Kun kaveripyyntöjä tuntui kertyvän, tarkistin toissayönä ajatuksiani. Mainio chat on tullut systeemiin. Ja onhan opiskelu- yms. kaukaisempien tuttavien löytäminen ja tavoittaminen helpohkoa. Ja yhä useampi löytyy Facebookista.
Varsinaisen vaikutuksen teki muutaman lauseen chattäily Jyrki J. Kasvin kanssa. Joskus olen jotakin kansanedustajaa yrittänyt tavoittaa sähköpostilla, mutta se on aivan kuollut kapine. Täytyy sanoa, että todella toivon Kasvin toimintamallin leviävän. Tekisivät vähän vähemmän maakuntakierroksia ja olisivat vähän enemmän netissä. Maakuntakierroksilla tapaavat kuitenkin samoja kunnallispamppuja ja yhteiskunnan kermaa kuten aina ennenkin.
Hyötyosastoa sai myös mietiskelemään juuri vastaan tullut Leppävaaran kirjaston Facebook. Tosin faneja on vasta 20, mutta ideana mainio. Omalle koululle perustin jo viime vuonna Facebook-ryhmän. Saatan aktivoitua ylläpitämään sitä ja aktivoimaan muitakin syksyn tullen. Ehkä. Olen toisaalta hieman skeptinen... mutta aina pitää olla valmis avarampaan suhteeseen.
2 kommenttia:
Chat _on_ näppärä väline. Täytyy vaan toivoa ettei sille käy FB:ssä kuten Gmailissa, jossa moni on jo piilottanut "paikalla" -merkinnän muilta Gmailin käyttäjiltä. Että ehtivät pitää huolta myös sähköposteistaan =)
Poliitikon ja äänestäjien yhteydenpidon parantaminen on joka tapauksessa pähkäilyn arvoinen asia. Sähköposti on siihen tosiaan aivan liian tukossa. Itse kaipaisin keskustelufoorumia ... jonkin sortin eduskunnan Suomi24:ää tms., jotta keskustelu jäsentyisi paremmin ja olisi kaikkien nähtävillä. Esim. FB:n poliitikko-sivuilla on tällainen foorumi valmiina, mutta sieltä niitä eivät kaikki löydä - eikä kansanedustajistakaan ole tietääkseni kuin kahdella oma FB-poliitikkosivua.
T: Jyrki J.J. Kasvi
Jo niihin aikoihin, kun olin aktiivisesti maatalouspolitiikassa, koin kammottavana kuilun vallan eliitin ja kansalaisten välillä. Iltapäivälehtien lööppejä luettiin eduskunnassa tarkkaan. Kansalaisvaikuttamisen realistisena väylänä suositeltiin kuluttajana vaikuttamista. Luotiin strategioita, joilla kenttä saatiin ajattelemaan ja toimimaan oikein (kenttä = kansalaiset, ihmiset). Jne.
Toivoa herättävää on, että nyt on olemassa Wikipuolueen kaltaisia uusia alkuja. Kansalaismedia kiinnostaa nuorehkoja. Adbuster näkyy jopa Suomessa.
Toisaalta helppojen ratkaisujen politiikka käy kaupaksi.
On totta, että rajapinta sosiaalisen median maailmassa on hurja, jos yksityinen julkisuuden henkilö kohtaa kaikki tuhannet, kymmenet tuhannet kannattajat ja vastustajat. Lehtien tekstiviestipalstat antavat makua siitä, mihin Aristoteles viittasi moittiessaan demokratiaa.
Itseorganisoitumisesta organisaatiossa ollaan puhuttu mm. Jaikussa ja Sometussa. Toimii aktiivisten älykköjen joukossa. Vähän kuin mainiot ajatukset itseohjatusta oppimisesta.
Mutta jostain pitää aloittaa ja minusta on merkityksellistä, että mm. kansanedustuslaitoksesta löytyy uusia avauksia (vaikka vaaliblogit nyt eivät ehkä ole paras formaatti, jos motiivina on vain itsensä mainostaminen).
Lähetä kommentti