Akustinen maisema ja oppiminen (ELMA)

Educa-messuilta viikko sitten tarttui mukaan kirjanen, jota aloin miettimään. Aiheena akustinen suunnittelu. Tekstiä en voi nyt lainata ja viittauskin tulee jälkijunassa, kirjanen kun on työkodin pöydällä. Illalla kun mietiskelin oppimistulevaisuuden erään verkkopaneelin väitteitä, yksi niistä oli hitaan oppimisen tila. Se sai mielikuvituksen ja unelmat laukkaamaan (kun hidasta oppimisesta Vainion Leenan kanssakin tuli mietittyä syksyllä).

Pohjankartanon InnoAulassa oli hyviä esimerkkejä siitä, miten pienillä kalustus- ja sisustusratkaisuilla saadaan akustiikkaa (ja valaisua) muutettua. Itse en esimerkiksi pysty tekemään tehokkaasti töitä ympäristössä, jossa kolisee, kilisee, humisee, hurisee, pirisee, vinkuu. Hyvä musiikki sopii, mutta sitähän ei työpaikoilla tai kouluissa yleensä ole, ellei omasta taskusta letkuja pitkin.

Levoton ja kolkko akustiikka häiritsee intensiiviseen keskittymiseen vaipumista. Toki, kun tilanne ihmee, kun flow vie, sitten ei ole juuri mitään väliä, vaikka katupora olisi vieressä.

En voi kuvitella muuttavani kaupunkiin ensisijaisesti siksi, että siellä on jatkuva melu. Toisekseen silmäni kaipaa luonnonmaisemaa tai ajatteluni kaipaa. Toki kyllä nautin myös rakennetusta maisemasta ja karusta arjesta, takapihoista, mutta matkailumielessä, turistina.

No, omassa pienessä päässäni syntyi idea sellaisesta moduli tai konttimallisesta tilasta, joka voitaisiin sijoittaa melko pienillä kustannuksilla jo olemassa oleviin tiloihin. Esimerkiksi arkkitehti Tero Pelto-Uotilan keksintö, tekstiilipuu, on hieno esimerkki siitä, että akustiset elementit eivät välttämättä vaadi suuria rakenteellisia muutoksia vaan ovat ennemminkin idearikasta sisustusta ja siten myös investointina kevyttä. Kun näihin arkkitehtoonisiin ja sisustuksellisiin ratkaisuihin liitetään pedagogista suunnittelua, ollaan uusien oppimissisältöjen äärellä.

Kotkan hienossa Merikeskus Vellamossa on maakuntamuseon puolella hiljaisuuden huone, suuri pallo, jossa kuiskauskin kuuluu erikoisena. Siellä on lepotilaa, hitaasti vaihtuva valaistus. Se on kaikenikäisten suosikkipaikka. Eikä siellä metelöidä.

Jokainen opettaja tietää, miten tärkeää oppimisen kannalta on rauhoittua, keskittyä, pysähtyä, miettiä, levähtää, jäsentää asioita, raivata mielestä tilaa kaiken sälän keskelle. Itse soisin, että jokaisessa koulussa olisi lasten ja nuorten suosima hiljainen tila.

Keräilemme Kari A. Hintikan kanssa ELMA-raporttiin (Eoppimisen LiiketoimintaMAllit) nykyisiä ja varsinkin tulevia oppisisältöratkaisuja ja niiden tuotantoon, markkinointiin, jakeluun ja kuluttamiseen liittyviä oivalluksia. Tästä eteenpäin (tai jo vähän alkuja on ollutkin) heittelen kaikenlaisia syötteitä (ja välillä ärsytteitäkin, kuten tuli jo tehtyä) joukkoistamisen ja sorsastuksen henkeen, josko jollakulla olisi jotain sanottavaa, ideoita, ajatuksia, vastaväitteitä.

Tulevaisuuden oppisisältökeloihin voi osallistua tässä blogissa (laitan jatkossa otsikkoon tunnisteeksi ELMA ja tekstiin myös, löytää siis tästä listauksesta). Pähkäilyihin voi osallistua myös Qaikussa ja Twitterissä ja kun tekstiä alkaa olla enemmän, myös wikissä. Maaliskuulla on tulossa webinaari aiheesta ja toukokuulla laajempi tapahtuma, jossa raportti myös julkistetaan. Toimeksiantajana tässä rapohankkeessa on Teknologiakeskus Innopark Oy. Tarkastelussa painottuvat sähköiset ratkaisut, mutta avaralla tavalla.

Tekes on käynnistämässä laajan hankkeen oppimisympäristöjen kehittämiseksi, Finpron Future Learning Finland -projektilla pohjustettiin suomalaisen oppimisosaamisen tuotteistamista ja vientiä. Innopark, joka on mukana DigiBusiness-klusterissa, vie asiaa eteenpäin myös muilla keinoilla. Yhteistyössä on mukana myös Suomen eOppimiskeskus (ry, joka huolii jäseniä edistämään alan kehittämistä).

---

ELMA on raportti (e)oppisisältöjen liiketoimintamalleista Teknologiakeskus Innopark Oy:lle tekijöinään Kari A. Hintikka ja Anne Rongas. Osallistu ja seuraa Twitterissä tai Qaikussa.