sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

Minkä nuorena oppii, sen...

Joopa, meikäläinen kyllä yllättyi totaalisesti tänä aamuna. Kesätyöt ovat pitäneet melko tiiviisti tietokoneen äärellä. Oheistoimintoina olen jumpannut kirjaston alakerrasta yläkertaan ja outs sanoivat jalkapohjat, mistä johtuen hiekkatiellä varpasillaan hippaisu on ollut ohjelmassa, järviuinti luonnollisesti ja kiitos Suomen parhaan naistenlehden (Kunto Plus) pilates (joka on paljon fiksumpaa kuin luulin, yhdistin koko jutun nipottavien naisten hörhöilyksi...).

Eilen hidas joulusiivous yhdisti kaksi toisistaan eksynyttä kävelysauvaa. Olivat olleet keskenään kadoksissa 3 vuotta, tyttären rullaluisteluun hankitut silloin, kun kengän koko oli jotain 34. Ihan nappisopivat pituuteeni.

Epäaamuihmisenä kyllä tiedän, että tehokkainta liikunta olisi aniaikaisin, heti sängystä ponkaisten, mutta en vaan kykene. En tiedä, mikä ruuvi oli löystynyt, mutta tänä aamuna leppoisa tihkusade kutsui ulos ja sain päähänpiston: sauvakävelylle. Siis ensi kertaa eläissäni. Mukana päähänpistossa oli uutinen armeijan sauvakävelystartista alokkaille. Siis liikenteeseen ihan vain testimielessä.

Sauvakävely on tietotyöläiselle älyhyvä harrastus. (ykkösparasta olisi tieteskiin koira, mutta täällä jouduttiin muru antamaan uteen kotiin, kun välillä kaikki ovat poissa yli pissatusajan.)

Sauvakävely on siis hiihtämistä ilman lunta. Tik-työntö-tak-työntö-tik-työntö-tak-työntö. Ihan samaa kuin murtsikka paitsi ilman ikävää palelemista. Arvioin, että sauvojen pitää olla tismalleen sopivat, että asento on ryhdikäs. Silloin paino jakautuu yläkropalle. Alustan pitää olla pehmeä (hiekkatie), että sauva tukee. Heti parin harppauksen jälkeen tunsin, miten lantio liikkui, selkä- ja vatsalihakset, käsivarret. Ihan huippulaji. Ja supersopiva meille yliliikkuvanivelisille.

Sopii aamuraihnaiselle. Päässä ei tarvitse liikkua mitään. Ihan vaan rytmissä: tik-työntö-tak-työntö-tik-työntö-tak-työntö. Syke nousee vikkelään, rasitus jalautuu tasaisesti.

Tämän opetus oli, että vaikka en koskaan oppinut rakastamaan hiihtämistä, oli mainio asia, että se oli lapsuus-nuoruus-aikojen talviliikunnan ykköslaji. Lihasmuistissa. Jopa niin, että tämä ensimmäinen sauvakävelylenkki nostatti muistoista hankiseikkailuja Kurkelan, Hämeenkylän ja Vaalimaan metsiltä.

4 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Joitain vuosia sitten olimme miehen entisen työpaikan järjestämässä TYKY-päivässä, jossa perheenjäsenillekin oli järjestetty liikuntapuuhia. Osallistuin sauvakävelyyn. Minulla kanssa lihasmuisti ohjasi menemistä - tosin väärin! Hetkenpäästä ohjaja tuli viereeni ja sanoi, että jahas rouva se täällä vetää sellaista vuosovetoa, että harva sitä enää hallitsee, mutta sauvakävelyssä kyllä tikataan tiuhempaan. Neuvoi tuplaamaan tököttelyn alkuperäiseen vetelyyni nähden. Siitä rytmistä minun oli tosi vaikea saada kiinni, askelkin tuntui muuttuvan ihan lyhyeksi tepsutteluksi.

Pilatesta olen "harrastanut" kolme päivää vuodessa liki kymmenen vuoden ajan. Sitä on nimittäin aamusella tarjolla Heinolassa opettajien luovan ilmaisun kursseilla. Aina silloin päätän, että tätä pitää jatkaa kotona. Ikinä en ole saanut aikaiseksi!

Opetajalla vuosi alkaa aina syksystä. Pitäisiköhän uudenvuodenlupauksetkin sijoittaa tälleen syksyyn ja luvata, että tänä vuonna alan pitää huolta kroppani liikkuvuudesta!

Sanna Brauer kirjoitti...

Opettajan vuosi tosiaan alkaa syksystä. Ja jotta jotain joskus tulisi tehtyäkin, niin pistetäänpä aikeet kirjalliseksi. Tämän syksyn target on ulkoilla uudet kotikulmat reippaasti tutuksi ipanaseurassa. Ja sisäuintipaikat täytyy myös paikallistaa.

Olisi mahtavaa kyllä hilpaista lenkille joskus ihan yksinään, mutta kyllä se "vapaa-aika" kuluu aina iloisesti töissä, eikä pientä viitsi hoidattaa muilla enää viikon jälkeen kuin vasta töitten kasaannuttua sedimenttivuoreksi.

Mutta heti sitten kymmenen vuoden kuluttua sauvakävelylle tai mikä nyt silloin onkaan tuorein keksintö! :)

jtirila kirjoitti...

Sauvakävely on kyllä allekirjoittaneelta jäänyt 90-luvulle. Silloin muiden junnuhiihtäjien kanssa pukittiin suolla menemään - ei sentään koskaan uskaltauduttu ihmisten ilmoille. Ei ollut silloin muotia se homma.

Totta on, että sauvatyöskentely tekee hyvää staattisen jännityksen vastapainoksi.

Tiitsa kirjoitti...

Tänä syksynä aloitan listalla ensimmäisenä..... aloituspäivä vaan vielä avoin.
Sait kyllä sen tuntumaan niin houkuttavalle, että huomenna ostan sauvat. Tosin Heinolan kirjastosta vois lainatakin....