ELMA ja kuinka netissä tehdään töitä

Ensi viikolla julkaistaan esiselvitys (e)-oppimissisältöjen liiketoimintamalleista. Palkkatyön ohessa enimmäkseen näin öiseen aikaan tehty työ on uutta työnteon kulttuuria, johon varmaan yhä useampi on siirtymässä. Prosessi on ollut mielenkiintoinen ja taas on tullut opittua paljon uutta. Koska mietin jo ensi viikkoista julkistamistilaisuutta, ajattelin tähän kuvata lyhyesti, miten koko juttu tehtiin.

Meitä selvitystyön toteuttajia on kaksi ja välimatkaa maantieteellisesti reippaat 200 kilometriä. Kaikki palaverit pidimme verkon välityksellä. Toimeksiantajan puolelta työstämiseen osallistui neljä ihmistä ja heidän kanssaan käytimme palaveeraamiseen Adobe Connect Prota. Keskenämme Skypeä ja Goolen Chattiä. Teksti kirjoitettiin Google Dokumentilla. Kaikki projektiin liittyvät dokumentit talletettiin Google Dokumenteissa jaettuun kansioon, jolloin toimeksiantaja pääsi koska tahansa tarkastamaan tekstin tilanteen.

Yhteispalavereita valmisteltiin Etherpadillä ja sen avoimen verkon seuraajilla Piratepadilla ja Talkwithmellä. Palaverin agenda lähetettiin sähköpostitse koko ryhmälle, siirrettiin ACP:n kokoustilaan muistioon, täydennettiin muistiinpanoilla ja siirrettiin sieltä jaetun Google Dokumenttikansion palaverimuistioon.

Kirjoittaminen alkoi karkeasta rungosta. Yhteiskirjoittamisen etenemisen kannalta oli oleellisen tärkeää vapauttaa pään sisäisiä muotoiluasetuksia. Alussa ei tarvitse tulla valmista tekstiä vaan vaikka vain pelkkiä palluroita tai ihan mitä vaan, kunhan tekstiä tulee. Aina on kynnyksiä toisen tekstiin menemisessä ja asenne on oltava kohdallaan. Yhteiskirjoittamisessa on tärkeää pitää välillä tilannekatsauksia, kysyä ja sanoa ääneen. Ulkopuolisten kommentit ovat äärimmäisen tärkeitä.

Elman osalta ulkopuolisten kommentteja ja rikastavaa aineistoa kertyi niin paljon, että kaikkea ei voinut ottaa mukaan tähän vaiheeseen. Ihmiset jakoivat huippuhienoja juttuja, muun muassa vielä julkaisemattomia erittäin ajankohtaisia papereita. Selvityksen aikana perustettiin Qaiku- ja Twitter-kanavat, avoin MindMeister-miellekartta sekä Google Sites -sivusto ja wiki (ensilukemalla luotava käyttäjätili) esitekstien julkaisemista kommentointia varten. Informaatiota virtasi myös henkilökohtaisten nettiliittymien, kuten tämän blogin, Facebookin, Google Buzzin, Sometun ja LinkedInin kautta. Osa kontakteista oli entuudestaan tuttujen haastatteluja, osa taas selvitystyön aikana vastaantulleita. Esimerkiksi lukuun kirjan uusista mahdollisuuksista eräs esimerkki löytyi nettihaulla ja johti sähköpostihaastatteluun.

Karkean arviomme mukaan ELMA:n eri vaiheisiin osallistui satakunta ihmistä. Aivan huippua! SUUR-kiitos kaikille.

Perinteinen kirjallisuus on ollut tietenkin merkittävä selvitystyön jäsentäjä. Nettityön iloinen havahtuminen kirjan uusiin mahdollisuuksiin kävi viime perjantaiaamuna, kun bussimatkalla Helsinkiin sain ajankohtaisen lähdeteoksen tuttavan kautta. Nettikirjoista ja mokkulayhteyksistä on tullut arkea. Vaikka kirjallisuutta kertyi selvityksen taustalle reippaasti, aikaa lähdeaineiston hankkimiseen ei ole kulunut mainittavasti. En tietenkään usko, että kaikki aineisto on netissä. Olen kerännyt käsikirjastoa ja käytän kirjastoja. Se, että esimerkiksi tuoreet väitöskirjat löytyvät verkosta, on aivan huippujuttu, jota arvostaa, jos asuu kaukana yliopistokirjastoista. Selvitystyön aikana tuli kollektiivisesti havaituksi, miten monet lähdeteokset ovat kestäneet aikaa, asiat muuttuvat hitaasti ja samaan tekstiin aukenee uusia näkymiä uudelleen lukemisen ja muuttuneen tilanteen myötä.

Eilen illalla tehtiin yhden tuttavan kanssa oikolukua ja sisällöllistä viilailua chattäillen. Kello oli yli yhden yöllä. Itse olen yöihminen (enkä ole sukumme ainokainen). Hieno tunne, kun ihmiset jaksavat sukeltaa tekstiin ja jutella siitä. Ymmärrän, että monille kuulostaa ahdistavalle ajatus siitä, että töitä tehdään yöllä. Juuri siksi olen elinkeinonharjoittaja. Saan tehdä töitä juuri sillä tavalla ja silloin, kuin huvittaa. Itse kykenen huonosti järjelliseen toimintaan kellon kahlitsemana, toki sitäkin on pitänyt harjoitella.

Nettityö sopii ihmisille, jotka eivät stressaannu tekemättömien, epämääräisten ja auki olevien asioitten kanssa. Netti tuo loputtomuuden ja informaatiotulvan lähelle. Pitää osata valikoida, hakea tietoa, rajata, kohdentaa, kysyä muilta, kuunnella muita, luopua laumasta ideoita ja paljon muuta, mitä ei enää osaa ajatella, kun hommaan tottuu. Ajanhallinta ja kiire nousevat edelleen esille jatkuvasti. Itse mietin tämän työn osalta sitä, miten mainiota, ettei tarvinut matkustaa juuri lainkaan. Jo yksi Hämeenlinnan käynti olisi merkinnyt viiden tunnin matka-aikaa. Monille perinteiseen palaveri-kokous-seminaari-rutinoituneille matka-ajat ovat edelleen luonnollinen osa työelämää. Itse nautin, kun pääsen niistä eroon. Viidessä tunnissa tekee nettitöissä paljon paljon. Mutta muistan myös, että se, mikä sopii minulle ei sovi kaikille. Silti olen vakuuttunut, että työnteon mittarina tunti on aikansa elänyt. Ainakin osittain.