Tämä merkintä on 995. tässä blogissa, siis ihan kohta 1000 juttua. Juttu lähti aikoinaan liikkeelle eräästä tamperelaisten järjestämästä tilaisuudesta, jonne minua pyydettiin puhumaan, mutta en päässyt paikalle työni vuoksi. Laadin etäesityksen, jonka osana oli tämä blogi, olihan esityksen aiheena blogien opetuskäyttö.
Blogi toimii itselläni sekä oppimispaikkana, opin kirjoittaessani, että varastona, havainnot nopeasti talteen blogiin ja siellä ne ovat käytössä. Ei tarvitse muistaa kaikkea. Täytyy sanoa, että huvittaa itsekin lukea joitain vanhoja juttuja. Eetosta ja paatosta mukana. Pidän opettajan työstä paitsi yhdestä ainoasta puolesta eli yksinäisyydestä. Olen omassa koulussani viiden aineen ainut opettaja. Kaikki kollegat ovat kivoja, mutta omia juttuja pitää pähkäillä yksinään. Ja usein näitä netin ja opettamisen juttuja tulee mietittyä, kun ei ole ketään asiaan perehtynyttä saatavilla. Blogin kautta on tullut paljon uusia tuttavia.En voi unohtaa sitä alkumatkaa, jonka kuljin netin opetuskäytössä ihan yksin. Ei ollut ketään keneltä kysyä. Silloin löytämäni blogit olivat tärkeitä. Sittemmin Jaiku, Qaiku, Twitter, Google Buzz ja muut ovat laajentaneet nettiseurapiirejä, joissa kysyä ja vastata. Auttaminen ja rohkaisu ovat tärkeitä. Kun sitä on itse kokenut, haluaa olla mukana tuottamassa muille. Vuosien varrella olen saanut paljon palautetta. Joka suuntaan. Jonkun mielestä olen suuna päänä netissä, mutta eipä näitä ole kenenkään pakko lukea.
Juteltiin Sun äitis kanssa vuosi sitten blogiin kirjoittamisesta vähän samaan tapaan, että miten ehtii. Minä tunnustin oevani nopea kirjoittaja. Merkintään ei mene juuri viittä minuuttia kauempaa. Jos menee, se jää yleensä luonnokseksi ja kesken. Blogiin kirjoittelu on juttelun kaltaista. Joitain bloggauksia olen työstänyt lehtijutuiksi tai muihin käsikirjoituksiin. Silloin kuluu aikaa.
3 kommenttia:
Täytyy myöntää, että itsellä on blogikirjoittelu kyllä taas jäänyt täysin. Olen ajatellut, että ehkäpä kesälomalla jää aikaa. On niin monessa jutussa mukana ja blogi tuntuu jotenkin vaativammalta henkiseltä puristukselta. Sinulta se sujuu ja hyvin!
Tuli analogiana mieleen, että Opettaja-lehdessä kirjoitettiin joku vuosi sitten otsikolla "Lopettakaa projektit" ja kiihkottiin siitä, ettei ehdi opettaa, kun pitää tehdä aina vaan projektia. On ehkä kylmästi sanottu, mutta minusta se kertoo huonosta tulkinta- ja organisointikyvystä. Ei niitä projekteja tehdä opetuksen *lisäksi* vaan osaksi, samoin kuin blogi on osa muuta toimintaa. Törmäsin tähän samaan asenteeseen meneillään olevassa opettajakoulutuksessakin: ei halua projektia ei, haluaa vain opettaa. Mitenkä asiaa voisi rakentavasti käsitellä?
Heh, samaa asiaa kirjoiteltiin samaan aikaan. Laitoin oman kommenttini kehittämishankkeista toiseen blogimerkintään.
Itselleni on omilta kouluajoilta yli 30 vuoden takaa jäänyt erittäin lämpimiä muistoja hanketoiminnasta ja erilaisista projekteista. Teimme myös paljon itse keksittyjä juttuja. Siihen aikaan koulussa oli joustoa ja opettajamme olivat niin viisaita, että antoivat meidän harjoitella näytelmiä ja muita oppituntienkin sijaan. Niistä oppi paljon elämää varten. Normiluokkatunnin ovat toki tärkeitä, mutta kyllä sitä paahtamista ehtii tehdä, vaikka olisikin välillä jotain muuta. Ja mistä lopulta oppii eniten?
Lähetä kommentti