Kuulin eilen inspiroivan tarinan sorvista, jolla on oma Twitter-tili. Manuaalisen kammen sijaan sorvia voi ohjata tviittaamalla. Cool!
Eilen löysin vihdoin viimein opiskelukaupungista taivaallista ruisleipää. No, se olikin leivottu linnuntietä vajaan 40 km päässä kotikodistani. Hehkutin FB:ssä löytöä ja ajattelin, että voisin fanittaa myös leivän kotisivulla. Mutta voi sentään, leivällä ei ole Twitter-tiliä, ei Facebookia, eikä edes sähköpostia, jonne olisin voinut ihastuneen kuluttajapalautteeni lähettää.
Faxia olisin voinut leivälle lähettää, mutta en osaa. Minulla ei ole ollut toimivaa faxia enää vuosikausiin. Kai se jotenkin netitsekin menisi tietsikalla, jos osaisi.
Olisin ollut todella innokas mainostamaan leipää. Yli vuoden opiskelukaupungin leipätarjontaa ihmetelleenä olisin jakanut kaltaisilleni itäsuomalaisille aarteen löytöpaikan. Lähteehän tää nyt tälleenkin: Tampereen Stockmann: Koivulan leipomon Luomuleipurin jälkiuuniruisleipä (no oikeesti kirjoittavat yhdyssanan pussin kyljessä erikseen, huokaus, ja netissä näyttää olevan vielä Jälkiuuni Ruisleipä, kaksi huokausta).
3 kommenttia:
Vai ei ole leivällä mitään sanottavaa. Ts. Koivulan leipomossa ei ole löydetty resursseja tuotteen äänellä esiintymiseen verkossa. @Kati_Sulin ja @Jussipekka osaisivat varmasti avata tuota tuotteena somettamisen problematiikkaa paremmin.
Muutenkin ruokakaupassa aivan erityisesti kaipaa nettiapua ostoksiin. Sitä on kuitenkin saatavilla surkean vähän. Itsellä ainakin olisi monta ideaa siihen, miten älypuhelin kädessä kulkevia asiakkaita voisi ilahduttaa.
Kyllähän Kesko ja SOK kovasti yrittävät. Edellisen mobiilikamppis palkittiin juuri Grand Onessa (http://tuhatsanaa.net/verkkomainonta_muuttui_viidess%C3%A4_vuodessa) ja jälkimmäisen Foodie -palvelu on ollut esillä muuten.
Lähetä kommentti