikkeet. Klikkasin siis Twitter-@addthis-linkkiä. Jep, nyt polttaa-polttaa, Twitter-sivun taustakuvassa luki: "bookmarking and sharing service." Varsinainen verkkosivusto: AddThis. Ja vihdoin lamppu loisti.

AddThis-palvelulla saan jokaisen blogiviestini perään jakamispainikkeet. Olin kyllä saanut syötteen tilaamispainikkeet blogin kylkeen, mutta en oivaltanut, millä ilveellä saisin Sannan toivomat jakamisnappulat jokaisen viestin perään, kun sellaista vimpainta ei Bloggerin valikoimista ainakaan pienellä haravoinnilla löytynyt eikä tyylivalikoimaan kuulu vakiona. Oma koodauskyky on olematon.

AddThis antaa hyvin opastetusti Bloggeriin (ja muutamaan muuhun blogiin ja julkaisujärjestelmään) pienen koodinpätkän ja näyttää, kuinka se lisätään. Esimerkiksi tässä Bloggerissa pitää älytä koodinäkymässä rastittaa Expand Widget Templates, joka ei ilman opastetta olisi tullut mieleen.

Ja mitä tekemistä tällä kaikella on havaintokehän kanssa? Kognitiivisen psykologian tutkija Ulric Neisser kuvaa havaintokehällä sitä prosessia, joka meillä on informaation suhteen joka hetki toiminnassa. Erilaisissa ympäristöissä havaitsemme asioita, joita sisäisten malliemme eli skeemojen mukaan oletamme havaitsevamme. Havaitsija voi myös olla virittynyt tietyn asian suhteen, kuten sienestäjä on virittynyt metsään mennessään sienten suhteen ja metsästäjä riistan suhteen.

Sannan kysymys oli virittänyt minut jakamispainikkeitten suhteen. Ja täydet pisteet nimeämisestä AddThis-palvelulle. Nimi ei voisi olla informatiivisempi. Siinä on kaikki. Tai vielä enemmän, sillä tunnuksen plussa oranssilla pohjalla on sekin täysosuma.

Nettipalvelujen ja muun nettisisällön laatijan suuri haaste on oivaltaa lyhyt, ytimekäs ja kuvaava nimi. Vaikeaa ja houkuttelevaa, siis luovuutta ruokkivaa. Netti ei missään tapauksessa köyhdytä kielitajuamme.

Verkkovoimailua-blogista poimittua

Syyskuun puoliväliin saakka raportoin Verkkovoimailua-blogiin Tekesin Oppimisympäristöt-ohjelmavalmistelun sosiaalisen netin toteutuksia, sekä tekniseltä, sosiaaliseltä, toimintakulttuuriselta että sisällölliseltä kannalta. Tässä poimintoja viime viikolta:

Webinaarin järjestämisestä (lue koko webinaarijuttu):

Tiivistettynä webinaarijärjestäjän muistilista:

1. Tee ennakkoon kaikki, mitä voit. Webinaarissa ei enää sävelletä mitään lennossa.
2. Yhteyksien ennakkotestaaminen on erittäin tärkeää.
3. Esitysaineistot hyvissä ajoin paikalleen ja tarkistus, että ovat ok.
4. Webinaarista tiedottaminen mahdollisimman moneen paikkaan.
5. Työnjako toteutuksessa, vähintään kaksi ihmistä taustatöissä (tekniikka ja viestintä).
6. Varasuunnitelmia mahdollisuuksien mukaan.
7. Esiintyjille ja taustatyön tekijöille toistensa puhelinnumerot.
8. Aikataulusta pidetään kiinni.
9. Palautetta pyydetään ja se otetaan huomioon.
10. Osallistujat kiitellään.

Avoin prosessi ja sen seuraaminen Twitterillä (lue koko Twitter-juttu):

Vapaa prosessi, johon osallistuu epälukuinen määrä ihmisiä usean kuukauden ajan, on erilainen toteutettava Twitterissä, kun normaali projekti. Koska aiheesta kirjoittelevat monet ihmiset, ei Twitter-profiili ole autuaaksi tekevä ratkaisu. Profiililla voidaan toki tiedottaa ja visertää tuoreita kuulumisia, mutta vaikka profiilia käytettäisiin isommalla taustatyöntekijöitten joukolla, se ei sisällä muiden ihmisten aiheesta kirjoittamia tviittejä.

Asiaan onkin suhtauduttava samoin kuin tapahtuman taustakanavaan eli oleellista on hashtag, tunnistemerkintä, joka tässä tapauksessa on #tekesoppy. Sitä voi seurata monin tavoin, kuten Twitter Search -palvelun avulla. Tarkempi esittely Verkkovoimailua-blogissa. 

Kuinka organisaation olisi paras toteuttaa nettivuorovaikutusta? (lue aiheesta juttu a ja juttu b):

Organisaatio voi päättää, että käytämme verkkoaktiviteetteihin vaikkapa Facebookia ja Twitteriä. Mutta mokomat ihmiset siellä netissä käyttävät, mitä heitä huvittaa. Nettivapauteen päästetty informaatio virtailee moninaisia reittejä ihmisiltä toisille. Jotkut suhtautuvat verkkopalveluihin myös periaatteellisesti ja ideologisesti: toiset palvelut ovat vihattuja ja toiset lempikotipesiä; se, mistä yksi tykkää, on toisen inhokki.

Jos jokainen informaatiomurunen on arvokas, diversiteetti palvelee tarkoitusta. Mutta mitä vastataan, jos monikanavaisuus häiritsee? Sosiaalisen netin contentmanager on vielä keksimättä, tuskin sitä keksitäänkään vaikka yhtensulautuminen ja integrointi etenevät. Tiettyyn kaoottisuuteen ja hallitsemattomuuteen totutaan. Elämme epämääräisyyden aikoja, jossa säikeitä punomaan ja yhteenvetoja tekemään tarvitaan syötteiden, suodatusten, kanavointien ja hakutoimintojen lisäksi ihmisiä.

Asiaa on aina mietittävä tapauskohtaisesti. Kokeilut eivät ole vaaraksi, kun pysytään asialinjalla. Muistan erään keskijohdon koulutustilaisuuden, johon osallistuin. Naisten vessassa kokenut henkilöstöjohtaja totesi, että meillä Suomessa pelätään liikaa epäonnistumista. Yhtä loistokeksintöä kohti on kasa sutta ja sekundaa.

Mitä se puhe innovaatiosta? Siihen soisi liitettävän puheen jalostamisesta. Ilman tutkivaa kokeilemista ei löydy sitä, mikä toimii ja mikä ei. Sosiaalinen verkkotoiminta on yllättävää. Kuka olisi uskonut, että niin idioottimainen palvelu kuin 140 merkin välittäminen nettiin, voisi tuottaa yhtään mitään fiksua?

Monet sosiaalisen median konsultit auttavat ratkaisukeskeisesti. Markkinointia suunnataan nyt yksisuuntaisesta vertaisten tuottamaan sivusuuntaiseen. Mutta hallinta ja selkeys eivät jotenkin kuulu sosiaaliseen nettiin. Sitä ei saa pyydystettyä, menee menojaan ja on aina riskibisnes.

Viserretään kapunki runolle @runokaupunki

Onpa ihastuttava idea Tampereella: runo täyttää kaupungin kesäkuun alussa ja yksi tapa osallistua on twiitata runokisaan oma 133 merkkiä (elkuun vaaditaan #truno). Ensimmäisen kisan teemana on kaupunki:

"Runokaupunki haluaa osoittaa, ettei runous ole enää kahlittu runokirjojen sivuille. Twitter-runokilpailun ajatuksena on valloittaa runoudelle myös uudet sosiaalisen median palvelut. Twitter-mikroblogissa miljoonat ihmiset kertovat päivittäin kokemuksistaan lyhyissä, 140 merkin mittaisissa viesteissä. Runoudessa suuretkin tunteet tiivistyvät muutamaan säkeeseen, joten mikäpä siis olisikaan oivallisempi paikka nykyaikaan taipuvalle runolle kuin Twitter."

Kotkan oppilasverkossa sosiaaliset verkostot kielletty – paitsi Facebook

 EDIT: Tilanne ohi, syynä tietoturvapäivitys.

Oli eilen tullut tiedote Intraan ja siinä sitten ihmettelin luokassa, kun ei kurssien verkkosivuja saa näkyville. Otin ne kännykälläni auki, olisin näyttänyt dokumenttikameralla kännykästä, mutta dataprojektori oli rikki. Liitu ja leuka pelasti, mutta en tiedä, olisiko sitäkin sisältöä pitänyt vähän suodattaa.

Kuva tilanteesta (klikkaa kuvaa, näet suurempana):

Ja näin selkeästi asiasta tiedotettiin, perusteita ei kai tarvita, eikä mitään listaa sallituista ja kielletyistä saati tietoa siitä, missä päätös ja valinta on tehty:

Qaikussa aiheesta sukeutui pieni keskustelu (Qaikuun pääsi koululta, Twitteriin ei).

Ja sitten tuli kirjoitettua pieni pohdintaa, jos jotain tiedotusvälinettä vaikka kiinnostaisi:

Hei,

ajattelin, että saattaisi kiinnostaa siellä tiedotusvälineistönkin puolella tämä asia, kun tässä viime päivinä on muutenkin kohistu kovasti Suomen tietoyhteiskuntakehityksen jäämisestä muiden maiden jalkoihin.

Kotkan ATK-keskus ei enää päästä koulujen oppilasverkosta sivuille, jotka on listattu johonkin "Social Network" -listaukseen. Asiasta on eilen ollut Intrassa lyhyt tiedote (liitteenä), jossa ei kerrottu perusteita, ei sitä, miksi näin tehdään eikä sitä, missä päätös on tehty.

Suljettuja ovat mm.

Wikispaces (jota voi käyttää tähän tapaan koulussa http://psyka5.wikispaces.com/, maailmalla jo reippaasti yli 100 000 Wikispaces-wikiä, esimerkiksi Karhulan ja Hämeenlinnan lukioitten yrittäjyyskasvatuksen hankeyhteistyötä toteutetaan Wikispaces-wikin avulla ja samalla säästetään mm. kokouskustannuksissa ja ajassa)

Twitter (joka tuli tunnetuksi esimerkiksi Barak Obaman vaalikamppanjassa ja jota esimerkiksi opetusministeri Henna Virkkunen ja kansanedustaja Jyrki J. Kasvi käyttävät säännöllisesti, ja joka on ahkerassa käytössä esimerkiksi Yleisradiolla, Kotkan aikuslukiolla Twitter välittää tiedotteita opiskelijoitten Verkkopenaaliin http://www.peda.net/veraja/kotka/aikuislukio/opiskelu mm. automaattisesti Google-kalenterista http://twitter.com/kotkanaiklukio)

Ning (jossa on toteutettu ansiokkaasti niin kuvataiteen http://ku3mediakuvis.ning.com/ ja äidinkielen http://sanaonteko.ning.com/ kuin filosofian http://filosofia1.ning.com/ kurssien vuorovaikutuksellisia tehtäviä.

Suljettuja ovat myös Live@Edu, jota tuotiin Suomeen mediakohinan saattamana Microsoftin lahjana Suomen koululaitokselle Matti Vanhasen USA_n vierailulta, samoin työelämän verkottumispalvelu LinkedIn, kirjan ystävien Library Thing, joka on käännetty suomeksi ja integroitu Helmet -tietokantaan ja sopii vallan hyvin kirjallisuuskasvatukseen. Kiellettyihin kuului myös Diigo, joka on tutkivaan oppimiseen ja netin sisältöjen kriittiseen arviointiin sopiva keskustelu- ja sosiaalisten kirjanmerkkien jakamisen palvelu.

Enempää en ehtinyt iltaopetuksen ohessa testailemaan. Kummastusta herätti se, että esimerkiksi opetuskäytössä melko toisarvoinen Facebook oli sallittujen joukossa.

YouTube on ollut kielletty jo aikoja. Sitä käytetään esimerkiksi yliopisto-opetukseen Tampereella ja maailmalla se on erittäin suosittu kouluopetuksen apuväline.

Opiskelen Tampereen yliopistossa hypermedian maisteriohjelmassa, tutkimuskohteenani on sosiaalinen media ja oppiminen. Toissaviikolla olin kuuntelemassa Virtuaalikorkeakoulupäivillä Henna Virkkusta, opetusministeriä, ja viime viikolla virtuaaliopetuksen päivillä Timo Lankista, Opetushallituksen pääjohtajaa. Molemmat kantoivat suurta huolta Suomen tietoyhteiskuntakehityksestä ja siitä, miten koulujen mediakasvatus hoidetaan. Molemmat nostivat esiin sosiaalisen median opetuskäytön mahdollisuudet.

Olen juuri laatimassa sosiaalisen median lukiokurssia, joka alkaa ensi maanantaina Turussa, seuraavalla viikolla Hämeenlinnassa ja kevääksi oli toivottu Kotkaan. Kotkassa sitä ei voi toteuttaa, mikäli sosiaalisen median keskeiset opetuskäytön ilmaiset verkkopalvelut on suljettu. En osaa kuvitella, että Kotkan ATK-keskus ryhtyisi asentamaan kaupungin palvelimelle vastaavia Open Source - tai lisenssimaksullisia verkkopalveluita, joita on kyllä olemassa. Ne vaativat jatkuvaa ylläpitoa ja luormittavat kaupungin palvelimia.

Sosiaalisen median lukiokurssin opetussuunnitelma
http://somenlukiokurssi.wikispaces.com/Kurssin+sisalto

Miksei leivällä ole Twitter-tiliä?

Kuulin eilen inspiroivan tarinan sorvista, jolla on oma Twitter-tili. Manuaalisen kammen sijaan sorvia voi ohjata tviittaamalla. Cool!

Eilen löysin vihdoin viimein opiskelukaupungista taivaallista ruisleipää. No, se olikin leivottu linnuntietä vajaan 40 km päässä kotikodistani. Hehkutin FB:ssä löytöä ja ajattelin, että voisin fanittaa myös leivän kotisivulla. Mutta voi sentään, leivällä ei ole Twitter-tiliä, ei Facebookia, eikä edes sähköpostia, jonne olisin voinut ihastuneen kuluttajapalautteeni lähettää.

Faxia olisin voinut leivälle lähettää, mutta en osaa. Minulla ei ole ollut toimivaa faxia enää vuosikausiin. Kai se jotenkin netitsekin menisi tietsikalla, jos osaisi.

Olisin ollut todella innokas mainostamaan leipää. Yli vuoden opiskelukaupungin leipätarjontaa ihmetelleenä olisin jakanut kaltaisilleni itäsuomalaisille aarteen löytöpaikan. Lähteehän tää nyt tälleenkin: Tampereen Stockmann: Koivulan leipomon Luomuleipurin jälkiuuniruisleipä (no oikeesti kirjoittavat yhdyssanan pussin kyljessä erikseen, huokaus, ja netissä näyttää olevan vielä Jälkiuuni Ruisleipä, kaksi huokausta).

Loman lomassa työviihdettä

Saattaa olla, etten ikinä opi palkkatyötavoille eli erottamaan työtä ja vapaata ja liittämään huvin ensisijaisesti vapaaseen (johtuu maatalous- ja yrittäjätaustastani).

Eilen kerroin, että tehtiin Minnan kanssa meidän koululle Twitter. Tänään on tullut analysoitua tapahtunutta työn ja vapaan näkökulmasta.

Tuo askartelutuokio oli keskellä yötä, minä tein kesätöitä täällä Kotijärven rannalla, Minna viettii vapaata kaukana siellä jossain mökillä, missä en ole koskaan käynyt. Hän tuli hitaalla mobiilikaistalla nettiin, bongasin G-Talkista. Kirjoittamisurakka kaipasi taukoa. Jotain luovaa tekemistä. Ja näin se alkoi:

10:39 PM me: hei, keksin tänään, että perustetaan aikuislukion twitter sinne voisi heittää myös eri kielillä viestejä ja syöte kotisivuille
Minna: hieno idea
10:40 PM me: välilehti aikuislukiossa tapahtuu onkohan jo monella koululla?

12:09 oli valmista ja Minna liittyi ensimmäiseksi seuraajaksi. Säätöjä toki tuli tehtyä vielä vähän tänään. Mutta siis me emme kysyneet lupaa kuin toisiltamme, ei ollut yhtään kokousta, palaveria, muistiota, suunnitteluseminaaria eikä varsinkaan mikään maksanut mitään.

Pari lukiota on jo tänään ilmoittautunut mukaan piiriin. Ryhdymme seuraamaan toisiamme ja saatamme siten bongailla puolin ja toisin kaikenlaista mielenkiintoista. Ai mistä tiedän, että pari lukiota? No Twitter-kommenteista. Ja meidän lukiollemme on heti ensimmäisenä päivänä kertynyt 10 seuraajaa, siis lomalauantaina.

Ideoimme myös Minnan kanssa opiskelijablogien koosteen, josta jutut tulisivat koulun Twitteriin ja sitä kautta esimerkiksi Verkkopenaalin etusivulle. Jo aikaa sitten perutettu koulun Facebook herätellään myös uuteen vireeseen.

Nyt jo tuonne Twitteriin tulee verkosta poimittua koulun Google Readerin jaettujen syötteiden kautta ja Minnan blogista kirjavinkkejä. Olin aivan täpinöissäni, kun ensimmäinen Minnan kirjavinkki ilmestyi koulun Twitteriin. Tästä lähin ne tulevat sinne automaattisesti Twitterfeedin kautta. Olen Minnan kirjavinkkien fani! Monipuolista, sopivasti lukemaan innostavaa, ei tiukkiskritiikkiä ja aina kiva kuva mukana.

Twitterin ulkoasun säätäminen oli hauskaa hommaa. Ehkä nykyinen leiska menee jo pian remonttiin, se on todella lennossa laitettu. Mutta, kuten aiemminkin kertoilin, visuaalisella on väliä.

Ulkoasua kehiteltiin Minnan kanssa chattäillen. Taustalle halusin jonkun Idan ottamista koulukuvista. Valokuvaaja-opiskelijamme otti keväällä koulun lehteä (pdf) varten kuvia, joista vain pieni osa päätyi lehteen. Ylijäämääkuvat olivat oikeastaan yksi kimmoke koulun Twitterin perustamiseen. Koska oli tuo loistava porraskuva, niin...

Sitten pähkäiltiin, että millainen profiilikuva? Koska taustakuva on koulun fyysisestä ympäristöstä, profiilikuvan pitäisi tuoda ihmiset ympäristöön. Jos kuvassa olisi yksi ihminen (kokeiltiin), syntyisi mielikuva siitä, että toi tyyppi tweettailee. Miten koulutunnelma tulisi profiiliin, siihen minipieneen kuvaan? No, minulla on satoja oppitunnilla otettuja kuvia. Kokeiltiin

Profiilikuvan säätäminen johti psykan tunnilla napattuun kuvaan, jossa ovat Pertti ja Galina, tänä keväänä ylioppilaiksi valmistuneet. Heissä kiteytyy paljon aikuislukiosta: miehiä, naisia, nuoria, varttuneempia, ammattiaan etsiviä, pitkän työuran tehneitä, perheettömiä, perheellisiä, uussuomalaisia, supisuomalaisia.

Olen nähnyt molempien aikuislukiouran alusta loppuun, alkutuskista onnelliseen loppuun. Jotenkin oma ihastukseni kiteytyy tuohon pikkukuvaan monin tavoin. Niin ihania ihmisiä! Ja siksi Twiterin profiilin kuvaus on suoraan sydämestä: "Lämminhenkinen ja vireä lukio keskellä Kotkansaarta."

Jos minun pitäisi laittaa koulun Twitterin profiilikuvalle otsikko, se olisi oppimisen ilo-into. Niitä kokee jatkuvasti aikuislukiossa. Vapautusta oppimiseen. Se, mitä kieltenopettajamme tämän syksyn lehdykässä tiivistävät, on nappiin: "Aikuislukion huippua ovat eri ikäiset ihmiset jakamassa tietojaan ja kokemuksiaan."

Kyllä tuonlaisen työpaikan vuoksi mielihyvin laittelee pieniä verkkovimpaimia heinäelokuun öinä. Saamapuolella olen. Ei mitään tajua, että oliko tämä nyt työtä tai viihdettä ja saiko lomalla puuhastella tämmöisiä.

Nicht immer auf English

Ich habe in diesem Wochenende gefreut über einige deutschsprachige Microbloggin Dinge im Web.

Zuerst habe ich gelesen einem Blogpost von Ilpo Halonen: Twitter im Sprachunterricht - Fred Dervin in Tempus 6/2009. Dann hatte ich gefunden Dafcommunity im Twitter. Und dann hatte #jams im Qaiku einen Thread auf Deutsch angefangen. Schön!

TweetDeck nyt sit kumminkin

Venäläisen Ville suositteli jo huhtikuulla minulle TweetDeckin käyttöä Twitterin seuraamiseen. Minusta se oli jotenkin liian massiivinen. Kysehän on sentään mikroblogista ja kevyestä 140-merkin viestinnästä.

Joskus pieni kipinä saa tarttumaan toimeen. Sometun Twitter-viestivirrasta silmiini osui Oskari Uotisen kommentti:Viesti sai minut havahtumaan siihen, miten vähän viestien virtaa tulee seurattua ja että siellä todella on myös paljon seuraamisen arvoista. Näin uskon vakaasti, koska olen jo talvesta lähtien tweettaillut mielestäni merkityksellisiä asioita Sometun Twitteriin.

TweetDeck ei varmasti ole mikroviestivirtojen viimeinen sana (näihin saakka olen iloinnut eniten FriendFeedin päivittäiskoosteesta). Tuija varoitteli, että TD saattaa hidastaa konetta (en ole onneksi ainakaan Macilla havainnut, mutta tarkkailla kannattaa). Hyvä juttu on, että TD nappaa näkymään myös Facebookin statuspäivitykset.

Viimeksi mainitusta hyvä esimerkki: Olen koko kesäkuun puuhannut kesätyömaisemissa ja aikalailla kehnojen yhteyksien varassa. Nopsaan kurkistin muutama päivä sitten M-baarin mainioissa verkkotilassa sosiaalisen verkon päällimmäisiä. Havaitsin Reetan avunhuudon Facebookissa: lomakuvat tuli tärveltyä muistikortilta, kun käsi kävi ajatusta nopeammin. Tiesin avun vaivaan, laitoin viestin ja jes jes jes, Reetta oli saanut lomakuvansa palautettua vinkkamallani PC Inspector File Recovery -ohjelmalla.

Edit 28.6.09: Mashable on koonnut selkoiselta näyttävän Twitter Guide Book -sivuston.