keskiviikkona, helmikuuta 17, 2010

Aina pitää maistaa!

— Hyi pahaa ruokaa yäk.
— Kuule, maista nyt ainakin vähän. Aina pitää maistaa, eikä ruuasta sanota että yäk.

Tuttu dialogi? Havaitsin eilisiltana sisäistäneeni tämän lapsuudessa opitun kattamaan myös sosiaalisen median kattausta. Aina pitää maistaa. Lukuisia palveluita on tullut maisteltua. Ja sieltä ne suosikit sitten seuloutuvat. Esimerkiksi tässä blogissa vinkattuja loppujen lopuksi harvoja itse käytän. Mutta se, mikä ei jää omaan käyttööni, tarttuu toisen lempiherkuksi.

Laitoin siis eilisiltana alun wau, olisikohan tämä maukasta, suutuntuman jälkeen Buzzin kiinni Gmailistani. Se ei vain tällä erää ole mun juttuni. Kyse ei ole mistään informaatiokuormituksesta tai siitä, että lukemattomat viestit häiritsisivät yhtään. Buzzilla tavoittaa kivoja ihmisiä ja kurkistusviestintä virkistää työn lomassa. Mutta jotenkin kivampaa ilman. En silti sano yäk. Ehkä jossakin vaiheessa sitten taas buzz buzz.

Ei kommentteja: