tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Uskalla(tko) innostua!? Opeblogin bloggaus no: 1000

Asioita voi tehdä harkitusti, tyylikkäästi ja pitämättä turhaa meteliä. Asioita voi tehdä myös heittäytyen, kokeillen ja ilman suuria suunnitelmia. Ihmiset sijoittuvat eri kohdille akselilla touhottavaa kohellusta vs. viileän maltillista harkintaa.

Itse sijoitun enemmän tuonne roiskuen rappaajien suunnalle. En pidä vaarallisena kokeilemista ja erehtymistä. Jos harkitsen pitkään, menetän innostuksen tunteen, joka taas on kiinteässä yhteydessä työniloon. En voi nauramatta katsella menneitä arkistojani. Tämä netin oppimis/opetuskäytön huuhailuni ei ole suinkaan ensimmäinen retkeni kokeilukentille.

Innostuminen herättää kahtalaisia tunteita. Joidenkin mielestä on ihanaa, että maailmassa on innostuvia ihmisiä ja innostus tarttuu. Joidenkin mielestä innostuvat hörhöt ovat rasittavia ja lapsellisia. Innostuminen lienee kytköksissä ihmisen temperamenttiin. Jotkut ovat hitaasti lämpiäviä ja tämä ominaisuus on biologinen. Hitaasti lämpiävä ja nopeasti innostuva voivat oppia sietämään toisiaan. Heistä voi tulla myös hyvä pari, kun vain osataan ylittää ensimmäisten tunnereaktioitten raja-aidat.

Meillä suomalaisilla on voimakas konsensushakuisuus. Pelkäämme eriseuraisuutta ja vääriä mielipiteitä. Pienen rajakansan kulttuurihistoria on ollut sopeutumista vallitseviin oloihin. Hämmästyttävää on, miten sitkeässä erilaisuuden pelko elää, mutta Suomi ei tietenkään ole tässä yksin. Suvaitsemattomuudesta näyttää tulleen jopa ihmisten välisen vuorovaikutuksen valtavirtaa. Brändeillä vahvistetaan eroja meidän ja muiden välille. Ääriliikkeille löytyy aina vain sijaa.

Yksimielinen hillitty ja hallittu, hyvin fokusoitu ja tarkkaan konseptoitu ei raivaa sivupolkuja. Vakavasti otettavat toimijat eivät kokeile asioita, joissa erehtyminen on onnistumista todennäköisempää. Yhteisön kannalta on kuitenkin eduksi, että epätodennäköisiäkin suuntia kokeillaan.

Se, mitä vielä ei ole, on eräille suuri innostuksen lähde. Eihän ihmiskunta muutoin olisi mennyt merimatkoille, kaukaisiin maihin tai avaruuteen. Tuttuuten nojaten eläisimme edelleen tyytyväisinä pannukakkumaailmassa. On hyväksi sietää hörhöjä. Vaikka he, tai meikäläsiten kaltaiset kevythörhöt, ovatkin järjestystä sotkemassa, heidän kauttaan voi joskus, enimmäkseen sattuman kauppaa, löytyä jotain jatkokehittelyn arvoista.

Niihin aikoihin, kun maanviljelijänä huuhailimme suuren murroksen vuosina menneestä rajasuojasta ja maataloustulolaista WTO- ja EU-maaseutuun, ajoimme kuluttajapolitiikkaa MTK:n toimintaan. Ensikuulemalla asiaa vastustettiin reippain ottein. Kun perustimme toimintaryhmä Alkuvoiman, jonka ovi oli auki myös kaupunkilaisille, ei-maanviljelijöille, katsoivat perinteiden kannattajat asiakseen ennustaa tuhoa ajamallemme aloitteelle. Eräs MTK-yhdistyksen puheenjohtaja näki erikseen vaivaa soittaa minulle ja ilmoittaa, että "Me emme sitten anna teille yhtään rahaa tuollaiseen toimintaan." Nyt voin määritellä, että ajoimme käyttäjälähtöistä palvelu- ja tuotesuunnittelua maataloustuotantoon. Siihen saakka bisnes oli pyörinyt tuonninrajoitusten ja idänkaupan hellässä sisäpiirissä, joka oli luonnollistunut. Muutos ja sen airuet olivat suuri uhka.

Balanssin uhkaajilla, soraäänillä, väärinajattelijoilla on paikkansa. Intoilen edelleen. Tiedän, että se häiritsee, mutta eihän näitä piipityksiä tarvitse kuunnella. Olen jo nuoruudessani löytänyt tärkeän kipinäni. Se tiivistyy Pelle Miljoonan biisiin Gabriel. Maailmassa on paljon ikäviä asioita, vaientajia, ojaan potkijoita, lannistajia, niitä, joiden mielestä kenenkään ei kannata ratsastaa villihevosella (netti näyttää, että jonkun mielestä Gabriel kuuluu huonoimpiin sanoituksiin... takana on kuitenkin tositarina, pateettista tai ei).

Tämä blogi kuten muukin (netti)puuhasteluni on lähinnä harmitonta elämän kunnostelua ja talvehtimista Luce Irigaray'n termistöllä. Arvostan kokeilua ja toimintaa, teen sitä itse. Mutta ei tätä niin vakavasti kannata ottaa. Omasta puolestani netti voi loppua vaikka huomenna. Elämässä on muuta merkityksellisempää. Hauskaa tämä someintoilu silti on! Jopa hyödyllistäkin moneen suuntaan. ;-)

8 kommenttia:

tuomo.turja kirjoitti...

Oma kokemukseni on, että valtavirran mukana kulkeminen on ikään kuin huilaamista silloin kun ei ole syystä tai toisesta resursseja viedä omia kokeiluja eteenpäiin tai aloittaa uusia. Valtavirta voi kuitenkin toimia tyhmästi. Lähes aina se toimii ajattelemattomasti, luottaen siihen, että aiempi kokemus riittää.
Sitten voi taas irtautua tekemään asioita uudella tavalla. Vaikeinta on, jos valtavirrassa olijat kokevat irtautumisen siitä uhaksi, kuten MTK:n tapauksessa kuvasit. Voi riittää, että joku vaikutusvaltainen taho menettää etujaan tai hyötyyy vähemmän, jos uudet tuulet alkavat puhaltaa. Ikävin tilanne on se, että valtavirrasta poikkeavaa aletaan syrjiä. ja leimata. Semmoista käyttäytymistä esiintyy eri asioissa ja yhteisöissä jatkuvasti, eikä siihen auta kuin järjestäytyminen pienemmän puolelle. Sen joka tarjoaa jotakin uutta.
Onnea uudelle tuhannelle, Anne!

teromakotero kirjoitti...

Onnittelut Anne! Minä nautin aina blogiesi lukemisesta! Luulen, että olet tehnyt historiaa ja vienyt omalla esimerkilläsi sosiaalisen median ilosanomaa koulumaailmaan ja koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Olet tehnyt merkityksellistä ja tärkeää työtä, ja samalla nauttinut siitä!

Kiitos Pelle Miljoonan biisistä! Todella hyvä! Hyvin soitettu, laulettu ja koskettava teksti!

Internet ja sosiaalinen media on jo niin tärkeä osa monien ihmisten elämää ympäri maapalloa, etten usko sen kovin helposti häviävän. Se tulee varmaan kehittymään ja muuttamaan muotoaan koko ajan. Ja hyvä niin!

Anne Rongas kirjoitti...

Kiitos Tuomo ja Tero,

menneiltä ajoilta muistan, kun eräässä maatalousvaikuttamisen koulutuksessa viljelijäkollega puuskahti, että "Pakko tässä on vain heittäytyä, ainoastaan sillä lailla oppii asioita." Äänessä hänellä oli leikkimieltä ja suhtautumisessa haudanvakavuutta. Pidin kovasti siitä suhtautumisesta. Tosissaan ja kumminkin kieli poskella, itsensä peliin laittaen.

Jukka Ylipiha kirjoitti...

Wow, aika monta tekstiä on tullut kirjoitettua. Onnittelut yhden merkkipaalun saavuttamisesta.

Kun seuraan oman lapseni kehittymistä ja kasvamista, nautin välillä lapsen rohkeudesta kokeilla uusia asioita. Haluaisin itsekin pysyä aina kylähulluna, joka ei mieti liian pitkään etukäteen asioita vaan heittäytyy kokeilemaan ja ... miettii vasta sitten, jos on tarvetta. Onneksi on nuo duudsonit, jotka näyttää ettei pohjalaisuus ole välttämättä pahasta. :)

t. pulisukulainen

eMMä kirjoitti...

Jo vain innostusta tarvitaan. Onnea tonnille ja potkua uuteen! -täällä kokemattomana haahuilijana on hyvä kun löytää asiaa ihan selevällä suomenkielellä :)

Tuija kirjoitti...

Onnittelut pitkäjänteisestä ja innostavasta bloggaamisesta ja innostusta seuraavalle tuhannelle! Kiitos, että olet olemassa :D

veikksa kirjoitti...

Kiitos kirjoituksestasi, joka oli innostava ja kannustava. On hienoa, jos uskaltaa heittäytyä, mutta olla samalla leikkisä ja valmis luopumaan.

Marko kirjoitti...

Innostava kirjoitus, kiitos! Olen seurannut tätä kokeiluasi jo jonkun aikaa ja saanut siitä paljon intoa omaan tekemiseen. Mulle myös koko tämä "some" on aika paljon leikkimistä ja testaamista, en jaksaisi tehdä sitä mitenkään vakavasti, vaikka tosissaan voin tehdäkin :)