sunnuntaina, elokuuta 02, 2009

Loman lomassa työviihdettä

Saattaa olla, etten ikinä opi palkkatyötavoille eli erottamaan työtä ja vapaata ja liittämään huvin ensisijaisesti vapaaseen (johtuu maatalous- ja yrittäjätaustastani).

Eilen kerroin, että tehtiin Minnan kanssa meidän koululle Twitter. Tänään on tullut analysoitua tapahtunutta työn ja vapaan näkökulmasta.

Tuo askartelutuokio oli keskellä yötä, minä tein kesätöitä täällä Kotijärven rannalla, Minna viettii vapaata kaukana siellä jossain mökillä, missä en ole koskaan käynyt. Hän tuli hitaalla mobiilikaistalla nettiin, bongasin G-Talkista. Kirjoittamisurakka kaipasi taukoa. Jotain luovaa tekemistä. Ja näin se alkoi:

10:39 PM me: hei, keksin tänään, että perustetaan aikuislukion twitter sinne voisi heittää myös eri kielillä viestejä ja syöte kotisivuille
Minna:
hieno idea

10:40 PM me:
välilehti aikuislukiossa tapahtuu
onkohan jo monella koululla?

12:09 oli valmista ja Minna liittyi ensimmäiseksi seuraajaksi. Säätöjä toki tuli tehtyä vielä vähän tänään. Mutta siis me emme kysyneet lupaa kuin toisiltamme, ei ollut yhtään kokousta, palaveria, muistiota, suunnitteluseminaaria eikä varsinkaan mikään maksanut mitään.

Pari lukiota on jo tänään ilmoittautunut mukaan piiriin. Ryhdymme seuraamaan toisiamme ja saatamme siten bongailla puolin ja toisin kaikenlaista mielenkiintoista. Ai mistä tiedän, että pari lukiota? No Twitter-kommenteista. Ja meidän lukiollemme on heti ensimmäisenä päivänä kertynyt 10 seuraajaa, siis lomalauantaina.

Ideoimme myös Minnan kanssa opiskelijablogien koosteen, josta jutut tulisivat koulun Twitteriin ja sitä kautta esimerkiksi Verkkopenaalin etusivulle. Jo aikaa sitten perutettu koulun Facebook herätellään myös uuteen vireeseen.

Nyt jo tuonne Twitteriin tulee verkosta poimittua koulun Google Readerin jaettujen syötteiden kautta ja Minnan blogista kirjavinkkejä. Olin aivan täpinöissäni, kun ensimmäinen Minnan kirjavinkki ilmestyi koulun Twitteriin. Tästä lähin ne tulevat sinne automaattisesti Twitterfeedin kautta. Olen Minnan kirjavinkkien fani! Monipuolista, sopivasti lukemaan innostavaa, ei tiukkiskritiikkiä ja aina kiva kuva mukana.

Twitterin ulkoasun säätäminen oli hauskaa hommaa. Ehkä nykyinen leiska menee jo pian remonttiin, se on todella lennossa laitettu. Mutta, kuten aiemminkin kertoilin, visuaalisella on väliä.

Ulkoasua kehiteltiin Minnan kanssa chattäillen. Taustalle halusin jonkun Idan ottamista koulukuvista. Valokuvaaja-opiskelijamme otti keväällä koulun lehteä (pdf) varten kuvia, joista vain pieni osa päätyi lehteen. Ylijäämääkuvat olivat oikeastaan yksi kimmoke koulun Twitterin perustamiseen. Koska oli tuo loistava porraskuva, niin...

Sitten pähkäiltiin, että millainen profiilikuva? Koska taustakuva on koulun fyysisestä ympäristöstä, profiilikuvan pitäisi tuoda ihmiset ympäristöön. Jos kuvassa olisi yksi ihminen (kokeiltiin), syntyisi mielikuva siitä, että toi tyyppi tweettailee. Miten koulutunnelma tulisi profiiliin, siihen minipieneen kuvaan? No, minulla on satoja oppitunnilla otettuja kuvia. Kokeiltiin

Profiilikuvan säätäminen johti psykan tunnilla napattuun kuvaan, jossa ovat Pertti ja Galina, tänä keväänä ylioppilaiksi valmistuneet. Heissä kiteytyy paljon aikuislukiosta: miehiä, naisia, nuoria, varttuneempia, ammattiaan etsiviä, pitkän työuran tehneitä, perheettömiä, perheellisiä, uussuomalaisia, supisuomalaisia.

Olen nähnyt molempien aikuislukiouran alusta loppuun, alkutuskista onnelliseen loppuun. Jotenkin oma ihastukseni kiteytyy tuohon pikkukuvaan monin tavoin. Niin ihania ihmisiä! Ja siksi Twiterin profiilin kuvaus on suoraan sydämestä: "Lämminhenkinen ja vireä lukio keskellä Kotkansaarta."

Jos minun pitäisi laittaa koulun Twitterin profiilikuvalle otsikko, se olisi oppimisen ilo-into. Niitä kokee jatkuvasti aikuislukiossa. Vapautusta oppimiseen. Se, mitä kieltenopettajamme tämän syksyn lehdykässä tiivistävät, on nappiin: "Aikuislukion huippua ovat eri ikäiset ihmiset jakamassa tietojaan ja kokemuksiaan."

Kyllä tuonlaisen työpaikan vuoksi mielihyvin laittelee pieniä verkkovimpaimia heinäelokuun öinä. Saamapuolella olen. Ei mitään tajua, että oliko tämä nyt työtä tai viihdettä ja saiko lomalla puuhastella tämmöisiä.

4 kommenttia:

Timo Rainio kirjoitti...

Tekstisi toden totta taas kerran kolahti.

Projektihommia iät ajat tehneenä huomaa liian usein vain suunnittelevansa tekemistä ja sitten raportoivansa sitä ihan kuin se itse tekeminen olisi jotenkin toissijaista. Paras kai olisi aloittaa tekemisestä ja kun homma on kunnialla hoidossa kuka sitä raporttia edes kaipaa - kokemukset välittyvät paljon tehokkaammin vaikka näin blogissa.

Ja tuo työn ja vapaan sekoittumisen epätoivoinen vastustaminen kai joku jäänne, joka johtuu kuitenkin aika lähihistoriassa tapahtuneista muutoksista. Ollaan muka tunnollosia ja uskotellaan itselle ja muille että ma-pe klo 8-16 (tai mikä nyt kenenkin työaika on) ei edes ajatella muita kuin työasioita ja sitten yhtä kuuliaisesti muuksi ajaksi muka tuo työaika ja jutut vain poistuisi päästä.

Inari kirjoitti...

Minä ja monet tuntemani muusikot olemme aina töissä. Yleensä menen tilaisuuteen , jos sillä on jotain tekemistä työni kanssa. Onneksi olen ollut aina iltatyössä ja välttynyt näin hömppätilaisuuksilta . Nyt lomalla päästin itseni pariksi päiväksi " vapaalle " Huomasin , että kaikki aistit heikkenivät ja minulle tuli " etäinen " olo. Olisin voinut nukkua loputtomasti ja luonnollinen jännite kropasta väheni .

Anne Rongas kirjoitti...

Juteltiin tästä aiheesta chatissä tuttavan kanssa ihmetellen sitä, miten turhanpäiväiset kokoukset pitäisi siivota pois. Niihin kuluu tolkuttomasti aikaa. Wikityöskentely ja kaikenlaiset sosiaalisen median mahdollistamat tehokkaat ja tuotteliaat tavat sopivat paremmin.

Silti vanhoissa toimintatavoissa roikutaan sitkeästi. Monet niistä vievät työaikaa paljon paljon.

Ihmiset ovat erilaisia stressaantumaan. Ne, joille työ aiheutaa stressiä, tarvitsevat täydellisen irtautumisen. Yrittäjät, taiteilijat ja maanviljelijät ovat erilaisessa asemassa. En tosiaan väitä, että oma suhteeni työhön ja vapaaseen sopisi kenelle tahansa.

Liisa Hoffman kirjoitti...

Mielestäni olet oikeassa.

Työpaikallani käytettävä työuupumustesti BBI-15 kysyy mm. että ajatteletko työasioita vapaa-aikanasi ja jos siihen erehtyy vastaamaan (ekalla kerralla niin tein!) että kyllä! ja paljon! - niin saattaa saada diagnoosin uhkaavasta uupumuksesta.
Mutta äkkiähän sen oppii, että miten vastata halutun tuloksen saavuttamiseksi :)