Kuka-ketä on tietyllä tavalla majakka. Jos löydän uuden nettikontaktin listoilta parhaat kaverini, kynnys klik-seuraalle on matala. Joissakin verkkopalveluissa eletään vielä inside-aikaa, klik käy vikkelään.
Ja sitten tuli Buzz, paljasti Google-tunnusten kuka-tuntee-ketä-tilanteet vähän liiankin avoimesti. Sähköpostin ja chatin sisäpuolelle pullahtanut sosiaalisen median imupaperi tökki alkutuntumallaan toisia, toisia viehätti enemmin. Terve itsekritiikkikään ei välttämättä riitä, kun intiimeimmäksi mielletty verkkotila on äkkiä auki, ellei osaa naputella private-painikkeita ja sulkea julkisuudelta profiiliaan.
Hankalasti hahmottuvia nämä sosiaalisen median avoimet ja suljetut. Kannattaa suhtautua kaikkeen kuin julkiseen dataan. Henkilökohtainen ja julkinen ovat vierekkäin ja välillä vahingossa samaa. Sosiaalisen median juoni on avoimuus. Koko maailma on parin kolmen kaverin päässä. Kestämmekö sitä, osaammeko elää sen kanssa? Ystävällisesti?
1 kommentti:
Myönnän ihan itsekkäästi valitsevani seurattavat ihmiset sisällön mukaan. Minulle Internet ja sosiaalinen media ovat itseopiskelun välineitä.
Olen esimerkiksi Anne sinulta oppinut uskomattoman määrän asioita. Tarmo Toikkanen on toinen henkilö, jolle minun täytyy antaa kiitos samasta syystä. Teette molemmat suurenmoista työtä Suomen ja koko maailman hyväksi!
Lähetä kommentti