Voin olla väärässä ja siksi kuuntelen herkin korvin sinua

Vertaisaika-kirjaa pohjustava keskustelu on ränsynnyt mielenkiintoisiin suuntiin. Eräs juonne Qaikussa lähti liikkeelle kärjistetyistä ajatuksista pomottamisen ja fasilitoinnin eroista. Twitterissä puhuttiin sekä kuuntelemisesta että johtajuudesta ja vallanhalusta. Facebookissa pohdittiin häpeän tunnetta.

Summasin alustavasti käytyä keskustelua Qaikussa:

Edellisestä muotoutui ajatelma siitä, että hyvä yhteisömanageri, nettikätilö tai verkostofasilitaattori asettuu alttiiksi ja hänen on siedettävä asemansa mukana tuoma tilanne, jossa hänen ei ole viisasta olla aina puolustamassa omia mielipiteitään, koska niin tehdessään hän joko sulkee erimielisten suut (meillä on taipumus hakeutua samoin ajattelevien seuraan) tai petaa maaperää leimahdukselle, jossa asiat kärjistyvät.

Yhteisöllisen luovuuspotentian vapauttamisessa on tärkeää antaa riittävän laaja pelikenttä. Yhtenä vaanivana ongelmana on sisäryhmän syntyminen, jolloin itsensä ulkoryhmään tuntevat sulkevat suunsa tai heitä ei kuunnella. Kuitenkin juuri heillä voisi olla tärkeää sanottavaa – sellaista, jolle sisäryhmä on omassa keskinäisessä kehumisessaan tullut sokeaksi.

Maarit Mäkinen kirjoittaa väitöskirjassaan Digitaalinen voimistaminen yhteisöjen kehittämisessä (s. 133): "Vuorovaikutus on kehityksen edellytys niin yhteisök´jen sisällä kuin niiden välillä. Vaikka esimerkiksi internet mahdollistaa vuorovaikutuksen tehokkaammin kuin aiemmat viestivälineet, yhtenä negatiivisena kehityssuuntana voi olla yhteisöjen fragmentoituminen sisäryhmiin ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostaminen sekä vuorovaikutuksen puuttuminen yhteisöjen väliltä. Yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttuminen voi johtaa näkemysten erilaisuuksien kärjistymiseen ja vihamielisyyteen."

On tärkeää kyetä kuuntelemaan, kuten @peeii:n (Pekka Ihanaisen) Twitterissä kirjoittamat ohjeet viisaasti opastavat: "Kuuntelun haasteet pamahtivat mieleen, kun taas kerran luin Peavya, joka lainaa Kierkegaardia. Miten nää 1-6 menisi vertaisajassa?"

1) kuuntele ihmistä hänen omasta näkökulmastaan; 2) kuuntele ennakkoluulottomasti ja anna kuulemasi tehdä itseesi vaikutus.
http://twitter.com/peeii/status/77063862314209280

3) ole kärsivällinen, kunnioittava ja suhtaudu toisiin tasa-arvoisesti
http://twitter.com/peeii/status/77064228112039937

4) aloita sieltä, missä toinen/toiset on/ovat, älä siellä, missä odotat, oletat tai haluat toisen/toisten olevan.
http://twitter.com/peeii/status/77064642396037120

5) tule tilanteeseen tietämättömyyden tilassa, anna toisen/toisten opettaa itseäsi
http://twitter.com/peeii/status/77065049738452992

6) hillitse turhamaisuutesi, tärkeytesi ja tarpeesi pönkittää omaa arvoasi.
http://twitter.com/peeii/status/77065254173024256

On toisaalta myös tärkeää ottaa kantaa, kuten @Ile mainitsi isänsä neuvoneen:

"Faijani on joskus sanonut, että kasvattaminen on kannanottoja ympärillä tapahtuviin asioihin. Näin syntyy kuva, mikä on oikein/väärin, mihin kannattaa pyrkiä jne. Ehkä jotain samanlaista ideologiaa voisi soveltaa myös johtamisessa, vaikka sitä ei kasvattamiseksi sanotakaan."

Jos yrittää olla myötäsukaa kaikkien kanssa, ei synny todellista keskustelua.

"Voin olla väärässä." Miten vaikea onkaan omaksua asenteenaan tuo lähestyminen eli tehdä nähtäväksi, miten asian ymmärtää, miten siihen suhtautuu, missä näkee toivottavan etenemissuunnan, MUTTA silti on herkkänä sille, miten muut argumentoivat, mitä mieltä muut ovat ja millaisia vaihtoehtoja muut kehittävät.