tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Onko kesä keli vai aika vai...

Tämä kesä ja moni muu haikailee kesäkelejä. Ilman huikylmää-huisataa-keskusteluja en havaitsisi asiaa. Nautin kesästä. Kesä on aika. Tai aika ilman ajanlaskua.

Nämä viime vuodet, kun kesä on ollut täynnä vapaata, olen saanut palata lapsuuden kesäkokemukseen. Huomaan, että monet muistelevat menneitä kesäkelejä, lapsuuskesien aurinkoista lämpöä. Minä muistelen ensisijaisesti aikaa, joka oli loputonta. Yli kahdenkymmenen syksyyn saakka työntäyteisen kesän jälkeen on autuasta elellä ilman kelloa. Kesäpuuhaa ja kesätöitä on, mutta ne eivät häiritse kokemusta loputtomasta kesästä. Kesä on mañana. Tehdään sitten huomenna, jos ei tänään hotsita.

Sadekeli on hieno ulkoilukeli. Sademetsä lähellä. Ja erityisesti sadeuinti on aivan lumoavaa. Kesästä mainiosti tänään YLE Radio 1:n kieliminuutissa pakinoi, lievää kesäpessimismiämme haravoiden, professori Pirkko Muikku-Werner: Rakas kesä.

2 kommenttia:

Savumerkkejä kirjoitti...

Kunniaa Opelle!
-klikkaa blogiini

Minttu kirjoitti...

Kesä alkaa siitä, kun rannekello jää hyllyn päälle. Kalenteri ja päivän tarkkuus riittää, paitsi kirjastoautopäivinä. Silloin täytyy olla oikeaan aikaan tien poskessa. Hyvää kesänjatkoa!