En ole kotkalainen, vaikka niin esitelläänkin tilaisuuksissa. Olen miehikkäläläinen – vissi ero. Kotkassa töissä 2001 alkaen. Kotka ei ole kuulunut luontaiseen reviiriini. Virolahtelaisnuorena kyseiseen lähikaupunkiin mentiin vain tarpeesta. Vaikuttavin nuoruusmuisto oli ensituttavuus pizzaan Enzo Franzonin Sanremossa, 70-luvun loppupuolella. (Sanremo lytyy edelleen, Keskuskatu 29).Eilen illalla käytiin kaiman kanssa Kotkansaarella ensin opastetulla ja sitten omatoimisella puistokävelyllä. Jos täällä suunnalla liikut, suosittelen. Yllä uutta Katariinan Meripuistoa, kunnostettua maisemaa entisen öljysataman sijalla.
Kotkan puistot ovat Jotain Kerrassaan Kiehtovaa. Myös kaupungin puistojen veistoksia sopii kierrellä. Ja jos arkkitehtuurin historia yhtään kiinnostaa, Kotkansaarella saa lyhyellä kävelyretkellä silmiinsä läpileikkauksen suomalaisen arkkitehtuurin historiasta.
Hirsikallion Marin Kuvakotka-blogissa näkymiä ja ratinoita. Valokuvaavan rehtorin Kameravene rajaa ja ikuistaa kiinnostavia näkymiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti