"Yleensä kaikki henkilöt joilla on nettipäiväkirja tai kotisivut ovat pääasiassa narsisteja, tai heillä esiintyy muita epävarmuuden oireita. Miksi pitäisi esitellä omia mielipiteitään/ajatuksiaan julkisesti? Vahvistaakseen omia mielipiteitään ehkä?Kirjoitin vastineeseen, mitä itselleni tuli mieleen blogikirjoittelun mahdollisista merkityksistä:
Ihmisillä jotka ovat henkisesti tasapainossa, ei tällaista tarvetta ole esitellä omia ajatuksiaan."
Tuo kommentti heijastelee joitain vuosia sitten vallinnutta ajattelua yksityisen blogin pitämisestä. Blogeja on joka lähtöön, ei voi sanoa oikein mitään kategorisesti *blogeista*.
On esimerkiksi niin, että blogimaailmassa altistetaan oma näkemys toisten näkemyksille, päästään usein myös dialogiin, ja saattaapa olla, että oma ajattelu avartuu, siihen liittyy uusia näkemyksiä. Itsensä kanssa on niin tavattoman helppo olla samaa mieltä.
On myös niin, että jotkut blogit antavat lukijoilleen paljon. Anti voi olla mietteitä, hetken pysähdyksiä ajan virtaan, kuvia, virikkeitä, tietoa. Ja blogimaailmassa onkin vahvana virtauksena tämä jakaminen. Jos itse haluan uusia virikkeitä ruuanlaittoon, kurkista ruokablogeihin – neuleblogeista nyt puhumattakaan.
Ja kolmanneksi, argumentteja kun on aina hyvä olla kolme (syntyy hyvä rytmi), kirjoittaminen on mainio tapa oppia. Ei sen blogin tarvitse edes saada lukijoita. Julkisuuteen kirjoittaminen on erikaista kuin pöytälaatikkoon kirjoittaminen. Mahdollinen toinen lukija vaikuttaa tekstiin, ajatteluun, koko siihen kirjoittamisen hetkeen. Kertominen ja tarinointi taas on jotain niin syvällä meissä itsessämme olevaa, että eiköhän sitä ole harjoitettu niin kauan kuin inhimillistä kulttuuria yleensä.
9 kommenttia:
Moi!
Olenpa itsekin pohtinut samaa asiaa useinkin: Miksi minä blogia pidän? Olit mukavasti koonnut ainakin kolme syytä. Itse suorastaan välttelen omien mielipiteiden esille tuomista, mutta toivottavasti siitä huolimatta blogeistani löytyy jotain jaettavaaa muillekin. Itselleni blogit ovat erinomainen tapa seurata oman alaansa ja kiinnostuksen kohteita. Omalla blogillani voin myös teknisessä mielessä pitää ainakin jossain määrin järjestyksessä sitä valtavaa tietomassaa, joka päivittäin vyöryy päälle eri medioista. Narsisimia lienee sitten se, että blogin kautta pääsen jakamaan muillekin nähtäväksi mm. erilaisilla nettivimpaimilla tehtyjä kuva- ja muita esityksiä. Mitäpä niitä pöytälaatikossaan makuuttamaan. Tietysti olisi mukava, jos edes silloin tällöin joku kommentoisi jotakin, mitä on sinne värkännyt.
http://aarnehagman.blogspot.com/
Hei Aarne, tuo saaliiden varastointi ja luokittelu puuttuikin argumenteistani. Nyt on vielä tullut hyviä välineitä informaation seulontaan ja lajitteluun (kuten syötteet, tagit eli asiasanat tai tunnisteet, geotagit).
Hienoa, kun jaat omastasi. En koskaan unohda sitä aloittelevan opettajan tunnetta, kun katselin lukon takana lasikaapissa olevia konkariopettajan aarteita, ilman pääsyä lukon taa.
Moni opettaja sanoo, että eihän toisen omia juttuja voi käyttää., Mutta itse ainakin olen kovasti iloinnut siitä, että on löytynyt jotain puolivalmista, josta yksin tehden pienemmällä ponnistuksella saa sulateltua virikettä omalle ryhmälle. Ja aina ideat herättävät uusia, vaikkea kaikkea juuri tismalleen samanlaisena toistaisi.
Ammatillisesti koen, ettöä kollegoitten blogit yms. ovat täydennyskoulutusta.
Moi!
Miksi niin ei saisi käyttää!
Niin, riippuu tietysti, mitä tuolla "käyttämisellä" tarkoitetaan. Minä olen iloinen, jos joku kollega löytää blogeistani jotain käyttökelpoista materiaalia ihan vaikkapa luokkaopetukseen tai opiskelijani lukee jonkun meneillään olevaan bige-kurssiin liittyvän juttuni. Sitä(-kin) varten ne olen julkiseen jakeluun laittanut.
Tuskinpa sinäkään pahoitat mielesi siitä, että olen "käyttänyt" mm. erinomaisia Wikispaces- ja muita nettivimpain- ohjeistuksia ihan omilla kursseillani.
Se ei tietenkään käy laatuun, että niitä "käyttää kuin omaansa" eli oman matskun sisällä olevana osana ilman lähteen mainitsemista.
Yleensä kaikki henkilöt joilla on nettipäiväkirja tai kotisivut ovat pääasiassa narsisteja, tai heillä esiintyy muita epävarmuuden oireita. Miksi pitäisi esitellä omia mielipiteitään/ajatuksiaan julkisesti? Vahvistaakseen omia mielipiteitään ehkä?
Ihmisillä jotka ovat henkisesti tasapainossa, ei tällaista tarvetta ole esitellä omia ajatuksiaan. Heidän ei tarvitse etsiä muiden tukea ja vahvistusta omille ajatuksilleen. He tietävät olevansa oikealla "tiellä". Tällöin muiden mielipiteet eivät vaikuta em. kaltaisten ihmisten ajatteluun. He luottavat omaan intuitioonsa, eivät vaeltele laumojen mukana.
"Ne jotka tietävät ei puhu, ne jotka puhuvat eivät tiedä".
De Dao Jing
Suomeksi mukautettuna ehkä: "Kel onni on, se onnen kätkeköön".
Oman mielipiteeni mukaan: Vain yksinäisyydestä löytyy rauha, sitä ei tarvitse etsiä, sillä se on jo jokaisella. Se pitää vain löytää. Useimmat eivät löydä, vielä useammat eivät älyä edes etsiä."
---------------------------------
Kirjoitin tuon kolmisen vuotta sitten hyvän ystäväni (opettaja) esitellessä innokkaana uutta ajanvietettään. Lainauksesta jätetty pois tuo tärkeä asia juttuni lopusta: "Ne jotka tietävät...jne.
Tämä käsitykseni on vain ajan myötä vahvistunut, miksi hölöttää omia ajatuksiaan, tuntuu kuin opet haluavat myös vapaa-ajallaan "kuulla" omaa rakasta ääntään blogille kirjoittamisen myötä.
Käytännön asia joka ei monelle bloggaajalle tule mieleen. Monesti blogeissa kerrotaan auliisti kuvien kera missä kesämökki tai omakotitalo sijaitsee. Onkohan teille tullut mieleen, että rikolliset osaavat käyttää nettiä. Kaivetaan vain blogin kirjoittajan IP-osoite esiin, sen myötä paikakunta. Kun sitten bloggaaja kertoo lähtevänsä vallan ihanalle lomamatkalle käyvät rikolliset tyhjentämässä mökin/asunnon. Tietävät jo etukäteen mitä hakea, koska jopa kuvia em. paikkojen sisätiloista on, myös se onko koiraa vai ei.
Miettikää tätä, ajattelin itse näin, ja kun juttelin tuttavani tutun kanssa, joka toimii Helsingin Väkivaltarikosyksikön ylikomisariona, omat mietteeni saivat vahvistuksen kun tätä asiaa kysyin häneltä puhelin keskustelussa erään mahdollisen vakavan henkirikoksen (uhkauksen) yhteydessä, josta itse tein rikosilmoituksen em. komisariolle.
Sitä miten tarkalleen IP-osoitteen avulla tarkat tiedot saadaan, en kerro tässä, koska tämäkin on julkinen nettifoorumi. Paljon kekseliäimpiä rikolliset ovat kuin oletin. Samalla vahvistuin ettei tästäkään syystä kannata blogeja/kotisivuja perustaa.
Miettikää tätä nyt tarkkaan!
T: Pekka
Kiitoksia täsmennyksestä Pekka. Oli niin monta lainausmerkkiä, että en osannut tietää, mihin asti oli lainausta ja missä mahdollisesti siihen liittyvää kommenttia.
Kovin harvoin olen blogeista lukenut ihmisten tilityksiä siitä, ovatko kotona vai mökillä ja milloin ja onko koko perhe liikkeellä vai ei. kai sellaistakin on.
On myös esimerkkejä siitä, miten rikollisia on saatu jäljitettyä nettiverkostojen voimin.
Joka tapauksessa, jos me bloginarsistit kovin ärsytämme pulinoinemme, niin on erittäin helppoa olla lukematta. Ihan niin kuin televisiossa ja radiossa on nappula, jos tulee huonoa ohjelmaa ja silti, aiheesta jaksetaan valittaa. Jos toisten mietteet eivät kiinnosta, niitä ei kukaan väkisin kanna korviin ja silmiin.
Bloggaaminen ei ole kansalaisvelvollisuus, se on ihan vapaaehtoinen hupi. Samoin lukemin. Itseäni ei häiritse olla narsisti, huomiohakuinen egotrippailija ja mitäs niitä lempinimiä nyt vielä olikaan muita siunaantunut. Vanhenemisessa on tosi kivaa se, että entistä laveammin hymyilee kaikkien kukkien kukkimiselle. Myös sille, että joku opastaa minua ajattelemaan oikein tai näyttää virheeni. On minulla varaa parantua, ja toki voin viettää hyvää elämää ilman nettiä. Tää sattuu nyt huvittamaan, tulevasta en tiedä.
Eräänä päivänä minun opiskelijani kertoi vanhasta miehestä, joka oli sanonut hänelle: "Ihminen joka ei uskalla olla ja tulla valokuvaan, ei myöskään uskalla katsoa peiliin." Saattaisiko tässä olla perää. Tiedä häntä?
Hei Anne!
Kun asiat irroitetaan niiden yhteydestä käy juuri näin, tulee väärin ymmärretyksi. Seuraan vain ihan satunnaisesti, ehkä kuukauden tai kahden välein, mitä ystäväni blogiinsa kirjoittaa. Ja juuri seuraavassa kommentissani hänelle totesin, että hän ja kuka tahansa saa kirjoitella blogeihinsa niin paljon kuin haluaa, ei se minua häiritse. Minä en vain vain ymmärrä MIKSI niitä blogeja/kotisivuja ihmiset ylläpitävät.
Kun sanoit, että rikollisia on jäljitetty ja myös saatu kiinni netin avulla, tämä pitää paikkansa. Mutta nyt Anne hieman logiikkaa, ei niitä rikollisia saataisi netin avulla kiinni, jos he eivät toimisi netissä! Ei netin avulla saa ketään kiinni joka ei netin avulla rikoksia tee. Päätelmäsi oli tyypillisin ihmisten tekemä looginen virhe eli kehäpäätelmä.
Mutta se logiikasta. Kirjoita Anne minun puolestani aivan niin paljon kuin tykkäät blogillesi ja sama koskee kaikkia tällä foorumilla olijoita. Minä en tämän enempää foorumillenne kirjoita, joten toivotan sinulle Anne hyvää jatkoa, kuten myös kaikille tämän foorumin lukijoille.
Nauttikaa upeasta talvesta!
T: Pekka
Sosiaalista ja media vaaroista
Jo ennen sosiaalista mediaa kytättiin ahdisteltavan työpaikan läheisyydessä, omakotitalon kupeella, haettiin tietoa jätepostilaatikolta,numerotiedustelusta, väestörekisteristä. Enempää esimerkkejä asian tiimoilta ei nyt viitsi kertoakaan.
Toset ihmiset voi nähdä uhkana tai mahdollisuutena. Kerran iltalenkillä näin kahden talon portilla kyltit. Toisessa luki - "Tervetuloa". Toisessa taas oli koirankuva ja teksti "Minä ehdin portille kahdessa sekuntissa, ehditkö sinä!"
Minun ei tarvitse kahta kertaa miettiä, kummassa talossa minä haluaisin asua. Kummassa talossa mahtaa asua muuten tuo narsisti, bloginpitäjä?
Pekka vielä tuosta logiikasta: itselläni oli mielessä tarina eräästä autovarkaudesta reaalimassa, jonka nettiväki selvitti poliisia nopeammin. No, tämä alkaa nyt kulkea tyhjäkäynnin suuntaan.
Netti ei tuo mitään sinänsä uutta imisten väliseen toimintaan. Nopeuttaa vain. Sekä hyvässä että pahassa. Koska netti mahdollistaa paljon hyvää, se kiinnostaa. Mutta on tärkeää tiedostaa myös ikävyydet ja vaarat.
Sinänsä kaikki mediat ovat turmiollisia: kirjat tuhosivat muistimme, televisio silmämme ja videot tunteemme. Ei siinä netille enää paljon jäänyt hoideltavaa.
Lähetä kommentti