Kuvan-, äänen, Power Point -esitysten ja videonjakopalveluita on. Mutta entä mitä tekstidokumentit? Scribd auttaa. Mukana muut tutut sosiaalisen median elementit. Julkaisut voivat olla kuvia, tekstejä, taulukoita ja maksimikoko 20 Mt.
Näemmä tekijänoikeuksia murskataan YouTube-tahtiin. Mutta asiallista löytyy paljon. Omien julkaisujen välineeksi kokeilemisen arvoinen. Merkittävää on, että hyperlinkit toimivat. Kuten alla olevassa esimerkkiopuksessa (jossa on asiallisesti CC-lisenssit).
5 kommenttia:
Onko sinulle ruvennut virtaamaan odottamattomia ystävyyspyyntöjä Scribd:n myötä? Minulle nimittäin on. En ole kovin monen sosiaalisen yhteisön jäsen, ja kaikissa niissä kutsut ovat tähän asti liikkuneet vain jotain muuta kautta tuttujen kesken. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ameriikoista alkaa punkea ystäväksi halukkaita!
Ei vielä, mutta jäsenyyskin kovin tuore. Mielenkiintoinen ilmiö kaikkiaan tuo sosweb-ystävyys. Aihetta voisi pohdiskella laajemminkin...
Tuo sosweb -ystävyys ilmiö tuli itselle myös mieleen, kun Andrea Vascellari esitteli blogissaan hänen uutta käyntikorttiaan. Liekö sosweb -ystävät enemmän jonkinlaisia moderneja eläviä käyntikortteja, jota kautta kontaktit jäävät mieleen ja ehkä voimme palata heihin myöhemmin ja seurata heidän tekemisiään. (http://timorainio.blogspot.com/2008/08/onko-facebookin-yms-sosiaalisen-median.html)
Jemmasin Timo tuota blogimerkintääsi. Mielenkiintoinen teema mietittäväksi. Kuka tunnistaa itsensä sosiaalisen webin palveluissa siitä, että selailee ihmisten ystävälistoja ja rekisteröi erilaisia pieniä merkkejä verkostoista, jonne henkilö kuuluu ja palveluista, joita hän käyttää. Sinänsä aivan samankaltaista havainnointia kuin näköyhteydessä, eikä mikään tämän ajan ilmiö. Ihminen on erottunut ja liittynyt joukkoon nenärenkailla, sulkapäähineillä ja vaikka millä. Aina.
Oma eteneminen menee ainakin täysin enemmän tai vähemmän tuttujen ihmisten RSS/blogi- ja muiden polkujen kautta erilaisia mielenkiintoisia asioita ihmetellen.
Mistä tulikin mieleen toisessa rakkaassa harrastuksessani, suunnistuksessa opittu juttu. Siinähän perinteisesti oikeiden rastien löytyminen on varsin sosiaalinen tapahtuma. Jos luulet olevasi rastin lähellä ja ketään muita ei ole mailla halmeilla, olet luultavasti väärillä jäljillä. Keskimäärin lauma ihmisiä on enemmän oikeassa kuin yksi. Toisaalta joskus kun isolla porukalla on menty harhaan ja kukaan ei tiedä enään missä ollaan, kun kaikki on luottaneet että kyllä muut ovat kartalla, ollaankin sitten todella eksyksissä. Puolensa kaikessa.
Lähetä kommentti