Andrea Vascellari esitteli kesällä sosiaalisen webin säikeistä punoutuvan käyntikorttinsa. Timo Rainio palautti omassa blogissaan mieleen tämän aiheen eli siirtymän pois perinteisistä käyntikorteista nettihakuihin ja sosiaalisen webin ystäväverkostoihin perustuvaan tunnistamiseen.Ystäväverkostojen roolista syntyi sivuhyppäyksenä pieni keskustelu tämänpäiväisessä sosiaalisen median sovelluksen esittelyviestissäni. Mikä taasen palautti mieleeni Jaikussa mielestäni klassikon aseman ansaitsevan @Suvikon aloittama keskustelu:
"Facebookissa jatkuvasti joutuu torjumaan tai päästämään kavereiksi ihmisiä, joita ei sellaisiksi koe, mutta joita ei haluaisi loukata."Kuka on ystävä, ketä kukakin liimaa verkkokylkeensä? Ystävä (friend) on huono sana ainakin suomeksi, me lataamme siihen paljon arvoa ja merkitystä, mitä itse pidän erittäin hyvänä asiana. Jaikun halvaus ja Jaiku-verkoston verkkovaellus Twitterin kautta FriendFeediin ja ohessa jonkinasteinen Facebook-aktivoituminenkin on kokonaistapahtumana ollut mielenkiintoinen kokemus. Näiden ohessa LinkedIn ja Sombiz pyrkivät luomaan ammatillista sosiaalisen median identiteetti-minä-brändiä.
Eräässä koulutustilaisuudessa opastin ihmisiä perustamaan Blogger-blogin. Koska minulla on kohtuullisen harvinainen sukunimi ja jonkin verran Googlen rekisteröimiä sivuja, haen oman kotisivuni aina kuukkeloimalla anne rongas. Tein niin kyseisessä koulutuksessakin. Seuraus oli, että eräs ensiaskeleensa sosiaaliseen webiin ottanut oli ihmeissään, kun Google ei tavoittanut samalla tapaa häntä. Muistan hyvin itse ensituttavuuteni internetiin ja Netscape-hakukoneeseen vuonna 1997. Teimme haun omalla nimellämme ja kavereiden nimillä. Valtavasti ällistelimme hakutuloksia.
Tätä nykyä saan jatkuvasti keikkoja (pidän virtuaaliluentoja, joitan tosi harvoja live-sellaisia), joihin pyydetään, kuten tälläkin viikolla "eräs ryhmämme jäsen löysi sinut netistä" ... Minulla on ollut oma Oy puolitoista vuotta. Verkkosivut ovat edelleen vaiheessa, käyntikorttia ei ole, ei yhtään esitettä, ei missään hakemistossa minkäänlaista mainosta (Harto Pönkä ansioituneesti tuuletti näitä jonninjoutavia, jotka minullekin tyrkyttävät palveluitaan). Firmani ensimmäinen keikka kohtuulliselle verkkotoimijalle sinetöityi sillä, että valinnan tekijät katsoivat Googlesta nimellä, että kukas tää tyyppi oikein on.
4 kommenttia:
Google ja oma näkyvyys siellä on kyllä tärkeää minunkin toimintani kannalta. On se vaan niin vaivatonta, kun voi kehottaa vain googlaamaan nimen ja katsomaan, mitä löytyy :) Tosin minulla on myös kaimoja, joten tietysti on jonkinlaista sekaantumisen vaaraa. Ja välillä tipahtelee yhteydenottoja sen perusteella, että joku on löytänyt jonkun tekstin blogistani. Esim. kuluttajaekonomian opiskelua harkitsevat lähettävät sähköposteja ja pyytävät kertomaan lisää aiheesta tai sitten joku tarvitsee tietoa blogeista jne.
Hi Anne!
Maaaan if Finnish is a tough language! ;)
It's a bit tricky to understand everything you are saying about me but I 'kind of' understood that you are talking about my business cards (@ www.itive.net )...hehe!
Me and the iTive folks love moo cards, handy, small and easy to customize. Like I said in my blog post, I had the idea of coming up with this 'humor' cards. Where's the humor? Well, do we still need business cards when now we can find almost all the information we need about somebody on Google/online?
The answer is yes and no.
'Yes' because not everybody is web savy and has good digital foot-prints, 'no' because the cloud is where you can easily find the most updated info about who you are looking for (again, if they have a digital life).
I use the same 'concept' also at the end of my keynotes using this slide http://www.flickr.com/photos/vascellari/2229731945/ It's nice to see the reaction of people... But then in case someone doesn't get it I pull out this other too ;) heheh http://www.flickr.com/photos/vascellari/2230525100/
Have a nice weekend Anne! (+ wish the same also to your readers and subscribers!)
Andrea
All my sympathy to you Andrea as you try to read Finnish! And good points in your comment, thanks.
Kaveri- tai ystävä-nimikkeen sijasta voisi käyttää pikemminkin (hyvänpäivän)tuttavaa ; se ei ole niin tunnepitoinen ja kattaa laajemmankin piirin ihmisiä.
Naamakirjassa voi onneksi näyttää vain rajatun valikoiman tiedoistaan noille hyvänpäiväntutuille, jotka on kohteliaissyistä hyväksynyt muttei halua kertoa liikoja silti.
Mielenkiintoista tuo käyntikorttipohdiskelu ; olen tekemässä omiani mutta vain netti-identiteetilleni - vai laitanko sittenkin nimeni ?! Googlettamalla löytyy kun on aktiivisesti netissä eikä kaimoja. =)
Lähetä kommentti