Pitkiä sileitä pellavia

Miten suuri viisaus suurilla filosofeilla, lapsilla, kun vain on tilaisuus päästä kuuntelemaan. Aleksi 3v mietti perjantaina, että isona hänestä tulee ihminen, ja töikseen hän hoitaa lapsia päiväkodissa, ensisijaisesti silitellen. Niin terävästi näkee pieni mieli tärkeimmän. Kokeilimme tietysti heti silittelyn ihmeitä tekevää voimaa. Hymyn se herättää hetkessä.

Nyt osuvat yhteen laskiaissunnuntai ja ystävänpäivä (joka tietysti on joka päivä eikä tarkoita ostamispäivää). Aurinko paistaa täydeltä terältä, on narskuvaa lunta, pikkulinnut heräilevät, kuljemme kohti kevättä.

Isovanhempieni aikaan vielä laskettiin mäkeä ja toivottiin pitkiä pellavia, mammani niitä kasvatti. Tämän ajan ihmisille ei ole niin väliä kesän kasvukeleistä, ei siitä, venyykö pellavan korsi vai ei. Liu lau laskiaista kumminkin! Ja hyvää ystävänpäivää, tänään ja joka päivä!

EDIT: Alhon bloggauksessa laskiaisperinteestä ja -uskomuksista.