Oppimissuuntaa tulevaisuuteen (ELMA)

Eilen luin iltapalaksi Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan Tieto- ja viestintätekniikka koulun arjessa 2009 väliraportin. Jes, jes, jes! Olen varmaan tulossa vanhaksi tai sitten instituutioissa on makeeta säpinää. Tosissaan, oli erittäin kannustavaa lukea jo pelkästään Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen kirjoittamaa johdantoa.

Tiedollisten staattisten sisältöjen asema muuttuu kaikilla koulutuksen osa-alueilla. Keskiöön nousevat tietosisältöjen ohella tietämisen taidot,  sosiaalinen toimintakyky, yhteisöllinen tiedonrakentaminen ja kyvykkyys ihmiskuntaa sekä lähielämää ravistavien ongelmien selvittämiseen.

"Tarvitsemme uudenlaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tiedon käsittely- ja tuottamisprosesseja, jotta tiedon vaikuttavuutta voidaan kasvattaa." Johdannossa mainitaan luovuuden vapauttaminen, kekseliäisyys, monipuoliset kommunikaatio- ja ilmaisutaidot sekä tietoa käsittelevistä ja tietoa tuottavista verkostoista. Sosiaalinen media mainitaan erikseen: "Uusilla digitaalisilla oppimisympäristöillä ja sosiaalisella medialla on oppimisen ja opiskelun luonnetta olennaisella tavalla muuttava vaikutus.

Lankinen peräänkuuluttaa myös systeemistä uudistusta koulutusjärjestelmään. Tekniset muutokset yksin eivät riitä. Suomen tietoyhteiskuntakehityksen taantumassa (olemme valituilla mittareille Pohjoismaiden hännillä ja Euroopassa keskitasolla) on ollut väliraportin analyysin mukaan yhdeltä osin kyse siitä, että määrätietoinen suunta on puuttunut eikä enää voida edes puhua kansallisesta tasavertaisuudesta. Joissakin kouluissa ja kunnissa asiat ovat hyvällä tolalla, joissakin on pulaa raudasta, pedagogisesta kehittämisestä, käyttötuesta ja varmaan ennen kaikkea asenteista (tämä viimemmäinen on oma aatokseni, sillä paljon voidaan tehdä myös vähillä välineillä, kun on tahtoa ja tavoitteita).

Taitojen osalta huomion kohteiksi Lankinen nostaa erityisesti:

• ajattelemisen taidot
• työskentelyn taidot
• työvälineiden hallinnan taidot
• aktiivisen kansalaisuuden taidot

"Koululta ja opetukselta odotetaan kannustusta yritteliäisyyteen, luovuuteen ja innovatiivisuuteen."

Omasta päästä jälleen: Nyt pitäisi päästä keskusteluissa eteenpäin siitä, miten monta oppituntia mikäkin oppiaine saa. Kyse on jostain ihan muusta. Kyse on muutoksesta tietokäsityksessä ja oppimiskäsityksessä ja tämän muutoksen pitäisi mennä myös käytäntöön. Väliraportti nostaa myös ansiokkaasti esiin oppimisympäristön ja sen liittymisen ubiikkiin teknologiaan ja verkostoihin. Oppimisen paikkasidonnaisuus vähenee. Kokeilukoulujen esimerkeissä nousee esiin moniälykkyyden oivaltaminen ja oppimisyhteisöajattelu.

Monet työtehtävät ovat jo nyt ja muuttuvat entistä enemmän tietotyöksi (koneet ja järjestelmät tekevät, ihmiset ohjaavat, suunnittelevat yms.). Oleellinen asia on, miten saadaan korvien välistä ja koko työporukasta, isossakin organisaatiossa, liikeeseen oivaltavaa ja innokasta otetta. Nykyinen työelämän kurjistuminen saisi loppua. Jokainen uupuva ja nuutuva työntekijä on liikaa, ensisijaisesti hänelle itselleen murhe, mutta murhe myös työnantajalle.

Luin vastikää Ruotsissa mitatusta työtehon noususta, joka saatiin aikaan ilmapiirimuutoksella ja työviihtyvyyden lisäyksellä. Puritaanit puurtavat hampaat irvessä ja ilkkuvat niitä, joiden mielestä töissä pitäisi olla hauskaa. Omasta mielestäni töissä pitää ja saa olla hauskaa, en sano että helppoa. Oppimisen haasteet ja työtoiminann kehittäminen muuttuvat hauskaksi, kun asenne työhön muuttuu. Asenne muuttuu, kun organisaatio oppii. Jokainen ihmisten liittymä on täynnä osaamista. Se ei vain aina pääse esiin eikä muutu tuottoisaksi toiminnaksi (kateus, kilpailu ja mitä niitä nyt olikaan hohhoijaa...).  (Paljon onnea ja nostetta Intunexille, joka kehittää työvälineitä tämän alueen muutokseen.)


Miten asia koskettaa ELMA-raportin kirjoittajia? Kun mietimme oppimissisältöjä, sisällön käsite laajenee. Sisältöjen elävyys ja kytkökset suoraan sisällöstä oppimisverkostoihin muodostuvat tärkeiksi. Nyt jo otetaan askelia sosiaalisen median suuntaan, mutta sosiaalinen media pultattuna oppimissisällön kupeeseen ei vielä tee mitenkään autuaaksi. Koko arvoketju on murrostilassa.

Eilen pohdiskelin sitä, että ei enää voida jakaa selkästi sisältöjä yhtäälle ja teknisiä alustoja toisaalle. Aihetta kehiteltiin Qaikussa. Meneillään toimialan kategorioitten hahmottaminen ja mahdollisten uusien sisältötuotannon innovointikohteiden metsästäminen.

---

ELMA on raportti (e)oppisisältöjen liiketoimintamalleista Teknologiakeskus Innopark Oy:lle tekijöinään Kari A. Hintikka ja Anne Rongas. Osallistu ja seuraa Twitterissä tai Qaikussa.