Taito, taide, toiminta – mielenliikettä oppimiseen

ITK-päivät takana ja jälkiajatuksia pää täynnä. Ihailemani pedagoginen kehittäjäpersoona Pekka Ihanainen heitti ajatuksen kytemään ensi vuodelle: jospa toteuttaisimme sosiaalisia veistoksia, hieman sosiodraaman tai leikin tapaan kehollisesti sitä, mitä esitämme ja puhumme. Jo tänä vuonna Sometu-verkoston kalamalja ja café haastoivat seminaariväen altistumaan julkiselle sosiaalisuudelle ja toisenlaiselle konferenssiosallistumiselle.

Sosiaalinen veistos... pidän ajatuksesta, vaikka en edes tiedä, mitä kaikkea se voisi olla. ITK-päivien väeltä kertyi yleistunnelmana havainto siitä, että nyt ollaan päästy välinekeskeisyydestä kohti ihmisten toimintaa. Näennäisesti puhuttiin samoista asioista kuin parina edellisvuotena. Sama havainto tuli viime syksyn Mind Trek -tapahtumasta.

ITK-päivien päätöspuheenvuorossa filosofi Johannes Ojansuu rakensi todella kiinnostavasti uutta käsitemäärittelyä teknologialle, tai oikeastaan konservatiivisesti palautti käsitteen antiikkisille sijoilleen, pois länsimaita vallinneesta instrumentaalisesta ajattelusta taidon ja hyvän elämän kokonaisvaltaiseen mieltämiseen. Olemme siirtyneet aikaan, jossa ihminen luo oman ympäristönsä. Tämä puoli vasta vilahteli ITK-päivillä, mutta veikkaan, että siinä on seuraava suuri virtaus. Virtuaalisissa ja synteettisissä maailmoissa, vahvistetussa todellisuudessa, sosiaalisissa peleissä ja 3D-toteutuksissa on mukana tilaa sosiaaliselle luovuudelle ja leikille.

Toiminnan kautta syntyy muutos ja uudistus. Toiminta on aina taitoa. Taito voi olla luonteeltaan välineiden käyttöä, ihmisten kanssa olemista, ajattelua. Suurta muutosta kaivataan siihen, että ihmisissä ja ihmisten muodostamissa verkostoissa vapautuisi oivallusenergiaa. Samoilla rahoilla saataisiin aikaan enemmän. Jatkossa oivaltaviin verkostoihin liittyy myös teknologiaa, joka ei ole pelkän välittäjän roolissa (se media sosiaalisen median käsitteessä). Eikä ehkä niin pitkiä aikoja tarvitse enää kuluttaa harmillisen epämääräistä termiä sosiaalinen media. Asiat muuttuvat. Normaalia ei enää ole tarve erottaa muusta toiminnasta.

Sometun kalamalja päättyi enteellisesti uuden signaaliin. Ilmiöpohjainen oppiminen ja roolipelaaminen, teknologia mahdollistajana mutta vain normaalina osana toimintaa, jossa keskeisintä eläytyminen, tutkiva oppiminen, heittäytyminen ja löytämisen ilo. Keskeistä myös pedagoginen yhteistyö yli rajojen. Loistavaa arkeen vietyä pioneerityötä Taru Kekkonen, Tuija Salminen, Mauri Laakso ja kumppanit.